Kurşunlun vesiputous ja viikonloppuloma Antalyassa

Kurşunlun vesiputous ja luonnonpuisto (Kurşunlu Şelalesi Tabiat Parkı) sijaitsevat viileän mäntymetsän keskellä, Aksun alueella, 19 kilometrin päässä Antalyasta.

Tästäkin reissusta on ehtinyt vierähtämään jo kokonainen vuosi, kun viime vuoden lokakuussa lähdimme viikonloppulomalle Antalyaan. Varasimme hotellin Antalyan vanhasta kaupungista ja paluumatkalla oli luvassa shoppailua Agora-kauppakeskuksessa, jossa myös Antalyan Ikea sijaitsee. Menomatkalla Alanyasta Antalyaan poikkesimme Kurşunlun vesiputouksella.

En ollut juurikaan ottanut paikasta etukäteen selvää ja minut ehkä hieman yllätti luonnonpuiston koko. Alue on 33 hehtaarin kokoinen ja varsinaisen vesiputouksen lisäksi siellä on lampia, piknik-alueita, näköalaterasseja, kahvila ja lasten leikkikenttä. Saatettiinpa vähän eksyäkin ja kiertää putouksilta takaisin autolle "hieman" pidemmän reitin mukaan. Maasto on paikoitellen vaikeakulkuista, joten retkeen kannattaa varautua kunnon jalkineilla.

Kursunlu-vesiputous putoaa noin 18 metristä ja muodostaa lammen, jossa elää kuulemma makean veden kilpikonnia, rapuja ja kaloja. Alueella on yhteensä seitsemän lampea, jotka yhdistyvät toisiinsa pienempien vesiputousten kautta. Luonnonpuistossa on rikas kasvisto ja eläimistö, vesieläimien lisäksi alueella on mahdollista kuulemma kohdata kaneja, oravia ja tikkoja. 

Olihan vesiputous ja alue kaunis, mutta olin kuitenkin hieman pettynyt. Olimme liikkeellä tosiaan loppusyksystä, joten paikka on varmasti paljon viehättävämpi keväällä ja alkukesästä, kun vuorilta sulavat lumet ja putouksessa sekä alueen pikku lammissa virtaa enemmän vettä. Nyt putouksessa tippui vain pieni liru. Syksyn myötä puiden lehdet olivat jo kellastuneet sekä pudonneet ja vesi seisoi sameana lammissa, joten kilpikonnia ja rapuja oli turha yrittää väijyä. Mutta mukava ja käymisen arvoinen luontokohde se oli syksylläkin. Pahin turistisesonki oli jo ohi, jos sitä viime vuonna oli ollutkaan, ja korona-aikojen ansiosta paikalla ei ollut muutenkaan turistiryntäystä vaan saimme seikkailla ihan rauhassa.

Alue on ollut avoinna vierailijoille vuodesta 1986 ja sisäänpääsy sinne maksoi lokakuussa 2020 9 tl (n. 1 €).

Kurşunlun luonnonpuiston Turkin tasavallan metsä- ja vesiministeriön ylläpitämät kotisivut:
» Kurşunlu Şelalesi Tabiat Parkı, http://kursunluselalesi.tabiat.gov.tr/

Antalyan Kaleiçi oli taas ihana! Hotelliksi valikoitui Luna Boutique Hotel*, joka sijaitsee aivan vanhan kaupungin ytimessä ja varasimme sen momondo.fi* -sivuston kautta. Esim. Booking.com -sivuston kautta ei ole tällä hetkellä edes mahdollista varata Turkissa turkkilaisia majoituspaikkoja, mutta momondo.fi* -sivusto on toiminut hyvin Turkistakin käsin varatessa. Luna Boutique Hotel* on tyylikäs ja siisti hotelli, jossa olemme majoittuneet aikaisemminkin. Se sijaitsee tosiaan aivan keskellä Antalyan vanhaa kaupunkia, ns. ravintolakadulla, Beerzone -hampurilaisravintolan yläkerrassa ja "normaaliaikoina" siellä oli elämää aamuyön pikkutunneille asti. Äänieristys ei hotellissa ollut kummoinen ja aikaisemmin tuntuikin kuin olisi käynyt nukkumaan ravintolassa, mutta lokakuussa korona-aikaan sitä ongelmaa ei ollut, kun ravintoloiden ja baarien oli lopetettava musiikki sekä suljettava ovensa jo puoleen yöhön mennessä 

Kävimme illalla ulkona syömässä ja juhlimassa hieman ystäväni syntymäpäivää. Majoitukseen kuului myös aamiainen ja seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen, ennen huoneiden luovutusta, kävimme kävelemässä vanhan kaupungin viehättäviä kujia, ennenkuin suuntasimme kohti Agoraa ja Ikeaa. 

Lisää Antalyan vanhasta kaupungista aikaisemmassa muutaman vuoden takaisessa blogikirjoituksessani:
» lauluni sadepäivän varalle: Antalyan vanha kaupunki (Kaleiçi)

»  Löydä parhaat hinnat johtavilta hotelli- ja varaussivustoilta* momondo.fi

Blogikirjoitus sisältää mainoslinkkejä (*)

Manavgatin vesiputous (Manavgat Șelalesi)

Käytyäni heinäkuisella reissullani päiväretkellä Sidessä halusin tällä kertaa laajentaa reviiriäni Alanyasta Manavgatin suuntaan. Manavgat sijaitsee Antalyan ja Alanyan välissä ja se on Sideä isompi paikka, jossa asuu myös enemmän paikallisia. Yritin ensin löytää seuralaisia omatoimiselle bussiseikkailulle, mutta koska seuralaisia ei ilmaantunut ja olin yksin liikenteessä koin helpommaksi vaihtoehdoksi napata valmiin retken paikalliselta matkanjärjestäjältä. Päiväretkeen kuului käynti vesiputoksella, risteily Manavgat-joella, shoppailua Manavgatin markkinoilla ja visiitti moskeijassa.

Retkipäivä koitti torstaina 2.10.2014 ja sen hintaan sisältyi lounas ja sisäänpääsymaksut. Juomat risteilyllä piti maksaa itse, mutta muutoin ei retkellä tarvinnut lompakkoa kaivella (paitsi jos löysi jotain ostettavaa markkinoilta). Retken hinnasta saattaa joutua tinkaamaan ja paikalliset järjestäjät tietysti ottavat mielellään niin paljon kuin vain mahdollista. Hintaneuvottelut saattavat alkaa jopa 40 eurosta, mutta lähempänä lopullista hintaa taitaa olla 20-30 euroa,

Manavgatin retki tuntui olevan erityisesti varttuneemman väestön suosiossa. Retkiseurueeseeni kuului paljon saksalaisia pariskuntia sekä muutama ruotsalainen täti. Aloitimme retken huristelemalla Alanyasta bussilla Manavgatin vesiputouksille (Manavgat Şelalesi). Vesiputous olikin ennakkokuvitelmiini verraten yllättävän matala. Putous on vain muutaman metrin korkea, mutta joen leveän uoman ja voimakkaan virtauksen vuoksi ihan vaikuttava näky.

Minut yllätti myös kuinka vahvasti putous oli valjastettu turismin käyttöön, kuvien perusteella olin ajatellut paikan olevan enemmänkin luonnontilassa, mutta oheiset behind the scenes -kuvat kertokoot totuuden. Putouksella oli paljon ihmisiä ja ennen putousta löytyi paljon pieniä kojuja, jotka myivät turistisälää, mehua ja pientä purtavaa. Putouksella oli myös valokuvauspalvelu, jossa sai kuvauttaa itsensä putouksen edustalla vaikka papukaijan kera.

Vesiputouksen jälkeen suuntasimme joen rantaan, josta lähdimme risteilemään jokilaivalla Manavgat-jokea pitkin. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Sapadere-kanjoni

Sapadere-kanjoni löytyy Alanyasta noin 40 kilometriä itään päin. Matkalla kanjonille voi ihailla myös huikeita vuoristomaisemia. Taurus-vuoristossa sijaitseva kanjoni oli pitkään vain paikallisten tuntema aarre, kunnes se päätettiin valjastaa myös turismin käyttöön. Kanjonin läpi kulkeva puinen kävelysilta avattiin turisteille vuonna 2008.

Sapadere-kanjoniin pääsee tutustumaan yli 700 metriä pitkää puista kävelysiltaa pitkin, joka kulkee kanjonin jylhien, 400 metriä korkeiden, seinämien välissä. Laakson pohjalla virtaa joki, joka muodostaa useita vesiputouksia ja turkooseja luonnonvesialtaita, joissa voi käydä pulahtamassa. 10-12 asteinen vesi viilentää myös ilmaa, joten kanjonilla ei ole tuskaisen kuuma helteisinäkään päivinä. Kanjonin perältä löytyy iso vesiputous, jonka juurelle pääsee uimaan. Itselleni kanjonin pääty oli kyllä hieman pettymys, ehkä myös siksi, että sesonkiaikaan paikka oli pullollaan turisteja ja rajallisen retkiaikataulun vuoksi emme ehtineet pulikoimaankaan.

Maisemat vuoristossa ovat upeat sekä tunnelma ja ilmastokin erilainen kuin meren rannassa. Me olimme liikkeellä jeeppisafarilla ja aikaa tutustua kanjoniin oli rajallisesti. Kanjonille olisi vielä ihana palata ajan kanssa, viettää vaikka koko päivä rentoutuen, kallioita ja vesiputouksia ihaillen sekä kasveja ja eläimiä bongaillen.