Vierailin ensimmäistä kertaa Patarein vankilassa vuonna 2013 työkavereideni kanssa. Silloin vankila-alueeseen ei päässyt tutustumaan kuin ryhmässä opastetuilla kierroksilla. Sittemmin vankila on avannut ovensa myös yksittäisille vierailijoille.
Patarein merilinnoituksen rakentaminen käynnistyi Nikolai I määräyksestä vuonna 1828 ja sillä on historiansa aikana ollut monia käyttötarkoituksia. Alkujaan se oli kasarmi, vuosina 1920-2002 se toimi vankilana ja kulttuuripuistona vuodesta 2007 alkaen.
Viimeiset vangit poistuivat Patareista vuonna 2002. Selleissä saattoi olla parhaimmillaan 30-40 vankia. Karuimmillaan vankilat olot ovat olleet Viron ollessa Venäjän vallan alla.
Vankilassa on pari teloitushuonetta, joissa viimeisin teloitus on tehty vuonna 1991. Kuolemanrangaistus poistui Virosta vasta 1998. Viimeisimpään teloitushuoneeseen ei ole pääsyä kuin opastetuilla kierroksilla. Kysyimme portilla sen sijaintia ja lipunmyyjä ei suositellut sinne menoa. Se on kuulemma paha paikka, jossa on paha karma. Yllä olevassa kuvassa olevaan hirttohuoneeseen sen sijaan on vielä vapaa pääsy.
Opastetulla kierroksella vankilan historiasta saa varmasti enemmän irti, mutta ilman opastustakin paikassa oli oma viehätyksensä, jota lisäsi vielä se, että paikkoja sai tutkia suhteellisen vapaasti. Kieltokylttejä ei juurikaan näkynyt ja mikäli jonnekin oli pääsy kielletty oli ovi hitsattu umpeen. Myös alkuperäistä rekvisiittaa oli paikalla vielä runsaasti, vaikka sitä on vuosien varrella jo paikalta hävinnytkin.
Hylättyjen paikkojen ystävänä olisin voinut kuljeskella ja kuvata paikalla tuntikausia. Aution vankilan käytävillä kulkemisessa oli urbaanin löytöretkeilyn makua, vaikka paikka ei olekaan varsinaisesti täysin hylätty. Taskulamppu olisi ollut hyvä lisävaruste. Sen avulla olisi päässyt kurkkimaan paremmin vankilan pimeimpiinkin sopukoihin.
Vankilamuseo on avoinna toukokuusta syyskuuhun joka päivä ja sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 3 euroa. Tallinnan vanhasta kaupungista sinne on noin 15-20 minuutin kävelymatka.
» Patarei merilinnoitus, www.patarei.org/fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti