Näytetään tekstit, joissa on tunniste meis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste meis. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Lauttamatka Kaşista Kastellórizoon

Kastellórizo, turkiksi Meis, on pieni Kreikan saari, joka sijaitsee Turkin edustalla. Lauttoja saarelle kulkee Ródokselta tai Turkin puolelta Kaşista.

Koronapandemian vuoksi lautat eivät kulkeneet pariin vuoteen ollenkaan Turkin ja Kreikan välillä. 

Saarelle Kaşista risteilyjä tarjoavat: Meis Ferrylines, www.meisferrylines.com ja Meis Express, www.meisexpress.com. Meis Express aloitti lauttojen liikennöinnin lauantaina 26. maaliskuuta ja tekee Meisin puolelle aluksi kaksi matkaa viikossa, lauantaisin ja keskiviikkoisin, ja toukokuusta alkaen joka päivä mikäli matkustajia riittää tarpeeksi. Meis Ferrylines aloittaa matkat kuulemma huhtikuun puolessa välissä. Liput lautalle voi ostaa Meis Expressin toimipisteestä, joka sijaitsee Kaşin torin laidalla, lähellä satamaa. Me halusimme varmistaa paikkamme jo edellisellä viikolla, joten varasimme lippumme Meis Expressin nettisivujen kautta. Meno-paluulipun hinta oli 35 € (570,91 tl).
» Meis Express, https://bilet.meisferibot.com/



Kastellórizon pinta-ala on 9 neliökilometriä ja rantaviivan pituus 19 kilometriä. Turkin rannikolle on matkaa vain muutama kilometri ja lauttamatka saarelle kestikin vain noin puolisen tuntia. Lautta lähti Kaşista aamulla kello 10 ja lähti Kastellórizosta takaisin Kaşiin kello 16.

Aamulla Meis Expressin toimistolla piti olla tuntia ennen lähtöä. Siellä tarkistettiin varaukset sekä terveys- tai rokotustodistukset. Lähtöportilla ja passin tarkastuksessa piti olla 9:15 ja siitä siirryttiin lautalle odottamaan lähtöä. Matkustajia lautalla oli noin 30-40, kapasiteettia kolmikerroksisella lautalla riittää huomattavasti suurempaankin matkustajamäärään. Kreikan puolella oli myös rokotustodistusten ja passien tarkistus.

Matkalla suunnittelimme mitä haluamme saarella nähdä ja minä halusin nähdä lasillisen valkoviiniä, ruokaa, vanhoja ovia ja kilpikonnia. Kävimme juomassa lasilliset sekä syömässä herkullista moussakaa ja lähdimme kiertelemään saarta. Kaikki muut onnistuin näkemään, mutta kilpikonnat jäivät loistamaan poissaolollaan tällä reissulla. Muutama vuosi aiemmin kävin myös Kaşista Kastellórizossa, syksyllä lokakuun lopussa, ja silloin rannassa uiskelteli useita valtavia merikilpikonnia. Katso siitä aikaisempi blogikirjoitukseni:
» Lauluni sadepäivän varalle: Kastelórizo - hyppäys Kreikan puolelle 


Kastellórizo ja muutama pienempi lähisaari kuuluvat hallinnollisesti Megístin kuntaan ja Ródoksen alueyksikköön. Saari tunnetaankin myös nimellä Megísti (kreik. Μεγίστη). Ródoksen saari sijaitsee noin 130 kilometrin päässä Kastellórizosta länteen. Matka Ródokselta Kastellórizoon kestää noin 2,5 tuntia pikaveneellä ja 3-5 tuntia tavallisella lautalla. Saarella sijaitsee myös Kastellórizon lentoasema, jonne tulee lentoja Ródokselta.

Saaren värikkäät talot ovat viehättäviä ja niille on ominaista puiset parvekkeet, ovet ja ikkunat. Sisenpänä rannasta talot ovat heikommassa kunnossa. Kastellórizon saarella oli asutusta jo neoliittisella kaudella, eli myöhemmällä kivikaudella, ja saari on ollut usean eri valtakunnan alaisuudessa, esimerkiksi Rooman, Bysantin ja Osmanien valtakunnan. 


Saarelta löytyy nähtävyyksiä näiltä ajoilta, esimerkiksi sataman yläpuolella sijaitsevasta rinteestä löytyy 1300-luvulla rakennetun linnan rauniot. Linna sijaitsee punaisella kalliolla, jonka mukaan Kastellórizo on mahdollisesti saanut nimensä (Castello Rosso, punainen linna. Myös turkiksi paikkaa on kutsuttu joskus nimellä Kızılhisar, punainen linnoitus). Linnalle vie portaat laiturin itäpuolelta. Linnan läheltä löytyy myös Kastellórizon arkeologinen museo. 

 

Saarelaiset ovat kautta aikojen elättäneet itseään kalastuksella sekä merenkululla ja saaren talous on kytkeytynyt mantereen puolella sijaitsevaan Lyykiaan. Nykyään Kastellórizon ja koko Megístin kunnan talous perustuu lähinnä matkailuun. 

Saaren kerrotaan tulleen suositummaksi siellä 1991 kuvatun Mediterraneo-elokuvan myötä. Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva italialainen elokuva kertoo pienestä joukosta italialaisia ​​sotilaita, jotka juuttuivat Kastellórizon saarelle. Elokuva voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 1992.

Satamasta löytyy Tax free -myymälä, josta mukaan tarttui Kreikan tuliaisina pullo turkkilaisen rakın kreikkalaista "serkkua" uzoa (12 €).

Jutustelin hieman Tax freen myyjän kanssa tulevan sesongin näkymistä ja hän kertoi, että saarelle on tulossa ainakin paljon australialaisia ja tiedossa on ainakin 11 australialaiset häät. Monia Kastellórizon siirtolaisia asuu Australiassa (erityisesti Perthissä ja Sydneyssä). Perthin kaupunki, Länsi-Australiassa, on Kastellórizon ystävyyskaupunki. Muuttoaaltoja saarelta oli toisensa jälkeen 1880-luvulta aina toisen maailmansodan jälkimaininkeihin asti ja nykyään on arvioitu, että kymmenillä tuhansilla australialaisilla on yhteyksiä Kastellórizoon. Australialaiset ovatkin perustaneet hyväntekeväisyysjärjestön, "Friends of Kastellorizo", jonka tarkoituksena tukea saaren tulevaisuutta ja antaa jotain takaisin heidän esi-isiensä saarelle. Voit lukea lisää seuraavista linkeistä:
» Friends of Kastellorizo, https://kastellorizo.com/
» www.greece-is.com/a-tale-of-cultural-endurance-from-kastellorizo-to-australia-and-back/


Kastellórizon arkeologinen museo

Lähellä linnan raunioita sijaitsee Kastellórizon arkeologinen museo. Museossa on esillä kansanperinnekokoelma sekä esineitä hellenistiseltä, roomalaiselta ja bysanttilaiselta ajalta. 


Museon näyttelytilat etenevät kronologisessa järjestyksessä. Yläkerran ensimmäinen huone on omistettu muinaiselle Megistille. Linnan läheisyydessä, sataman itäpuolella, kallioon louhittu lyykialaishauta 300-luvulta eaa. ja lyykialaiset reliefit todistavat suhteista ja yhteydestä mantereen puoleiseen Lyykian alueeseen. Ensimmäisestä huoneesta löytyy mm. esineitä hellenistiseltä ajalta, kiviankkureita, maljakoita, patsaita ja osa roomalaisesta kohokuvioisesta sarkofagista.

Toisessa huoneessa on esillä esineitä varhaiskristilliseltä (324 - 642) ja bysanttilaiselta (642-1453) ajalta. Lasitettuja bysanttilaisia laattoja, amforoita eli antiikin aikana kuljetukseen ja säilytykseen käytettyjä vaaseja, bysanttilainen kolikko sekä piirustuksia ja valokuvia linnasta. 



Kolmannessa huoneessa on esillä 1700-luvun seinämaalauksia Pyhän Nikolaoksen kirkosta, jotka esittävät otteita vanhasta testamentista ja pyhimyksistä. Huoneesta löytyy myös turkkilaisen ajan keramiikkaa sekä piirroksia ja valokuvia bysantin jälkeisistä kirkoista.

Yläkerroksen viimeinen huone on omistettu kansanperinteelle ja siellä on perinteisiä Kastellórizon pukuja, koruompeluksia ja kansantaidetta.


Museon alakerroksen huoneista löytyy veistoksia, meren syvyyksistä löytyneitä amforoita ja kiviankkureita sekä vanha sukelluspuku.

Sisäänpääsymaksu museoon oli kolme euroa (maaliskuussa 2022).




Matkustaminen korona-aikana

Turkista Kreikkaan matkustavien henkilöiden odotetaan täyttävän Kreikan viranomaisten ilmoittamat ehdot. Kaikkien yli 5-vuotiaiden matkustajien on ennen lähtöä varmistettava, että heillä on tarvittavat todistukset terveydentilastaan tai rokotuksista. Meidän matkustushetkellämme, maaliskuussa 2022, matkustajien oli täytettävä yksi seuraavista kolmesta ehdosta; rokotustodistus, PCR-testin tulos (72 tunnin sisällä) tai nopean antigeenitestin tulos (24 tunnin sisällä). Tarkista ajankohtaiset ehdot ja hyväksyttävät rokotteet sivuilta: https://travel.gov.gr. Lisäksi kaikille Kreikkaan saapuville matkustajille, todistuksista riippumatta, voidaan tehdä satunnainen pakollinen PCR-testi tai nopea antigeenitesti. 

Vaatimus matkustajalomakkeen (PLF- Passenger Identification Form) täyttämisestä Kreikkaan tulevilta vierailijoilta ei ole enää pakollinen 15. maaliskuuta 2022 alkaen. Yksinkertaistettu PLF on kuitenkin edelleen käytössä ja sen voi halutessaan täyttää verkkosivustolla https://travel.gov.gr.

 

Kaşista takaisin Alanyaan ajoimmekin tällä kertaa eri reittiä, pienempiä vuoristoteitä Elmalın ja Korkutelin kautta Antalyaan. Vuorilla oli vielä lunta ja pysähdyimmekin lunta ihmettelemään 1560 metriä merenpinnan yläpuolella. Elmalın (kirjaimellisesti omenakaupunki) läpiajettaessa riittää omenatarhoja kilometrikaupalla. Elmalıssa tuotetaan 12% Turkin omenoista ja 37% kaupungin alueesta on istutettu. Siellä kasvatetaan Scarlet, Golden, Granny ja Pink lady lajisia omenoita sekä muita hedelmiä, vihanneksia ja kikherneitä. Keväällä omenapuiden kukkiessa reitti on varmasti todella kaunis.

Kyllä taas sai ihailla Turkin monimuotoisuutta ja kauneutta. Muutamassa tunnissa maisemat vaihtelivat merenrannan kalastajakylästä lumiseen vuoristoon, mäntymetsiin ja vuorten reunustamiin laakeisiin peltomaisemiin.

Instagram-tililtäni löytyy lisää kuvia ja videoita Kastellórizon reissustamme. Tarinoita olen arkistoinut kohokohtiin nimellä "#kastellorizo", "#kaş" ja "#roadtrip". Instagram-tililtäni löydät myös kohokohtia Kaşista ja road tripistämme Kaşista Alanyaan. Ota toki myös muutenkin tilini seurantaan, sieltä löydät kuvia ja tarinoita uusimmista seikkailuistani: www.instagram.com/titityyppi/

 

lauantai 24. marraskuuta 2018

Kastelórizo - hyppäys Kreikan puolelle





Kastellórizo eli Megísti, turkiksi Meis, sijaitsee Turkin edustalla, vajaan 4 kilometrin päässä rannikosta. Saari on niin pieni, yhdeksän neliökilometriä, ettei sitä äkkiseltään näkynyt edes kartalla zoomaamatta. Lautat saarelle lähtevät Turkin puolelta Kaşista. Kaş itseasiassa tarkoittaa turkiksi kulmakarvaa (kaşlar, kulmakarvat), saari on siis kuin silmä ja Kaş reunustaa sitä kulmakarvan lailla. Huruuttelin Alanyasta Kaşiin paikallisbussilla Antalyan kautta, siitä enemmän sekä minilomani budjetti edellisessä blogikirjoituksessani:
» Kaş - pikaretki sinne ja takaisin


Saarelle risteilyjä tarjoavia yrityksiä löytyi äkkiseltään parikin: Meis Ferrylines, www.meisferrylines.com ja Meis Express, www.meisexpress.com. Itse varasin matkan ensimmäisestä paikasta joka sattui vastaan tulemaan. Hintaa meno-paluulle tuli 25 € ja lauttamatka saarelle kesti noin puolisen tuntia.  Elettiin lokakuun loppua, joten kausi alkoi olemaan lopullaan eikä saarelle lähtijöitä ollut enää ruuhkaksi asti. Lautalla lisäkseni oli ainakin brittejä, ranskalaisia ja muutama japanilainen Marimekko-reppuineen.




Saarelle saavuttuani lähdin kameran kanssa kiertelemään ja kuvaamaan pientä viehättävää kreikkalaiskylää. Värikkäitä taloja, pieniä sivukujia, kalastusveneitä ja kissoja. Päivä oli niin aurinkoinen ja lämmin, että sain pian luopua huivistani ja villapaidastani. Satamassa muutama retkitarjoaja tarjoili vielä retkiään, esimerkiksi siniseen luolaan ja toiste paremmalla ajalla haluan ehdottomasti sinnekin käymään.




Ranta oli äkkiä kierretty. Valokuvattavaa kyllä riitti tällaiselle vanhojen röttelöiden ja ovien ystävälle. En ollut etukäteen hankkinut mitään tietoa saaresta ja flunssainen olo kolkutteli vielä takaraivossani, joten tällä kertaa en lähtenyt laajentamaan reviriääni rantaa pidemmälle.




Erään ravintolan edustalla uiskenteli valtavan kokoisia merikilpikonnia. Otin paikkani auringosta, tilasin valkoviinin ja jäin ihailemaan kilpikonnia. Olisin voinut istua siinä aurinkoisella terassilla koko päivän ihailemassa kirkkaassa merivedessä pyöriviä kilpikonnia viiniä siemaillen. Ja niinhän minä teinkin. Maistui lomalle. Viinin kaveriksi tilasin vielä herkullisen katkarapupastan. Kissat ja kilpikonnat pyörivät ympärillä ruoantähteiden toivossa. Viereisessä pöydässä oli brittiseurue, joiden kanssa päädyin nopeasti juttusille ja päivän edetessä vielä samaan pöytääkin. Kävi ilmi, että hekin asustelivat Alanyassa ja ovat käyneet saarella pari kertaa vuodessa jo useamman vuoden ajan. Heiltä kuulin tarinoita saaresta ja saaren elämästä.



Aamulla matkaan lähdettiin kello kymmenen ja lautta takaisin Kaşiin lähti neljän aikoihin. Terrassilta irtouduttuani kiertelin vielä hetken satama-aluetta, ostin matkamuistoksi magneetin (kilpikonnan muotoisen tottakai) ja tuliaispullon taxfreestä. Tännekin pitää palata vielä paremmalla ajalla ja ottaa kaveri mukaan jakamaan ihmetyksiä.