lauantai 19. tammikuuta 2013

Haastavaa

Sain Kiikin kotikolosta haasteen, jonka tarkoituksena on nostaa esiin kivoja blogeja, joilla on alle 200 lukijaa.

Haasteen säännöt

  1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
  2. Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen
  3. Jokaisen haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
  4. Uusien haastettujen pitää noudattaa samoja sääntöjä ja valita jälleen 11 uutta blogia, joilla on alle 200 lukijaa
  5. Kerro kenet olet haastanut seuraavaksi, linkitä!
  6. Ei takaisin haastamista! ;) 

11 asiaa itsestäni

Kuvat minusta ja Loby-koirasta vuodenvaihteen mökkireissulta.
  1. Pidän luonnosta sekä mökkeilystä ja olen mieleltäni aika luonnonläheinen maalaistyttö, joka voikin välillä aika pahoin sekä ahdistuu pääkaupunkiseudun vilinässä.
  2. Pidän kaikista eläimistä pikku ötököistä isoihin jörriköihin.
  3. Suunnittelen, harkitsen ja jahkailen asioita. Ehkä liikaakin. Pyörittelen päässäni läpi kaikki worst case scenariotkin. En osaa tehdä päätöksiä ja usein tuskastun siihen.
  4. Olen pikkutarkka, pedantti ja järjestelmällinen. Haluaisin olla luovempi ja spontaanimpi.
  5. Edellä olevista asioista johtuen tai niiden lisäksi minulla on joku pakkomielle numeroihin, päivämääriin ja kellonaikoihin. Haluan useimmiten saada asiat tasan, johonkin kivaan lukuun (esimerkiksi 11 ei ole kiva luku, 10 tai varsinkin 12 olisi parempi, mutta tämän haasteen suhteen vähempikin olisi riittänyt, vaikka 5). Koskee se sitten tiedostojen tallentamisaikoja. kuvien pikselimääriä tai photoshopin asetuksia. Ja kivoja kellonaikoja on mukava bongailla, kuten syntymäpäiväni 12:08, 12:34 tai 22:22.
  6. Laulan usein itsekseni autoa ajaessani enkä jaksa enää liikennevaloissakaan välittää vaikka joku vieressä olevissa autoissa olevista ihmettelisi yksinään jollottamistani.
  7. Puhun itsekseni ja harrastan sitä niin kotona, töissä kuin esimerkiksi kaupassakin. 
  8. Puhun myös unissani, viimeksi taisin viihdyttää hereillä olevaa miestäni höpisemällä makuuhuoneen nurkassa olevista jääkarhuista.
  9. Pidän nukkumisesta, mutta minulla on usein vaikeuksia nukahtaa. Aamuisin sitten uni kyllä maistuisi. Olenkin illan virkku ja aamun torkku. Ehkä tykkään valvoa senkin takia, että yön pimeinä tunteina ajatukset tuntuvat vapautuvan järjestelmällisyyden ja harkinnan kahleista. 
  10. Nukahtamistani on viime aikoina helpottanut liikunnan lisääminen. Yritän taas myös syödä hieman hiilihydraattitietoisemmin ja muutenkin harrastaa tietoisempaa syömistä; fiilistellä miltä ruoka tuoksuu, näyttää, maistuu ja tuntuu, eikä vain hotkaista lautasta tyhjäksi tajuamatta mitä olen syönyt. Lisäksi yritän tietoisesti pienentää annoksiani ja lisätä lautaselle vihreitä asioita. Nähtäväksi jää saisinko näillä yhtään pois niitä kiloja, jotka jo kerran menetin.
  11. Ruoan tuoksumisesta taas tuli mieleeni, että minulla on heikko, lähes olematon, hajuaisti. Joskus koen ahaa elämyksiä vaikka suihkussa, kun haistan miltä esimerkiksi shampoo tuoksuu. Kun saan nenääni jonkun pienenkin hajutuntemuksen yritän keksiä mikä ja miltä se haisee. Saatan siis pelätä vaikka savun haisevan vaikka haju onkin joku aivan muu. En muista koskaan oikein haistaneeni kunnolla. Ehkä havaitsin sen ensi kertaa vasta yläasteaikoina, kun muut tytöt kiinnostuivat hajuvesistä ja tunnistivat ohikulkevienkin ihmisten tuoksuja, kun minä en edes haistanut koko hajuvettä, saati sitten että olisin tunnistanut sen.

Vastaukset Kiikin kysymyksiin

  1. Jos olisit joku eläin, niin mikä ja miksi?
    Äkkiseltään tulee mieleen joku lintu. Joku iso, viisas ja suomalainen lintu, kuten vaikka korppi. Haluaisin osata lentää, mutta toisaalta en tiedä pärjäisinkö ilman käsien tarkkuusotetta.
  2. Minne lähtisit matkalle, jos saisit mennä ihan minne vain?
    En ole kova ulkomaanmatkailija, kun muut haaveilevat ulkomaan matkoista, minä haaveilen vain pääseväni mökille Sysmään. Mutta jos saisin mennä ihan minne vain, lomaa sekä rahaa olisi riittävästi ja koirille hyvä hoitopaikka niin lähtisin varmaan Uuteen-Seelantiin. Tai Australiaan. Tai Norjaan, Islantiin tai Irlantiin, joista nämä viimeisimmät ovat sellaisia, jotka näen mahdollisesti jossain elämänvaiheessa oikeasti toteuteutuskelpoisinakin.
  3. Mikä on lempi jälkiruokasi?
    Joku suklainen juttu; lämmin suklaacookie vaniljajäätelön kera, suklaakakku tai mokkapalat. Enpäs taaskaan osannut päättää yhtä yli muiden.
  4. Missä ja miten haluaisit asua?
    Haluaisin asua pienessä talossa isoilla tiluksilla jossain maaseudulla, missä olisi paremmin tilaa hengitttää. Peltoja, metsiä, järviä, luontoa, hiljaisuutta ja rauhaa. Missä ei tarvitsisi jännittää, että häiritseekö koirien satunnainen haukunta naapureita ja missä koirillakin olisi tilaa kirmailla vapaana omilla tiluksilla. Vanhan talon tunnelma ja henki, hirsiseinät, lautalattiat, leivinuuni ja muita tulipesiä, joilla lämmittää tölliä talvipakkasilla. Aidattu, ainakin puolen hehtaarin tontti. Pihassa ulkorakennus saunoineen ja vierastupineen sekä pieni navetta, jossa miehellä tilaa nikkaroida ja jossa voisi lisäksi asustaa vaikka minipossuja, kilipukkeja ja kanoja.
    Olen asunut niin pääkaupunkiseudulla kuin Päijät-Hämeessä ja Pohjanmaallakin. Näistä Päijät-Häme vetää puoleensa eniten, koska siellä ystävät ja turvaverkosto on sopivan matkan päässä.
  5. Mikä on lempi vuodenaikasi?
    Näin pimeään vuodenaikaan ja pakkasen paukkuessa ulkona tuntuu, että lempivuodenaikani on kyllä kesä. Loppukesä tai aikainen syksy, kun on vielä lämmintä ja valoa riittää pidemmälle iltaan, mutta illat alkavat kuitenkin olemaan jo tarpeeksi hämäriä kynttilöiden polttoa varten.
  6. Mikä on lempi värisi?
    Ovatko musta tai harmaa värejä? No ruskea ainakin on. Niitä värejä huomaan ainakin pinnailevani Pinterestissä, on kyse sitten sisustuksesta tai pukeutumisesta. Siihen sitten vielä ripaus limen vihreää ja turkoosia niin lempiväripalettini on kasassa.
  7. Haluaisitko opetella jonkun uuden taidon?
    Haluaisin opetella jonkun sellaisen taidon, jolla saisi töitä ja voisi elättää itsensä ihan missäpäin Suomea vain, jotta voisin toteuttaa tuon asumishaaveeni.
  8. Mikä on erikoisin ruokalaji, jonka olet syönyt?
    Olen hyvien perusruokien ystävä, joten en äkkiseltään muista syöneeni mitään kovinkaan erikoista.
  9. Syötkö lettusi kermavaahdolla, hillolla, sokerilla vai kenties näillä kaikilla?
    Mieluiten kermavaahdolla ja hillolla, sellaisella kolmen marjan hillolla, jossa on mansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa.
  10. Komein mies ja kaunein nainen?
    Yhtä näyttelijätärtä kutsun maailman kauneimmaksi naiseksi, kun en muista edes hänen nimeään. Piti IMDB:stä kaivaa nyt hänen nimensä ja hän on Famke Janssen.
    Komeinta miestä taas ei ihan lennosta tullut mieleen. Joku iso ja kalju mies todennäköisesti, kuten esimerkiksi Veeti Kallio.
  11. Mitä tekisit, jos voittaisit miljoonan?
    Jos voittaisin miljoonan saisin säilyttää tämän pienen punaisen tupamme pääkaupunkiseudulla ja toteuttaa lisäksi haaveeni maallemuutosta. Asustella ja remontoida siellä sekä tehdä hyväntekeväisyyttä ja jotain työtä, jolla on tarkoitus, vaikka sillä ei tienaisikaan tarpeeksi rahaa.
Haaveilukuviani, joita löytyy alkuperäisine lähteineen Pinterestistä.

Ja sitten vielä kysymykset seuraaville blogeille

  1. Mistä olet tänään ilahtunut tai ollut onnellinen?
  2. Mistä unelmoit? 
  3. Ketä olet auttanut viimeksi tai mikä on ollut viimeisin päivän hyvä työsi?
  4. Mitä työtä sinä haluaisit tehdä, jos ei tarvitsisi miettiä saako siitä tarpeeksi palkkaa elääkseen tai voisit jopa maksaa, että pääsisit sitä tekemään?
  5. Onko sinulla jotain outoja rutiineja tai pakkomielteitä?
  6. Oletko aamu- vai iltaihmisiä?
  7. Mitä teet jos et meinaa saada unta?
  8. Mitä mieleenpainuvaa olet viimeaikoina katsonut televisiosta? 
  9. Liikuntavinkkisi laiskan sohvaperunan liikkeellesaamiseksi tai oma lempiliikuntamuotosi?
  10. Mitä ruokaa ostat kaupasta tai teet arkipäivinä, kun et oikein jaksaisi tehdä mitään? Hyviä ja helppoja arkiruokavinkkejä siis hakusessa.
  11. Mitä oman paikkakuntasi paikallisnähtävyyttä suosittelisit? Tai jotain muuta paikkaa Suomessa, jossa voisimme seuraavalla SuomiTourillamme pyörähtää?
Kuten muillakin niin minullakin oli ehkä vähän ongelmia haastaa yhtätoista blogia, joilla on alle 200 lukijaa, joten osalla näistä saattaa olla enemmänkin:
  1. Arjen perhoset
  2. Huvikumpu 
  3. Ikomi
  4. Kuoppakumpu 
  5. Ponille (ja muille) kyytiä 
  6. Saaristohuvila
  7. Sillä mennään mitä on 
  8. Susannan työhuone
  9. Tajunnanvaihtovirta
  10. Tuulentupa
  11. Visuaalisesti vaativa  
Kaikki muutkin saavat tästä halutessaan napata haasteen matkaan.
 

maanantai 7. tammikuuta 2013

Huippuälykkäät eläimet


Tämä on sellainen ohjelma, joka pitäisi jokaisen ihmisen nähdä. Ihanat, viisaat eläimet! Pitkälle on tutkimuksissa harpattu niistä ajoista, kun väitettiin, että eläimillä ei ole järkeä eikä tunteita. Voi kun kaikki sen tajuaisivat.

Prisma: Huippuälykkäät eläimet
http://areena.yle.fi/tv/1758934

BBC:n tuottama dokumentti eläinten älykkyydestä. Katsottavissa Yle Areenan kautta vielä viikon ajan.



Kuvat vanhempieni lintujen syöttöpaikalta, jonne vein linnuille joululahjaksi lyhteitä. Äitini syöttää ahkerasti lintuja ja syöttöpaikalla käy melkoinen kuhina, jota kävi kerran lintubongarikin ihmettelemässä. Äitini eläinhörhöilyn ansiosta kai minustakin on tällainen eläinhörhö tullut. Tosin siskooni se hörhöily ei ole iskenyt niin kovasti kuin minuun, vaikka samasta kodista ollaan lähtöisin. Biologinen isänikin kyllä tykkää syöttää lintuja ja seurailla niiden käyttäytymistä. Sijaisperheessä kasvaneena olen osaltani itsekin oiva etologinen koe-eläin sen suhteen, että mitkä käyttäytymismallit ja luonteenpiirteet ovat perittyjä ja mitkä opittuja.

Mutta lintujen käyttäytymiseen palatakseni harmittaa, kun on harvemmin valoisan aikaan kotona, että ehtisi lintulaudan vieraiden touhuja seurailemaan. Lintulautaa en olekaan pariin vuoteen omalle pihalle laittanutkaan eikä meillä olisikaan noin loistavaa paikkaa seurailuun kuin vanhempieni luona. Joskus yritin ja orava kävi varastamassa kaikki lintujen herkut sekä joku pieni hiirikin intoutui lintulaudan alapuolella pyörimään. Pitänee yrittää kuitenkin joku talvi vielä uudelleen.
 

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Joulu






Ja loppiaisen kunniaksi vielä katsaus siihen itse jouluun, joka oli rauhallinen ja perinteinen perhejoulu. Joulukuusen ja pipareiden koristelua. Joulusauna vihtojen kera. Aamusta joulupuuroa, iIllemmalla pöytä notkui jouluruoista. Suklaata, glögiä ja pipareita. Ja karjalanpiirakoita. Paljon karjalanpiirakoita. Lahjojen ihmettelyä.

Seitsemän ihmistä ja neljä koiraa, joita vaihdeltiin huoneesta toiseen, koska kaikki koirat eivät tule keskenään toimeen. Meidän kolmikko tulee keskenään, mutta bulldoggit ja siskon westie eivät. Iso musta ja pieni valkoinen taas tulevat, se huomattiin vahingossa, kun pieni valkoinen pääsi livahtamaan ison mustan huoneeseen.

Kilttejä oltiin oltu, koiria myöten, vaikka taas ennen joulua kaikuivat ne tutut sanat "mitään ei tarvitse ostaa, tärkeintä on yhdessäolo". Lahjoja kuitenkin riitti, sitä yhdessäoloa ei sitten niinkään pitkään. Ja meillä kävi ihan oikea joulupukki ja joulumuori, vaikka siskontyttökin on jo 13-vuotias. Laulettiin Petteri Punakuonoa, pukki ja muori hörppäsi glögit, siskontyttö jakoi lahjat ja sitten Korvatunturin väki jo jatkoikin matkaansa.

Otin ensimmäistä kertaa sitten yläasteaikojen puikot käteen ja aloin neulomaan itselleni selänlämmitintä. Jostain selkärangasta silmukoiden luominen sekä oikeat ja nurjat silmukat syntyivät. Napinläpien ja päättelyn suhteen joutunen etsimään vähän apuja. Ja ennenkuin olen saanut ensimmäistäkään neuletyötä valmiiksi olen jo alkanut haaveilemaan seuraavasta; pyöröpuikoista ja pipojen puikottelusta.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Karjalanpiirakkatalkoot



Ehkä eniten joulussa odotan itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Karjalanpiirakkaa, munavoita, kinkkua (jouluna pitää saada kinkkua, vaikka muuten yritänkin vältellä sianlihan syömistä) ja sinappia. Niitä mutustellaan joulupöydässä, aamiaiseksi, välipalaksi, lounaaksi ja vielä yön pimeinä tunteinakin hiippaillaan jääkaapille ja lämmitetään vähän yöpalaa. Voisin elää monta päivää pelkillä karjalanpiirakoilla.




Tästä voimme päätellä, että joulunaikana karjalanpiirakoiden menekki on meidän perheessä aika valtava. Äiti loihtii meille muut joulupöydän antimet, mutta karjalanpiirakoiden teossa autan, jotta ne varmasti riittävät joulun yli. Ennen joulua pidetäänkin karjalanpiirakkatalkoot, piirakat valmistuvat kahteen pekkaan kuin liukuhihnalla, leivinuuni käy kuumana, piirakkaa menee ulos ja sisään. Näissä talkoissa piirakoita valmistui lopulta parisensataa, ensin sata lauantaina ja pienen houkuttelun jälkeen vielä sata sunnuntainakin. Mikään ei ole parempaa kuin juuri leiviuunin lämmöstä nostettu, vastapaistettu ja rapsakka karjalanpiirakka.




Yksi karvainen leipurin apulainen pitää huolta, että lattiat pysyvät puhtaina, jos sinne sattuisi vaikka tipahtamaan jotain (ja mummi yleensä pitää huolen, että Pökölle jotain tipahtaa).

Pääkaupunkiseutu ahdistaa taas kahden viikon maalaiselämän jälkeen. Voi kuinka minä haaveilenkaan omasta paikasta maalla. Luonnosta, hiljaisuudesta ja rauhasta. Leivinuunista ja talkoista, jossa voisi paistaa karjalanpiirakoita kaikille kavereille ja vaikka koko suvulle. Kenties pienestä navetasta, jossa olisi tilaa nikkaroida ja jossa voisi asustella vaikka kilipukkeja, minipossuja ja kanoja. En kaipaisi edes isoa taloa, mutta tiluksia saisi olla ympärillä niin paljon, että olisi itsellä tilaa hengittää ja koirilla kirmailla vapaana.

Selailen asuntoilmoituksia ja haaveilen. Tuijottelen tuntikausia ihania kuvia ja zoomailen asuinympäristöä karttapalveluiden avulla. Lottovoitto tarvittaisiin, että sellaiset tilukset saisi pääkaupunkiseudulta, inhimillisen työmatkan päästä. Ilman lottovoittoakin sellaisiin tiluksiin olisi mahdollisuus muualla, mutta lottovoittoa tarvittaisiin siellä asumiseen ja olemiseen, koska muualta löytyy heikommalti töitä kahdelle ihmiselle. Kun saisi ratkaistua dilemman, että miten tyhjätaskuilla olisi varaa asua maalla, muuttaisin heti vaikka tänne.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Joulukuusimetsällä






Blogikirjoitustensa suhteen hidas hämäläinen jatkaa vielä joululinjalla, koska en voi olla hehkuttamatta, kun minulla on nyt ensimmäistä kertaa kotonani  ihkaoikea joulukuusi. Itse asiassa kaksikin, koska isälläni oli mielessään vähän eri kaliiberin kuusi kuin olin itse ajatellut ja hän ehti meille isommankin kuusen napsaista. Minä halusin etukuistillemme peltiämpäriin vain havuja, katajaa tai sitten yhden pienen pienen sievän kuusen.

Kuuset käytiin metsästämässä vanhempieni omasta metsiköstä koko lauman voimin viikkoa ennen joulua. Samalla reissulla tehtailimme äidin kanssa reilu 200 kappaletta karjalanpiirakoita, niistä lisää myöhemmin.

Pienempi kuusista päivystää kuistilla talomme edessä ja toinen terassilla talomme takana. Koristeita en niihin ehtinyt koskaan askartelemaan.
Minusta kuusi on kauneimmillaan ihan luonnollisimmillaan, ilman röyhelöitä. Korkeintaan jotain pientä, luonnonläheistä ja kevyttä koristetta olisi niihin voinut ripustaa.

Etukuistin kuusi töröttää Riihimäen lasikaatopaikalta pelastetussa ruostuneessa peltiämpärissä. Lyhty löytyi Koiramäen Pajutallilta ja lyhdyn alla oleva jakkara edesmenneen mummon peruja.

torstai 3. tammikuuta 2013

Paketointia





Nyt kun kaikki ovat jo joulunsa viettäneet ja siirtyneet uuteen vuoteen piipahdan minä vielä joulun puolella. Palasimme vasta eilen sivistyksen pariin joulun sekä vuodenvaihteen vietosta ja viikonloppuna tuleva loppiainenhan se vasta päättää joulun. Hidas hämäläinen haluaakin fiilistellä vielä siihen asti.

Tämän vuoden joulupaketeista syntyi siis tällaisia. Olivat aika pitkälti Ikea-paketteja, koska lähes kaikki paketointitarpeet oli ostettu Ikeasta. Eivät nämä niin superjouluisia ole, joten miksei sitä näin voisi paketoida myös muita paketteja esimerkiksi syntymäpäivinä. Ystävänpäivälahjankin voisi kääräistä ihan hyvin tuollaisella sydänkortilla varustettuun kääreeseen.


Pakettikortit syntyivät pahvinpalasista ja teipeistä askartelemalla. Ystävän sekä hänen lastensa kanssa olimme kesällä Koiramäen Pajutallilla leikkimässä ja ihastelemassa possuja, joten Pajutallilta tuttuihin leikkeihin liittyneen lahjan pakettikorttiin askartelin lisäksi Arvi-tontun. Ja tekstit kortteihin tietenkin Dymolla.

ps. kyseinen Arvi-possu vierailee kuulemma huomenna 4.1. klo 15:15 radiossa Tuija Pehkosen vieraana taajuudella Energy NRJ.