Iotapen rauniot Gazipaşassa

Helmikuun viimeiseksi lauantaiksi oli luvattu aurinkoista keliä monen sateisen päivän välissä, joten päätimme tehdä pienen roadtripin Alanyasta kohti Gazipaşan kaunista vanhaa rantatietä ja Iotapen raunioita.

Iotapen rauniot sijaitsevat Alanyan ja Gazipaşan välissä, noin 36 km Alanyasta itään ja noin 10 km Gazipaşasta länteen. Kaupunkeja yhdistävältä päätieltä (D400) on viitta vanhalle rantatielle ja Iotapen raunioille. 

Iotapen historiasta tiedetään hyvin vähän. Tärkeimmät tätä kaupunkia koskevat tiedot liittyvät sen perustamiseen Commagenen kuningas Antiokhos IV Epifanesin aikoina. Antiokhos IV eli vuosina 38-72 ja perusti tämän siirtokunnan noin vuonna 52. Commagenen kuningaskunta oli muinainen valtakunta, jonka pääkaupunkina toimi Samosata, nykyään Turkin Adıyamanin maakunnassa sijaitseva Samsat. Commagenen kuningaskunnan yksi kuuluisimmista jäännöksistä on Antiokhos I:n (69–34 eaa.) mausoleumi Nemrut-vuorella. Nemrut on lisätty UNESCO:n maailmanperintölistalle vuonna 1987.
» UNESCO World Heritage List: Nemrut Dağ, https://whc.unesco.org/en/list/448/

Paikalliset tuntevat Iotapen myös nimillä Aytap, Aitape tai Aidap. Google Mapsista paikka löytyy nimellä Aydapınar Ancient Ruins (Aydap Antik Harabeleri). Iotape nimen kerrotaan tulevan Commagenen kuninkaan Antiokhos IV Epifanesin vaimon Iotapan nimestä, joka oli myös hallitsijan sisar. Sisarusten väliset avioliitot olivat siihen aikaan täysin normaaleja, sillä myös Antiokhosen ja Iotapan vanhempien kerrotaan olleen täysiverisiä sisaruksia.

Nykyisin suurelta osin tuhoutuneet rauniot sijaitsevat kahden lahden välisellä niemimaalla, sieltä oli aikoinaan hyvä suojella kaupunkia mereltä tulevilta hyökkäyksiltä. Näkyvimmät rauniot sijaitsevat aivan rannikon tuntumassa ja keskityimme tällä kertaa niiden tutkimiseen. Poukaman toiselta puolelta löytyvät hallintorakennuksen jäännökset sekä roomalaisen kylpylän ja viemärijärjestelmä jäänteet. Siellä on myös bysanttilaisen kirkon rauniot. Lisäksi niemeä vastapäätä, tien toiselta puolelta, löytyy vanhojen talojen ja muurien raunioita. 

Iotapen raunioille on vapaa pääsy. Meren puoleisille raunioille vie lyhyt polku, joka on paikoitellen hieman haastavakulkuinen, joten tutkimusretkeen on hyvä varustautua kunnon jalkineilla. Maisemat ovat kuitenkin hyvin kauniit ja paikka on myös paikallisten suosiossa aurinkoisina päivänä. Lahden poukamassa, aivan raunioiden vieressä on pieni uimaranta ja lahden toisella puolella näkee usein ihmisiä piknikillä. 

Lisää tietoa Iotapesta:
» Türkiye Kültür Portalı: Iotape, https://kulturportali.gov.tr/turkiye/antalya/gezilecekyer/iotape
» Turkish Archaeological News: Iotape, https://turkisharchaeonews.net/site/iotape

Gazipaşan vanha rantatie on kaunis ajella, matkan varrella riittää upeita merimaisemia sekä hyviä kalaravintoloita, esimerkiksi Lagos Balık Evi ja Toksöz ravintola.

Lue myös muutamia vuosia aikaisempi blogikirjoitukseni roadtripistä Gazipaşan vanhalta rantatieltä:
» Lauluni sadepäivän varalle: Roadtrip Gazipasaan

 

Hıdırellezin ortodoksikirkko Alanyassa

Noin 10 kilometrin päässä Alanyan keskustasta, Hacımehmetlin kylässä, sijaitsee vanha ortodoksinen kirkko. 

Kirkko tunnetaan nimellä Hıdırellezin kirkko (Hıdırellez kilisesi) tai Pyhän Yrjön ortodoksikirkko (Hagios Georgios Kilisesi, Church of Saint George tai The Orthodox Church of the Great Martyr George). Google mapsista kirkko löytyi nimellä Hıdır İlyas Kilisesi.

Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja

Pyhä Yrjö eli Pyhä Yrjänä (kreikaksi Hagios Georgios) oli roomalainen sotilas, kristittyjen marttyyri, legendaarinen hahmo sekä monien maiden, kaupunkien, yliopistojen ja ryhmien, esimerkiksi partiolaisten suojelupyhimys. Legendan mukaan Yrjö syntyi 200-luvun lopulla ja hänen vanhempansa olivat kreikkalaista alkuperää olevia kristittyjä. Vuonna 303 Rooman keisari Diocletianus määräsi kristittyjen vainon Rooman valtakunnassa, koska varhaiskristityt kieltäytyivät palvomasta keisaria jumalana. Myös Yrjö kieltäytyi palvomaan keisaria ja tunnustautui itse kristityksi. Diocletianus raivostui keisarillisen päätöksen arvostelusta ja määräsi petturin kidutettavaksi sekä teloitettavaksi. Yrjö teloitettiin Nikomedeian muurin vieressä 23. huhtikuuta 303. Nikomedeia oli antiikin aikainen kaupunki Bithyniassa, nykyisen Turkin İzmitin kaupungin alueella. Teloituksen jälkeen kristityt alkoivat kunnioittamaan Yrjöä marttyyrina. Paavi Gelasius I kanonisoi Yrjön pyhimykseksi vuonna 494 ja Pyhän Yrjön muistopäivää vietetään sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 23. huhtikuuta. 

Yrjöstä liikkuu monia tarinoita, yhdessä tunnetuimmista legendoista hän voitti ja surmasi lohikäärmeen. Ikoneissa, freskoissa, vaakunoissa ja tauluissa Pyhä Yrjö kuvataankin usein valkoisen ratsun selässä surmaamassa lohikäärmettä.

Pyhän Yrjön ortodoksinen kirkko (Hagios Georgios Kilisesi)

Hıdırellezin ortodoksikirkon rakennusajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta arvellaan, että se on rakennettu 1800-luvun alussa. Kirkko on rakennettu rinteelle, josta on upeat näkymät Välimerelle ja Alanyan ylle.   

Pyhän Yrjön kirkko on suorakaiteen muotoinen, sen katto on rakennettu tiilestä, seinät ovat kivestä ja lattiat puusta. Kirkossa on puinen holvikatto ja puinen koristeltu parvi. Kirkon itä- ja länsipuolella on neljä ikkunaa ja pohjoispuolella kaksi ikkunaa. Ovia on kolme, itäpuolella kaksi, joista toinen vie kirkon parvelle.

Länsipuolella olevan oven yläosassa on ollut turkiksi kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitettu kirjoitus, jonka alkuperäinen versio on esillä nyt Alanyan arkeologisessa museossa. Kirjoituksen mukaan kirkko on kunnostettu vuonna 1873. Hıdırellezin kirkko suljettiin vuonna 1924, kun silloiset Alanyassa asuvat ortodoksit lähtivät Kreikkaan Kreikan ja Turkin väestönvaihdon takia. 

Vuonna 2013 Hıdırellezin kirkko siirtyi Alanyan kaupungin haltuun ja se peruskorjattiin vuonna 2015. Alanyassa asuu noin 3000 ortodoksia ja Alanyassa asuvat venäläiset ortodoksit ovat pitäneet kirkossa mm. jouluseremonioita.

Hıdırellezin kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Lisää tietoa kirkosta:
» Alanyan ortodoksit, https://www.alanya-orthodox.com/index.php/history/history-of-alanya
» Alanyan kaupunki, https://www.alanya.bel.tr/S/517/Hidirellez-Kilisesi
» Wikipedia, https://tr.m.wikipedia.org/wiki/Hıdrellez_Kilisesi
» Orthodox Christianity, https://orthochristian.com/78014.html
» Agos, http://www.agos.com.tr/tr/yazi/3740/alanyali-ruslara-kilise-mujdesi

Retkipäiväksemme sattui kaunis, lämmin ja aurinkoinen helmikuun päivä. Vuorilla on ihan oma tunnelmansa ja ihastelimmekin miten näin ihania paikkoja ja kylätunnelmaa voi olla vain 10 kilometrin päässä Alanyan kaupungin vilinästä. Ja mikä myös miellyttävää, nämä kyläretket eivät edes maksa paljoa, autokuskille vain vähän bensarahaa.

Pysähdyimme ihailemaan matkalla myös vanhan talon raunioita, raunioilla laiduntavia vuohia ja vuohipaimenta sekä vuorilta alas hyppääviä liitovarjoilijoita. Ilmassa oli jo kevään tuntua, kun mantelipuutkin olivat aloittaneet kukintansa.

Kral Koyu Gazipaşassa

Luonnonkaunis Kral Koyu on loistava päiväretkikohde Alanyasta. 

Se on suojainen lahti, johon on luolamainen sisäänkäynti kallioiden läpi. Kral Koyu sijaitsee 23 kilometrin päässä Gazipaşasta ja 67 kilometrin päässä Alanyasta.

Isolta tieltä Kral Koyulle opastaa kyltti, jossa lukee "Antiochia Ad Cragum". Tie lähtee kiemurtelemaan ylös vuoren rinnettä, korkeimmillaaan 300 metriä meren pinnan yläpuolelle. Ylhäältä avautuvat upeat maisemat merelle, josta tie laskeutuu alas banaaniviljelysten läpi. Parkkipaikalta näkyy jo hienosti Kral Koyu, joka suomeksi käännettynä tarkoittaa Kuninkaan lahtea. Alueella sijaitsee myös antiikin aikaisen kaupungin rauniot.

Parkkipaikalta on vielä jonkun verran kävelymatkaa alas pitkin kivistä polkua, joten retkeen kannattaa varautua kunnon kävelykengillä.

Paikka oli paljon kauniimpi ja suurempi kuin olin näkemieni kuvien perusteella kuvitellut sen olevan. Kävimme pulahtamassa lahden kirkkaassa vedessä ja istuskelimme rantakivikossa kuumasta päivästä nauttien ennenkuin aloimme kipuamaan taas takaisin autolle.

Syrjäisen sijaintinsa vuoksi kohde on ollut jokseenkin tuntematon turisteille, mutta viime aikoina paikkaa on tuotu enemmän ihmisten tietoisuuteen ja sinne on alettu järjestää enenevissä määrin myös retkiä.

Kyläretki Taurus-vuoristossa – uniikkia arkkitehtuuria ja perinteistä turkkilaista elämää

Toukokuussa pääsin tutustumaan kyläelämään Taurus-vuoristossa. Bussimatkalle lähdettiin Alanyasta ensin kohti Manavgatia, jonka jälkeen kurvattiin Konyaan päin ja lähdettiin kiipeämään ylös vuoristoon.

Sarıhacılar maalaiskylä

Ensimmäisenä saavuttiin pieneen ja viehättävään Sarıhacılarin maalaiskylään, joka sijaitsee n. 3,5 km varsinaisesta Aksekin kylästä, n. 1 100 metriä merenpinnan yläpuolella. Alkukantaisessa kylässä asuu vain muutama perhe, yhteensä parikymmentä kyläläistä.

Sarihacilarin kylässä talot edustavat vanhaa uniikkia arkkitehtuuria. Taloja kutsutaan nimellä "Dügmeli Ev" ("House with button") eli "nappitalo". Talot on rakennettu täysin luonnonmateriaaleista, kivestä ja setripuusta. Kivimuureja vahvistavat puupalkit, joiden päätyjä näkyy talojen ulkoseinissä. Rakennustyylin tarkoituksena oli suojella taloja mahdollisilta maanjäristyksiltä. Osa kylän taloista on aikojen saatossa romahtanut ja osa on kunnostettu.

Yksi kylän tärkemmistä rakennuksista on historiallinen moskeija, jossa on hienoja vanhoja puukaiverruksia.

Sarıhacılarin kylä on noin 800 vuotta vanha, se sijaitsi aikoinaan historiallisen silkkitien varrella ja oli tärkeä kauttakulku ja kauppapaikka. Pätkiä vanhasta silkkitiestä on vieläkin nähtävillä kylässä.

Silkkitie on historian pitkäikäisimpiä kauppareittejä, joka kulki halki Keski-Aasian. Se alkoi Kiinasta ja haarautui matkan varrella päättyen Syyrian Antiokiaan tai Turkin Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul). 1 500 vuoden ajan 6 400 km pitkällä reitillä kuljetettiin silkkiä, hajuvesia, mausteita, taidetta, kultaa ja muita kauppatavaroita. Silkkitietä pitkin kulkeutui paljon muutakin kuin vain silkkiä ja mausteita. Sen kautta levittäytyi myös uskontoja (esimerkiksi buddhalaisuus länteen ja kristinusko itäään) sekä uutta teknologiaa, kuten painotekniikoita, ruuti, kompassi ja laivojen malleja länteen ja tähtitieteellisten havaintojen tekemiseen kehitetty astrolabi itään.

Silkkitiellä tavaraa kuljetettiin ketjussa välietapista toiseen. Turkissa näitä välietappeja kutsuttiin nimellä Kervansaray, "caravan-palace" eli "karavaanipalatsi" (näistä ”karavaanipalatseista” on luvassa erillinen blogikirjoitus myöhemmin). 1400-luvun lopussa Silkkitien merkitys alkoi vähentyä, koska merenkulkijat löysivät uusia reittejä, laivaliikenne alkoi vilkastumaan ja laivoihin saattoi lastata enemmän tavaroita kuin perinteisiin karavaaneihin.

Silkkitiestä ja sen historiasta voit lukea lisää National Geographicin sivuilta:
» natgeo.fi/kansat-ja-kulttuurit/tutkimusmatka/uudet-vaylat-syrjayttivat-silkkitien

Silkkitien menetettyä merkityksensä monet kauppakaupungit ja kylät vaipuivat pitkäksi aikaan unholaan. Sarihacilarin kylä on kuitenkin taas elpymässä turismin ansiosta. Historiallinen ja luonnonkaunis alue upeine vuoristomaisemineen on varsinkin luontomatkailijoiden ja patikoijien suosiossa.

Aksekin etnografinen museo

Sarıhacılarin kylän jälkeen matka jatkui Aksekin etnografinen museoon. Se on talomuseo, jossa on mahdollisuus päästä tutustumaan vanhaan turkkilaiseen elämäntapaan ja arkkitehtuuriin.

Rakennuksen rakennutti aikoinaan Hadji Mustafa Efendim poika, kauppias Hadji Hüseyin Efendi. Hän asui talossa neljän poikansa ja heidän vaimojensa kanssa. Nuorin pojista muutti 1930-luvun alussa Istanbuliin ja lahjoitti rakennuksen uskonnolliselle säätiölle (Turkish Religious Foundation) vuonna 1985. Säätiö ja Aksekin kunta restauroivat rakennuksen ja se avattiin yleisölle etnografisena museona vuonna 2016.

Rakennuksessa on kolme kerrosta. Alimmassa kerroksessa asuivat eläimet ja palvelusväki. Toisessa kerroksessa sijaitsevat pienemmät "talvihuoneet", jotka oli helpompi ja nopeampi lämmittää talvisin. Myös alimmassa kerroksessa asuvat eläimet tuottivat lämpöä ylempiin kerroksiin. Ylimmässä kerroksessa on keskellä iso sali ja reunoilla keittiö, salonki ja makuuhuoneet, joissa asuttiin kesäisin.

Museossa on esillä viehättävää vanhaa esineistöä. Rakennuksen katot, ovet, kaapit ja ikkunat on valmistettu setripuusta (cedarwood). Setripuu on mäntykasvien heimoon kuuluva havupuusuku, joka kasvaa vuoristoalueilla.

Ormanan kylä

Ormanan kylä sijaitsee 950 metriä merenpinnan yläpuolella, 60 km Manavgatista ja 30 km Aksekista.
Kylässä on viehättäviä vanhoja kapeita kujia ja noin 500 taloa, jotka lähes kaikki ovat rakennettu paikallisesta kivestä ja puusta. Myös Ormanassa on paljon "nappitaloja".

Nykyään moni kylän taloista on tyhjillään ja toimivat lähinnä kesäasuntoina rannikolla asuville perheille, jotka haluavat paeta kesän paahtavia helteitä ylös viileämpään vuoristoon.

Ormanassa nautimme lounaan Ormana Active -ravintolassa, joka toimii myös pienenä hotellina. Herkullinen lounas sisälsi mm. perinteisiä turkkilaisia alkupaloja, meze, ja kanaa.
» Ormana Active, www.ormanaactive.com/en/ormana-home

Arapasti kastanjapuu

Päivän päätteeksi pysähdyimme vielä ihmettelemään valtavaa kastanjapuuta, jonka nimeen liittyy mielenkiintoinen tarina.

Kastanjapuun uskotaan olevan jopa yli 1000 vuotta vanha. Puu on selvinnyt monista alueella riehuneista tulipaloista ja saanut nimensä vuonna 1861 erääseen tulipaloon liittyvän tapahtuman myötä. Tuolloin arabialainen orja sytytti isäntänsä rakennuksen tuleen ja palo levisi nopeasti ympäröiviin taloihin tuhoten monta taloa kylästä. Orja todettiin syylliseksi ja teloitettiin tähän puuhun. Siitä lähtien puun nimi on ollut lyhennys nimestä "Kastanjapuu, johon arabi teloitettiin".

Mielenkiintoinen päivä, jonka aikana pääsi tutustumaan taas hieman erilaiseen turkkilaiseen elämään. Sopiva sekoitus upeaa luontoa ja historiaa. Kyläretkellä Taurus-vuoristossa olin Deturin järjestämällä retkellä.
» Matkatoimisto Detur, www.detur.fi