Alanyasta löytyy taitavia tatuointiartisteja ja laadukkaita tatuointistudioita, jotka täyttävät kaikki hygieniastandardit ja joissa käytetään laadukkaita kansainvälisesti tunnettuja tatuointivälineitä ja -värejä.
Lomatatuoinnista puhuttaessa aikaisemmin mieleeni saattoi tulla äkkiseltään suttuinen tatuointi tuhnuisessa tatuointipuljussa, vähän niinkuin festaritatuoinnit. Myönnän vanhanaikaisen ajatteluni sen suhteen, mutta nykyään sen ei kuitenkaan tarvitse olla enää niin.
Ammattitatuoijat yleensä yhdistelevät eri brändejä ja ovat löytäneet väreistä omat suosikkinsa, jotka toimivat parhaiten.
Isommissa tatuointistudioissa on yleensä paljon työntekijöitä eri rooleissa; myyjät eli informaation antajat, suunnittelijat eli designerit ja itse tatuointiartistit, jotka kuvan iholle ikuistavat. Jokainen ottaa myös oman osuutensa tatuoinnin hinnasta. Alanyasta tatuointistudioita alkaa löytymään lähes joka kadunkulmasta ja studioiden infopisteitä myös monista hotelleista, ravintoloista ja tapahtumista. Jos omaat jo entuudestaan tatuointeja voit olla lähes varma, että jossain vaiheessa lomaa tatuointisi kiinnittävät kaupustelijoiden huomion ja he ovat kimpussasi kuin hyeenat.
Tatuointia varten sovitaan yleensä käynti studiolla, jossa kuvaa suunnitellaan. Varsinainen tatuointi tehdään vasta loman viimeisinä päivinä, koska tuoreen tatuoinnin kanssa on hyvä välttää aurinkoa ja uimista. Myös ennakkoon on tatuoitavalle kohdalle hyvä välttää liiallista auringonottoa. Jos viettää Alanyassa pidempiä aikoja ovat talvikuukaudet parhaita tatuoinnin ottoon, kun silloin aurinkoa ja uimista ei tarvitse juurikaan vältellä ja tatuointi saa parantua rauhassa.
Nykyaikaan on siirrytty myös tatuointien suunnittelussa. Tatuoinnit suunnitellaan useimmiten tietokoneella käyttäen Photoshoppia näppärästi kuin graafiset suunnittelijat konsanaan. Tässä nykyaikaisessa suunnittelussa on toki myös kääntöpuolensa, kun houkutus kasvaa napata kuva suoraan netistä esim. Googlesta tai Pinterestistä ilman sen kummempaa suunnittelua. Tämän myötä minusta alkoi tuntumaan, että yhä harvempi suunnittelija tai tatuoija osaa varsinaisesti itse piirtää. Tässä suhteessa olen vielä vanhanaikainen ja kaipasin perinteisempää toimintaa, jossa suunnitellaan ja käsin piirretään yksilöllisempi tatuointi toiveideni mukaan. Ehkä useampia kuvia yhdistellen ja paremmin toiveitani kuunnellen.
Kavereilta kysellen ja Instagrammista pitkään etsien löysin taiteellisen tatuointiartistin, joka osaa piirtää ja maalata hienosti. Kun kynä ja pensseli pysyvät kädessä, uskon myös tatuointikoneen tekevän parempaa jälkeä. Hän on työskennellyt tatuoijana jo yli 20 vuotta, joten hänellä on pitkä kokemus tatuoimisesta ja hän piirtää ja suunnittelee yksilöllisiä tatuointeja itse (eikä vain nappaa kuvia netistä, kuten valitettavan monet artistit nykyään tekevät). Luotettava, kuuntelee asiakasta ja rehellisyyden nimissä kertoo mitkä kuvat toimivat tatuoinneissa eikä ahneuksissaan tatuoi mitä tahansa. Hänellä oli aikaisemmin Alanyassa oma tatuointistudio, mutta sittemmin hän on työskennellyt freelancerina useammassakin studiossa, joten kannattaa ottaa suoraan häneen yhteyttä ja kysyä lisätietoja sekä hinta-arvioita. Hän puhuu hyvin englantia.
Käsityöammateista puhuttaessa tatuointistudion brändillä on harvemmin itselleni merkitystä, itse seuraan artisteja. Hyvä tatuointitaiteilija on esimerkiksi vähän niinkuin hyvä parturi-kampaaja, jos sellaisen löytää tulee häntä seurattua studiosta toiseen, eikä studiolla itsessään ole juurikaan merkitystä. Studiolla kun voi olla niin paljon eritasoisia artisteja.
On myös muodostunut ihan tatuointiturismia, kun hyvän tatuointiartistin perässä matkustetaan kaupungista tai jopa maasta toiseen.
Olen hyvin viehättynyt turkkilaisiin käsinkudottuihin kilim-mattoihin ja haaveillut saavani palasen turkkilaista kulttuuriperintöä myös omaan kotiini.
Turkkilaisilla matoilla on jo tuhansien vuosien historia ja ne ovat merkittävä osa turkkilaista kulttuuriperintöä. Jokainen käsinkudottu kilim-matto on yksilö ja erilaisia mattoja on loputtomasti. Kuvio- ja värivalikoima vaihtelevat sen mukaan mistäpäin Turkkia matto on kotoisin, koska jokaisella alueella on omat rikkaat perinteensä kutoa ja solmia mattoja.
Löysin oman mattokauppani, Kopmaz Halı, Alanyan keskustan pieneltä kujalta. Kaupan osoite ja kartta löytyvät blogikirjoituksen lopusta. Ystäväni oli käynyt siellä matto-ostoksilla jo aikaisemmin ja oli hyvin tyytyväinen sujuneisiin mattokauppoihin.
Mattokauppaa pitää kohtelias herra Atilla Kopmaz, hän puhuu sujuvasti myös englantia. Hän kertoi perustaneensa mattokaupan 12.4.1986 ja siitä lähtien se on sijainnut samassa osoitteessa. Hän kiertää itse ympäri Turkkia hankkimassa mattoja kauppaansa ja todella tuntee mattonsa. Suosittelenkin varaamaan mattokaupoille riittävästi aikaa. Yli 30 vuoden kokemuksella kauppiaalla riittää paljon tietoa matoista ja hän puhuu niistä mielellään. Herra Kopmaz jaksaa esitellä erilaisia mattoja ja kertoa niiden väreistä sekä erilaisten kuvioiden ja symboleiden merkityksistä. Viehättäviä ja kiinnostavia yksityiskohtia matoissa riittää valtavasti.
Tyypillinen turkkilainen kilim-matto on ohut ja perinteisiä itämaisia nukkamattoja kevyempi. Isommatkin kilim-matot taittuvat siis pieneen tilaan ja mahtuvat esimerkiksi matkalaukkuun Suomeen tuliaisina. Oman mattonikin toin kotiin repussa. Kauniita kilim-mattoja käytetään paitsi lattialla myös seinävaatteina, tilanjakajina, peittoina ja pöytäliinoina. Kopmazin liikkeessä myydään myös käsinsolmittuja nukkamattoja.
Turkkilaisten käsinkudottujen mattojen hinnat ovat Turkista ostettaessa edullisia, jos vertaa turkkilaisten mattojen hintoihin Suomessa. Maton mukaan saa aitoustodistuksen ja herra on valmis vaihtamaan tai ostamaan mattojaan myös takaisin. Mattojen hintoihin vaikuttavat niiden laatu, koko, ikä ja kunto. Käsinkudotut matot ovat pitkäikäisiä ja luonnonväreillä värjätyt kilim-matot patinoituvat kauniisti eivätkä menetä arvoaan, jos ne ovat kuluneet tasaisesti. Päinvastoin, kauniisti kuvioitujen vanhempien mattojen hinnat voivat kiivetä hyvinkin korkeiksi. Aito käsinkudottu kilim-matto on siis hyvä sijoitus.
Mattojen materiaalina käytetään enimmäkseen puuvillaa ja villaa, joskus myös kamelin ja vuohen karvaa. Väreinä käytetään paljon luonnonvärejä, joita saadaan kasveista, marjoista ja juurista.
Minä niin rakastan käsintehtyjä, uniikkeja ja persoonallisia esineitä. Yritän tukea ja suosia käsityöläisiä. Kotini seiniä koristavat ystävien maalaamat tai askartelemat taulut ja muutamia huonekaluja, kuten ruokapöydän sekä työpöydän olen teettänyt puusepällä. Onnistuneen muuttosuorituksen jälkeen päätin palkita itseni ja sijoittaa aitoon, käsinkudottuun kilim-mattoon. Teollisia mattoja olisin saanut paljon halvemmalla, mutta minkäs teet, kun rakastat tavaroita joilla on tarina.
Ostin ensin Itä-Anatolian alueella, Malatyassa, tehdyn maton, joka oli uuteen olohuoneeseeni kuitenkin aivan liian pieni. Palautin sen, tutkimme mattovalikoimaa uudelleen ja sain sovitettavaksi toisen maton, joka on kotoisin Kappadokian alueelta Kayserista, joka on tunnettu itämaisista matoistaan.
Turkkilaisten Kilim-mattojen kuvioissa esiintyy monipuolisesti niin geometrisia muotoja kuin eläin- ja kasviaiheitakin. Kuvioilla on paljon symbolisia merkityksiä. Omassa matossani on esimerkiksi "suden suu" (Kurt Ağzı) nimisiä -kuviointeja. Anatoliassa nomadit paimensivat karjaa ja heidän uhkanaan olivat susien hyökkäykset. Nomadit käyttivät näitä symboleita suojana susia vastaan. Matossani on myös rakkaus-symboleita (Aşk ve Birleşim). Tämä Kaukoidästä Anatoliaan periytynyt symboli tunnetaan yleisesti nimellä Ying-Yang. Anatoliassa symboli viittaa miehen ja naisen väliseen harmoniaan. Kuvio koostuu kahdesta vastakkaisesta väristä, joissa kussakin on piste toisesta väristä. Sen kerrotaan symbolisoivan, että luonnossa mikään ei ole puhdasta tai virheetöntä ja vastakkaiset asiat täydentävät toisiaan. Ihania symbolien kertomia tarinoita mahtuu yhteen mattoonkin valtavasti. Nyt mattoja katselee ihan uusin silmin ja yrittää tunnistaa niistä erilaisia kuvioita ja symboleita.
Mattokauppaa vastapäätä on muuten erinomainen Lezzet durağı lokanta, josta saa herkullista turkkilaista kotiruokaa edullisesti. Suosittelen poikkeamaan myös siinä lounaalla mattokauppojen lomassa.
Muutto ei ole koskaan kovin helppoa, ei varsinkaan vieraassa maassa yksinäiselle sinkkunaiselle. Muuttoon liittyy paljon tunteita, järjestelyä, rahanmenoa, virastoasioita, tavaroiden läpikäymistä, pakkaamista ja purkamista.
Ei suotta sanota, että muuttaminen on yksi isoista kriiseistä ihmisen elämässä ja pahimmillaan se voi olla niin raskas ja ahdistava koettelemus, että sitä on kuulemma verrattu läheisen kuolemaan tai avioeroon. Hermorakenteeni olikin välillä koetuksella, mutta loppujen lopuksi selvisin muutosta kohtuullisen sutjakasti. Mieluisan uuden kodin löytäminen teki myös muutosta helpompaa. On aina mukava muuttaa entistä parempaan asuntoon.
Jouduin muuttamaan, koska edellinen vuokranantajani laittoi vuokraamani asunnon myyntiin. Huhtikuussa sain asiasta puhelun kiinteistönvälittäjältä ja siitä alkoi neljä kuukautta kestänyt uuden vuokra-asunnon metsästys, josta kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani: » Lauluni sadepäivän varalle: Projektina vuokra-asunnon metsästys Alanyassa.
Turkkilainen byrokratia tutuksi
Siinä missä Suomessa asiat hoituvat puhelimitse tai netin välityksellä, tarvitsee Turkissa vielä lukemattomia papereita, leimoja ja ravaamaan virastosta toiseen. Kielitaitoni ei ole vielä useamman Turkissa oleskellun vuoden jälkeen mikään huikea, mutta onnistuin kuitenkin selviytymään yksin kaikista virastoasioista. Turkkilainen byrokratia on joskus hermoja raastavaa, jopa turkkilaisille, jotka sentään ymmärtävät sujuvasti kieltä.
Vuokrasopimuksen kävin hyväksyttämässä notaarilla heti seuraavana päivänä sopimuksen teosta. Sopimuksessa oli kuitenkin pieniä puutteita, joten jouduin hyppäämään välillä kiinteistönvälitystoimistossa korjaamassa puutteet ja sieltä sitten takaisin notaarille jonottelemaan. Kävin ottamassa kopioita passistani sekä oleskeluluvastani ja notaarin leimojen kera marssin Göç İdaresiin, maahanmuuttovirastoon, tekemään osoitteen muutosta. Pelkkä vuokrasopimukseni ei kuitenkaan kelvannut sinne, joten minut passitettiin Belediyelle, kaupungintalolle, hakemaan virallista osoitepaperia. Osoitepaperin saatuani ja muuttoilmoituksen täytettyäni marssin takaisin maahanmuuttovirastoon, jossa todettiin papereiden olevan kunnossa, mutta uuteen osoitteeseeni oli jäänyt kummittelemaan pari entistä asukasta. Osoite oli siis ns. "täynnä" ja minut passitettiin vuorostaan Nüfukselle, väestötoimistolle, tyhjentämään osoite ennenkuin voin tehdä osoitteenmuutoksen. Nüfuksella vaadittiin näyttämään sähkö- tai vesilaskua, jotka olisivat nimelläni uudessa osoitteessa, mutta koska en niitä ollut ehtinyt vielä tekemään lensin sieltä bumerangina ulos ja minua kehoitettiin varaamaan seuraavalle kerralle tapaamisaika.
Seuraavaksi lähdinkin tepastelemaan kohti sähkölaitosta miettien kuka hullu muuttaa elokuussa ja ramppaa tuntikausia virastosta toiseen elokuun helteissä. Matkalla sähkölaitokselle löysin sattumalta toimiston, josta sain hommattua DASKin (Doğal Afet Sigortaları Kurumu), luonnonkatastrofi/maanjäristysvakuutuksen, joka vaaditaan sähkö- ja vesisopimuksen tekoon. Google maps ohjasi minut ensin väärään sähkökonttoriin, josta minut lähetettiin toiseen ja sieltä minua oltiin lähettämässä takaisin ensimmäiseen, vaikka olin sieltä juuri tullut. Kello oli 10 minuuttia vaille sulkemisajan perjantai-iltana ja siinä vaiheessa aloin olemaan jo aika tuskastunut jonoteltuani sekä rampattuani neljä tuntia paikasta toiseen. Jouduin ottamaan puhelinsoiton turkkilaiselle ystävälleni, joka toimi hetken aikaa tulkkinani, konttoreiden vartijat soittelivat keskenään, ohjasivat minut oikealle tiskille ja sain viimein sähkösopimuksen tehtyä.
Viikonloppuna oli aikaa levähtää virastoasioista ja aloittaa pakkauspuuhat, hankkia muuttofirma ja järjestellä muita asioita. Ystävä auttoi siivoamaan uutta asuntoa.
Sain vielä päivän lisäaikaa huilata ennen virastoasioiden jatkamista, kun maanantaina 30. elokuuta juhlittiin Turkissa Voiton päivää (Zafer Bayramı), joka on itsenäisyyssodan vuonna 1922 päättäneen Dumlupınarin taistelun vuosipäivä. Pyhäpäivä siis, jolloin virastot ovat kiinni. Ihastelin juhlapäivän ilotulituksia ja Kale linnoituksen valoja uuden asuntoni kattoterassilta.
Virastokierros jatkui seuraavalla viikolla vesisopimuksen teolla, joka onnistuikin heti kerrasta, vaikka minua hyppyytettiinkin tiskiltä toiselle useamman kerran. Vesilaitokselta menin kokeilemaan onneani taas Nüfukselle, äärimmäisen ystävällisen virkailijan ansiosta sain osoitteeni tyhjennettyä ja pääsin viimein Göç İdaresille, maahanmuuttovirastoon, suorittamaan osoitteenmuutoksen loppuun. PTT:ltä, eli paikallisesta postista, piti vielä hakea vanhan sähkösopimuksen takuusumma takaisin, ensimmäisellä kerralla se ei ollut vielä tullut, seuraavalla kerralla pyydettiin oleskelulupaa, passia ja turkkilaista veronumeroa, joista jälkimmäistä minulle ei sillä kertaa ollut mukanani, ehkä seuraavalla kerralla sekin jo onnistuu.
Kaikkien virastoasioiden hoitamisen jälkeen oli aika kuningas olo. Minä selviydyin yksin, ilman apua tai tulkkia (okei, vain kerran väärältä sähkökonttorilta jouduin väsyneenä ja melkein itkua tihrustaen soittamaan vähän tulkkausapua).
Muuttopäivät
Muuttopäivänä muuttoauto ilmestyi talon eteen sovittuun aikaan. Olin pakannut ja lajitellut kaikki tavarani, pyydystin kissani bokseihinsa ja telkesin ne vessaan turvaan. Muuttomiehiä oli neljä ja he alkoivat virittelemään parvekkeelle hissiä, jonka avulla tavarani siirtyivät kätevästi toisesta kerroksesta suoraan muuttoautoon. Asunto oli tyhjennetty jo tunnissa ja ystäväni oli apuna kantamassa muuttomiehille vettä ja vahtimassa etteivät kissat pääse livahtamaan karkuun.
Uusi asuntoni sijaitsee vanhan turkkilaisen talon neljännessä kerroksessa. Talossa ei ole hissiä, mutta muuttohissin (evden eve asansörlü taşıma) avulla tavarat saatiin hienosti parvekkeen kautta uuteen asuntoon. Pyykkikone, jääkaappi, sohva, sänky ja kaikki muut pienemmät tavarat ja pussukat siirtyivät hienosti. Muuttoauto tuli vanhalle asunnolleni kello kahdeksan aamulla ja jo 10:30 kaikki tavarani olivat sisällä uudessa asunnossani.
Katso videolta kuinka kätevä tuollainen muuttohissi onkaan. Muutto sujui sen avulla oikein sutjakkaasti. Muuttomiehet olivat ammattilaisia, jotka hienosti suojasivat isommat huonekalut ja kodinkoneet sekä purkivat ja kasasivat sängyn kädenkäänteessä. Muutossa ei mennyt rikki mitään, kahta kananmunaa lukuunottamatta, jotka olivat vahingossa unohtuneet ruokakassiin.
Muuttomiesten lähdettyä Türk Telekomin miehet tulivat asentamaan modeemin ja sain kotinetinkin heti toimintaan. Kävimme Koçtaşissa tekemässä muutamia pikku hankintoja, kuten tangon vaatekaappiin, nippusiteitä ja verhonipsuja. Ystäväni tulivat asentamaan kissaverkkoa parvekkeelle ja toivat ruokaa, kun en ollut ehtinyt ja muistanut syödä koko päivänä juuri mitään.
Väsyttävän päivän päätteeksi jalkoja särki ja ilman ilmastointia oli vähän turhan kuuma saada unta, mutta en malttanut olla purkamatta heti muuttolaatikoita ja pussukoita, jotka kaaoksenomaisesti valloittivat makuuhuoneeni. Aamuyön pikkutunteina luovutin ja piilotin loput pussukat valtavan isoon kiinteään kaappiin, joita on turkkilaisista vanhoissa asunnoissa. Sittemmin olen nekin jo purkanut.
Seuraavana aamuna ystäväni tuli hakemaan minut vanhalle asunnolle, josta ilmastointimiehet tulivat hakemaan ilmalämpöpumppuni sekä auttoivat irrottamaan valaisimia. Nappasimme kissani sekä viimeiset tavarat mukaamme ja veimme ne uudelle asunnolle. Parin tunnin päästä ilmastointimiehet tulivat asentamaan huolletun ilmalämpöpumpun sekä pyykkikoneen. Ihana viileys virtasi taas uuteen asuntooni ja kissatkin pääsivät tutkimaan uutta kotiaan.
Puuhaa riitti ja tulee riittämään vielä tulevillekin päiville, vanhan asunnon siivous ja avainten luovutus, lukon vaihto uuteen asuntoon, verhojen pesu, silitys ja ripustaminen, sähkömies kävi asentamassa valaisimia sekä muutaman uuden pistorasian, ikkunankorjaaja kävi vaihtamassa uuden lasin ikkunaan, jonka läpi asunnon vanha ilmalämpöpumppu oli asennettu, ikkunat haluaisin pesettää, laittaa tauluja seinille, terassille haluaisin verhot ja lisää kasveja...
Muutto opetti taas kuinka malttamaton, järjestelmällinen ja (liian) pikkutarkka olenkaan. Pitäisi opetella olemaan itselleen armollisempi. Ei kaikkea tarvitse saada valmiiksi hetkessä. Pitäisi osata elää hetki kaaoksen, epäjärjestyksen ja keskeneräisyyden keskellä. Pitäisi opetella pyytämään myös enemmän apua. Kiitos ystävät, ilman teitä en olisi selvinnyt tai pystynyt jakautumaan kahteen paikkaan yhtä aikaa.
Hetken mietin myös tämän blogikirjoituksen julkaisemista nyt, kun kaikki ei ole uudessa asunnossani vielä valmista, mutta onko mikään koskaan valmista? Asioiden etenemistä voi seurata myös Instragram-tililtäni, joten jos kiinnostaa, niin otahan se seurantaan. Sieltä löydät kuvia ja tarinoita myös muista seikkailuistani: www.instagram.com/titityyppi/
Uusi koti Alanyan kattojen yllä
Remontoitu ja mustavalkoinen moderni asunto vaihtui perinteisempään vanhaan turkkilaiseen taloon ja asuntoon. Uusi asunto tuntui kuitenkin jo heti kodilta. Vanhoissa taloissa on mielestäni jotain sielua ja tunnetta, joka uudemmista asunnoista puuttuu. Isot ja korkeat huoneet, viehättävät pariovet olohuoneen ja makuuhuoneen välissä, erillinen keittiö, valtavan kokoinen kiinteä vaatekaappi, oma kodinhoitoparveke, kissoille oma verkotettu parveke sekä yksi parveke, johon voin raahata terassikalut suojaan pansuurien taakse talven tuulilta ja tuiskuilta, vanhat puukarmiset ikkunat ja puiset narisevat lattiat. Nyt meillä on kissojeni kanssa 100 m² tilaa mellastaa.
Ja mikä parasta: oma, yksityinen viiniköynnösten varjostama 40 m² kattoterassi, johon rakastuin ensimmäistä kertaa jo asunnon vuokrailmoituksen nähtyäni. Ihanan asunnon ja varsinkin kattoterassin vuoksi olen valmis kiipeilemään rappuja hissittömässä talossa. 70 rappusta. Olenhan asunut aikaisemmin myös Alanyan Kale-linnoituskukkulalla ja sinne vasta riittikin portaita ja kiipeämistä. Lue Kalella asumisesta aikaisempi blogikirjoitukseni: » Lauluni sadepäivän varalle: Asuminen Kale-linnoituskukkulalla
Monta vuotta asuin samoilla kulmilla, jotka tunsin jo kuin omat taskuni. Ihmiset, lähikaupan myyjät, kauppiaat sekä ravintolat tulivat tutuiksi. He tunsivat minut jo nimeltä ja jopa mitä tupakkamerkkiä poltan. Uuden kodin myötä uusilla kulmilla riittää paljon uutta tutkimista. Missä on lähin ruokakauppa? Missä voin käydä maksamassa laskuni? Mitä kaikkia uusia ruokapaikkoja löytyykin ihan kulmilta? Missä voin huollattaa pyöräni (joka sekin tietenkin hajosi kaiken muuttohässäkän keskellä)? Tuttu kaupunki ja periaatteessa tutut kulmat, mutta niin paljon taas kaikkea uutta tutkittavaa. Muutos lienee ihan tervetullutta.
Vanhat tavarat, vaatteet, astiat, huonekalut, verhot ja valaisimet löysivät helposti paikkansa uudessa kodissa ja mitään uutta minun ei tarvinnut hankkia. Halusin kuitenkin palkita itseni onnistuneesta muuttosuorituksesta ja hankkia uuteen perinteiseen turkkilaiseen kotiini palasen turkkilaista kulttuuriperintöä, käsinkudotun turkkilaisen kilim-maton, josta lisää seuraavassa blogikirjoituksessa: » Lauluni sadepäivän varalle: Turkkilaiset käsinkudotut Kilim-matot
Huhtikuussa sain puhelinsoiton kiinteistönvälittäjältä, vuokranantajani oli myymässä vuokraamaani asuntoa ja kiinteistönvälittäjä tiedusteli halukkuuttani ostaa asunto. Ostohaluja ei kuitenkaan löytynyt, joten projekti uuden vuokra-asunnon metsästäminen sai alkunsa.
Alanyan vuokra-asuntojen hinnoissa on suurta heittelyä. Vuokrahinnat ovat myös pompanneet ylös huikeasti muutamassa vuodessa. Muutama vuosi sitten yhdessä ystäväni kanssa asuimme Kale-linnoituskukkulalla ja saimme vuokrattua ison 2+1 kokoisen asunnon 550 Turkin liiralla. Muuttaessani Alanyan keskustaan vastaremontoituun 1+1 asuntoon oli sen vuokra 750 tl ja nousi vuosittain n. 100 tl. Mikä ihmeen 2+1 tai 1+1? Täällä asunnot ilmoitetaan makuuhuoneiden mukaan, esim. 2+1 on siis kaksi makuuhuonetta + olohuone, 1+1 taas suomalaisittain kaksio, yksiöitä sanotaan täällä studioiksi ja asunnot joissa ei ole erillistä makuuhuonetta ovat verrattain harvinaisia. Asuntoilmoituksessa mainitaan myös usein onko avokeittiö vai erillinen keittiö.
Huhtikuussa 2021 kurkattuani vuokratarjontaa ei alle 1000 tl vuokra-asuntoja juurikaan enää ollut, harvempi edes alle 2000 liiran. Tykkäsin asunnostani kovin ja ahdisti ajatus joutua muuttamaan johonkin pimeään ja epäsiistiin rotanloukkuun ja joutua maksamaan siitä kenties yli puolet enemmän kuin nykyisestä...
Muuttaessani edelliseen asuntooni mukanani muuttivat koira ja pari kissaa. Harva haluaa vuokrata kalustettua asuntoa eläinihmiselle (joka on täysin ymmärrettävää), joten päädyin vuokraamaan tyhjän asunnon. Jopa tyhjän asunnon löytäminen eläinystävien kera on haastavaa. Ja kun täällä Turkissa asunto vuokrataan tyhjänä, se todellakin on tyhjä. Asunnossa on seinät, ovet, kaapit ja kylpyhuonekalusteet, mutta kaikki muu on hankittava itse; jääkaappi, uuni, hella, pyykkikone, ilmastointilaite, vedenlämmitin suihkuun, kaikki huonekalut, jne... Ne kaikki minulla oli siis valmiina, joten lähdin metsästämään taas tyhjää vuokra-asuntoa.
Aloitin uuden vuokra-asunnon metsästyksen avaamalla Sahibinden -sovelluksen. Siellä vuokra-asunnot saa kätevästi karttanäkymään ja tuloksia saa suodatettua esimerkiksi hinnan mukaan tai haluaako vuokrata kalustettua asuntoa. Haasteita vaan tuo, että asuntojen sijainti on harvemmin merkitty oikein. Esimerkiksi Damlataş-kadulla sijaitseva asunto oli saatettu merkitä ylös Kadıpaşaan tai jopa Mahmutlariin asti. » Sahibinden, https://www.sahibinden.com/en
Sahibindenin karttanäkymä ja vuokra-asuntojen hintoja Alanyassa 13.9.2021
Liityin Facebookissa moniin vuokra-asunto ryhmiin ja pläräsin marketplacea, jonne laitoin myös oman "halutaan vuokrata" -ilmoitukseni. Hermostuin ryhmiin pian, koska vuokra-asuntojen lisäksi ryhmissä ilmoiteltiin lähes kaikesta perseestä perämoottoriin; vuokrattavista autoista, myytävistä asunnoista sekä jääkaapeista, huonekaluista ja vaikka mistä (pahimmillaan jopa siitä perseestä), joten asuntojen etsiminen niistä oli haastavaa.
Yksi vaihtoehto vuokra-asunnon metsästämiseen on lähteä kiertelemään alueelle, josta toivoo asunnon löytävänsä ja bongailla parvekkeille ripustettuja Kiralık-lakanoita (kiralık tarkoittaa vuokrattavana ja satılık myytävänä olevaa asuntoa). Tähän toi taas haasteensa koko Turkkiin huhti-toukokuun vaihteessa määrätty 17 päivän ulkonaliikkumiskielto. Muutenkin ajankohta muutolle ja uuden kodin etsimiselle oli huonoin mahdollinen. Koronapandemia kuritti lähes koko maailmaa, turismista vahvasti elävästä Alanyassa ei ollut juurikaan turisteja, joka taas tiesi työttömyyttä monille turismista leipänsä saaville, itseni mukaanlukien. Uhka vai mahdollisuus? Alanyan asukasluku tuplaantuu tai lähes triplaantuu normaalin turistikauden ollessa käynnissä ja kausityöntekijöiden muuttaessa kaupunkiin. Keväällä sesongin vasta mahdollisesti alkaessa oletin siis kaupungin olevan tyhjiä asuntoja pullollaan, mutta kuinka väärässä olinkaan.
Valjastin sosiaalisen median sekä kaikki paikalliset ystäväni ja tuttavani uuden kodin etsimiseen. Neljä kuukautta tutkin lähes päivittäin Sahibindenin, Emlakjetin ja Facebookin vuokra-asuntotarjontaa. Muutamiin soitettiin, mutta ne olivat joko jo menneet, niihin ei haluttu kissoja tai ne haluttiin vuokrata vain perheellisille tai eläkeläisille.
Turkkilaista kiinteistönvälitystä
Yksikään asunto ei oikein kolahtanut, enkä edes käynyt katsomassa yhtäkään asuntoa. Omassa asunnossani sen sijaan järjestettiin asuntoesittelyitä, joskus jopa puolen tunnin varoitusajalla, vaikka esitin toiveen saada tiedon edellisenä päivänä. Monesti asuntoesittelyjä myös peruttiin, kun olin juuri saanut hiki päässä siistittyä asunnon esittelykuntoon. Muutaman peruutuksen jälkeen luovutinkin isomman siivouksen suhteen. Hyvin stressaavaa, kun vieraat ihmiset tutkivat kotiasi ja saat pelätä joutuvasi pian kodittomaksi. Vuokralla asumisen ehdottomia haittapuolia.
Sahibindenissä asuntoni myynti-ilmoituskaan ei mennyt ihan putkeen, siinä oli virheellisiä tietoja mm. sijainti oli merkitty karttaan väärin ja ilmoituksessa mainittiin asunto myytävän kalustettuna ja ilmastoinnin kera, vaikka kuvissa olevat kalusteet ja ilmalämpöpumppu olivat minun. Huomautin asiasta välittäjille, joista toinen välittäjä korjasi väärät väittämät ilmoitukseen, toinen ei koskaan. Luotto kiinteistönvälittäjiin koki kolauksen.
Myynti-ilmoituksen kuvathan jouduin myös itse ottamaan ja lähettämään välittäjälle. En siis enää ihmettele ilmoitusten joskus heikkojakin kuvia, motivaatio ei oikein riitä hienojen kuvien ottamiseen, jos kodin menettämistä pelkäävät vuokralaiset joutuvat niitä itse napsimaan. Ennen asuntoesittelyä jouduin lähettämään asunnon sijainnin välittäjälle, jotta he löysivät paikalle ja heillä oli tiedoissaan väärä kerroskin.
Suosittelen siis suhtautumaan asuntoilmoituksiin lähdekritiikillä ja valitsemaan kunnollisen, osaavan ja asiaan perehtyneen kiinteistönvälittäjän. Niitäkin löytyy.
Uusi koti löytyy Alanyan kattojen yltä
Elokuussa aloin olemaan jo todella masentunut ja uupunut asunnon etsimisen suhteen. Vuokrasopimusta oli jäljellä tammikuuhun asti ja näyttöjä alkoi tulemaan tihenevässä tahdissa. Eräs ilta melkein itkua tihrustaen selasin taas Sahibindeniä ja vastaani tuli juuri ilmestynyt ilmoitus vuokra-asunnosta, joka kolahti heti ja loi toivonkipinän juuri silloin, kun olin sen menettämäisilläni. Viehättävä perinteinen turkkilainen asunto vanhassa talossa lähellä Alanyan keskustaa, isot ja korkeat huoneet, puiset lattiat ja katot, kolme parveketta sekä oma kattoterassi. Ja vuokrakin alle 2000 tl. Lähetin ilmoituksen linkin muutamille ystävilleni, joista yksi sattumalta sanoi tuntevansa välittäjän ja ottavansa häneen heti yhteyttä, vaikka kello olikin jo yli kahdeksan. Illalla kymmenen aikaan näyttö oli sovittu jo heti seuraavalle päivälle.
Pari ystävääni tulivat mukaan katsomaan asuntoa kanssani ja näytön jälkeen kävimme miettimässä asiaa yhden neuvoa antavan lasillisen äärellä, jonka jälkeen löysinkin itseni jo tekemästä vuokrasopimusta ja sain uuden kodin avaimet käteeni. Monen epäonnisen kuukauden ja jopa vuoden jälkeen onni potkaisi viimein minuakin. Muuttopäivä sovittiin seuraavalle viikolle. Sen jälkeen asiat alkoivatkin rullaamaan vauhdilla.
Oletko koskaan kadulla kulkiessasi törmännyt käsinmaalattuun kiveen, johon on kirjoitettu motivoiva tai mieltä piristävä viesti? Olet saattanut löytää hyvän mielen kiven!
The Kindness Rock Project on viraali-ilmiö, jossa ihmiset maalaavat kiviä ja jättävät ne julkisiin paikkoihin muiden ihmisten löydettäviksi ja kerättäviksi. Kiviin kirjoitetaan yleensä inspiroivia viestejä tai motivoivia sanoja. Kivien tarkoitus onkin levittää positiivisuutta, ystävällisyyttä ja rakkautta ihmisille ympäri maailmaa.
Jos löydät mieluisan maalatun kiven voit pitää sen itselläsi onnea tuomassa, piilottaa sen uudelleen tai jättää sen paikoilleen.
The Kindness Rock Project
The Kindness Rock Project on peräisin Yhdysvalloista ja sieltä se on levinnyt ympäri maailmaa. Projektin aloitti Megan Murphy vuonna 2015. Hän kirjoitti kiveen "You've got this" ja jätti sen Cape Codin rannalle, Massachusettsissa. Ystävän löydettyä kiven, hän alkoi jättämään jälkeensä lisää kiviä inspiroivilla viesteillä. » www.thekindnessrocksproject.com
Maalattujen kivien suosio on kasvanut taas COVID-19-pandemian aikana. Kivien maalaaminen on suosittu harrastus ympäri maailmaa ja se on pysynyt uskollisena alkuperäiselle tarkoitukselleen levittää ystävällisyyttä. Kuvia maalatuista kivistä ja vihjeitä niiden löytämisestä jaetaan Instagram- ja Facebook-ryhmissä. Maailmalla, erityisesti Yhdysvalloissa, on isoja ryhmiä, jotka saattavat kirjoittaa kiviin myös oman hashtaginsa tai Facebook-ryhmänsä nimen.
Myös Turkin Alanyasta löytyy oma Instagram profiilinsa näille kilteille kiville, @kindstonesalanya -profiilii on ollut toiminnassa jo vuodesta 2018 ja sieltä löytyy myös hyviä vinkkejä mistä kiviä voi Alanyassa bongailla: » www.instagram.com/kindstonesalanya
Maalatuille kiville on olemassa myös oma kansainvälinen Drop a Rock -päivänsä, jota vietetään 3. heinäkuuta ja erityisesti silloin ihmisiä kannustetaan jättämään maalattu kivi julkiseen paikkaan.
Törmäsin @kindstonesalanya -Instagram profiiliin kaverini kautta ja hurahdin heti tällaiseen "hörhöilyprojektiin" ("hörhöilyksi" kutsun leikkisästi ja positiivisella mielellä kaikkea unelmakarttojen tekoa yms. itsensä kehittämistä). Erityisesti nämä korona-ajat tarvitsevat mielestäni positiivisia ja motivoivia viestejä, kun mielen saattaa joskus muuten täyttää niin helposti turhautuminen ja toivottomuus. Turkissa on nyt korona-aikaan ulkonaliikkumiskielto iltaisin (klo 21-05) ja viikonloppuisin, joten nehän ovat mitä parhainta aikaa kivien maalailulle ja askartelulle sekä samalla myös oman mielensä psyykkamiselle positiivisempiin aatoksiin.
Kivet voivat olla mitä tahansa kokoa tai muotoa. Kivien on tarkoitus tehdä ihmisistä onnellisia, joten kiviin kirjoitettujen lauseiden tulisi olla aina positiivisia. Koskaan ei voi tietää kuka kiven tulee löytämään. Mikäli motivaatio on hukassa löytyy netistä googlaamalla, Instagrammista ja Pinterestistä lukemattomia ideoita kivien maalaamiseen.
Ensimmäinen satsini kiviä syntyi viikonloppuna ja tyylilleni uskollisena musta-valkoisina, muun värisiä maaleja tai tusseja en edes omista. Ainakaan vielä. En ole kovin taitava siveltimien käyttäjä, joten tekstit syntyivät helpommin tussilla. Posca-merkkiset tussit ovat hyviä ja pysyvät hyvin erilaisilla pinnoilla.
Kun kivet ovat valmiita on aika viedä ne muiden löydettäviksi. Kivet tulisi sijoittaa avoimiin, julkisiin paikkoihin. Paikallinen puisto, puiston penkki tai patsaan reunusta ovat esimerkiksi erinomaisia paikkoja. Alanyassa suosittuja paikkoja kivien bongaamiselle ovat varsinkin rantabulevardit penkkeineen, patsaineen ja kaiteineen.
Kivien bongailu lenkin varrella on mukavaa puuhaa. Joskus yksinkertainenkin positiivinen viesti voi piristää koko päivän! Kivet näyttivät katoavan aika nopsaan. Hyvä, kun kuvan ehdin ottamaan, niin pieni käsi kävi jo kiven nappaamassa. Ainoastaan yksi kivi oli niin hyvin "piilotettu", että se oli säilynyt vielä seuraavaankin päivään. Muistathan kuitenkin, että jos olet matkustamassa pois Turkista, on kivet parempi jättää Alanyaan jatkamaan muiden ilostuttamista, jotta lentokentän turvatarkastuksessa ja tullissa ei tule ongelmia.
Mukava harrastus koko perheelle, erinomainen myös perheen pienimmille!
Ps. tunnistatko paikat, jonne "piilotin" kiveni? ;)
Blogikirjoitusten kohteet on jaoteltu muutamaan eri kategoriaan:
turkoosi ikoni: Alanyan nähtävyydet
keltainen ikoni: Alanyan kahvilat ja ravintolat
vaaleanpunainen ikoni: Nähtävyydet Alanyan lähistöllä
vihreä ikoni: Side & Manavgat
violetti ikoni: Nähtävyydet muualla Turkissa
sininen ikoni: Istanbulin nähtävyydet
Jos avaat kartan uuteen välilehteen näet kategoriat suoraan sivun vasemmassa reunassa ja pääset selaamaan niitä helpommin (ei näköjään toimi mobiilinäkymässä):
Voi kuinka janoankaan päästä laajentamaan reviiriäni ja päästä seikkailemaan ympäri Turkkia. Haaveissani on ollut jo pitkään roadtrip pitkin Turkin etelärannikkoa; Antalya, Kemer, Demre, Kaş, Fethiye, Marmaris, Bodrum... Lisäksi Turkin isot kaupungit Istanbul, Ankara, Izmir ja Adana kaipaavat tutkimista. Pohjoiseen Mustanmeren rannikolle Samsuniin ja Trabzoniin. Alanyasta itään Konya, Adana ja Kappadokia ja miksei myös Mardin ja Diyarbakir sekä tietysti Van järvineen ja kissoineen.
Jääkaappini oveen olen kerännyt magneetteja paikoista, joissa olen seikkaillut. Mukavia pieniä muistoja ja uusille on tilaa jääkaapin ovessa vielä paljon.
Mitä kohteita sinä suosittelisit Turkista tai mistä haluaisit lukea lisää blogikirjoituksia?
Luontokohteita? Historiallisia nähtävyyksiä? Kahviloita ja ravintoloita?
Noin 10 kilometrin päässä Alanyan keskustasta, Hacımehmetlin kylässä, sijaitsee vanha ortodoksinen kirkko.
Kirkko tunnetaan nimellä Hıdırellezin kirkko (Hıdırellez kilisesi) tai Pyhän Yrjön ortodoksikirkko (Hagios Georgios Kilisesi, Church of Saint George tai The Orthodox Church of the Great Martyr George). Google mapsista kirkko löytyi nimellä Hıdır İlyas Kilisesi.
Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja
Pyhä Yrjö eli Pyhä Yrjänä (kreikaksi Hagios Georgios) oli roomalainen sotilas, kristittyjen marttyyri, legendaarinen hahmo sekä monien maiden, kaupunkien, yliopistojen ja ryhmien, esimerkiksi partiolaisten suojelupyhimys. Legendan mukaan Yrjö syntyi 200-luvun lopulla ja hänen vanhempansa olivat kreikkalaista alkuperää olevia kristittyjä. Vuonna 303 Rooman keisari Diocletianus määräsi kristittyjen vainon Rooman valtakunnassa, koska varhaiskristityt kieltäytyivät palvomasta keisaria jumalana. Myös Yrjö kieltäytyi palvomaan keisaria ja tunnustautui itse kristityksi. Diocletianus raivostui keisarillisen päätöksen arvostelusta ja määräsi petturin kidutettavaksi sekä teloitettavaksi. Yrjö teloitettiin Nikomedeian muurin vieressä 23. huhtikuuta 303. Nikomedeia oli antiikin aikainen kaupunki Bithyniassa, nykyisen Turkin İzmitin kaupungin alueella. Teloituksen jälkeen kristityt alkoivat kunnioittamaan Yrjöä marttyyrina. Paavi Gelasius I kanonisoi Yrjön pyhimykseksi vuonna 494 ja Pyhän Yrjön muistopäivää vietetään sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 23. huhtikuuta.
Yrjöstä liikkuu monia tarinoita, yhdessä tunnetuimmista legendoista hän voitti ja surmasi lohikäärmeen. Ikoneissa, freskoissa, vaakunoissa ja tauluissa Pyhä Yrjö kuvataankin usein valkoisen ratsun selässä surmaamassa lohikäärmettä.
Pyhän Yrjön ortodoksinen kirkko (Hagios Georgios Kilisesi)
Hıdırellezin ortodoksikirkon rakennusajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta arvellaan, että se on rakennettu 1800-luvun alussa. Kirkko on rakennettu rinteelle, josta on upeat näkymät Välimerelle ja Alanyan ylle.
Pyhän Yrjön kirkko on suorakaiteen muotoinen, sen katto on rakennettu tiilestä, seinät ovat kivestä ja lattiat puusta. Kirkossa on puinen holvikatto ja puinen koristeltu parvi. Kirkon itä- ja länsipuolella on neljä ikkunaa ja pohjoispuolella kaksi ikkunaa. Ovia on kolme, itäpuolella kaksi, joista toinen vie kirkon parvelle.
Länsipuolella olevan oven yläosassa on ollut turkiksi kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitettu kirjoitus, jonka alkuperäinen versio on esillä nyt Alanyan arkeologisessa museossa. Kirjoituksen mukaan kirkko on kunnostettu vuonna 1873. Hıdırellezin kirkko suljettiin vuonna 1924, kun silloiset Alanyassa asuvat ortodoksit lähtivät Kreikkaan Kreikan ja Turkin väestönvaihdon takia.
Vuonna 2013 Hıdırellezin kirkko siirtyi Alanyan kaupungin haltuun ja se peruskorjattiin vuonna 2015. Alanyassa asuu noin 3000 ortodoksia ja Alanyassa asuvat venäläiset ortodoksit ovat pitäneet kirkossa mm. jouluseremonioita.
Retkipäiväksemme sattui kaunis, lämmin ja aurinkoinen helmikuun päivä. Vuorilla on ihan oma tunnelmansa ja ihastelimmekin miten näin ihania paikkoja ja kylätunnelmaa voi olla vain 10 kilometrin päässä Alanyan kaupungin vilinästä. Ja mikä myös miellyttävää, nämä kyläretket eivät edes maksa paljoa, autokuskille vain vähän bensarahaa.
Pysähdyimme ihailemaan matkalla myös vanhan talon raunioita, raunioilla laiduntavia vuohia ja vuohipaimenta sekä vuorilta alas hyppääviä liitovarjoilijoita. Ilmassa oli jo kevään tuntua, kun mantelipuutkin olivat aloittaneet kukintansa.
Kodista tekee mielestäni persoonallisen se, että sen seinillä on jotain persoonallista.
Yritän täyttää seinäni ystävieni tekemillä tauluilla tai itse ottamillani valokuvilla. Seiniäni ovat aikaisemmin päässeet koristamaan mm. siskoni ja ystäväni maalaamat taulut sekä kivistä askartelemani taulu, josta kirjoitinkin aikaisemmin blogiini: Love rocks – muistoja Manavgatista. Monta vuotta olen myös suunnitellut teettäväni canvas-tauluja ottamistani valokuvista.
Pitkään haaveilin myös rakentavani seinälleni taulukollaasin ja kun sain uuden työpöydän, päätin toteuttaa taulukollaasin sen yläpuolelle.
Kotini sisustus on väritykseltään hyvin mustavalkoinen, niinpä myös kehyksiksi valikoitui mustia ja valkoisia kehyksiä. Vaihtelua mustavalkoisuuteen tuo pari kullanväristä kehystä ja ripaus kultaa löytyy myös työpöydän valaisimesta ja muistitaulusta. Tiesin, että en kuitenkaan tule saamaan kehyksiä linjaan ihan millintarkasti, joten otin sen huomioon jo sommitelmaa tehdessäni. Jonkinlaista harmoniaa tavoitellakseni taulujen alareunan yritin asetella samalle tasolla.
Tyhjä seinä ja läjä erikokoisia kehyksiä. Sommittelutehtävä tuntui aluksi haastavalta ja pelkäsin, että en saa niitä ikinä mihinkään linjaan seinälle. Asettelin kehyksistä ensin haluamani kollaasin lattialle ja löysin sitten vinkin teipata kehyksien mallit seinälle. Laiskuuksissani en kuitenkaan jaksanut alkaa teippailemaan kehysten ääriviivoja, vaan tein paperista kehyksien kokoiset mallit. Teippasin mallipaperit seinälle ja niiden avulla osasin kiinnittää koukut suurinpiirtein oikeisiin kohtiin. Vuokraisännän iloksi löysin Ikeasta tarrakoukkuja, joten seiniä ei tarvinnut hakata täyteen reikiä ja sommitelmaa voi myöhemmin myös muutella helpommin.
Taulukollaasini kanssa lähdin vähän p***e edellä puuhun, koska mitään sisältöä minulla ei niihin aluksi ollut ja useimmat kehykset loistavat vieläkin tyhjyyttään. Yritän täyttää tyhjiä kehyksiä mukavilla muistoilla; valokuvilla, postikorteilla ja piirroksilla. Muistitaulu toimii nyt tavallaan vieraskirjana, johon olen pistänyt luonani vierailleet ystäväni askartelemaan geometrisia sydämiä. Jokainen sydän on erilainen, kuten ovat ystävänikin.
Kehykset, muistitaulu sekä työpöydän valaisin ja tuoli ovat Ikeasta. Työpöydän teetätin toiveideni mukaan mittatilauksena puusepällä ja siitä tuli täydellinen! Samalla teetätin samaa tyyliä myös keittiöön ruokapöydän ja seuraavaksi suunnitelmissa on vielä teetättää tv-taso, kunhan löydän tai suunnittelen sopivan mallin. Turkissa käsityön hinta on hyvin edullinen verrattuna esimerkiksi Suomeen, joten mittatilaushuonekaluja saa täällä teetettyä hyvinkin käypään hintaan.
Pitkään olohuoneessa oli vain tyhjä kolo, talviaikaan siinä oli yleensä pyykkiteline. Ei kovin miellyttävää silmälle. Kuinka onnellinen olenkaan, että siinä on nyt jotain kaunista, hyödyllistä ja käytännöllistä. Työpöytä on niin paljon enemmän kuin pelkkä huonekalu, se tuo motivaatiota ja hyvää oloa. Tietokoneeni oli aikaisemmin vain sohvan nurkassa tai valloitti ruokapöytää, mutta nyt kun sillä on oma paikkansa, se tulee avattuakin useammin ja mieluummin. Kunnollinen ja miellyttävä työskentelypiste tuo motivaatiota koneella oleskeluun ja työskentelyyn, mutta myös esimerkiksi askarteluun, kun tarvikkeillani on nyt omat paikkansa kätevästi käden ulottuvilla.
Askarteluhetkieni tuotoksista kirjoittelinkin jo aikaisemmin blogiini, yllättäen mustavalkoisia nekin: » DIY geometriset lasinaluset
