Symbioosi

Symbioosi (kreikan kielestä: syn = kanssa, yhdessä, bios = elämä).

"Hyvät matkakumppanit. Minulle on kerrottu, että elämällä on viimeinen käyttöpäivä. Ja että nyt pitäisi repäistä ja ajaa avoautolla auringonlaskuun. Mutta se mitä olen nähnyt, kertoo ettei tarvitse. Ei tarvitse tehdä suurtekoja, ei tulla uskoon, ei edes vaihtaa puolisoa tai autoa. Eläminen tapahtuu tekemällä pieniä liikkeitä. Pidä silmät auki ja korvat höröllä. Hanki otsaan ryppyjä ja poskeen kuoppia."

 » Yle - hyvät matkakumppanit

Ryppyjä on ainakin hankittu. Viime aikoina veteraanit ovat sairastelleet. Paljon. On poistettu hampaita, harmittomia kasvaimia, hoidettu silmiä, huuhdottu korvia. Ja montaa pitkää ja pimeää yksinäistä iltaa on vielä edessä ennen tiistaita, kun on edessä taas aika erikoiseläinlääkärille. Vanhat arvet on revitty auki ja pelottaa. Välillä niin paljon, että tuntee tukehtuvansa. Ei edes uskalla toivoa, että nämä sairastelut loppuisivat, kun samalla pelkää mihin ne loppuu...

Sinun tarinasi

 
"Tämä on lahja sinulle. Anna hyvän kiertää ja jaa eteenpäin.

Kuuntele. Kuuletko?

Sinua odotetaan. Koko maailma ja kaikki sen pienet ihmeet odottavat, että löytäisit ne. Edessä on niin paljon uutta ja vierasta, että moni kavahtaa pienuuttaan ja pelkää.

Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken. Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.

Toiset uskovat omistavansa jotain, jotkut paljonkin. Mutta maailma,se kuuluu elämänhaluisille. Ja tulevaisuus - se kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Eikä kauneudesta voi saada kyllikseen. Ahmi siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän.

Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon - niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse. Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Ja muista, että kyllä sinussa voimaa piisaa. Aina et ehkä tiedä, oletko onnellinen vai surullinen, tai kumpaa edes pitäisi olla.

Pysähdy ajattelemaan, mutta pysähdy vain ajatellaksesi. Et koskaan saa taltutettua hevosta, jos jäät aidalle istumaan. Naura elämälle. Naura vastoinkäymisille. Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät.

Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sivussa. Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella. Jos etsit vain yhtä asiaa, ja se jää ainoaksi, jonka ikinä löydät. Etsi tarinasi. Sinun tarinasi."

 
» Yle - sinun tarinasi

Munan seisotusta

Mukavaa munan seisotus -päivää!

Kevät tulee ja saa munatkin seisomaan pystyssä. Kananmunat. Kevätpäiväntasauksena.
Toimii myös syyspäiväntasauksena.

Kevätpäiväntasauksena tasaiselle pöydälle kärjelleen asetettu muna siis pysyy pystyssä eikä kellahda kyljelleen. Ilmiö tunnetaan myös nimellä Kolumbuksen muna.

Pieniä mielenkiintoisia luontoon ja vuoden kiertoon liittyviä asioita. Enemmän soisi näkyvyyttä tällaisille päiville ja tavoille. Hauska, konkreettinen ja mieleenpainuvakin tapa opettaa esimerkiksi lapsia. Ja pysäyttäähän tuo aikuisenkin miettimään ja ihmettelemään. Jos se vaikuttaa muniinkin noin, niin mihin kaikkeen muuhun se voi vaikuttaa?

Ja skeptikkona tätä pitää toki kokeilla joku muukin päivä.

Sudenkorento

Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata)

Isotytönkorento (Erythromma najas)

Kesä 2010 oli niin helteinen, että lomalla tuli vietettyä tuntikausia ihan vain järvessä seisten ja kahlaten. Jotta kahlailu ei alkanut tympimään otin seurakseni kameran ja kuvailin siellä sudenkorentoja sekä muita ötököitä.

Tällaisen ihmeellisen ötökän bongasin pöydän alle kiinnittyneenä ja vasta nyt, pari vuotta myöhemmin, sain selvitettyä arvoituksen, että mikä ihme se oikein on. Etsin yksi ilta kuvia sudenkorennoista ja silmiini sattui kuvia sudenkorennon metamorfoosista, esim. tässä ja tässä. Eli kuvaamani ihmeötökkä olikin sudenkorennon toukan kotelo.

Uskomatonta, että tuollaisesta pienestä kotelosta voi kuoriutua niin iso ja mahtava korento!

Sudenkorennoilla on dramaattinen muodonmuutos, kun vedessä elävästä ja kiduksilla hengittävästä toukasta kehittyy ilmojen akrobaatti. Toukkavaihe kestää useimmilla suomalaisilla lajeilla 2-3 vuotta, jonka aikana toukka luo useaan kertaan nahkansa. Kuoriutumisvalmis toukka lopettaa syömisen, etsiytyy pois vedestä sopivalle alustalle kuten ruo'onpätkälle, tai tässä tapauksessa puutarhapöydän alle, kuivattaa itsensä ja kuoriutuu. Ennen kuoriutumista aikuinen yksilö kehittyy toukkanahan sisälle metamorfoosissa, jossa loppujen lopuksi toukan näköisen yksilön sisällä on itse asiassa kuoriutumisvalmis aikuinen sudenkorento.

Tulisipa pian kesä, että pääsisi taas bongailemaan ja kuvaamaan näitä hienoja otuksia! Suomen Sudenkorentoseuran sivuilta löytyy Suomessa esiintyvistä korentolajeista tietoa ja upeita kuvia. Katsokaapa vaikka tätä satumaista kuvaa isokeijukorennosta, kirjoukonkorennon hienoa väritystä ja siipien suonitusta tai tätä hienoa kuvaa vaskikorennosta. Tuota yhtä kuvaamaani korentoa en tosin onnistunut vielä tunnistamaan. Eri lajia se näköjään ainakin on, koska siipitäplät puuttuvat. Vähän Sudenkorentoseuran sivuja pläräiltyään osaa katsoa korentoja jo ihan uusin silmin.

» Suomen Sudenkorentoseuran verkkosivut

Kevättä maistelemassa

Kävin maistelemassa kevättä japanilaisessa puutarhassa; silmuja, nuppuja, vihreitä lehtiä. Osa kirsikkapuista kukki jo, eikä puutarhan täyteen kukoistukseenkaan ole enää pitkä aika.

» Viherpajan Japanilainen puutarha

Kuusamon Suurpetokeskus

Karhu ja Sulo Karjalainen.

Vasemmalla Suomen suurin karhu Juuso.

Yksi viime kesän kohokohdista oli vierailu Kuusamon Suurpetokeskuksessa, jossa käytiin tutustumassa omin silmin ainutlaatuiseen ihmisen ja suurpetojen väliseen ystävyyteen. Suurpetokeskus tekee arvokasta työtä tutkimalla petoelämiä hyvin läheltä. Karhuja keskuksessa asuu kuusi kappaletta ja ne ovat pääosin 90-luvun kevätmetsästyksien aikana orvoiksi jääneitä pentuja ja niiden jälkeläisiä. Paikan isäntä, Sulo Karjalainen, on käytännössä kasvattanut koko karhukatraan itse. Hän syö, nukkuu ja viettää aikaa niiden kanssa. Pentuina karhut ovat asustelleet samassa talossa hänen ja hänen veljensä perheen sekä koiriensa kanssa.

Sulo ja Suomen suurimmaksi karhuksi tituleerattu yli 400 kiloinen Juuso ovat tuttuja mm. Miesten vuoro -dokumenttielokuvasta ja heistä on tehty ihan oma Tosi tarina-dokumentti: Sulo – karhujen kuningas. Myös Kuusamon Suurpetokeskuksen omilta kotisivuilta löytyy videoita erikoisista ystävyksistä.

Suurpetokeskuksen pihapiirissä asustelee myös ahmoja ja ilveksiä.

» Kuusamon Suurpetokeskus

Talvinen Nuuksio

Lobyn ensimmäinen Nuuksio-seikkailu.

Eilen oli loistava ilma pienelle Nuuksio-seikkailulle. En olekaan ennen käynyt Haukkalammen rengasreiteillä talvella. Ensimmäinen jännitysmomentti oli missä kunnossa ajotiet Nuuksioon mahtavat olla tämän talven lumimäärien jälkeen. Tiet olivat ihan OK kunnossa ja niin leveitä, että siellä mahtui kaksi autoa vastakkain. Paitsi tietysti minun tuurillani pikkutiellä vastaan tuli traktori ja sen ohittaminen teki vähän tiukempaa. Siitä selvittyäni aloinkin jännittämään onko Haukkalammella tarpeeksi parkkipaikkoja, koska en varmastikaan ollut ainoa, jonka keväisen aurinkoinen ilma oli saanut liikkeelle. Tyhjiä parkkipaikkoja isolla parkkipaikalla oli kuitenkin ruhtinaallisesti.

Lobyn kanssa odottelimme hetken seuralaisiamme ja heidän saavuttuaan suuntasimme tulentekopaikalle grillaamaan. Suklaa-chili-kaakaon ja makkaroiden jälkeen olikin aika pyörähtää Punarinnankierros. Ja Lobyn kanssa pyörähdettiin se vielä uudelleenkin.

Tie Haukkalammen luontotuvalle on aurattu, mutta muutoin polkuja ei talvisin hoideta patikoijia varten. Retkeilijöitä Nuuksion kansallispuistossa kuitenkin riittää, joten polut on hyvin tallattu eikä aivan umpihangessa tarvitse tarpoa. Punarinnankierros on rengasreiteistä helpoin eikä se sisällä jyrkkiä nousuja eikä laskuja, joten se ei ole liian haastava talvellakaan. Talvisessa metsässä sai kävellä rauhassa, vaikka parkkipaikalla olikin autoja ja kyseessä lyhin rengasreiteistä, niin ihmiset levisivät tasaisesti metsiin. Kaupungissa ladut ja hiihtäjät valtaavat talvisin metsäiset kävelytiet, joten oli ihanaa tarpoa metsässä ihan rauhassa, sekä kavereiden kanssa että yksin ja kiireettä. Ainut harmi, että meiltä on Nuuksioon noin tunnin ajomatka suuntaansa, joten kovin usein ja aivan pikkulenkeille ei sinne asti viitsi lähteä.

» Nuuksion kansallispuisto: www.luontoon.fi/nuuksio

Maaliskuu