Alanyasta olen saanut monia hyviä ystäviä sekä paikallisista että suomalaisista ihmisistä. Osasta on muodostunut minulle Alanyaan paikallinen perhe. Yksi hyvistä ystävistäni on minulle kuin "veli" tai "isä". Hän on auttanut minua ja pitänyt puoliani pulmallisissa tilanteissa. Voin kipittää hänen luokseen, jos olen iloinen, surullinen tai kaipaan vain seuraa ja juttukaveria. Tunnen myös hänen vaimonsa ja poikansa ja olen viettänyt heidän kanssaan aikaa esimerkiksi erilaisia pelejä pelaillen ja perhepäivällisillä heidän kotonaan. Joten kun tämän "veljeni" vaimon veli meni naimisiin, sain minäkin kutsun tähän iloiseen perhetapahtumaan.
Alanyassa piti olla matkani aikana talvi, joten en ollut pakannut mukaani yhtäkään mekkoa tai kesäkenkiä. Helmi- ja maaliskuu olivat kuitenkin poikkeuksellisen lämpimiä ja nämä häät olivatkin lopulta ihana syy ostaa uusi mekko sekä korkokengät! Häitä edeltävät päivät kiertelinkin Alanyan vaate- ja kenkäkauppoja. Maaliskuun alku ei kylläkään ollut kaupoissa vielä parasta mekkosesonkia ja monet turkkilaiset juhlamekot olivat turhan prameita suomalaiseen makuun. Kun löysin viimein yksinkertaisen ja tyylikkään mekon, tuunasin sitä vielä hakemalla asusteliikkeestä ruusukkeen ja lankakaupasta satiininauhaa, joista askartelin mekkoon vyön.
Juhlat alkoivat lauantai-iltana seitsemän aikoihin ja hääparin saapuminen juhlapaikalle ei jäänyt lähitienoolta huomaamatta tai kuulematta. Paikalle saavuttiin pitkässä autoletkassa äänitorvia tööttäillen. Hääparin auto oli koristeltu hienosti punaisin nauhoin ja kukkasin. Ennen juhlapaikalle saapumista he olivat käyneet ottamassa hääkuvia rannalla ja seurueeseen kuului valokuvaajan lisäksi myös videokuvaaja.
Kun loputkin hääseurueesta ja vieraista olivat tulleet paikalle, vihkituomari hoiti vihkimisen. Siviilivihkiminen itsessään oli aika koruton tilaisuus, jossa todistajien edessä allekirjoitettiin avioliittotodistus. Sen jälkeen hääparin yhteinen pikkupoika toi paikalle vihkisormukset, jotka oli kiinnitetty toisiinsa punaisella nauhalla. Nauha leikattiin lopulta poikki ja punaiset nauhat roikkuivat sormissa koko illan. Punaisen värin uskotaan tuovan hyvää onnea ja punaista näkyikin paitsi hääsomisteissa myös vieraiden vaatetuksessa ja asusteissa.
Näissä häissä oli herkullisia ruokia notkuva buffetpöytä, joten nälkäisenä ei tarvinnut odotella musiikin ja tanssin alkamista. Morsian oli kotoisin saksasta, joten bändi soitti sekä perinteisiä turkkilaisia että englanninkielisiä kappaleita, muutaman jopa saksaksi. Näissä kansainvälisissä häissä oli tarjolla myös alkoholia.
Turkkilaisiin hääperinteisiin kuuluu mm. rahan antaminen lahjana, jotka kiinnitetään hääparin vaatteisiin neuloilla tai vaatteista roikkuviin nauhoihin. Hääparin 5-vuotias poika piti liikuttavan puheen, jossa hän kertoi, kuinka mukavaa oli nähdä ihmisiä hienoissa vaatteissa ja kuinka jokaisella ihmisellä pitäisi olla joskus päivä, jolloin saisi olla prinsessa tai prinssi. Puheiden ja lahjojen antamisen jälkeen hääpari leikkasi hääkakun, jonka jälkeen tarjoilijat toivat muille vieraille pöytiin kakusta valmiiksi leikatut palat.
Loppuillan soitto soi ja laulu raikasi, joiden myötä intouduttiin perinteisiin turkkilaisiin rivitansseihin ilotulitteiden säihkyessä sekä ulko- että sisätiloissa. Lopuksi iltaa lähdettiin jatkamaan vielä sataman yökerhoihin, jonka päätteeksi käytiin nauttimassa iltapala paikallisessa keittoravintolassa.
Hääseurueen ja vieraat tunnisti huvittavalla tavalla vielä seuraavanakin päivänä. Morsiamen päälle oli meikin ja kampauksen yhteydessä ripoteltu kultaista kimalletta. Niinpä morsianta halailleissa ihmisissä kimalteli vielä pitkään hänestä tarttunutta kimalletta.
Paljon onnea tuoreelle avioparille, Liliane ja Bülent, ja kiitos ikimuistoisista juhlista!
