sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Virvon varvon




Hihii, pikku noitia liikenteessä. Oikein reippaita ja kohteliaita ovat olleet. Ja hienosti pukeutuneita. Puolen päivän aikaan kävi oikein kuhina ja pelkäsin jo, että munat loppuvat kesken, kun niitä ison kourallisen kullekin virpojalle annoin. Mies sattuu aina olemaan palmusunnuntain vastaisen yön töissä, joten ovikello pitää kytkeä pois, että yötyöläinen saa nukuttua. Minä täällä sitten korvat höröllä kyttään ja kuulostelen käykö oven takana virpojia.



Aurinkoinen ja keväinen mieli tuli virpomisesta ja hyvän pääsiäisen toivotuksista. Samaan aikaan tunsin oloni kauhean aikuiseksi. Täällä minä olen nyt ovia aukomassa, enkä pajuvitsoja askartelemassa ja virpomassa. Muistan vielä omat aina aurinkoiset virpomisreissuni, kun kotikylän raiteilla kierrettiin. Muistan, että tiet alkoivat jo sulaa ja jään alta alkoi hiekkatie paistamaan, kun läpsyteltiin lätäköissä noidiksi tai pupuiksi pukeutuneina.

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Wc ennen ja jälkeen






Siinä se nyt on; meidän ensimmäisen omin pikku kätösin tehdyn pikku remontin tulos. Wc on nyt (melkein) valmis. Ainakin sen verran, että siellä pystyy jo asioimaan. Ollaan tyytyväisiä lopputulokseen. Välillä tuntuu kuin jonkun toisen vessan kuvia katselisi ja pitääkin käydä vessan ovella ihan vain kurkkaamassa ja ihastelemassa kättensä jälkiä. Vessa oli niin kauan pois toiminnasta, että eihän siellä vielä osaa oikein käydäkään.

Kovin on vielä valkoista, mutta pitää yrittää tuoda sinne vähän väriä vaikka pyyhkeillä. Ja wc-papereita varten pitäisi vielä etsiä tai tehdä joku kori. Neliskanttiset säilytyskorit ovat Luhta Home -sarjaa ja pyöreät olen virkannut itse. Pönttöön pitäisi etsiä tukevampi kansi muovisen rimpulan tilalle. Ikeassa on ollut edullisia ja tukevia kansia, mutta valkoiset kannet olivat sieltä loppu ja toimitusvaikeuksien takia niitä ei taida kuulemma enää tullakaan, koska ovat poistuva tuote. Valkoinen wc-istuimen kansi poistuva tuote?! Luulisi, että niistä olisi juuri eniten kysyntää. Omituista. Hyllyjä pitää kiinnittää vielä tukevammin ja ikkunanpielet pitää vielä maalata, kunhan tulee vähän lämpöisemmät ilmat, että ikkunaa kärsii pitää auki.  Ja ja ja... Toisesta blogista bongasin juuri tämän Virpi Alasen aforismin ja se pätee paitsi moneen muuhunkin asiaan myös näihin remontteihin:

Tämä on kesken.
Niin tämäkin.
Sellaista on aikuisuus.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Valmista tuli



Tättärää, vessa on nyt valmis! Ennen ja jälkeen kuvia odotellessa tässä pari kuvaa remontin alkutaipaleelta. Viikonlopun aikana saanen napattua jälkeen-kuvat uudesta vessasta valoisan aikaan.

Vessaremontti oli ollut mielessä jo aikaisemminkin ja suunnittelimme säilyttävämme vanhan talon hengessä nuo Arabian vanhat vihreät kalusteet, koska eihän sellaisia juurikaan mistään enää saa. Kohtalo puuttui peliin ja vauhditti remontin aloittamista räsäyttämällä pöntön vesisäiliön rikki, joten se siitä säästämisestä sitten. Kierrätyskeskuksesta tosin bongasin tuollaisen vanhan vihreän pöntön pari viikkoa sitten. Lavuaari on vielä tallella ja etsimässä uutta kotia. Mistäköhän sitä kannattaisi alkaa sille etsimään?


Laatat säästettiin, mutta kaikki muu pistettiin uusiksi. Saumoja puhdistettiin nailonlaikalla ja laattojen siistimisessä oli ehdoton apuri tuollainen keraamisen lieden puhdistuslasta. Sattumalta sellainen tuli ostettua juuri hiljattain lieden puhdistusta varten ja toimi erinomaisesti raaputtaessa silikoneja ja tarroja irti laatoista. Roippeet lähti helposti irti eikä laattoihin jäänyt niistä jälkeäkään.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Kevät on alkanut

Tänään se taas seisoo. Kevät on alkanut ja päivä alkaa taas voittamaan yötä!

Eli ihanaa kevätpäiväntasausta!

Legenda siis kertoo, että muna pysyy helpoiten pystyssä syyspäiväntasauksen tai kevätpäiväntasauksen aikaan. Toiset tosin väittävät, että raa'an munan saa kyllä seisomaan muinakin vuodenpäivinä kuin tasauksina ja seisauksina, mutta tänään minä en niitä kuuntele. Tämä on minun perinteeni kevään alkuun.

Munilla on keväässä paljon symboliikkaa sekä kristillisissä että pakanallisissa perinteissä. Kätkiessään kovan ja elottoman kuoren alle uuden elämän se onkin oiva hedelmällisyyden ja uuden elämän tunnus. Ennen vanhaan munia ei edes juurikaan ollut saatavilla kuin vasta keväisin, koska kanat eivät talven pimeydessä munineet.

Ja kyllä se uusi elämä onkin taas tervetullutta. Valoa riittää vielä työpäivän jälkeenkin yhä myöhemmälle iltaan. Niitä lisätunteja vuorokauteen on jo kaivattukin!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Huoleton viikonloppu




Huoleton hyvänmielen viikonloppu. Huomattavasti rentouttaa ja rauhoittaa mieltä, kun huolet helpottavat ja palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen.

Viikonloppu ei voi alkaa huonosti, kun hain heti sen alkuun perjantaina susheja ja muita herkkuja. Perjantaina töissä kävi myös hieroja niskoja ja hartioita vetreyttämässä. Lauantaina pääsin metsän siimekseen ulkoilemaan ja sunnuntaina sain mieltä stressanneet yhdistyksen paperiasiat kuntoon, vaikka kummasti äidiltä saatujen trikookudevyyhtienkin selvittäminen tuntui houkuttelevammalta kuin pöytäkirjojen sekä toimintakertomusten -ja suunnitelmien rustaaminen. Vyyhdet tuli selvitettyä ja lopulta myös kaikki paperihommatkin tehtyä. Aloin heti virkkaamaan vähän värikkäämpiä koreja, kun kaverin kanssa on suunnitteilla pientä vaihtokauppaa käsitöiden suhteen.

Ensi viikolla tulee putkimies ja saadaan toivottavasti yläkerran vessa toimintaan.
Ensi viikolla pitäisi saapua myös painotuoreet Suomi Tour käyntikortit, joten voi taas uudella innolla lähteä kiertelemään uusia paikkoja. Miehen kanssa vapaat menee taas täysin ristiin, kun minulla alkaa arki, niin miehellä alkaa vapaat ja viikon lopulla taas päinvastoin. Mutta jospa sitä ehtisi vaikka viikolla elokuviin, kun on illat sentään yhteistä aikaa.

Musta poikakin täytti tänään 5 vuotta. Miten niin 5-vuotta? Mihin aika on oikein kadonnut? Loby oli 3-vuotias meille tullessaan, joten minulle se on aina 3-vuotias. Meidän juniori.
 

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pääsin metsään


Pääsin metsään. Nyt jaksaa taas viikon eteenpäin.


Ulkoilutin koiraa ja kameraa.

Hiihdeltiin (siis ihan oikeasti hiihdettiin) ja tepasteltiin pitkin maalaismaisemaa ja metsäautoteitä.

Kuunneltiin kun pakkanen paukkui puissa.

Ihasteltiin kevään ensimmäisiä pajunkissoja.

Jäljitettiin oravia.

Haaveiltiin autioituvien talojen valtaamisesta.

Seikkailun päätteeksi päästiin vielä äidin ruokapatojen ääreen.
Ja kotiinviemisiksi sain kaksi kassillista trikookuteita, joten korien virkkaaminen jatkuu...

torstai 14. maaliskuuta 2013

Iltapuhteita



 
 

...ja kun nukkumaan pitäisi mennä, niin minä intoudun taas listaamaankin paikkoja seuraaville kotimaan matkoille... Siitä se idea sitten lähti ja iltapuhteina tuli tehtyä pieni facelift Suomitour.com -sivuille sekä käyntikortit, joita voi jakaa Suomea sekä sen erikoisia, omituisia ja hurmaavia paikkoja kiertäessä. Kysyn paikasta aina luvan valokuvata ja on helpompaa sekä luottamusta herättävämpää ojentaa kortti kuin tavata www-osoitetta tai raapustaa sitä johonkin paperinkulmaan.

Oijoi, tulisipa jo kesä ja pääsisi taas kiertelemään jonnekin kotikulmia kauemmas! Tosin hiihtolomakin on vielä pitämättä ja talvellakin olisi mukava saada jotain eloa Suomi Tour -blogiin. Missäköhän silloin kannattaisi piipahtaa? Mitä talvisia kohteita sinä suosittelisit Etelä- tai Keski-Suomesta?
 

Korin virkkausta




Tämän kevään odotus ei ole ollut yhtä auringonpaistetta ja lintujen laulua. On väsymystä, stressiä, jännitystä sekä huolia ja murheita sairastelevien perheenjäsenten kanssa. Työterveyshoitajan suosittelema rauhoittuminen viikonlopuksikaan ei varsinaisesti toteutunut, kun huomasin istahtavani sohvalle ensimmäistä kertaa koko viikonlopun aikana sunnuntai-iltana kello 22. Piti siis rauhoittua ja saada ajatuksia murheiden keskeltä edes hetkeksi vähän muualle, joten marssin kudekaupoille ja ryhdyin virkkaamaan. Pakkausnarulla aloin opettelemaan korin kirkkausta ja ensimmäiset koriviritelmäni muistuttivatkin milloin minkäkinlaista kuppia, kunnes löysin kunnon for dummies -ohjeet Käsityön riemua -blogista:
» Käsityön riemua: Virkatun korin ohje

Juurikaan joustamattomasta punoskuteesta korien virkkaaminen oli aika vääntämistä, mutta vauhtiin päästyäni korit syntyivät kuitenkin nopeasti. Valmista tuli yhdessä illassa eikä keskeneräisten käsitöiden kasaa tarvinnut näillä kasvattaa. Lisää tällaisia yhden illan projekteja kiitos!

Nämä korit tulevat asuttamaan uutta vessaa, jonka remontointi sekin on ollut hieman katkolla, mutta saanee päätöksensä ensi viikolla.

Muille dummyille vielä vinkiksi, että vyyhti kannattaa purkaa kiepauttamalla se esimerkiksi tuolin selkänojalle näin:


Ei lätkäisemällä vyyhtiä vain pöydälle, kuten tässä jälkimmäisessä kuvassa. Tällä jälkimmäisellä tavalla vyyhdin purkamiseen menee kahdeltakin ihmiseltä huomattavan paljon kauemmin aikaa ja siinä saattaa orastava käsityöinnostuskin alkaa jo hieman rakoilemaan.


 

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Hiivuksissa




Käsityöinnostus on talven myötä hieman hiipunut, ainakin isoäidinneliöiden suhteen. Joulun aikaan aloittelin neulomaan itselleni selänlämmitintä. Se valmistunee ehkä ensi talveksi. Nyt taas yksi uusi käsityöprojekti ruopii lähtökuopissaan. Saa nähdä saisinko sen kunnialla alusta loppuun asti vai päätyykö sekin muiden keskeneräisten töiden kasaan. Aikaisemmin valmistuneet isoäidinneliöt nyt ainakin odottavat uutta nousua siisteissä pinkoissa.

Pahvilaatikosta leikkelin sopivan kokoisia neliöitä, tuikin neliöiden kulmiin reiät ja niihin pillit. Näin syntyneisiin telineisiin pujottelin isoäidinneliöt väreittän odottelemaan käsityöinnostuksen heräämistä. Vielä olisi monta tilkkua virkattavana, jotta noista mitään torkkupeittoa saisi aikaiseksi.
 

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Arvuuttelija



Nypin aina käyttämättömät sähkölaitteet irti pistorasioista, koska olen niin neuroottinen tulipalojen suhteen. Keittiön nurkasta löytyy leivänpaahdinta, vedenkeitintä ja blenderiä sekä nippu niiden samanlaisia mustia johtoja, joista saa aina arvuutella mitä johto kuuluu millekin laitteelle. Mutta nyt loppui arvuuttelu: dymottelin pikaisesti keittiön nurkassa olevien laitteiden virtajohtoihin tekstit, jotka kertovat mikä laite minkäkin johdon päästä löytyy.
 

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kerro minulle lumesta


- Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko istuutuen isän kauhtuneeseen puutarhatuoliin. Minä en käsitä sitä.
- En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi.
Mikään ei ole varmaa.


- Tove Jansson, Taikatalvi

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Monitoimi bunkkeri



Myllättyäni olohuoneeseen uuden järjestyksen sai alakertakin osansa.

Alakerrasta olohuoneeseen muutti tuoli ja vastineeksi tuolin paikalle muutti työpöytä, joka aikoinaan teetettiin mittatilauksena olohuoneen nurkkaan Mooblen kautta. Pöydän alle tuli koirien pesä ja laatikoissa asustaa sukkia.

Kyllästyin ilman paria seikkaileviin sukkiin ja heitin juuri kassillisen parittomia ja kuluneita sukkia roskiin. Ihmiselle luulisi riittävän yksikin laatikollinen sukkia. Nyt yritetään terästää sukkahuoltoa, sukat paritetaan heti kuivuttuaan ja sujautetaan kunkin ihmisen omaan laatikkoon. Ilman paria laatikkoon ei ole asiaa.

Alakerta on lähes kokonaan maan alla, joten sen saa tarvittaessa lähes pilkkopimeäksi. Oviaukkoon viritettiin kisko ja siihen ostin Indiq Livingistä toissakesänä peiton, joka blokkaa paitsi valoa myös vähän ääntä.

Huone toimii kotiteatterina, kotikirjastona, kuntosalina, peliluolana ja koirien makuuhuoneena. Ollakseen viihtyisämpi tyttöjen saunaillan vilvoitteluhuone se tarvitsee kuitenkin vielä vähän jatkokehittelyä. Se tuli huomattua eilen.

Alakerran perältä löytyy myös oma makuuhuoneemme ja pimeässä alakerrassa voi nukkua puksuttaa vaikka kellon ympäri piittaamatta vuorokauden ajoista. Entisessä makuuhuoneessamme oli kattoikkuna, joten tämä pimeämpi vaihtoehto on omiaan varsinkin yövuoroa tekevälle ja päivisin nukkuvalle miehelle.