Marraskuussa yksi nuoruuden aikaisista ystävistäni tuli äitinsä kanssa vierailemaan luokseni ja viettämään yhden lomaviikon Alanyaan. Viimein oli aikani esitellä vanhoille ystävilleni millainen on minun Alanyani sekä missä ja miten minä täällä asun.
Olen asustellut Alanyassa kesät talvet kohta jo kolme vuotta.
YT-neuvotteluiden ja töiden päättymisen jälkeen tulin tänne Suomen
talvea pakoon muutamaksi kuukaudeksi ja sillä tiellä olen vieläkin lähes kolme vuotta myöhemmin. Turkissa asumiseni ensiaskeleista löydät blogistani lisää tunnisteella "
irtiotto".
Tämän kolmen vuoden aikana Alanyassa luonani vierailleet vanhat suomalaiset ystäväni ja sukulaiseni voi laskea yhden käden sormilla. Yhden käden. Kolmen vuoden aikana. Muuten useimmat ystävistäni ovat hyvin liikkuvaista sorttia ja matkustelevat ulkomailla useamman kerran vuodessa, mutta "eivät halua tuhlata lomapäiviään mihinkään Turkkiin". Eivätkä näin ollen siis minuunkaan. Yksin ei onneksi Alanyassa tarvitse olla. Uusia ystäviä ja kavereita on löytynyt Alanyasta paljon. Rikkaus on erimaalaiset ja eri-ikäiset kaverit. Jokin samankaltaisuus meitä vetää puoleensa, vaikka olemmekin hyvin erilaisia ja erilaisista lähtökohdista tänne päätyneet. Monet ovat päätyneet Alanyaan asumaan ja monet vierailevat täällä useita kertoja vuodessa, vaikka eivät täällä varsinaisesti asuisikaan. Monia tapaan myös itse Suomessa käydessäni. Monen Alanyassa asuvan tai vierailevan suomalaisen tavoin olen toki itsekin aikoinaan päästänyt suustani ne surullisen kuuluisat sanat, että ikinä en Turkkiin lähde, mutta yhtä monien tavoin olen sanani joutunut pyörtämään, kun joku Alanyan taikapöly on minuun iskenyt.
Viikon mittaiseen Alanyan pintaraapaisuun sisältyi hyvää ruokaa ja juomaa, upeita vuoristomaisemia,
hedelmä- ja vihannesmarkkinat, auringonlaskuja rannalla, pyörähdys öisen baarikadun jytkeessä,
shoppailua, turkkilainen hamam ja tietysti kiertelyä Alanyan keskustan alueella ja nähtävyyksillä, kuten satama, Kale köysiratoineen ja näköalaravintoloineen,
vanha telakka ja
punainen torni. Seuraavana muutama poiminta viikon parhaista paloista.
Viikon ruokapaikat top 3
Ruoka- ja juomapuolen parhaita paloja viikon aikana olivat perinteinen turkkilainen aamiainen vuoristossa Alanyan kaupunkia ihaillen, samppanjabrunssi En Vie Beach -ravintolassa ja lounas Dim-joella. Viikon aikana tutustuttiin mm. perinteisiin turkkilaisiin alkupaloihin,
meze, turkkilaisiin täytettyihin lettusiin,
gözleme, ja tietenkin myös kebabiin. Epäturkkilaisempia valintoja edustivat esimerkiksi
sushilla käynti SushiCo -ravintolassa ja viskillä terästetyt iltakahvit Elite -ravintolassa. Eliten irish coffeet ovat kaupungin parhaat, eikä vähiten mielenkiintoisen valmistusshown vuoksi.
En Vie Beach ja samppanjabrunssi
Ensimmäisen päivän valjettua suuntasinne samppanjabrunssille En Vie Beach ravintolaan. En Vie Beach on tyylikäs ravintola Alanyan itäisen rannan puolella, siellä on hyvät ruoat ja hienot näköalat rannalle ja Kalelle. Samppanjabrunssi tarjoillaan sunnuntaisin ja siihen kuuluu lajitelma erilaisia alkupaloja, salaattia, lihaa, kanaa ja shampanjalasit tultiin aina täyttämään niiden tyhjennyttyä. Nälkäisenä ei tarvinnut brunssilta poistua. Eikä selvinpäin. Hintaa samppanjabrunssilla oli 115 tl/hlö (nykykurssilla n. 19 €).
Turkkilainen aamiainen Tepellä
Turkkilainen aamiainen,
kahvaltı, on tunnettu monipuolisuudestaan ja käsite siinä missä englantilainenkin aamiainen. Aamiaispaikaksi valikoitui tällä kertaa ravintola Zirve Tepellä. Siellä pöytään kannetaan vaikka minkälaista kippoa ja kuppia erilaisia turkkilaisia herkkuja. Valitettavasti olen surullisen kuuluisa ruokatietämyksestäni ja kokkaustaidoistani, joten en tiedä ehkä puolistakaan mitä ne olivat, mutta hyviä ne olivat ja monta kippoa sekä teelasillista saatiin tyhjennettyä ennenkuin maha oli täysi. Aamiainen Zirvessä 40 tl/hlö (n. 7 €).
Turkkilaisesta aamiaisesta Tepellä olen kirjoittanut aikaisemminkin blogiini:
Tepe Mountana - turkkilainen aamiainen vuoristossa
Lounas Dim-joella
Dim-joen omalaatuisia joen päällä sijaitsevia ravintoloita edusti tällä kertaa Göl piknik. Tarjolla perinteistä turkkilaista ruokaa, mutta näiden Dim-joen ravintoloiden erikoisuus onkin muualla kuin varsinaisessa kulinaristisessa nautinnossa. Dim-joki on kesäisin suosittu piknikpaikka myös paikallisten keskuudessa ja niin paikalliset kuin turistitkin saattavat viettää siellä koko päivän syöden, juoden ja viettäen aikaa joen päällä olevissa lautoissa. Kesäsunnuntaisin Dim-joen ravintolat ovat usein niin täynnä, että sieltä on vaikeuksia löytää edes parkkipaikkaa.
Göl Piknik sijaitsee Dim joen yläpäässä, lähellä patoa ja se valikoitui kohteeksemme tällä kertaa, koska tiesin sen olevan aurinkoinen paikka. Vaikka eleltiinkin jo marraskuun puoliväliä säät pääsääntöisesti suosivat meitä. Viikon ajalle osui vain yksi kovempi sade- ja ukkoskuuro ja sekin vasta illalla.
Dim-joesta voit lukea lisää aikaisemmasta blogikirjoituksestani:
Dim-joki (Dimçayı)
Alanyan nähtävyydet top 3
Alanya on niin paljon muutakin kuin hiekkarantoja, bazaarialueita ja suomikuppiloita. Erilaista Alanyaa tykkään yleensä lähteä esittelemään Sapadere-kanjonin ja Dim-joen suuntaan. En koskaan kyllästy niihin maisemiin. Matkaoppaanakin tykkäsin lähteä tekemään Alanyan ihmeet -retken vaikka viikottain. Alanyan ylpeys on tietysti myös keskustan edustalla kohoava Kale-linnoituskukkula ja sen kainalosta löytyvät punainen torni ja vanha telakka.
Sapadere-kanjoni
Sapaderen kanjoni sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Alanyasta ja aikaa matkan taittamiseen menee noin tunti. Vaikka matka sinne on aika pitkä, se kannattaa, koska matkan varrella näkee paljon kaikenlaista. Banaaniviljelyksiä, hedelmäpuutarhoja, upeita metsäisiä vuoristomaisemia ja perinteistä kyläelämää. Matkan varrella on esimerkiksi Demirtaksen kylä, joka on nyt samanlainen kuin Alanya oli 30 vuotta sitten ennen turismia sekä Demirtaksen kivitehdas, jossa työstetään marmoria. Jos Sapaderelta suuntaa vielä Dim-tippukiviluolalle näkee matkalla myös Alanyan yliopistoalueen.
Minä rakastan luontoa ja vuoristoa. Itselleni oli aikoinaan yllätys, kuinka upeaa luontoa näin läheltä Alanyaa löytyy. Mielenkiintoinen huomio muuten Alanyaa ja koko Turkin etelärannikkoa reunustavasta Taurus-vuoristosta on, että se kuuluu samaan Alpide nimiseen vuorijonoon, johon myös Alpit ja Himalaja kuuluvat. Vuoristot ovat muodostuneet saman mannerlaattojen törmäyksen yhteydessä, saamme siis ihailla täällä Alppien sukulaisvuoria.
Itse Sapadere on upea ja rauhoittava paikka. Ilma vuoristossa on niin paljon puhtaampaa ja raikkaampaa. Kanjonin läpi kulkee kävelysilta, joka on reilu 500 metriä pitkä. Kanjonin pohjalla virtaa joki ja kanjonin läpi kuljettua korvissa suhisee kymmenien vesiputousten pauhu.
Sapadere-kanjonista löytyy myös aikaisempi blogikirjoitus:
Sapadere-kanjoni
Dim-tippukiviluola
Toinen huikea nähtävyys Alanyan alueella on Dim-tippukiviluola. Se on maailman neljänneksi suurin yleisölle avoinna oleva tippukiviluola ja kuin sukellus Taru Sormusten herrasta maailmaan. Sisällä on kaksi luolaa, joista isommalla on mittaa yli 300 metriä. Toinen on vaatimattomampi pieni luola, n. 50 metriä. Tippukivien sanotaan "kasvavan" 1 cm:n sadassa vuodessa, joten siitä voi laskeskella kuinka tuhansia tuhansia tuhansia vuosia vanhan luolan täytyy olla.
Sapadere-kanjonille ja Dim-tippukiviluolalla ei paikallisbussit kulje, joten vuokrasimme auton ja ystäväni lähti kuskiksi. Auton saa päiväksi vuokralle Alanyassa n. 25-30 eurolla.
Dim-tippukiviluolasta voit lukea lisää aikaisemmasta blogikirjoituksestani:
Dim-tippukiviluola
Kale, punainen torni ja vanha telakka
Matkasimme
teleferik-köysiradalla ylös Kalelle. Sen varrelta avautuu hienot maisemat Kleopatra-rannan suuntaan ja matkalla sain esitellä myös entisiä kotikulmiani Kale-kukkulalla.
Sanotaan, että Kale on kuin pieni kylä keskellä kaupunkia. Siellä on ihan oma tunnelmansa. Tepastelimme linnoitusalueella ja kävimme moskeijassa. Lähdimme kävelemään alas ja pysähdyimme matkan varrella Alaturka-ravintolaan syömään gözlemet ja juomaan lasilliset viiniä. Alhaalla kävimme ihailemassa vanhaa telakkaa ja kiipesimme lopuksi vielä punaiseen torniin.
»
Köysirata Alanyassa (Alanya Teleferik)
»
Kale-linnoitus (Alanya Kalesi)
»
Punainen torni (Kızıl Kule)
»
Alanyan telakka (Tersane)
Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta minusta lomaviikko Alanyassa ei näytä yhtään hassummalle näin blogikirjoituksen muodossakaan. Voisitko sinä kuvitella antavasi mahdollisuuden Alanyalle ja tuhlata lomapäiviäsi Turkkiin? Tai jos olet jo niin tehnyt niin mitä paikkoja sinä haluaisit Alanyasta esitellä?
