Tatuointi Alanyassa

Alanyasta löytyy taitavia tatuointiartisteja ja laadukkaita tatuointistudioita, jotka täyttävät kaikki hygieniastandardit ja joissa käytetään laadukkaita kansainvälisesti tunnettuja tatuointivälineitä ja -värejä. 

Lomatatuoinnista puhuttaessa aikaisemmin mieleeni saattoi tulla äkkiseltään suttuinen tatuointi tuhnuisessa tatuointipuljussa, vähän niinkuin festaritatuoinnit. Myönnän vanhanaikaisen ajatteluni sen suhteen, mutta nykyään sen ei kuitenkaan tarvitse olla enää niin. 

Ammattitatuoijat yleensä yhdistelevät eri brändejä ja ovat löytäneet väreistä omat suosikkinsa, jotka toimivat parhaiten.

Isommissa tatuointistudioissa on yleensä paljon työntekijöitä eri rooleissa; myyjät eli informaation antajat, suunnittelijat eli designerit ja itse tatuointiartistit, jotka kuvan iholle ikuistavat. Jokainen ottaa myös oman osuutensa tatuoinnin hinnasta. Alanyasta tatuointistudioita alkaa löytymään lähes joka kadunkulmasta ja studioiden infopisteitä myös monista hotelleista, ravintoloista ja tapahtumista. Jos omaat jo entuudestaan tatuointeja voit olla lähes varma, että jossain vaiheessa lomaa tatuointisi kiinnittävät kaupustelijoiden huomion ja he ovat kimpussasi kuin hyeenat.

Tatuointia varten sovitaan yleensä käynti studiolla, jossa kuvaa suunnitellaan. Varsinainen tatuointi tehdään vasta loman viimeisinä päivinä, koska tuoreen tatuoinnin kanssa on hyvä välttää aurinkoa ja uimista. Myös ennakkoon on tatuoitavalle kohdalle hyvä välttää liiallista auringonottoa. Jos viettää Alanyassa pidempiä aikoja ovat talvikuukaudet parhaita tatuoinnin ottoon, kun silloin aurinkoa ja uimista ei tarvitse juurikaan vältellä ja tatuointi saa parantua rauhassa. 

Nykyaikaan on siirrytty myös tatuointien suunnittelussa. Tatuoinnit suunnitellaan useimmiten tietokoneella käyttäen Photoshoppia näppärästi kuin graafiset suunnittelijat konsanaan. Tässä nykyaikaisessa suunnittelussa on toki myös kääntöpuolensa, kun houkutus kasvaa napata kuva suoraan netistä esim. Googlesta tai Pinterestistä ilman sen kummempaa suunnittelua. Tämän myötä minusta alkoi tuntumaan, että yhä harvempi suunnittelija tai tatuoija osaa varsinaisesti itse piirtää. Tässä suhteessa olen vielä vanhanaikainen ja kaipasin perinteisempää toimintaa, jossa suunnitellaan ja käsin piirretään yksilöllisempi tatuointi toiveideni mukaan. Ehkä useampia kuvia yhdistellen ja paremmin toiveitani kuunnellen.

Kavereilta kysellen ja Instagrammista pitkään etsien löysin taiteellisen tatuointiartistin, joka osaa piirtää ja maalata hienosti. Kun kynä ja pensseli pysyvät kädessä, uskon myös tatuointikoneen tekevän parempaa jälkeä. Hän on työskennellyt tatuoijana jo yli 20 vuotta, joten hänellä on pitkä kokemus tatuoimisesta ja hän piirtää ja suunnittelee yksilöllisiä tatuointeja itse (eikä vain nappaa kuvia netistä, kuten valitettavan monet artistit nykyään tekevät). Luotettava, kuuntelee asiakasta ja rehellisyyden nimissä kertoo mitkä kuvat toimivat tatuoinneissa eikä ahneuksissaan tatuoi mitä tahansa. Hänellä oli aikaisemmin Alanyassa oma tatuointistudio, mutta sittemmin hän on työskennellyt freelancerina useammassakin studiossa, joten kannattaa ottaa suoraan häneen yhteyttä ja kysyä lisätietoja sekä hinta-arvioita. Hän puhuu hyvin englantia.

Käsityöammateista puhuttaessa tatuointistudion brändillä on harvemmin itselleni merkitystä, itse seuraan artisteja. Hyvä tatuointitaiteilija on esimerkiksi vähän niinkuin hyvä parturi-kampaaja, jos sellaisen löytää tulee häntä seurattua studiosta toiseen, eikä studiolla itsessään ole juurikaan merkitystä. Studiolla kun voi olla niin paljon eritasoisia artisteja. 

On myös muodostunut ihan tatuointiturismia, kun hyvän tatuointiartistin perässä matkustetaan kaupungista tai jopa maasta toiseen.

» Kadir Öner Instagrammissa, https://www.instagram.com/kadironertattoos

» Kadir Öner Facebookissa, https://www.facebook.com/Kadir-Öner-2229486623784762

Lauttamatka Kaşista Kastellórizoon

Kastellórizo, turkiksi Meis, on pieni Kreikan saari, joka sijaitsee Turkin edustalla. Lauttoja saarelle kulkee Ródokselta tai Turkin puolelta Kaşista.

Koronapandemian vuoksi lautat eivät kulkeneet pariin vuoteen ollenkaan Turkin ja Kreikan välillä. 

Saarelle Kaşista risteilyjä tarjoavat: Meis Ferrylines, www.meisferrylines.com ja Meis Express, www.meisexpress.com. Meis Express aloitti lauttojen liikennöinnin lauantaina 26. maaliskuuta ja tekee Meisin puolelle aluksi kaksi matkaa viikossa, lauantaisin ja keskiviikkoisin, ja toukokuusta alkaen joka päivä mikäli matkustajia riittää tarpeeksi. Meis Ferrylines aloittaa matkat kuulemma huhtikuun puolessa välissä. Liput lautalle voi ostaa Meis Expressin toimipisteestä, joka sijaitsee Kaşin torin laidalla, lähellä satamaa. Me halusimme varmistaa paikkamme jo edellisellä viikolla, joten varasimme lippumme Meis Expressin nettisivujen kautta. Meno-paluulipun hinta oli 35 € (570,91 tl).
» Meis Express, https://bilet.meisferibot.com/

Kastellórizon pinta-ala on 9 neliökilometriä ja rantaviivan pituus 19 kilometriä. Turkin rannikolle on matkaa vain muutama kilometri ja lauttamatka saarelle kestikin vain noin puolisen tuntia. Lautta lähti Kaşista aamulla kello 10 ja lähti Kastellórizosta takaisin Kaşiin kello 16.

Aamulla Meis Expressin toimistolla piti olla tuntia ennen lähtöä. Siellä tarkistettiin varaukset sekä terveys- tai rokotustodistukset. Lähtöportilla ja passin tarkastuksessa piti olla 9:15 ja siitä siirryttiin lautalle odottamaan lähtöä. Matkustajia lautalla oli noin 30-40, kapasiteettia kolmikerroksisella lautalla riittää huomattavasti suurempaankin matkustajamäärään. Kreikan puolella oli myös rokotustodistusten ja passien tarkistus.

Matkalla suunnittelimme mitä haluamme saarella nähdä ja minä halusin nähdä lasillisen valkoviiniä, ruokaa, vanhoja ovia ja kilpikonnia. Kävimme juomassa lasilliset sekä syömässä herkullista moussakaa ja lähdimme kiertelemään saarta. Kaikki muut onnistuin näkemään, mutta kilpikonnat jäivät loistamaan poissaolollaan tällä reissulla. Muutama vuosi aiemmin kävin myös Kaşista Kastellórizossa, syksyllä lokakuun lopussa, ja silloin rannassa uiskelteli useita valtavia merikilpikonnia. Katso siitä aikaisempi blogikirjoitukseni:
» Lauluni sadepäivän varalle: Kastelórizo - hyppäys Kreikan puolelle 

Kastellórizo ja muutama pienempi lähisaari kuuluvat hallinnollisesti Megístin kuntaan ja Ródoksen alueyksikköön. Saari tunnetaankin myös nimellä Megísti (kreik. Μεγίστη). Ródoksen saari sijaitsee noin 130 kilometrin päässä Kastellórizosta länteen. Matka Ródokselta Kastellórizoon kestää noin 2,5 tuntia pikaveneellä ja 3-5 tuntia tavallisella lautalla. Saarella sijaitsee myös Kastellórizon lentoasema, jonne tulee lentoja Ródokselta.

Saaren värikkäät talot ovat viehättäviä ja niille on ominaista puiset parvekkeet, ovet ja ikkunat. Sisenpänä rannasta talot ovat heikommassa kunnossa. Kastellórizon saarella oli asutusta jo neoliittisella kaudella, eli myöhemmällä kivikaudella, ja saari on ollut usean eri valtakunnan alaisuudessa, esimerkiksi Rooman, Bysantin ja Osmanien valtakunnan. 

Saarelta löytyy nähtävyyksiä näiltä ajoilta, esimerkiksi sataman yläpuolella sijaitsevasta rinteestä löytyy 1300-luvulla rakennetun linnan rauniot. Linna sijaitsee punaisella kalliolla, jonka mukaan Kastellórizo on mahdollisesti saanut nimensä (Castello Rosso, punainen linna. Myös turkiksi paikkaa on kutsuttu joskus nimellä Kızılhisar, punainen linnoitus). Linnalle vie portaat laiturin itäpuolelta. Linnan läheltä löytyy myös Kastellórizon arkeologinen museo. 

 

Saarelaiset ovat kautta aikojen elättäneet itseään kalastuksella sekä merenkululla ja saaren talous on kytkeytynyt mantereen puolella sijaitsevaan Lyykiaan. Nykyään Kastellórizon ja koko Megístin kunnan talous perustuu lähinnä matkailuun. 

Saaren kerrotaan tulleen suositummaksi siellä 1991 kuvatun Mediterraneo-elokuvan myötä. Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva italialainen elokuva kertoo pienestä joukosta italialaisia ​​sotilaita, jotka juuttuivat Kastellórizon saarelle. Elokuva voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 1992.

Satamasta löytyy Tax free -myymälä, josta mukaan tarttui Kreikan tuliaisina pullo turkkilaisen rakın kreikkalaista "serkkua" uzoa (12 €).

Jutustelin hieman Tax freen myyjän kanssa tulevan sesongin näkymistä ja hän kertoi, että saarelle on tulossa ainakin paljon australialaisia ja tiedossa on ainakin 11 australialaiset häät. Monia Kastellórizon siirtolaisia asuu Australiassa (erityisesti Perthissä ja Sydneyssä). Perthin kaupunki, Länsi-Australiassa, on Kastellórizon ystävyyskaupunki. Muuttoaaltoja saarelta oli toisensa jälkeen 1880-luvulta aina toisen maailmansodan jälkimaininkeihin asti ja nykyään on arvioitu, että kymmenillä tuhansilla australialaisilla on yhteyksiä Kastellórizoon. Australialaiset ovatkin perustaneet hyväntekeväisyysjärjestön, "Friends of Kastellorizo", jonka tarkoituksena tukea saaren tulevaisuutta ja antaa jotain takaisin heidän esi-isiensä saarelle. Voit lukea lisää seuraavista linkeistä:
» Friends of Kastellorizo, https://kastellorizo.com/
» www.greece-is.com/a-tale-of-cultural-endurance-from-kastellorizo-to-australia-and-back/

Kastellórizon arkeologinen museo

Lähellä linnan raunioita sijaitsee Kastellórizon arkeologinen museo. Museossa on esillä kansanperinnekokoelma sekä esineitä hellenistiseltä, roomalaiselta ja bysanttilaiselta ajalta. 

Museon näyttelytilat etenevät kronologisessa järjestyksessä. Yläkerran ensimmäinen huone on omistettu muinaiselle Megistille. Linnan läheisyydessä, sataman itäpuolella, kallioon louhittu lyykialaishauta 300-luvulta eaa. ja lyykialaiset reliefit todistavat suhteista ja yhteydestä mantereen puoleiseen Lyykian alueeseen. Ensimmäisestä huoneesta löytyy mm. esineitä hellenistiseltä ajalta, kiviankkureita, maljakoita, patsaita ja osa roomalaisesta kohokuvioisesta sarkofagista.

Toisessa huoneessa on esillä esineitä varhaiskristilliseltä (324 - 642) ja bysanttilaiselta (642-1453) ajalta. Lasitettuja bysanttilaisia laattoja, amforoita eli antiikin aikana kuljetukseen ja säilytykseen käytettyjä vaaseja, bysanttilainen kolikko sekä piirustuksia ja valokuvia linnasta. 

Kolmannessa huoneessa on esillä 1700-luvun seinämaalauksia Pyhän Nikolaoksen kirkosta, jotka esittävät otteita vanhasta testamentista ja pyhimyksistä. Huoneesta löytyy myös turkkilaisen ajan keramiikkaa sekä piirroksia ja valokuvia bysantin jälkeisistä kirkoista.

Yläkerroksen viimeinen huone on omistettu kansanperinteelle ja siellä on perinteisiä Kastellórizon pukuja, koruompeluksia ja kansantaidetta.

Museon alakerroksen huoneista löytyy veistoksia, meren syvyyksistä löytyneitä amforoita ja kiviankkureita sekä vanha sukelluspuku.

Sisäänpääsymaksu museoon oli kolme euroa (maaliskuussa 2022).

Matkustaminen korona-aikana

Turkista Kreikkaan matkustavien henkilöiden odotetaan täyttävän Kreikan viranomaisten ilmoittamat ehdot. Kaikkien yli 5-vuotiaiden matkustajien on ennen lähtöä varmistettava, että heillä on tarvittavat todistukset terveydentilastaan tai rokotuksista. Meidän matkustushetkellämme, maaliskuussa 2022, matkustajien oli täytettävä yksi seuraavista kolmesta ehdosta; rokotustodistus, PCR-testin tulos (72 tunnin sisällä) tai nopean antigeenitestin tulos (24 tunnin sisällä). Tarkista ajankohtaiset ehdot ja hyväksyttävät rokotteet sivuilta: https://travel.gov.gr. Lisäksi kaikille Kreikkaan saapuville matkustajille, todistuksista riippumatta, voidaan tehdä satunnainen pakollinen PCR-testi tai nopea antigeenitesti. 

Vaatimus matkustajalomakkeen (PLF- Passenger Identification Form) täyttämisestä Kreikkaan tulevilta vierailijoilta ei ole enää pakollinen 15. maaliskuuta 2022 alkaen. Yksinkertaistettu PLF on kuitenkin edelleen käytössä ja sen voi halutessaan täyttää verkkosivustolla https://travel.gov.gr.

 

Kaşista takaisin Alanyaan ajoimmekin tällä kertaa eri reittiä, pienempiä vuoristoteitä Elmalın ja Korkutelin kautta Antalyaan. Vuorilla oli vielä lunta ja pysähdyimmekin lunta ihmettelemään 1560 metriä merenpinnan yläpuolella. Elmalın (kirjaimellisesti omenakaupunki) läpiajettaessa riittää omenatarhoja kilometrikaupalla. Elmalıssa tuotetaan 12% Turkin omenoista ja 37% kaupungin alueesta on istutettu. Siellä kasvatetaan Scarlet, Golden, Granny ja Pink lady lajisia omenoita sekä muita hedelmiä, vihanneksia ja kikherneitä. Keväällä omenapuiden kukkiessa reitti on varmasti todella kaunis.

Kyllä taas sai ihailla Turkin monimuotoisuutta ja kauneutta. Muutamassa tunnissa maisemat vaihtelivat merenrannan kalastajakylästä lumiseen vuoristoon, mäntymetsiin ja vuorten reunustamiin laakeisiin peltomaisemiin.

Instagram-tililtäni löytyy lisää kuvia ja videoita Kastellórizon reissustamme. Tarinoita olen arkistoinut kohokohtiin nimellä "#kastellorizo", "#kaş" ja "#roadtrip". Instagram-tililtäni löydät myös kohokohtia Kaşista ja road tripistämme Kaşista Alanyaan. Ota toki myös muutenkin tilini seurantaan, sieltä löydät kuvia ja tarinoita uusimmista seikkailuistani: www.instagram.com/titityyppi/

 

Iotapen rauniot Gazipaşassa

Helmikuun viimeiseksi lauantaiksi oli luvattu aurinkoista keliä monen sateisen päivän välissä, joten päätimme tehdä pienen roadtripin Alanyasta kohti Gazipaşan kaunista vanhaa rantatietä ja Iotapen raunioita.

Iotapen rauniot sijaitsevat Alanyan ja Gazipaşan välissä, noin 36 km Alanyasta itään ja noin 10 km Gazipaşasta länteen. Kaupunkeja yhdistävältä päätieltä (D400) on viitta vanhalle rantatielle ja Iotapen raunioille. 

Iotapen historiasta tiedetään hyvin vähän. Tärkeimmät tätä kaupunkia koskevat tiedot liittyvät sen perustamiseen Commagenen kuningas Antiokhos IV Epifanesin aikoina. Antiokhos IV eli vuosina 38-72 ja perusti tämän siirtokunnan noin vuonna 52. Commagenen kuningaskunta oli muinainen valtakunta, jonka pääkaupunkina toimi Samosata, nykyään Turkin Adıyamanin maakunnassa sijaitseva Samsat. Commagenen kuningaskunnan yksi kuuluisimmista jäännöksistä on Antiokhos I:n (69–34 eaa.) mausoleumi Nemrut-vuorella. Nemrut on lisätty UNESCO:n maailmanperintölistalle vuonna 1987.
» UNESCO World Heritage List: Nemrut Dağ, https://whc.unesco.org/en/list/448/

Paikalliset tuntevat Iotapen myös nimillä Aytap, Aitape tai Aidap. Google Mapsista paikka löytyy nimellä Aydapınar Ancient Ruins (Aydap Antik Harabeleri). Iotape nimen kerrotaan tulevan Commagenen kuninkaan Antiokhos IV Epifanesin vaimon Iotapan nimestä, joka oli myös hallitsijan sisar. Sisarusten väliset avioliitot olivat siihen aikaan täysin normaaleja, sillä myös Antiokhosen ja Iotapan vanhempien kerrotaan olleen täysiverisiä sisaruksia.

Nykyisin suurelta osin tuhoutuneet rauniot sijaitsevat kahden lahden välisellä niemimaalla, sieltä oli aikoinaan hyvä suojella kaupunkia mereltä tulevilta hyökkäyksiltä. Näkyvimmät rauniot sijaitsevat aivan rannikon tuntumassa ja keskityimme tällä kertaa niiden tutkimiseen. Poukaman toiselta puolelta löytyvät hallintorakennuksen jäännökset sekä roomalaisen kylpylän ja viemärijärjestelmä jäänteet. Siellä on myös bysanttilaisen kirkon rauniot. Lisäksi niemeä vastapäätä, tien toiselta puolelta, löytyy vanhojen talojen ja muurien raunioita. 

Iotapen raunioille on vapaa pääsy. Meren puoleisille raunioille vie lyhyt polku, joka on paikoitellen hieman haastavakulkuinen, joten tutkimusretkeen on hyvä varustautua kunnon jalkineilla. Maisemat ovat kuitenkin hyvin kauniit ja paikka on myös paikallisten suosiossa aurinkoisina päivänä. Lahden poukamassa, aivan raunioiden vieressä on pieni uimaranta ja lahden toisella puolella näkee usein ihmisiä piknikillä. 

Lisää tietoa Iotapesta:
» Türkiye Kültür Portalı: Iotape, https://kulturportali.gov.tr/turkiye/antalya/gezilecekyer/iotape
» Turkish Archaeological News: Iotape, https://turkisharchaeonews.net/site/iotape

Gazipaşan vanha rantatie on kaunis ajella, matkan varrella riittää upeita merimaisemia sekä hyviä kalaravintoloita, esimerkiksi Lagos Balık Evi ja Toksöz ravintola.

Lue myös muutamia vuosia aikaisempi blogikirjoitukseni roadtripistä Gazipaşan vanhalta rantatieltä:
» Lauluni sadepäivän varalle: Roadtrip Gazipasaan

 

Kurşunlun vesiputous ja viikonloppuloma Antalyassa

Kurşunlun vesiputous ja luonnonpuisto (Kurşunlu Şelalesi Tabiat Parkı) sijaitsevat viileän mäntymetsän keskellä, Aksun alueella, 19 kilometrin päässä Antalyasta.

Tästäkin reissusta on ehtinyt vierähtämään jo kokonainen vuosi, kun viime vuoden lokakuussa lähdimme viikonloppulomalle Antalyaan. Varasimme hotellin Antalyan vanhasta kaupungista ja paluumatkalla oli luvassa shoppailua Agora-kauppakeskuksessa, jossa myös Antalyan Ikea sijaitsee. Menomatkalla Alanyasta Antalyaan poikkesimme Kurşunlun vesiputouksella.

En ollut juurikaan ottanut paikasta etukäteen selvää ja minut ehkä hieman yllätti luonnonpuiston koko. Alue on 33 hehtaarin kokoinen ja varsinaisen vesiputouksen lisäksi siellä on lampia, piknik-alueita, näköalaterasseja, kahvila ja lasten leikkikenttä. Saatettiinpa vähän eksyäkin ja kiertää putouksilta takaisin autolle "hieman" pidemmän reitin mukaan. Maasto on paikoitellen vaikeakulkuista, joten retkeen kannattaa varautua kunnon jalkineilla.

Kursunlu-vesiputous putoaa noin 18 metristä ja muodostaa lammen, jossa elää kuulemma makean veden kilpikonnia, rapuja ja kaloja. Alueella on yhteensä seitsemän lampea, jotka yhdistyvät toisiinsa pienempien vesiputousten kautta. Luonnonpuistossa on rikas kasvisto ja eläimistö, vesieläimien lisäksi alueella on mahdollista kuulemma kohdata kaneja, oravia ja tikkoja. 

Olihan vesiputous ja alue kaunis, mutta olin kuitenkin hieman pettynyt. Olimme liikkeellä tosiaan loppusyksystä, joten paikka on varmasti paljon viehättävämpi keväällä ja alkukesästä, kun vuorilta sulavat lumet ja putouksessa sekä alueen pikku lammissa virtaa enemmän vettä. Nyt putouksessa tippui vain pieni liru. Syksyn myötä puiden lehdet olivat jo kellastuneet sekä pudonneet ja vesi seisoi sameana lammissa, joten kilpikonnia ja rapuja oli turha yrittää väijyä. Mutta mukava ja käymisen arvoinen luontokohde se oli syksylläkin. Pahin turistisesonki oli jo ohi, jos sitä viime vuonna oli ollutkaan, ja korona-aikojen ansiosta paikalla ei ollut muutenkaan turistiryntäystä vaan saimme seikkailla ihan rauhassa.

Alue on ollut avoinna vierailijoille vuodesta 1986 ja sisäänpääsy sinne maksoi lokakuussa 2020 9 tl (n. 1 €).

Kurşunlun luonnonpuiston Turkin tasavallan metsä- ja vesiministeriön ylläpitämät kotisivut:
» Kurşunlu Şelalesi Tabiat Parkı, http://kursunluselalesi.tabiat.gov.tr/

Antalyan Kaleiçi oli taas ihana! Hotelliksi valikoitui Luna Boutique Hotel*, joka sijaitsee aivan vanhan kaupungin ytimessä ja varasimme sen momondo.fi* -sivuston kautta. Esim. Booking.com -sivuston kautta ei ole tällä hetkellä edes mahdollista varata Turkissa turkkilaisia majoituspaikkoja, mutta momondo.fi* -sivusto on toiminut hyvin Turkistakin käsin varatessa. Luna Boutique Hotel* on tyylikäs ja siisti hotelli, jossa olemme majoittuneet aikaisemminkin. Se sijaitsee tosiaan aivan keskellä Antalyan vanhaa kaupunkia, ns. ravintolakadulla, Beerzone -hampurilaisravintolan yläkerrassa ja "normaaliaikoina" siellä oli elämää aamuyön pikkutunneille asti. Äänieristys ei hotellissa ollut kummoinen ja aikaisemmin tuntuikin kuin olisi käynyt nukkumaan ravintolassa, mutta lokakuussa korona-aikaan sitä ongelmaa ei ollut, kun ravintoloiden ja baarien oli lopetettava musiikki sekä suljettava ovensa jo puoleen yöhön mennessä 

Kävimme illalla ulkona syömässä ja juhlimassa hieman ystäväni syntymäpäivää. Majoitukseen kuului myös aamiainen ja seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen, ennen huoneiden luovutusta, kävimme kävelemässä vanhan kaupungin viehättäviä kujia, ennenkuin suuntasimme kohti Agoraa ja Ikeaa. 

Lisää Antalyan vanhasta kaupungista aikaisemmassa muutaman vuoden takaisessa blogikirjoituksessani:
» lauluni sadepäivän varalle: Antalyan vanha kaupunki (Kaleiçi)

»  Löydä parhaat hinnat johtavilta hotelli- ja varaussivustoilta* momondo.fi

Blogikirjoitus sisältää mainoslinkkejä (*)

Passinhakureissu Ankarasta ja Atatürkin mausoleumi

Ankara on Turkin pääkaupunki ja maan toiseksi suurin kaupunki heti Istanbulin jälkeen. Ankara on valtava, kaupungin asukasluku on noin 5 miljoonaa.

Mustafa Kemal Atatürk, Turkin itsenäisyysliikkeen johtaja, Turkin tasavallan perustaja ja ensimmäinen presidentti, piti päämajaansa Ankarassa vuodesta 1919. Kun Turkista tuli itsenäinen tasavalta vuonna 1923 siirsi Atatürk maan pääkaupungin Istanbulista Ankaraan. Atatürkin mausoleumi Anıtkabir on Ankaran kuuluisimpia ja tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Ankara on yhdistelmä historiaa ja modernia elämää. Ankarassa on ollut elämää jo pronssikaudella, jolloin sitä asuttivat heettiläiset. Heidän jälkeensä vallassa ovat olleet vuoroin mm. fryygialaiset, lyydialaiset, persialaiset ja roomalaiset. Silkkitien kulta-aikoina keskellä maata ja monen kauppareitin risteyksessä sijainnut Ankara oli tärkeä solmukohta. Nykyään Ankara on moderni hallintokaupunki, jossa on paljon valtion virastoja ja ulkomaiden lähetystöjä. Myös Suomen suurlähetystö sijaitsee Ankarassa.

Passinhaku Suomen Ankaran-suurlähetystöstä

Stressasin Ankaraan lähtöä pitkään. Monta kuukautta. Yritin houkutella mukaani matkaseuraa, koska ajatus yksin tuntemattomassa miljoonakaupungissa seikkailusta ahdisti. Suomeen minulla ei kuitenkaan ollut muuta asiaa ja passin hakeminen Ankarasta tuli siis näin ollen paljon edullisemmaksi. Valjastin avukseni sosiaalisen median ja Facebook-kavereideni joukosta mukaani ilmoittautui matkakaveri, jonka kanssa aikataulut kävivät yksiin. Matkakaverini on Ankarasta kotoisin ja hän oli lähdössä sinne tapaamaan veljeään. Paikallisopas, joka tuntee paikat hyvin, ei olisi voinut paremmin sattua.

Asiointi suurlähetystössä edellyttää ajanvarausta, joten aivan ensimmäiseksi otin suurlähetystöön yhteyttä sähköpostitse ja kyselin miten passinhakuasiassa tulisi edetä. Passiasiakkaita suurlähetystössä otetaan pääsääntöisesti vastaan torstaisin ja perjantaisin. Aikataulujen selvittyä sovittiin suurlähetystön kanssa tapaamisaika ja he lähettivät passimaksun maksuohjeet. Passimaksu maksetaan etukäteen suurlähetystön tilille, maksuja ei oteta vastaan suurlähetystössä. Mukaan passinhakureissulle tarvittiin siis maksukuitti, valokuva ja henkilöllisyystodistus. Mielellään myös vanha passi. 

Kävin maksamassa passimaksun HSBC pankissa. Passimaksu syyskuussa 2021 oli 1 395 Turkin liiraa (n. 140 €). Suomessa passi olisi maksanut 58 € (sähköisesti haetun passin hinta 52 €). Maksua varten pankissa mukana tuli olla passi ja veronumero, maksua varten kysyttiin myös puhelinnumero, osoite ja isän nimi. Pankista lähdin marssimaan valokuvaamoon, kun niskaani ryöpsähti sadekuuro. Passissani tulee olemaan siis kuva uitetusta koirasta.

Suunnittelin ensin lähteväni Ankaraan lentokoneella. Meno-paluulennot Gazipaşasta Ankaraan olisivat maksaneet noin 50 €. Matkakaverini myötä päätimme lähteä matkaan kuitenkin autolla. Matka Alanyasta Ankaraan on reilu 500 kilometriä ja ajoaika pysähdyksineen noin seitsemän tuntia. Matkaan lähdettiin torstaina puoli kolmen aikaan iltapäivällä ja perillä Ankarassa olimme yhdeksän aikoihin illalla. Alanyan lämpötiloihin tottuneena syyskuisessa Ankarassa oli jo kylmä. Öisin kymmenisen astetta ja päivällä parikymmentä. Pitkähihaiset paidat ja takit sai kaivaa esille matkalaukusta. Yövyimme matkakaverini veljen ja häneen perheensä luona ja aamulla suuntasimme kohti suurlähetystöä. Myös veli lähti mukaamme paikallisoppaaksi.

Suurlähetystössä asiat hoituivat sujuvasti ja olivat nopeasti ohi. Annoin maksukuitin, passikuvan, kirjoitin allekirjoitukset ja annoin sormenjäljet. Täytin myös puhelinnumeroni ja osoitetietoni kuoreen, jolla valmis passi lähetetään Ankarasta Alanyaan. Passi pitäisi olla valmis Alanyaan toimitettavaksi jo parissa viikossa. Lähetystössä työskentelee erittäin mukava suomalainen virkailija, jonka kanssa keskustelimme korona-ajoista, Turkin roadtripeistämme sekä yleisesti Turkin ja Suomen matkailusta.

Suurlähetystössä vierailun jälkeen oli aika lähteä tutkimaan pikaisesti kaupunkia ennenkuin suuntasimme vielä saman päivän aikana takaisin kohti Alanyaa.

» Suomen suurlähetystö, Ankara, finlandabroad.fi/web/tur/etusivu
» Embassy of Finland in Ankara, www.facebook.com/FinnishEmbassyAnkara/
» Embassy of Finland in Ankara, www.instagram.com/finnishembassyankara/

Anıtkabir – Mustafa Kemal Atatürkin mausoleumi

Mustafa Kemal Atatürk (1881 - 10. marraskuuta 1938) oli Osmanien valtakunnan kenraali, Turkin itsenäisyysliikkeen johtaja, Turkin tasavallan perustaja ja ensimmäinen presidentti vuodesta 1923 kuolemaansa asti vuonna 1938. Turkin itsenäistymisen myötä hän ryhtyi laajamittaisiin poliittisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin uudistuksiin maan länsimaallistamiseksi ja uudenaikaistamiseksi. Hän mm. otti käyttöön yleisen oppivelvollisuuden ja avasi tuhansia uusia kouluja ympäri maata, kirjoitusjärjestelmä vaihdettiin länsimaiseksi korvaamalla vanha arabialainen aakkosto latinalaisella ja kieli puhdistettiin arabialaisista sekä persialaisista lainasanoista. Sharia-lain riippeet siirrettiin syrjään ja otettiin käyttöön länsimaisen mallin mukainen rikoslainsäädäntö sekä siviililainsäädäntö ja myös alkoholin kieltolaki kumottiin (Atatürk itse tunnettiin suurena rakın ystävänä). Islam suljettiin pois politiikasta, uskonnon harjoittamista rajoitettiin ja pukeutumistyyliä vaihdettiin. Turkkilaisilta naisilta kiellettiin huivin pito ja heitä rohkaistiin työelämään. Naiset saivat myös yhtäläiset kansalais- ja poliittiset oikeudet. Sotilaallisten ja poliittisten saavutustensa vuoksi Atatürkia pidetään yhtenä 1900 -luvun tärkeimmistä poliittisista johtajista ja hänen vaikutuksensa näkyy vieläkin vahvasti ympäri Turkkia. Jokaisessa Turkin kaupungissa on hänen mukaansa nimetty katu sekä hänen patsaitaan. Atatürkin kuvat koristavat liiran seteleitä. Atatürkiin et voi olla törmäämättä vieraillessasi Turkissa.

Yle Areenasta löytyy mielenkiintoinen radio-ohjelma, jonka kolmannessa jaksossa paneudutaan Atatürkin luomaan uuteen moderniin Turkkiin. Ohjelmassa tutkija Anu Leinonen kertoo millä tavalla myös juuri itsenäistynyt Suomi liittyi Atatürkin ihanteisiin.
» Yle Areena: Turkin monta menneisyyttä, areena.yle.fi/audio/1-3997221

Turkin hallitus järjesti vuonna 1941 suunnittelukilpailun Anıtkabirin rakentamiseksi. Kilpailuun tuli kymmeniä ehdotuksia Turkista, Saksasta, Italiasta, Itävallasta, Sveitsistä, Ranskasta ja Tšekkoslovakiasta. Lopulta voittajaksi valittiin professori Emin Onatin ja apulaisprofessori Ahmet Orhan Ardan ehdotus. Anıtkabiria rakennettiin yhteensä yhdeksän vuotta, neljässä eri vaiheessa, 1944-1953. 

Mustafa Kemal Atatürk vietti elämänsä viimeiset päivät Dolmabahçen palatsissa Istanbulissa, kun hänen terveytensä heikkeni. Hän kuoli marraskuun 10. päivänä vuonna 1938 kello 9.05. Edelleen tänä päivänä Atatürkin kuolinpäivänä sireenit alkavat soimaan kaikkialla Turkissa kello 9.05 ja koko Turkki seisahtaa kahdeksi minuutiksi kunnioittamaan hänen elämäntyötään. Atatürkin maallisia jäännöksiä säilytettiin hänen kuolemansa jälkeen Ankaran etnografisessa museossa, josta ne siirrettiin Anıtkabiriin 10. marraskuuta 1953.

Anıtkabirin pinta-ala on yhteensä 75 hehtaaria ja se muodostuu neljästä osasta: leijonien kuja, seremoniakenttä, mausoleumi ja muistomerkkiä ympäröivä rauhanpuisto. 

Leijonien kuja on 262 metriä pitkä kävelykatu, jonka molemmin puolin on yhteensä 24 leijonapatsasta. Leijonapatsaat on tehty heettiläiseen tyyliin, joka oli vanha sivilisaatio Anatolian alueella. Patsaat symboloivat valtaa ja rauhaa.

Seremoniakenttä on 129 metriä pitkä ja 84,25 metriä leveä, johon mahtuu 15 000 ihmistä. Kentän pohjan muodostavat 373 mustasta, punaisesta, keltaisesta ja valkoisesta travertiini-kivilajista valmistettua "mattoa", joissa on perinteisiä turkkilaisissa kilim-matoissa käytettyä kuviointeja. Anıtkabir on myös Turkin toisen presidentin İsmet İnönün viimeinen leposija. Hänen hautansa on kohti Atatürkin mausoleumia, seremoniakentän vastakkaisella puolella.

Anıtkabiriin avattiin Atatürkin museo 21. kesäkuuta 1960. Museossa on esillä Atatürkin henkilökohtaisia tavaroita, mitaleita, kirjoja, hänen vaatteitaan ja hänelle annettuja lahjoja. Museoon tavaroita ovat lahjoittaneet hänen adoptiolapsensa A. Afet Inan, Rukiye Ergin ja Sabiha Gökcen. Anıtkabirissa on esillä myös Atatürkin käyttämiä Lincoln-merkkisiä autoja

Anıtkabirin näyttävin osa on ehdottomasti mausoleumi, jonne johdattaa 42 porrasta. Mausoleumiin johtavien portaiden molemmin puolin on reliefit, joista toinen symboloi sotaa valmistelevaa aikaa kansakuntana ja toinen Turkin armeijan uhrauksia ja sankarillisuutta. Suorakulmaisen mausoleumin mitat ovat 75 x 52 x 17 metriä. Julkisivun puolella on kahdeksan pylvästä ja sivuilla 14 pylvästä. Pylväät ovat 14,40 metriä korkeita. Mausoleumin sisäänkäynnin vasemmalle puolelle on kullatuin kivipohjaisin kirjaimin kirjoitettu Atatürkin puhe turkkilaisille nuorille ja oikealle puolelle hänen puheensa Turkin tasavallan 10. vuosipäivän kunniaksi. 

Mausoleumin sisällä on kunniasali ja sisäänkäyntiä vastapäätä ison ikkunan edustalla Atatürkin symbolinen hauta. Hautakivenä on 40 tonnia painava punainen marmoripaasi. Kunniasalin lattia on päällystetty Adanan ja Hatayn marmorilla ja katto koristeltu mosaiikeilla. Atatürkin ruumis on haudattu mausoleumin pohjakerrokseen, symbolisen hautakiven alle. Kahdeksankulmainen hautahuone on suunniteltu seldžukkien ja ottomaanien arkkitehtuurin mukaisesti ja sen pyramidikatto on koristeltu geometrisilla kuvioilla varustetuilla mosaiikeilla. Lattia ja seinät on päällystetty ja verhottu punaisella, mustalla ja valkoisella marmorilla. Hautahuoneen keskellä on marmorinen sarkofagi, joka on sijoitettu etelään Mekan suuntaan. 

Valitettavasti en ehtinyt itse tutustumaan ollenkaan mausoleumin sisälle, kun jostain syystä kaikki ihmiset häädettiin sieltä ulos. Mutta Atatürkin muistomerkillä käynti oli joka tapauksessa vaikuttava kokemus. Ehkä joskus seuraavalla kerralla pääsen vierailemaan sisälläkin sekä ehdin paremmin tutustumaan muistomerkillä oleviin patsaisiin ja pylväisiin.

Atatürkin muistomerkkiä ympäröi iso 63 hehtaarin kokoinen "rauhanpuisto", joka on muodostettu ympäri Turkkia ja muuta maailmaa lahjoitetuista koristekasveista ja puista. Rauhanpuisto on nimetty Atatürkin kuuluisan lauseen "Rauha kotona, rauha maailmassa" ("Yurtta sulh, cihanda sulh") innoittamana. Sama lause löytyy myös Atatürkin patsaan jalustasta Alanyasta. Kasveja puistoon on lahjoitettu mm. Afganistanista, Itävallasta, Belgiasta, Kanadasta, Kiinasta, Kyprokselta, Egyptistä, Italiasta, Ranskasta, Saksasta, Kreikasta, Intiasta, Irakista, Israelista, Japanista, Portugalista, Espanjasta, Yhdysvalloista, Tanskasta, Ruotsista, Norjasta ja myös Suomesta. Nykyään puistossa on noin 50 000 puuta ja koristekasvia.

Atatürkin muistomerkille ei ole sisäänpääsymaksua. Aukioloajat löydät alla olevasta linkistä:
» Anıtkabir, www.anitkabir.tsk.tr/index_eng.html

Anıtkabirissa vierailun jälkeen kävimme juomassa teet Ankaran Kale-linnoituksen juurella olevassa Hisar Kasrı -ravintolassa, josta sain ihailla Ankaran ylle levittäytyviä maisemia ja yrittää hahmottaa kuinka valtavan iso kaupunki onkaan kyseessä. Kaupunki vain jatkui ja jatkui joka suuntaan silmän kantamattomiin. Ankaran linnassa riittäisi enemmänkin nähtävää, mutta aikataulu ei antanut tällä kertaa myöden. Teekupposten jälkeen kävimme pikaisen shoppailukierroksen valtavan isossa Ankamall-kauppakeskuksessa, joka on Turkin suurin kauppakeskus Istanbulin Cevahir Mallin jälkeen. Kadotimmepa hetkeksi autommekin kauppakeskuksen valtavaan parkkihalliin.
» Ankamall, www.ankamall.com.tr/en/

Ankarasta lähdimme ajelemaan kohti Alanyaan kolmen aikaan iltapäivällä ja perillä Alanyassa olimme kymmenen aikoihin illalla. Matkalla riittää upeita maisemia, Ankarasta Konyaan suoraa tietä sekä aakeaa ja laakeaa peltomaisemaa ja Konyasta Alanyaan taas Taurusvuorten yli kiemurtelevia huikeita vuoristoteitä.

Ette arvaakaan kuinka helpottunut olin kotiin palatessani. Passinhakureissu sujui paremmin kuin hyvin ja monen kuukauden ikuisuusprojekti sekä stressi sen suhteen oli ohi. Ainoastaan Anıtkabir- tai Ankara-magneetti jääkaapin oveen jäi reissusta löytämättä, mutta sekin minulle kuulemma järjestetään jälkitoimituksena. Tai seuraavalla kerralla sitten.

Instagram-tililtäni löydät tarinoita, videoita ja kuvia Ankaran reissustamme. Tarinoita olen arkistoinut kohokohtiin nimellä "#ankara". Ota toki myös muutenkin tilini seurantaan, sieltä löydät kuvia ja tarinoita uusimmista seikkailuistani:
» Instagram: @titityyppi, instagram.com/titityyppi/