Helpot ja hiivattomat pikasämpylät

Helpot ja hiivattomat pikasämpylät, jotka valmistuvat nopeasti kädettömämmältäkin leipurilta.

Blogini suosituimmaksi kirjoitukseksi on noussut viime päivinä Turkkilainen linssikeitto, joka lämmittää mukavasti sekä Suomen että Turkin viileinä talvipäivinä. Linssikeiton kaveriksi sopivat loistavasti nämä helpot ja nopeat sämpylät, joiden reseptin lupasin jakaa myöhemmin. Itsehän vierastan hiivan käyttöä, joten senkään kanssa ei tarvitse näiden sämpylöiden kanssa pelata. Sämpylät ovat valmiita noin puolessa tunnissa (josta itse valmistukseen kuluu aikaa alle kymmenen minuuttia), joten ne valmistuvat kätevästi myös aamiaiseksi vähän kädettömämmältäkin leipurilta (itseni mukaanlukien).

Helpot ja nopeat sämpylät

• 3 dl vehnäjauhoja (un)
• 2 dl kaurahiutaleita (yulaf ezmesi)
• 1 rkl leivinjauhetta (kabartma tozu)
• 1 tl suolaa (tuz)
• 2,5 dl vettä (su)
• 2 rkl hunajaa (bal)
• porkkana/juustoraastetta

1. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, suola ja leivinjauhe. 
2. Lisää hunaja ja vesi. Mikäli haluat tuunata perussämpylöitä voit lisätä joukkoon myös raastetun porkkanan tai raastettua juustoa. 
3. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
4. Nostele lusikalla kuusi taikinanököä leivinpaperilla peitetyn pellin päälle ja ripottele päälle vielä hieman kaurahiutaleita.
5. Paista 200°C asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Ohjeessa suluissa aineksien turkinkieliset nimet. Turkistakin löytyy hyviä kaurahiutaleita. Itse olen esimerkiksi käyttänyt näitä Migroksesta ja Şok Marketista löytyneitä kaurahiutaleita. Ja leivinjauhekin myydään tuollaisissa pikku pussukoissa Suomessa totutun purkin sijaan.

Itsehän en ole varsinaisesti tunnettu kokkaus- tai leivontataidostani, mutta nämä pikasämpylät ja niiden resepti ovat maistuneet hyvin ystävillenikin. Varsinkin korona-aikojen ulkonaliikkumiskieltojen aikaan sämpyläkuvani tulivat tutuiksi sosiaalisessa mediassani ihan kyllästymiseen saakka, kun kuvattuna oli päivästä toiseen sämpylä edestä ja sämpylä takaa, sämpylä istuu ja sämpylä makaa... Turkkilaisethan eivät osaa elää ilman tuoretta leipää ja viime talven muutaman päivän ulkonaliikkumiskieltojen aikaan kaduilla kiertelivät leipäautot myymässä tuoretta leipää koteihinsa eristäytyneille ihmisille.

Tutustu myös turkkilaisen punaisen linssikeiton reseptiin aikaisemmassa blogikirjoituksessani:
» lauluni sadepäivän varalle: Turkkilainen linssikeitto (mercimek çorbası)

Turkkilainen linssikeitto (mercimek çorbası)

Turkkilainen linssikeitto lämmittää mukavasti Alanyan viileinä talvipäivinä. 

En ole koskaan aikaisemmin ollut mikään linssien, herneiden tai papujen ystävä, lähinnä suutuntuman vuoksi, mutta tästä turkkilaisesta linssikeitosta on tullut suosikkini, koska linssit soseutetaan ja lisäksi punaiset linssit ovat hyvin miedon makuisia.
 

Linssit ovat varsinaista superfoodia ja ravintoarvoiltaan hyvin monipuolisia. Ne sisältävät runsaasti proteiinia ja kuitua sekä paljon erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita kuten B-vitamiineja, foolihappoa, kaliumia, rautaa, kuparia ja sinkkiä. Linssit ovat helposti sulavia ja sopivat yleensä monille herkkävatsaisellekin paremmin kuin muut kuivatut pavut ja herneet.

Linssikeiton reseptejä löytyy niin monia versioita kuin on keiton keittäjiäkin. Monet lisäävät joukkoon tomaattipyreetä, ruokaisempaan versioon myös riisiä. Keiton voi myös valmistaa tyyliin "mitä kaapista sattuu löytymään". Ohessa oma reseptini, joka onnistui hyvin ensikertalaiseltakin (en ole kovin kuuluisa kokkaustaidoistani) ja läpäisi turkkilaisenkin raadin:

Punainen linssikeitto

• 3 dl punaisia linssejä (kırmızı mercimek)
• 1 iso sipuli
• 1 iso peruna
• 5 valkosipulinkynttä
• 2 porkkanaa
• kasvisliemikuutio (en löytänyt kasvisliemikuutioita, joten käytin kanaliemikuution)
• suolaa
• mausteita (esim. itse laitoin paprikajauhetta, tulista pippurimaustetta (kırmızı pul biber) sekä myös valkosipuli/pippuri rouhetta)
• n. 1 litra vettä
• oliiviöljyä tai voita

1. Liotin linssejä ensin muutaman tunnin ja huuhtelin ne hyvin.
2. Kuorin ja pilkoin sipulin, valkosipulit, perunan ja porkkanat.
3. Kuumensin kattilan pohjalla oliiviöljyä ja lisäsin sinne ensin sipulin ja porkkanat. Kun sipulit oli kuullotettu lisäsin mausteita, perunan, valkosipulin, linssit ja veden. 
4. Keitin noin puolisen tuntia, kunnes kasvikset olivat kypsiä. Punaiset linssit hajoavat ja puuroutuvat helposti, kun niitä keittää riittävästi.
5. Soseutin keiton blenderillä (koska en omista sauvasekoitinta). Jos keitto jää liian paksuksi, voi sekaan lisätä vielä hieman vettä.

Keitto tarjoillaan yleensä pul biberin ja sitruunan viipaleiden kera, josta voi keiton sekaan puristaa sitruunamehua. Mausteeksi voi tehdä myös voikastikkeen, johon tulee pari ruokalusikallista voita ja yksi teelusikallinen paprikajauhetta. 

Keiton kaveriksi tein helppoja ja nopeita juusto- ja porkkana sämpylöitä (ilman hiivaa):
» lauluni sadepäivän varalle: Helpot ja hiivattomat pikasämpylät 
 

Turkkilainen punainen linssikeitto (mercimek çorbası) on hyvin täyttävää ja suosituimpia keittoja paikallistenkin keskuudessa. Sitä tarjoillaan esimerkiksi lounasravintoloissa, linja-autoasemilla ja keittoravintoloissa yötäpäivää. Itsekin olen tutustunut linssikeittoon ensimmäisiä kertoja baari-illan jälkeen, kun Alanyassa ei yleensä suunnatakaan yökerhosta nakkikioskin jonoon vaan keittoravintolaan:
» lauluni sadepäivän varalle: Keittoravintolaan jatkoille

 

Banaanilettuset 2.0

Tänään tuunasin lettutaikinaa hieman:

• kolme banaania
• kolme kananmunaa
• kolme ruokalusikallista mantelijauhoa
• yksi teelusikallinen vaniljasokeria

Paistoin voissa ja nautittiin taas tuttuun tapaan mustikoiden ja kermavaahdon kera.

Hyviä tuli ja virallinen raatikin kehuskeli lettusten olevan parempia kuin viimeksi.

Kesäkurpitsalasagne

Mitä tänään syötäisiin? Kaaliherkkuvuokaan tehty jauhelihakastike oli hyvää, joten jauhelihakastiketta teki mieli ja siihen jotain lisuketta kylkeen, mutta kaali oli niin työläs, että sitä ei enää jaksanut. Löytyi tällainen kesäkurpitsalasagnen ohje: http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=716

Kesäkurpitsalasagne tai mousaka, koska aika lähellähän tämä on myös mousakaa, vaikkakin munakoison tilalla käytetään kesäkurpitsaa, välimerellisiä kasviksia kumpikin.

Yleensä karppaus.infon reseptien kommenteista löytyy vinkkejä miten reseptiä voi vielä tuunata, mutta tämä resepti tuntui maittavan karppaajille ihan sellaisenaan.

Tekovaiheessa näytti, että yhdestäkin kesäkurpitsasta tulee riittävästi siivuja, joten jätin toisen pois. Valmista ruokaa maistellessa olisin tosin kaivannut sitä toistakin kesäkurpitsaa, tuli sen verran lihaisa setti ilman sitä.

Kaaliherkkuvuoka

Viime viikolla kokkailin kaaliherkkuvuokaa, jonka alkuperäisen reseptin löydät täältä: http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=35

Mikään pikaruoka ei ole kyseessä, koska kaalia haudutetaan ensin tunnin verran ja sitten koko komeus on vielä uunissa toisen tunnin. Meidän versiomme ei myöskään ollut kasvisruokaa, koska sekaan lisättiin pari pakettia jauhelihaa. Kaalin hautumista odotellessa kippasin paistetun jauhelihan kanssa pannulle muhimaan smetanan, tomaattipyreen, maustekurkut, valkosipulia ja muut mausteet. Ja kun kaalit ja sipulit olivat hautuneet sekoitin ne sekä juustoraasteen jauhelihamössön kanssa ja ripottelin vielä pinnallekin hieman juustoraastetta.

Valmis lopputulos muistuttaa hieman lasagnea. Parhaimmillaan se on vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, kun maut saavat kunnolla muhia ja tasaantua keskenään. Tästä setistä kahdelle ihmiselle riittikin syömistä kolmelle päivälle. Vaikkakin se on siis työläs ateria on se myös riittoisa.

Broilerigratiini

Pari viikkoa sitten aloin loihtimaan päivän ateriaa näistä aineksista. Valmistumassa oli siis broilerigratiini, jonka alkuperäisen reseptin löydät täältä: http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=136

Alkuperäiseen reseptiin nähden meidän broilerigratiiniin tuli tuplasti (lähes triplasti) broileria ja Créme bonjour cuisine vaihtui 200 gramman kanttarellin makuiseen Créme bonjouriin.

Mieheni ei ole mikään kaalien suuri ystävä, enkä itsekään erityisemmin rakasta kukkakaalia, mutta tässä gratiinissa broilerin kera ne maistuivat kyllä meille molemmille.

Banaanilettuset

Tästä vinkki vaikka viikonlopun aamiaispöytään. Itse paistelin näitä eilen jälkiruoaksi texmex-kanalle. Banaanilettujen reseptin löysin aikaisemmin viikolla Kotilon blogista.

Maailman helpoimmat letut: kolme banaania ja kolme kananmunaa blenderissä sekaisin, paistetaan pannulla oliiviöljyn tai voin kera ja sitten vain ääntä kohti! Lettusten kaverina nautimme kermavaahtoa ja mustikoita.

Pelkäsin, että letut maistuvat munakkaalta, mutta ne maistuivatkin ihan letuilta, joiden makuun banaani tuo mukavan vivahteen. Näitä teemme varmasti toistekin! Ei ehkä kaikkein kevein herkku, mutta normaaleja jauhoisia lettuja terveellisempi vaihtoehto.

Texmex-kana

Ja paluu arkeen. Hiilihydraattitietoiseen sellaiseen. Koska yritän saada itseäni rantakuntoon myös tämän vuoden seikkailuja varten tai ainakin pysymään syksyn aikana saavutetuissa mitoissa. Eli yritän rajoittaa pullamössön syömistä ja kiinnittää huomiota hiilihydraatteihin, koska omalla kohdallani olen havainnut sen toimivaksi. En välttele hiilihydraatteja kokonaan, pyrin vain mahdollisuuksien mukaan vähentämään niiden syömistä ja kiinnittämään huomiota mistä niitä tulee saatua. En siis halua puhua karppauksesta tai vähähiilihydraattisesta, puhun mielummin hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta. Muutama vuosi sitten kevensin itseäni sen avulla 25 kiloa, joista parissa vuodessa oli hiipinyt takaisin yli 10 kiloa, jotka sain viime syksynä tuhottua, osittain stressin ja osittain liikunnan lisäämisen avulla.

Pudottelen tänne blogiin, muistiin myös itselleni, hyväksi havaittuja hiilihydraattitietoisia reseptejä ja aloitetaan tänään tällä: Texmex-kana ranskankerman ja kesäkurpitsan kera. Löydät sen alkuperäisen reseptin täältä: http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=31

Jälkiruoaksi nautimme tänään banaanilettusia mustikoiden ja kermavaahdon kera. Niiden resepti seuraavassa postauksessa.
 

Suklaatryffeleitä Domino-kekseistä

Perinteisten munkkien sijaan meillä taiottiinkin vapuksi tällaisia suklaapalleroita. Bongasin juuri vapun alla vastaavanlaisia palleroita Pieni Lintu -blogissa ja ne vaikuttivat sopivan yksinkertaisilta minunkin valmistettavaksi.

Pieni Lintu -blogissa Domino-massan notkistamiseen oli käytetty kahvia, mutta itse en ole kovinkaan suuri kahvin ystävä, joten omiin palleroihini laitoin maustamatonta tuorejuustoa. Miehen palleroihin tuli kahvia ja loraus Amaretto-likööriä.

Tarvikkeet ovat siis varsin yksinkertaiset:

• paketti Dominoita (350 g)
• maustamatonta tuorejuustoa (100 g)
• loraus kahvia
• kuorrutukseen pari suklaalevyä sekä
• strösseliä tai nonparelleja

Puolet keksipaketista siis käytettiin tuorejuustopalleroihin ja puolet kahvipalleroihin.

Keksit murskattiin morttelin avulla tasaiseksi massaksi. Koska palluroita tehtiin kahta eri sorttia käytin vain puolet tuorejuustopaketista (eli 100 g). Toiseen seokseen lurautettiin kahvia. Kylmää kahvia tarvitaan todellakin vain pieni loraus, parin ruokalusikallisen verran. Meillä sitä lurahti joukkoon vähän liikaa, mutta asia oli korjattavissa pitämällä massaa vähän kauemmin jääkaapissa kovettumassa.

Näin syntyneet massat siis laitettiin jääkaappiin jähmettymään. Sen jälkeen massasta pyöriteltiin palleroita ja ne laitettiin uudelleen jääkaappiin kovettumaan. Kahvipallurat olivat sen verran lurumpia, liiasta kahvista johtuen, että ne pistettiin pakkasen puolelle.

Kuorrutuksen teko alkoi paloittelemalla suklaat ja sulattamalla ne mikrossa. Mikrossa suklaata kannattaa sulattaa vähän aikaa kerrallaan, välillä hämmentäen, kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Ja sitten alkoikin se haastavin osuus; palleroiden kuorrutus.

Kahden lusikan avulla pyörittelin palleroita suklaassa ja sitten ripautin päälle hieman strösseliä. Pakastimessa kovettuneet pallurat olivat niin kylmiä, että suklaa jähmettyi niiden pinnalle nopeasti ja ne imaisivat itseensä enemmän suklaata. Tässä työvaiheessa riittää vielä hiottavaa, jotta palluroista saisi mahdollisimman nättejä. Konvehti- tai minimuffinivuoat auttaisivat varmasti saamaan niistä sievempiä. Kuorrutuksen jälkeen pallurat laitettiin takaisin jääkaappiin, jotta suklaakuorrutus kovettui.

Mitään pikaisia herkkuja nämä eivät siis olleetkaan, koska jähmettymisiin ja kovettamisiin menee aikaa. Oman makeanhimoni sain kuitenkin tyydytettyä jo nuolemalla suklaiset valmistusastiat puhtaaksi, joten itse suklaaherkkujen nauttimisen jätin suosiolla seuraavalle päivälle ja pallurat saivat jähmettyä kaapissa rauhassa yön yli. Supermakeita palluroitakaan ei voi syödä kerrallaan kuin korkeintaan pari kappaletta, joten ei kannata huolestua vaikka keksimassa saattaa valmistusvaiheessa näyttää säälittävän pieneltä kökköseltä.

Samalla reseptillä voi valmistaa myös suosittuja cookie popseja.

ps. palluroita valmistaessa mietimme, että minkä takia suklaatryffeileitä sanotaan tryffeleiksi, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä niiden tryffelisienien kanssa? Samankaltaisen ulkomuodon takiako?
 

Pannari

Niin monta erilaista pannarireseptiä kuin on pannarikokkiakin, tässä minun versioni:

Pannari

8 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
½ dl voisulaa
3 munaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tl leivinjauhetta

Sekoitetaan ensin leivinjauhe jauhojen sekaan, leivinjauhe tuo pannariin mukavasti kuohkeutta ja pintaan rapeutta. Sitten sekoitetaan maito ja jauhot. Oma taikani paakkuuntumisenestoon on, että kippaan kulhoon ensin noin 2/3 osaa reseptin maitomäärästä, sulatan kupillisen voita (ehkä noin puolisen desiä) ja lurautan sen maidon sekaan. Lisätään jauhot, sekoitetaan ja lisätään vasta sitten loppu maito. Rikotaan munat, lisätään ne sekä suola ja sokeri. Annetaan taikinan turvota sen aikaa kun uuni lämpenee. Tai vähän enemmänkin. Ehkä puolisen tuntia.

Kipataan taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille ja lisätään päälle vielä muutama voinökö.

Paistetaan 200 asteessa noin puolisen tuntia tai kunnes pinta näyttää hyvältä.

Ensilumi satoi eteläiseen Suomeenkin viime yönä, joten näillä eväillä on hyvä lämmitellä vaikka ulkoilun päätteeksi Disaronnolla höystetyn kaakaon sekä kolmen marjan hillon ja kermavaahdon kera!

Millaisia taikoja sinun pannarin valmistukseesi kuuluu?

Herkullista viikonloppua!
 

Kermainen kanttarellimuhennos

Lisää syksyisiä luonnonantimia ruokapöytään. Kaverini kerää sieniä, mutta ei syö niitä, joten tarjolla oli edullisesti iso läjä kanttarelleja. Minähän en ole tunnetusti koskaan ollut mikään kokkailija, vaikka reseptejä tänne blogiin onkin viime aikoina tupsahdellut suhteellisen ahkerasti. Rakastan kuitenkin syömistä ja mieleeni muistui kesäloman paras ateria, johon kuuluivat äidin vastapoimimat kanttarellit, joten tartuin tilaisuuteen ja kävin hakemassa sienisaaliin kaveriltani. En ole koskaan tehnyt kanttarelleista mitään, joten soitto äidille opasti minut alkuun ihan peruskysymyksistä alkaen, kuten esimerkiksi onko kanttarellin varsikin syötävää vai vain hattu (tätä eivät useimmat reseptit kertoneet).

Kanttarelleista syntyi tällainen kanttarellimuhennos, joka nautittiin broilerin sekä riisin kera.

Kanttarellimuhennos

• kanttarelleja
• sipuli
• voita
• kermaa
• suolaa ja pippuria

Kaverini olikin jo siistinyt sienet valmiiksi, mutta sudin niitä vielä hieman pullasudilla puhtaammaksi. Sitten pilkoin ne (varsineen, koska kanttarellin varretkin ovat siis syötäviä) ja pistin pannulle. Kanttarelleja pitää ihan aluksi kuumentaa pannulla ilman voita, jotta niistä haihtuvat ylimääräiset nesteet, jotka kipataan pois. Kun sienistä ei irtoa enää nestettä lisätään silputtu sipuli ja voi. Sienet ja sipuli saavat hieman ruskistuakin kunnes sekaan lisätään mausteet ja kerma. Jos tykkää tujummasta muhennoksesta, voi kerman sekaan heittää ripauksen vehnäjauhoja kastiketta suurustamaan.

Ja oli oikein makoisaa. Pääsääntöisesti ajattelen, että ravintolassa pitäisi saada parempaa ruokaa kuin kotosalla, siis sellaista jollaista ei kotona osaa tai jaksa tehdä. Viikko sitten olimme työporukalla syömässä ja ainakin sen ravintolan parila-annos kalpeni kotiruokieni rinnalla, kun olin tottunut herkuttelemaan kanttarelleilla höystetyillä herkuilla. Ja yli 3-kymppiseksi on saanut elää ennenkuin tuollaisen asian sai omasta suustaan pulauttaa. Ehkä minustakin vielä kunnon kodinhengetär kuoriutuu.

Inkiväärillä maustettu omenapaistos

Ja vielä vähän lisää omenaherkkuja. Tällä kertaa pikainen omenoiden ja inkiväärin liitto paistinpannulla syntyi suunnilleen näin:

Inkiväärillä maustettu omenapaistos

• omenoita
• voita
• kaurahiutaleita
• fariinisokeria
• inkivääriä
• kanelia

Kuoritaan ja pilkotaan omenoita liian suurella sahalaitaisella veitsellä. Viilletään sormeen ja huudetaan vaimo hätiin elokuvan ja virkkuutöiden parista. Kun laastarit on etsitty ja sormi paikattu päästetään vaimo takaisin elokuvan pariin. Jatketaan omenoiden pilkkomista tylsällä veitsellä ja viilletään sormeen uudelleen, jos mahdollista vielä edellistä suurempi vekki. Vaimo huuhtaisee tiskikoneesta sopivan veitsen, kuorii ja pilkkoo loput omenat sekä pudottaa omenankuoria keittiökaappien ja jääkaapin väliin. Siirretään koko jääkaappi paikaltaan ja siivotaan omenankuoret pois. Sulatetaan voi pannulla. Lisätään pannulle sokeri, kaurahiutaleet, kaneli ja jauhettu inkivääri. Lisätään vielä omenat ja pyöritellään niitä seoksessa kunnes ne ovat hieman pehmenneet (noin 5-10 minuuttia).

Nautitaan kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera ja nauretaan valmistusprosessille. Palataan virkkuutöiden pariin ja katsotaan elokuva loppuun.

Ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta lopputulos oli hyvä ja inkivääri tuo omenoihin mukavaa potkua.

Omenakaurapaistos

Naapurilta saatujen omenoiden tuhoaminen jatkuu omenakaurapaistoksen merkeissä. Vähän sovelsin reseptiä ja tein paistoksen kokonaan fariinisokerista. Resepti meni siis kutakuinkin näin:

Omenakaurapaistos

• 6-7 omenaa
• 3 dl kaurahiutaleita
• 1 dl fariinisokeria
• 50 g voita
• ripaus vehnäjauhoja ja kanelia

Ensin voitelin uunivuoan ja ripottelin pohjalle myös hieman fariinisokeria. Kuorin ja pilkoin omenat vuokaan, sekoitin kaurahiutaleet sokerin ja sulatetun voin, ripautin vielä vähän vehnäjauhoja sekaan, että sain muruseokseen sopivan koostumuksen. Sitten muruseos omenoiden päälle vuokaan ja koko setti 200-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Päälle voi ripauttaa myös hieman kanelia. Nautitaan vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Ja on yllättävän hyvää myös kylmänä, kun viime viikolla ei jaksettu koko paistosta tuhota yhdeltä istumalta, vaan osa paistoksesta odotteli jääkaapissa päätymistään aamiaiseksi.

Laiskiaisena en jaksa yksin tuhota koko omenakassillista, joten tämä korillinen omenoita suuntaa työkavereiden tuhottavaksi. Omenoita jäi kyllä pussin pohjalle vielä omiin tarpeisiinkin. Ensi lauantaina onkin Lohjalla omenakarnevaalit, jospa sieltä löytyisi lisää vinkkejä mitä kaikkea omenoista voisi puuhastella.

» Omenakarnevaalit 22.9.2012

Leipäviikko

Tällä viikolla vietetään leipäviikkoa. Sen kunniaksi innostuttiin tekemään iltapalaksi lämpimiä voileipiä. Ei niistä ehkä maailman esteettisimpiä tullut, mutta hyviä kuitenkin!

Minun leipäni rakentui ruispalan päälle ja täytteeksi tuli ketsuppia, naudan jauhelihaa, aurajuustoa, ananasta ja päälle juustoraastetta. Hetkeksi uuniin ja herkuttelemaan. Nam nam!

»  Leipäviikko 10.-16.9.2012

Maustevoi

Makoisa maustevoi esimerkiksi grillattujen maissintähkien kaveriksi syntyy chilimausteseoksella kuorrutetuista maapähkinöistä. Chilipähkinät morttelin avulla rouheeksi, joka sekoitetaan voin sekaan ja tadaa; maustevoi onkin jo valmista sipaistavaksi maissin päälle.

Intialaisia herkkuja

Intialaisia herkkuja, mm. Kanaa Tikka Masala, Lammas Vindaloo ja Chana Masala.

Katkarapucurry valmistuu.

Tuoreesta kookospähkinäraasteesta ja valkoisista paahdetuista unikonsiemenistä syntyy tahna katkarapucurryyn.

Tomaattichutney ja samosat (uppopaistetut vihannespasteijat).

Ja sitten vielä aika muistella vesi kielellä parin viikon takaisia intialaisia herkkuja.

Ystävien kanssa kokoonnumme muutaman kerran vuodessa yhdessä kokkaamaan. Yksi ryhmä valmistelee menun ja ostaa siihen raaka-aineet. Teema paljastetaan muille vasta kokkauspäivänä, jolloin pienissä ryhmissä päätetään kuka tekee mitäkin ja alamme loihtimaan erilaisia herkkuja.

Täytyy sanoa, että tälläkin kertaa onnistuimme taas upeasti. Itse en ole mikään ruoanlaittoihminen, eikä yksin tulisi vietettyä hellan ääressä useita tunteja, mutta hyvässä seurassa tunnit hujahtavat kuin siivillä. Ja varsinkin intialaista ruokaa valmistaessa niitä tunteja helposti kuluu, jos haluaa tehdä kaiken alusta asti.

Oma ryhmäni valmisti katkarapucurryä. Yksinkertaiseltakin kuulostavan tahnan valmistukseen menee yllättävän paljon aikaa, kun sen valmistus alkaa ihmettelemällä, että kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Onneksi löysin hyvät ohjeet, joiden avulla sain avattua elämäni ensimmäistä kertaa kookospähkinän.

» Kuinka kookospähkinä kesytetään?

Näiden herkkujen valmistus vei tosiaan niin paljon aikaa, että yksin kotona tuskin jaksan niitä kokkailla, mutta tuo maukas, tulinen ja makea tomaattichutney oli sellainen, jota voisin satsin tehdä kaappiin kesän grillikauden varalle. Sen sanottiin säilyvän pitkään ja sopivan erinomaisesti myös grilliherkkujen kanssa.


Katkarapucurry

AINEKSET
neljään pienehköön annokseen

Maustumaan:

• 400 g (raakoja, kuorittuja tiikeri)katkarapuja
• ½ tl kurkumaa
• ½ tl chilijauhetta
• ½ - 1 tl suolaa

Tahnaksi:

• reilu ½ rkl valkoisia unikonsiemeniä
• n. 3 rkl tuoretta kookosta raastettuna

Pannulle:

• hieman öljyä
• pätkä kanelitankoa tai kassiaa
• 2 kokonaista neilikkaa
• muutama currylehti (voi jättää poiskin)
• 1 iso sipuli hienonnettuna
• 2 vihreää chiliä hienonnettuna
• n. 1 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa
• ½ tl jauhettua juustokuminaa
• 1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)
• 1 tl korianterijauhetta
• 1 tomaatti hienonnettuna (säilyke- tai tuore)
• suolaa

VALMISTUS

1. Sulata tiikerikatkat paketin ohjeen mukaan ja kuivaa hyvin. Sekoita "marinadin" ainekset ja sekoita marinadi katkojen kanssa. Anna maustua puolesta tunnista tuntiin. (Marinadiin voi myös lisätä hieman jogurttia tai sitruunamehua, jos haluaa hieman neutralisoida katkojen ominaistuoksua.)
2. Paahda unikonsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä, alkavat tuoksua ja hieman poksua. Jauha unikonsiemenet ja kookos vesitilkan kanssa sopivalla koneella hienoksi tahnaksi. Nuo unikonsiemenet ovat aika kovaa kamaa, joten jos sinulla ei ole mausteiden jauhamiseen soveltuvaa konetta, ne voi olla parempi jauhaa käsin morttelissa. Tämä vaatii hieman käsivoimia, mutta onnistuu kyllä. Laita tahna sivuun odottelemaan.
3. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja lisää kaneli, neilikat ja currylehdet ja paista hetki sekoitellen, kunnes kokonaiset mausteet alkavat voimakkaasti tuoksua ja pullistua (10 - 20 sekuntia). Lisää sipuli ja paista, kunnes sipuli on saanut melko mukavasti väriä. Lisää sitten chilit ja inkivääri-valkosipulitahna ja paista edelleen 5 - 10 minuuttia.
4. Lisää jauhetut mausteet, sekoita hetki ja lisää tomaatti ja suola. Paistele muutama minuutti ja lisää sitten unikonsiemenkookostahna. Jatka paistamista kovahkolla keskilämmöllä, kunnes seos ei enää tuoksu raa'alle (5 - 10 minuuttia). Lisää katkaravut ja vettä noin pannun puoleen väliin asti ja hauduttele muutaman kerran sekoitellen, kunnes katkaravut ovat juuri ja juuri kypsiä (ehkä joku 3 - 4 minuuttia). Älä keitä liian kauaa!

Tarkista maku.

Tarjoa riisin kanssa.

Curryyn voi myös lisätä hieman kookosmaitoa tai sitruunamehua.



Tomaattichutney (5 dl)

• 2 tlk tomaattimurskaa*
• 1 tlk mangoa
• 1 sipuli
• 2 punaista chiliä
• 1 rkl tuoretta, raastettua inkivääriä
• 1 tl suolaa
• 1 tl mustapippuria
• 2 dl ruokosokeria
• 1,5 dl valkoviinietikkaa
  * raparperi käy myös

Kuori ja hienonna sipulit. Viipaloi myös chilit.

Laita tomaattimurska, mango, sipulit ja chili tilavaan kattilaan. Lisää mausteet, sokeri ja viinietikka. Kiehauta seos ja jatka keittämistä n. 45 minuuttia, kunnes seos on paksua. Muista sekoittaa välillä.

Kaada kuumaa chutneyta puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin piri pintaan ja sulje kannella. Säilyy jääkaapissa monta kuukautta.

Mustikka-banaani smoothie

Aamiaisjuomalla päivä käyntiin. Sitten tunniksi uimahalliin ja illalla sosialisoitumaan työkavereiden 3-kymppisille.

Aamiaisjuoma kahdelle:

Mustikka-banaani smoothie

puoli purkkia rahkaa (125 gr)

3 dl piimää

loraus kermaa

banaani

puoli pussia pakastemustikoita (100 gr)

makeutusainetta oman maun mukaan

Sekoitetaan blenderissä ja nautitaan.

Marjapiirakka for dummies

Minut tuntevat tietävät kuinka ahdistun kaupassakäynnistä ja ruoanlaitosta. Olen enemmänkin vain ruoan loppukäyttäjä. Näin ollen olen aivan kädetön mitä tulee kokkailuun ja leivontaan. Toisinaan kuitenkin jossain tilapäisessä mielenhäiriössä innostun leipomaan ja tänään intouduin tällaiseen suoritukseen.

Marjapiirakka

Pohja

• 100 gr voita
• 3/4 dl sokeria
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl kaurahiutaleita
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 muna

Sekoita voi ja sokeri keskenään.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, kaurahiutaleet ja muna.
Sekoita kunnolla.
Painele taikina voidellun ja korppujauhotetun vuoan pohjalle ja reunoille.
(jos taikina tarttuu sormiin kasta ne välillä kylmässä vedessä)

Täyte

• 1-1½ litraa marjoja (esim. mustikka ja vadelma)
• 3/4 dl sokeria
• 1 rkl perunajauhoja mustikoita käytettäessä

Sekoita marjoihin sokeri ja mahd. perunajauho mustikoita varten.
Kaada seos piirakkapohjan päälle.

Kuorrutus

• 1 purkki kermaviiliä
• 1 muna
• 1 tl vaniljasokeria

Sekoita aineet kulhossa ja kaada tasaisesti marjojen päälle.

Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia.

Herkulista esimerkiksi vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Rapsakka raparperipaistos

Tänään oli taas hyvä päivä huomata, että onni tulee pienistä asioista. Puutyöt ja puukasa, jonka saa kasata omaan pikku pikku liiteriinsä, lämmikkeeksi omaan takkaan, sitten taas kun pakkaset ja pimeys ja myrskyt haparoivat pikku pikku tuvan ovia.

Ja pikku pikku raparperipaistos oman pikku pikku maan omista pikku pikku raparpereista. 

Rapsakka raparperipaistos

500 g raparperia
1,5 dl fariinisokeria

Pinnalle:
100 g voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 tl kaardemummaa

Leikkaa raparperien varret pieniksi paloiksi ja kaada ne voidellun uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle fariinisokeria.
Nypi muut ainekset muruiseksi seokseksi ja ripottele se raparperipalojen päälle.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Tarjoa vaniljakastikkeen, jäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Pihapäivän sima

Haravoitiin, jutusteltiin naapureiden kanssa, nostettiin ensimmäiset kukkien kasteluvedet omasta pihakaivosta ja ihmeteltiin mitä kaikkea kukkapenkeistä on nousemassa.

Omia simoja odotellessa, nautittiin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ihanan vanhanaikaisia limonaadeja terassilla uuden pirttikaluston ääressä, jonka voitin huuto.netistä. Kalusto kaipaa vielä hiomista ja uutta maalia pintaan.

Elämäni ensimmäinen itsetehty sima on tiskipöydällä tekeytymässä.
Saa nähdä mitä siitä tulee, kun olen niin surullisen kuuluisa kaikista ruoanvalmistukseen liittyvistä taidoistani.

Sima

• 8 litraa vettä
• 1/2 kg fariinisokeria
• 1/2 kg taloussokeria
• 2-3 sitruunaa
• 1/4 tl tuoretta hiivaa tai kuiva hiivaa
• rusinoita

Kiehauta osa vedestä ja kaada sokerien päälle. Mikäli haluat tummempaa simaa, käytä yksinomaan fariinisokeria (1 kg). Lisää loput vedestä sekä puristettu sitruunan mehu. Lisää haaleaan (n. 40 C) seoksen sekaan hiiva. Pullota sima 1-2 vuorokauden kuluttua. Lisää jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria ja muutama rusina. Huom! Paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia. Sima valmistuu viileässä paikassa noin viikossa, huoneenlämmössä noin 3 päivässä. Säilytä sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa.