maanantai 14. syyskuuta 2015

Vesipiiputtelua Tallinnassa

Vesipiippubaareissa käynniltä ei voi säästyä, kun mieheni on mukana matkassa. Niin kävi myös Tallinnassa, jossa on Suomea edistyneempi vesipiippukulttuuri.

Tämä Tallinnan vanhasta kaupungista löytynyt Popular oli oikein miellyttävä paikka, jossa oli kunnon vesipiippu ja kattava valikoima erilaisia makuja.

» Cafe och Bar Popular, www.facebook.com/cafepopular

Täysin samaa ei voi sanoa viereisestä Lounge Deja Vusta, jossa kävimme edellisenä päivänä pyörähtämässä. Itse kyllä ihastuin paikan drinkkivalikoimaan, ottamani rasberry cream oli vähän liiankin hyvää. Paikassa olisi tarjoiltu myös sushia, jota en ehtinyt kuitenkaan maistamaan. Sushia ja shishaa, mikä täydellinen paikka. Harmi, ettei vaaleanpunainen piippu tehnyt mieheeni kuitenkaan oikein vaikutusta.

» Lounge Deja Vu, www.dejavu.ee 

Muita vesipiippubaareja ei ehditty parin päivän aikana testaamaan. Mitä paikkoja sinä suosittelisit?

lauantai 12. syyskuuta 2015

Lentosatama (Lennusadam)







Patarein vankilasta jatkoimme Kulttuurikilometri-kävelytietä vieressä sijaitsevaan Lentosatama -museoon. Vesitasojen hangaarirakennuksessa sijaitsevan merimuseon vetonauloja ovat mm. sukellusvene Lembit ja jäänmurtaja Suur Tõll.







Sukellusvene Lembit on yksi harvoista toisesta maailmansodasta ehjänä säilyneistä sukellusveneistä. Museoon tullessaan se oli myös maailman vanhin yhtäjaksoisesti vesillä ollut sukellusvene. Lembit valmistui Englannissa vuonna 1936 Viron tasavallan tilauksesta ja seilasi vesillä 75 vuotta. Sukellusvene on entisöity 1930-luvun asuun ja sen sisään pääsee tutustumaan millaisissa tiloissa miehistö aikoinaan työskenteli.







Jäänmurtaja Suur Tõll on aikoinaan seilannut myös Suomen lipun alla. Suomalaiset kaappasivat sen venäläisiltä Helsingin lähellä itsenäisyystaisteluissa vuonna 1918 ja se luovutettiin Tarton rauhan ehtojen myötä vuonna 1922 Suomesta Viroon. 100-vuotias alus on maailman suurin aluperäiskuoseissaan säilynyt höyryjäänmurtaja.



Museossa on esillä paljon muutakin aluksia sekä miinoja ja tykkejä. Aktiivisemmille tai perheen pienemmille museokävijöille tarjolla on myös ampuma-, torpedo- ja lentosimulaattoreita sekä laivojen pienoismallien uittamista.

» Lentosatama, http://lennusadam.eu/fi/


maanantai 7. syyskuuta 2015

Patarein vankila (Patarei vangla)





Vierailin ensimmäistä kertaa Patarein vankilassa vuonna 2013 työkavereideni kanssa. Silloin vankila-alueeseen ei päässyt tutustumaan kuin ryhmässä opastetuilla kierroksilla. Sittemmin vankila on avannut ovensa myös yksittäisille vierailijoille.





Patarein merilinnoituksen rakentaminen käynnistyi Nikolai I määräyksestä vuonna 1828 ja sillä on historiansa aikana ollut monia käyttötarkoituksia. Alkujaan se oli kasarmi, vuosina 1920-2002 se toimi vankilana ja kulttuuripuistona vuodesta 2007 alkaen.





Viimeiset vangit poistuivat Patareista vuonna 2002. Selleissä saattoi olla parhaimmillaan 30-40 vankia. Karuimmillaan vankilat olot ovat olleet Viron ollessa Venäjän vallan alla.



Vankilassa on pari teloitushuonetta, joissa viimeisin teloitus on tehty vuonna 1991. Kuolemanrangaistus poistui Virosta vasta 1998. Viimeisimpään teloitushuoneeseen ei ole pääsyä kuin opastetuilla kierroksilla. Kysyimme portilla sen sijaintia ja lipunmyyjä ei suositellut sinne menoa. Se on kuulemma paha paikka, jossa on paha karma. Yllä olevassa kuvassa olevaan hirttohuoneeseen sen sijaan on vielä vapaa pääsy.







Opastetulla kierroksella vankilan historiasta saa varmasti enemmän irti, mutta ilman opastustakin paikassa oli oma viehätyksensä, jota lisäsi vielä se, että paikkoja sai tutkia suhteellisen vapaasti. Kieltokylttejä ei juurikaan näkynyt ja mikäli jonnekin oli pääsy kielletty oli ovi hitsattu umpeen. Myös alkuperäistä rekvisiittaa oli paikalla vielä runsaasti, vaikka sitä on vuosien varrella jo paikalta hävinnytkin.





Hylättyjen paikkojen ystävänä olisin voinut kuljeskella ja kuvata paikalla tuntikausia. Aution vankilan käytävillä kulkemisessa oli urbaanin löytöretkeilyn makua, vaikka paikka ei olekaan varsinaisesti täysin hylätty. Taskulamppu olisi ollut hyvä lisävaruste. Sen avulla olisi päässyt kurkkimaan paremmin vankilan pimeimpiinkin sopukoihin.





Vankilamuseo on avoinna toukokuusta syyskuuhun joka päivä ja sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 3 euroa. Tallinnan vanhasta kaupungista sinne on noin 15-20 minuutin kävelymatka.

» Patarei merilinnoitus, www.patarei.org/fi/
 

lauantai 5. syyskuuta 2015

Viiden tähden Swissôtel Tallinn



Syntymäpäiväni ja yhteisen vapaan viikonlopun kunniaksi suuntasimme mieheni kanssa viettämään viikonloppulomaa Tallinnaan 14.-16.8.2015. Meidän piti mennä lahden toiselle puolen jo kesälomalla, mutta neljä lomaviikkoa hurahtivatkin ohi kuin varkain ja Tallinnan reissu jäi. Koska 13-vuotiaalla veteraanikoirallamme meni niin hyvin kesäleiri "mummilassa" niin päätimme viedä bulldoggiherran vielä yhdeksi viikonlopuksi viettämään laatuaikaa "mummin" ruokapatojen ääreen.

Syntymäpäiväni kunniaksi halusin majoittua hieman hienommin ja päädyin varaamaan huoneen Tallinnan Swissôtellista, johon ihastuin yövyttyäni siellä työreissulla muutama vuosi sitten.
» Swissôtel Tallinn

Swissôtel sijaitsee Tallinnan korkeimmassa rakennuksessa, muutaman minuutin kävelymatkan päässä Viru Keskukselta ja Tallinnan vanhaan kaupunkiinkin tepastelee hotellilta vain kymmenisen minuuttia. Huonetta varatessa saa toivoa huoneen sijaitsevan joko ylemmissä kerroksissa tai pohjakerroksissa. Minä tietenkin esitin toiveen päästä ylemmän kerroksen huoneisiin ja meitä odotti huone 14. kerroksessa. Varatessa voi valita näköalat satamaan tai kaupunkiin, joista satamanäköalat ovat hieman tyyriimmät.

Näköaloja voi käydä ihastelemassa myös hotellin ylimmästä kerroksesta löytyvästä Horisont Restaurantista. Kävinkin siellä ensimmäisenä iltana ihmettelemässä auringonlaskua viinilasillisen ääressä ja toisena iltana tutustuin ravintolan drinkkeihin.
» Horisont Restaurant



Modernisti sisustettu huone oli tilava. Isosta ikkunasta avautuivat hienot maisemat Tallinnan ylle. Muhkean isossa sängyssä, jossa mahtui nukkumaan vaikka poikittain, oli harvinaisen pehmeät tyynyt, peitot ja lakanat, joiden välissä unet maistuivat makoisasti. Yritin selvittää mikä oli pehmeiden lakanoiden materiaalien salaisuus, mutta lapussa luki vain, että "specialy produced for Swissôtel Tallinn", joten se jäi arvoitukseksi. Huoneet ovat ilmeisen hyvin äänieristettyjäkin, koska käytävältä tai naapurihuoneista ei kuulunut pihahdustakaan parin päivän aikana. Lisäksi pientä luksusta huoneisiin toi Cupsolo-kahvinkeittimet, joiden avulla sai valmistettua aamukahvit ja nauttia niitä kaikessa rauhassa omassa huoneessa maisemia ihaillen ja päivän seikkailuja suunnitellen. Osassa huoneista on myös kylpyammeet, meidän huoneeseen osui tavallinen suihku. Kylpyyn olisi ollut kyllä ihana pulahtaa tallattuaan päivän verran Tallinnan katuja.

Emme varanneet aamiaista, ensimmäisenä aamuna etsimme aamiaisemme vanhan kaupungin ravintoloista ja toisena aamuna nappasin aamiaiseksi kroisantin ja omenamehun aulan No3 Deli Lounge & Barista.
» No3 Deli Lounge & Bar

Lisäksi hotellista löytyy kuntosali ja pieni spa-osasto, joita hotellin asukkaat saavat käyttää veloituksetta. Sää suosi kuitenkin viikonloppulomalaisia ja spa-osasto jäi testaamatta, kun vietimme päivät kierrellen aurinkoista Tallinnaa. Kierrokseemme kuului Patarein vankila, Lennusadam -museo, Bastionen tunnelit ja ahkeran vesipiiputtelijan ollessa matkassa myös muutama Tallinnan vesipiippubaari, joista lisää juttua myöhemmin.