sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Pihapäivän sima


Haravoitiin, jutusteltiin naapureiden kanssa, nostettiin ensimmäiset kukkien kasteluvedet omasta pihakaivosta ja ihmeteltiin mitä kaikkea kukkapenkeistä on nousemassa.

Omia simoja odotellessa, nautittiin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ihanan vanhanaikaisia limonaadeja terassilla uuden pirttikaluston ääressä, jonka voitin huuto.netistä. Kalusto kaipaa vielä hiomista ja uutta maalia pintaan.

Elämäni ensimmäinen itsetehty sima on tiskipöydällä tekeytymässä.
Saa nähdä mitä siitä tulee, kun olen niin surullisen kuuluisa kaikista ruoanvalmistukseen liittyvistä taidoistani.

Sima

  • 8 litraa vettä
  • 1/2 kg fariinisokeria
  • 1/2 kg taloussokeria
  • 2-3 sitruunaa
  • 1/4 tl tuoretta hiivaa tai kuiva hiivaa
  • rusinoita
Kiehauta osa vedestä ja kaada sokerien päälle. Mikäli haluat tummempaa simaa, käytä yksinomaan fariinisokeria (1 kg). Lisää loput vedestä sekä puristettu sitruunan mehu. Lisää haaleaan (n. 40 C) seoksen sekaan hiiva. Pullota sima 1-2 vuorokauden kuluttua. Lisää jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria ja muutama rusina. Huom! Paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia. Sima valmistuu viileässä paikassa noin viikossa, huoneenlämmössä noin 3 päivässä. Säilytä sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa.

Kali oreksi!




Tyttöjen kesken kokoonnumme muutaman kerran vuodessa kokkaamaan yhdessä. Kokoontumisia kutsutaan nimellä Maustemirkut. Eilen illalla Lauttasaareen oli kokoontunut taas 12 tyttöä sekä yksi pikkumirkku ja teemana oli kreikkalainen ruoka.

Menussa oli alkuruokana viininlehtikääryleitä, grillattuja katkarapuja, oliiveja, fetaa, tsatsiki, tapenadea, feta-pinaattipiirakka ja leipää. Pääruokana täytetyt tomaatit, moussaka ja souvlaki. Jälkiruokana jääkahvia ja halvaa. Juomina ouzoa ja retsinaa.

Seura oli mukavaa ja ruoka herkullista. Paljon sai helppoja vinkkejä omaan kesäkeittiöönkin. Olen vieläkin innoissani ja vesi kielellä. Ja minähän en edes pidä ruoanlaitosta. Tässä muutama resepti.

Tsatsiki
  • 2-3 dl paksua jogurttia (esim. partaäijää)
  • puolikas kurkku raastettuna
  • 2 valkosipulinkynttä raastettuna
  • muutama mintunlehti silputtuna
  • ripaus suolaa
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus sokeria
  • loraus oliiviöljyä
Valuta ylimääräiset nesteet kurkkuraasteesta suodatinpussin läpi. Tai jos olet laiska ja kiireinen niin puristele raasteesta nesteet pois käsin. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja tarkista maku. Anna maustua jääkaapissa ennen tarkoilua.


Baked feta cheese with oregano

  • feta cheese
  • oregano
  • olive oil
Cut pieces of aluminium foil anf place on each of them a piece of feta cheese (not too thick). Dredge oregano over the feta cheese, add some drops of olive oil and fold the aluminium pieces. Bake in preheated oven for 15-20 minutes.


Greek Grilled Shrimp

  • 2 lbs cleaned large shrimp
  • 1/4 cup olive oil
  • 1 teaspoon course sea salt
  • 1/2 teaspoon pepper
  • 1 tablespoon grated lemon peel
  • 1 tablespoon oregano
  • 1 garlic clove
Dressing
  • 3 tablespoons lemon juice
  • 1 teaspoon salt
  • 1/4 teaspoon pepper
  • 1/3 cup olive oil
  • 1 teaspoon dried thyme or oregano
Put all ingredient (except the dressing) in a large bowl and marinate for 15-20 minutes.

Thread shrimp on metal skewers (or well soaked bamboo) and grill for 5- minutes turning often (they will turn red and opaque when done).

Serve over rice (or better yet pilaf) with lemon wedges, pitted black olives and cherry tomatoes and drizzle with the dressing.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Elämä jatkuu

Siskoni sai uudeksi perheenjäseneksi pienen westie tytön 21.3. Sattumalta juuri seuraavana yönä Bella nukkui pois. Harmittaa ettei näistä pienistä valkoisista saanut koskaan yhteiskuvaa.


Vanha koira on kuin ihmisen mieli. Se lukee ajatuksia. Tietää pienestäkin ilmeestä tai eleestä mitä pitää tehdä. Ymmärtää vuosien varrella kehittynyttä yhteistä kieltä, joka muodostuu vain yksittäisistä äänteistä. Vanhukset ovat rauhallisia ja arvokkaita. Viisaita ja kultaakin kalliimpia.

Tässä pienessä päässä sen sijaan järjen valo ei vielä varsinaisesti loistanut. Mutta toivotaan, että pikkuisesta tulee vielä yhtä pitkäikäinen ja viisas kuin Bellastakin. Omanlainen ja erilainen.

Nellan puuhasteluja ja kohellusta katsellessani mielessäni soi vain sanat "Jokaisesta elämästä voi tulla runo. Voi tulla runo, romaani tai laulu. Mutta nuku nyt, kun olet vielä tyhjä taulu..."

Talvilomalla

Pääsiäisen yhteydessä pidin ruhtinaalliset kaksi talvilomapäivääni ja lähdimme mökille nauttimaan rauhasta. Hiljaisuudessa Päijänteen rannalla kuuluivat vaan joutsenten tuuttaukset ja soidintaan töräyttelevät kurjet. Olisipa sitä toisinaan aavemaiseltakin kuulostavaa huutelua saanut äänitettyä myös kotiintuomisiksi.


Auringonlaskun aikaan lähdimme kurkijahtiin niemen toiselle puolelle, josta soidinhuutelut kuuluivat, mutta näimme vain etäisesti kaksi kurkea. Bongasimme jäällä nuo eriskummalliset jäljet sekä kurkien jalanjälkiä. Myös pareittain etenevät, hieman koiran jälkiä isommat, tassunjäljet.

Seuraavana päivänä kiipesimme läheiselle kalliolle, mutta kurjista ei näkynyt jälkeäkään. Hirvistä sen sijaan näkyi. Koko kallion laki oli kuorrutettu hirven papanoilla. Varmasti hyvä paikka hirvillä pitää majaa ja tarkkailla ympäristöä korkealta kallion laelta, josta oli näkymät joka suuntaan.

Eräänä aamuna monen päivän odotukseni palkittiin ja kaksi kurkea laskeutui aivan mökkirantaan. Harmikseni myös Pökö-herra huomasi vieraat ja Pököä komentaessani kurjet jatkoivat matkaansa. Harmitti niin, että painuin peiton alle koko päiväksi.

Ohjelmassa oli myös mökkiä kiertävän vanhan piikkilanka-aidan purku. Enää ei tarvitse pelätä, että koirat juoksevat ja satuttavat itsestä piikkilankaan.

Ikkunaprinssiltä evättiin osallistuminen aitaprojektiin.


Mökkimuotia 2009.
Tarkkasilmäisimmät voivat havaita apulaisen tiskivuoressa.

Katsomisiksi tilasin David Attenborougn dokumentteja vaihtolämpöisistä (Life in Cold Blood) ja maan pienimmistä (Life in the Undergrowth) sekä Planet Earth -sarjan.

Kotiinviemisiksi mökiltä sain nyt vanhemmiltani joululahjaksi kinuamani isojopon, kun pienessä punaisessa on sillekin kunnollinen säilytyspaikka.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Katselualue


Minun piti saada mukava katselualue, josta seurailla gekkosen puuhia, mutta valintani oli koiraperheeseen aika uhkarohkea. Toinen koira oli heti suu täynnä valkoisen villamaton karvaa ja toinen nakertamassa jakkaraa. Puhumattakaan siitä hiekkamäärästä jonka tassuissaan kantavat, varsinkin näin keväällä, villamaton uumeniin. Ovat onneksi lopettaneet katselualueeni nakertelun ja tykkäävät pötkötellä pehmeän villamaton päällä itsekin.

Siskoni tekemä, joululahjaksi saatu karppiaiheinen grafiikkataulukin löysi paikkansa. Kaapin päällä ystäviltäni tupaantuliaislahjaksi saatu buddha sekä kolmijalkainen sammakko, jolla uskottiin muinoin olevan kyky kuljettaa sinut minne ikinä halusitkaan mennä. Kolikko suussa symboloi kodin hyvinvointia ja hyvää onnea niiden rahojen kanssa, joita sammakko omistajalleen tuo.

Virvon varvon

Taas on se aika vuodesta, kun askartelemani puputit pääsivät hommiin, vartioimaan pikku virpojille varattuja pikku munia. Vartiointi on ehkä saattanut pettää joskus yön pimeinä tunteina, koska muutama muna näyttää puuttuvan...

Vanhassa kodissa ei koskaan käynyt virpojia, nyt odotellaan kuinka käy pienessä punaisessa ja jännitetään miten toimii yhtälö virpojat, ovikello, haukkuvat koirat ja yötöistä kotiutunut nukkuva mies.

- - -

Löysiväthän ne virpojat tiensä pieneen punaiseen tupaan. Kohteliaita pikkunoitia ja pupuja, jotka kysyvät ensin saako virpoa ja toivottivat hyvät pääsiäiset lähtiessään. Fiksusti oli parilla koplalla yhteinen kori, johon palkkansa keräsivät. Hyvä mieli jäi näistä loruilijoista, ei ollut yhtään yli-ikäisiä kerjäläisiä meidän oven takana (paitsi naapurinmies, joka tuli lainaamaan poranteriä).

Yhden koplan bongasin pihalta ennen ovikellon soittoa ja koirakin pääsi livahtamaan pihalle vain kerran. Olisi ilmeisesti halunnut lähteä tyttöjen mukaan virpomaan.