Lauttamatka Kaşista Kastellórizoon

Kastellórizo, turkiksi Meis, on pieni Kreikan saari, joka sijaitsee Turkin edustalla. Lauttoja saarelle kulkee Ródokselta tai Turkin puolelta Kaşista.

Koronapandemian vuoksi lautat eivät kulkeneet pariin vuoteen ollenkaan Turkin ja Kreikan välillä. 

Saarelle Kaşista risteilyjä tarjoavat: Meis Ferrylines, www.meisferrylines.com ja Meis Express, www.meisexpress.com. Meis Express aloitti lauttojen liikennöinnin lauantaina 26. maaliskuuta ja tekee Meisin puolelle aluksi kaksi matkaa viikossa, lauantaisin ja keskiviikkoisin, ja toukokuusta alkaen joka päivä mikäli matkustajia riittää tarpeeksi. Meis Ferrylines aloittaa matkat kuulemma huhtikuun puolessa välissä. Liput lautalle voi ostaa Meis Expressin toimipisteestä, joka sijaitsee Kaşin torin laidalla, lähellä satamaa. Me halusimme varmistaa paikkamme jo edellisellä viikolla, joten varasimme lippumme Meis Expressin nettisivujen kautta. Meno-paluulipun hinta oli 35 € (570,91 tl).
» Meis Express, https://bilet.meisferibot.com/

Kastellórizon pinta-ala on 9 neliökilometriä ja rantaviivan pituus 19 kilometriä. Turkin rannikolle on matkaa vain muutama kilometri ja lauttamatka saarelle kestikin vain noin puolisen tuntia. Lautta lähti Kaşista aamulla kello 10 ja lähti Kastellórizosta takaisin Kaşiin kello 16.

Aamulla Meis Expressin toimistolla piti olla tuntia ennen lähtöä. Siellä tarkistettiin varaukset sekä terveys- tai rokotustodistukset. Lähtöportilla ja passin tarkastuksessa piti olla 9:15 ja siitä siirryttiin lautalle odottamaan lähtöä. Matkustajia lautalla oli noin 30-40, kapasiteettia kolmikerroksisella lautalla riittää huomattavasti suurempaankin matkustajamäärään. Kreikan puolella oli myös rokotustodistusten ja passien tarkistus.

Matkalla suunnittelimme mitä haluamme saarella nähdä ja minä halusin nähdä lasillisen valkoviiniä, ruokaa, vanhoja ovia ja kilpikonnia. Kävimme juomassa lasilliset sekä syömässä herkullista moussakaa ja lähdimme kiertelemään saarta. Kaikki muut onnistuin näkemään, mutta kilpikonnat jäivät loistamaan poissaolollaan tällä reissulla. Muutama vuosi aiemmin kävin myös Kaşista Kastellórizossa, syksyllä lokakuun lopussa, ja silloin rannassa uiskelteli useita valtavia merikilpikonnia. Katso siitä aikaisempi blogikirjoitukseni:
» Lauluni sadepäivän varalle: Kastelórizo - hyppäys Kreikan puolelle 

Kastellórizo ja muutama pienempi lähisaari kuuluvat hallinnollisesti Megístin kuntaan ja Ródoksen alueyksikköön. Saari tunnetaankin myös nimellä Megísti (kreik. Μεγίστη). Ródoksen saari sijaitsee noin 130 kilometrin päässä Kastellórizosta länteen. Matka Ródokselta Kastellórizoon kestää noin 2,5 tuntia pikaveneellä ja 3-5 tuntia tavallisella lautalla. Saarella sijaitsee myös Kastellórizon lentoasema, jonne tulee lentoja Ródokselta.

Saaren värikkäät talot ovat viehättäviä ja niille on ominaista puiset parvekkeet, ovet ja ikkunat. Sisenpänä rannasta talot ovat heikommassa kunnossa. Kastellórizon saarella oli asutusta jo neoliittisella kaudella, eli myöhemmällä kivikaudella, ja saari on ollut usean eri valtakunnan alaisuudessa, esimerkiksi Rooman, Bysantin ja Osmanien valtakunnan. 

Saarelta löytyy nähtävyyksiä näiltä ajoilta, esimerkiksi sataman yläpuolella sijaitsevasta rinteestä löytyy 1300-luvulla rakennetun linnan rauniot. Linna sijaitsee punaisella kalliolla, jonka mukaan Kastellórizo on mahdollisesti saanut nimensä (Castello Rosso, punainen linna. Myös turkiksi paikkaa on kutsuttu joskus nimellä Kızılhisar, punainen linnoitus). Linnalle vie portaat laiturin itäpuolelta. Linnan läheltä löytyy myös Kastellórizon arkeologinen museo. 

 

Saarelaiset ovat kautta aikojen elättäneet itseään kalastuksella sekä merenkululla ja saaren talous on kytkeytynyt mantereen puolella sijaitsevaan Lyykiaan. Nykyään Kastellórizon ja koko Megístin kunnan talous perustuu lähinnä matkailuun. 

Saaren kerrotaan tulleen suositummaksi siellä 1991 kuvatun Mediterraneo-elokuvan myötä. Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva italialainen elokuva kertoo pienestä joukosta italialaisia ​​sotilaita, jotka juuttuivat Kastellórizon saarelle. Elokuva voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 1992.

Satamasta löytyy Tax free -myymälä, josta mukaan tarttui Kreikan tuliaisina pullo turkkilaisen rakın kreikkalaista "serkkua" uzoa (12 €).

Jutustelin hieman Tax freen myyjän kanssa tulevan sesongin näkymistä ja hän kertoi, että saarelle on tulossa ainakin paljon australialaisia ja tiedossa on ainakin 11 australialaiset häät. Monia Kastellórizon siirtolaisia asuu Australiassa (erityisesti Perthissä ja Sydneyssä). Perthin kaupunki, Länsi-Australiassa, on Kastellórizon ystävyyskaupunki. Muuttoaaltoja saarelta oli toisensa jälkeen 1880-luvulta aina toisen maailmansodan jälkimaininkeihin asti ja nykyään on arvioitu, että kymmenillä tuhansilla australialaisilla on yhteyksiä Kastellórizoon. Australialaiset ovatkin perustaneet hyväntekeväisyysjärjestön, "Friends of Kastellorizo", jonka tarkoituksena tukea saaren tulevaisuutta ja antaa jotain takaisin heidän esi-isiensä saarelle. Voit lukea lisää seuraavista linkeistä:
» Friends of Kastellorizo, https://kastellorizo.com/
» www.greece-is.com/a-tale-of-cultural-endurance-from-kastellorizo-to-australia-and-back/

Kastellórizon arkeologinen museo

Lähellä linnan raunioita sijaitsee Kastellórizon arkeologinen museo. Museossa on esillä kansanperinnekokoelma sekä esineitä hellenistiseltä, roomalaiselta ja bysanttilaiselta ajalta. 

Museon näyttelytilat etenevät kronologisessa järjestyksessä. Yläkerran ensimmäinen huone on omistettu muinaiselle Megistille. Linnan läheisyydessä, sataman itäpuolella, kallioon louhittu lyykialaishauta 300-luvulta eaa. ja lyykialaiset reliefit todistavat suhteista ja yhteydestä mantereen puoleiseen Lyykian alueeseen. Ensimmäisestä huoneesta löytyy mm. esineitä hellenistiseltä ajalta, kiviankkureita, maljakoita, patsaita ja osa roomalaisesta kohokuvioisesta sarkofagista.

Toisessa huoneessa on esillä esineitä varhaiskristilliseltä (324 - 642) ja bysanttilaiselta (642-1453) ajalta. Lasitettuja bysanttilaisia laattoja, amforoita eli antiikin aikana kuljetukseen ja säilytykseen käytettyjä vaaseja, bysanttilainen kolikko sekä piirustuksia ja valokuvia linnasta. 

Kolmannessa huoneessa on esillä 1700-luvun seinämaalauksia Pyhän Nikolaoksen kirkosta, jotka esittävät otteita vanhasta testamentista ja pyhimyksistä. Huoneesta löytyy myös turkkilaisen ajan keramiikkaa sekä piirroksia ja valokuvia bysantin jälkeisistä kirkoista.

Yläkerroksen viimeinen huone on omistettu kansanperinteelle ja siellä on perinteisiä Kastellórizon pukuja, koruompeluksia ja kansantaidetta.

Museon alakerroksen huoneista löytyy veistoksia, meren syvyyksistä löytyneitä amforoita ja kiviankkureita sekä vanha sukelluspuku.

Sisäänpääsymaksu museoon oli kolme euroa (maaliskuussa 2022).

Matkustaminen korona-aikana

Turkista Kreikkaan matkustavien henkilöiden odotetaan täyttävän Kreikan viranomaisten ilmoittamat ehdot. Kaikkien yli 5-vuotiaiden matkustajien on ennen lähtöä varmistettava, että heillä on tarvittavat todistukset terveydentilastaan tai rokotuksista. Meidän matkustushetkellämme, maaliskuussa 2022, matkustajien oli täytettävä yksi seuraavista kolmesta ehdosta; rokotustodistus, PCR-testin tulos (72 tunnin sisällä) tai nopean antigeenitestin tulos (24 tunnin sisällä). Tarkista ajankohtaiset ehdot ja hyväksyttävät rokotteet sivuilta: https://travel.gov.gr. Lisäksi kaikille Kreikkaan saapuville matkustajille, todistuksista riippumatta, voidaan tehdä satunnainen pakollinen PCR-testi tai nopea antigeenitesti. 

Vaatimus matkustajalomakkeen (PLF- Passenger Identification Form) täyttämisestä Kreikkaan tulevilta vierailijoilta ei ole enää pakollinen 15. maaliskuuta 2022 alkaen. Yksinkertaistettu PLF on kuitenkin edelleen käytössä ja sen voi halutessaan täyttää verkkosivustolla https://travel.gov.gr.

 

Kaşista takaisin Alanyaan ajoimmekin tällä kertaa eri reittiä, pienempiä vuoristoteitä Elmalın ja Korkutelin kautta Antalyaan. Vuorilla oli vielä lunta ja pysähdyimmekin lunta ihmettelemään 1560 metriä merenpinnan yläpuolella. Elmalın (kirjaimellisesti omenakaupunki) läpiajettaessa riittää omenatarhoja kilometrikaupalla. Elmalıssa tuotetaan 12% Turkin omenoista ja 37% kaupungin alueesta on istutettu. Siellä kasvatetaan Scarlet, Golden, Granny ja Pink lady lajisia omenoita sekä muita hedelmiä, vihanneksia ja kikherneitä. Keväällä omenapuiden kukkiessa reitti on varmasti todella kaunis.

Kyllä taas sai ihailla Turkin monimuotoisuutta ja kauneutta. Muutamassa tunnissa maisemat vaihtelivat merenrannan kalastajakylästä lumiseen vuoristoon, mäntymetsiin ja vuorten reunustamiin laakeisiin peltomaisemiin.

Instagram-tililtäni löytyy lisää kuvia ja videoita Kastellórizon reissustamme. Tarinoita olen arkistoinut kohokohtiin nimellä "#kastellorizo", "#kaş" ja "#roadtrip". Instagram-tililtäni löydät myös kohokohtia Kaşista ja road tripistämme Kaşista Alanyaan. Ota toki myös muutenkin tilini seurantaan, sieltä löydät kuvia ja tarinoita uusimmista seikkailuistani: www.instagram.com/titityyppi/

 

Hierapoliksen arkeologinen museo ja amfiteatteri

Turkissa, nykyisen Denizlin kaupungin alueella, kuumien lähteiden äärellä sijaitsee antiikin Kreikan kaupunki Hierapolis. Hierapoliksen kaupungin rauniot ovat Pamukkalen kuuluisien valkoisten kalkkikivikallioiden ja luonnonaltaiden vieressä. 

Turkin alueen historiaa tutkiessani intouduin kirjoittamaan nyt erillisen blogikirjoituksen tästä Hierapoliksen museosta ja amfiteatterista, joissa pääsin vierailemaan lokakuussa 2018 työskennellessäni suomenkielisenä matkaoppaana. 

Kirjoitin sinä vuonna blogikirjoituksen myös Pamukkalesta ja Hierapoliksesta:
» lauluni sadepäivän varalle: Pamukkale ja Hierapolis 

Hierapoliksen antiikkikaupunki

Hierapoliksen alueella on pitkä ja vaiherikas historia. Antiikkikaupungin syntyhistoria on hieman hämärän peitossa ja alueen vanhoista sivilisaatioista löytyy niukalti tietoa. Alueella on ollut pyhä paikka temppeleineen jo heettiläisten ja fryygialaisten hallitessa Anatoliaa. Hierapolis mainitaan aikakirjoissa jo hellenistisellä kaudella vuonna 183 eaa. ja uskotaan, että Hierapoliksen perustivat Pergamonin Attalidit eli attalidien hallitsijasuku. Hierapolis liitettiin Rooman valtakuntaan vuonna 133 eaa. Kaupunki kukoisti ja saavutti tärkeimmän kultakautensa 100–200-luvuilla. Parhaimmillaan siellä asui yli 10 000 asukasta. Roomalaisen ulkonäkönsä kaupunki sai Rooman keisarien Septimus Severuksen ja Caracallan aikoina. Hierapolis olikin yksi Rooman valtakunnan merkittävimmistä kaupungeista taiteen, filosofian ja kaupan aloilla. Kun keisari Konstantinus hyväksyi kristinuskon vuonna 330, kaupungista tehtiin piispakunta. Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan aikana Hierapoliksesta ja sen kirkoista tuli tärkeä uskonnollinen keskus. Hierapoliksen vieressä sijainnut Laodikea oli myös yksi Raamatun ilmestyskirjassa mainituista seitsemästä kirkkokunnasta (Ilmestyskirja 1:11). 

Hierapoliksen kaupunkia ovat kurittaneet monet maanjäristykset, joiden myötä kaupunki on monesti tuhoutunut lähes kokonaan ja rakennettu jälleen uudelleen. Kaupallisen merkityksen väheneminen, idästä tulleet seldžukkivalloittajat ja viimeinen suuri maanjäristys vuonna 1357 lopulta kuihduttivat kaupungin ja sen asukkaat muuttivat muualle.

Hierapolis lisättiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1988.
» UNESCO: Hierapolis-Pamukkale, http://whc.unesco.org/en/list/485

Hierapoliksen arkeologinen museo

Pitkästä historiasta on jäänyt jäljelle onneksi paljon jälkiä, rakennuksia ja esineitä. Hierapoliksen kaupungin kreikkalais-roomalaisen kauden yksi suurimmista rakennuksista on roomalainen kylpylä, joka on toiminut Hierapoliksen arkeologisena museona vuodesta 1984. Museo sijaitsee Pamukkalen Kleopatran altaan vieressä ja sinne on erillinen sisäänpääsymaksu.

Museossa on näytteillä Hierapoliksen alueelta löydettyjä patsaita, pylväitä, kolikoita, koruja, öljylamppuja ja muita käyttöesineitä. Hierapoliksen alueen lisäksi museo esittelee kattavasti löytöjä myös muista läheisistä muinaisista kaupungeista, kuten Laodikean, Colossaen, Triapoliksen ja Arrudan kaupungeista. Lisäksi museossa on esillä Carian, Pisidian ja Lydian alueilta peräisin olevia esineitä.

Hierapoliksen arkeologisen museon näyttelytilat koostuvat kolmesta huoneesta sekä avoimesta alueesta, jota tiettävästi käytettiin aikoinaan kirjastona ja kuntosalina. Jokaisessa huoneessa on erilaiset näyttelyt: patsaat ja sarkofagit, pienet artefakti-esineet ja teatterin raunioista löydetyt reliefit ja patsaat.

Ensimmäisessä huoneessa on esineitä Hierapoliksen ja Laodikean kaivauksista, sarkofageja, patsaita, hautakiviä ja pylväitä. Hierapoliksessa on yksi maailman suurimmista nekropoliksista eli kuolleiden kaupungeista, joten erityisen näyttäviä ovat paikalliset hautomuistomerkit, hautakivet ja sarkofagit. 

Seuraavassa huoneessa on esillä pieniä löytöjä monista arkeologisista kohteista Denizlistä ja sen ympäristöstä. Näytillä on esineitä useilta sivilisaatioilta viimeisen 4000 vuoden ajalta. Pronssikautisia epäjumalia esittäviä kivipatsaita ja muita kiviesineitä, hellenistisen, roomalaisen ja bysanttilaisen ajan koruja, öljylamppuja sekä mittava kolikkokokoelma. Kolikkokokoelman vanhin kolikko on lyöty 6. vuosisadalla. Sen lisäksi näyttelyssä on hellenistisen, roomalaisen, bysanttilaisen, seldžukkien ja ottomaanien ajan kulta-, hopea- ja pronssirahoja.

Viimeisessä huoneessa on Hierapolis-teatterin koristeellisia reliefejä ja patsaita. Reliefejä on omistettu esimerkiksi Apollon ja Artemiksen myytille sekä Rooman keisarin Septimius Severuksen kruunajaisille.

Hierapoliksen amfiteatteri

100-luvulla rakennettu Hierapoliksen amfiteatteri on yksi alueen tärkeimmistä rakennuksista. Teatteri rakennettiin todennäköisesti vuonna 129 keisari Hadrianuksen vierailulle. Hadrianus oli Rooman keisari, joka hallitsi vuosina 117–138. 

Roomalaisessa amfiteatterissa oli puoliympyrän muotoinen areena eli näyttämö ja sitä ympäröi portaittain nouseva katsomo. Katsomossa oli 50 istuinriviä, jotka oli jaettu portailla seitsemään osaan. Hierapoliksen teatteriin mahtui noin 15 000 katsojaa seuraamaan roomalaisten järjestämiä taistelunäytöksiä. Näytöksiin oli yleensä vapaa pääsy ja niillä pyrittiin pitämään kansa tyytyväisenä. Istumapaikat määräytyivät yhteiskunnallisen aseman mukaan. Näyttämön reunalla oli keisarin ja muiden arvovieraiden istuimia. Naiset taas joutuivat yleensä kauas areenasta, katsomon yläosiin, koska amfiteatterissa järjestettyjä raakoja eläin- ja gladiaattorinäytöksiä ei pidetty naisille sopivina. 

Hierapoliksen amfiteatteri sijaitsee pienessä mäessä, Pamukkalen eteläisen portin luona, ja sinne on vähän kiipeämistä, mutta teatterin katsomon yläosista on hienot näköalat Pamukkalen ylle.

Alanyan arkeologinen museo (Alanya Müzesi)

Turkilla on pitkä ja mielenkiintoinen historia, niin myös Alanyan alueella. Siitä hyvän katsauksen saa Alanyan arkeologisessa museossa, johon on kerätty Alanyan alueelta löydettyjä esineitä. Alanyan alueella on ollut elämää jo kivikaudella ja alueella ovat asustelleet mm. roomalaiset, bysanttilaiset, seldžukit ja ottomaanit.

Museossa on omat osastonsa Anatolian sivilisaatioille, jonka esineet Alanyaan on lähetetty Ankarasta, meriaiheisille esineille, Herkulekselle, Kale-linnoituksen historialle ja kolikoille. Keskiaikaisten kolikoiden lisäksi museossa on näytillä keraamisia astioita, aseita, mattoja, vaatteita ja kirjoja.

Museon aarre on kreikan mytologiasta tuttua Herkulesta esittävä pronssinen patsas. Alanyan alueelta vahingossa löydetty patsas on peräisin 2. vuosisadalta. Herkuleksen huoneen lattia on peitetty lasilla, joka suojaa näyttävää mosaiikkia, jossa Hylas, Herkuleksen kumppani, joutuu nymfien sieppaamaksi.

Upeita laattoja Kale-linnoitukselta. Voi vain kuvitella kuinka upea linnoitus on ollut, kun sen seiniä ovat koristaneet tällaiset laatat. Lue lisää Kale-linnoistuksesta aikaisemmasta blogikirjoituksestani: Kale-linnoitus (Alanya Kalesi)

Museossa on oma huoneensa meriaiheiselle teemalle. Huoneen keskellä on mallinnus laivasta, jolla on kuljetettu esimerkiksi viiniä ja oliiviöljyä. Laivan kyydissä on antiikkisia amfora-astioita, joita sukeltajat ovat löytäneet Välimeren pohjasta.

Museota ympäröi puutarha, jossa on näytillä pylväitä, mosaiikkia sekä erilaisia hautoja roomalaiselta ja ottomaaniajalta, mutta valitettavasti suurin osa piha-alueen näyttelystä oli käyntimme aikana suljettu.

Maailman ensimmäiset tunnetut kolikot lyötiin 600-luvulla eaa. Lyydian kuningaskunnassa, nykyisen Länsi-Turkin alueella. Museossa on esillä kolikoita lyydialaiselta. roomalaiselta ja ottomaaniajalta.

Roomalaisen keisarin, Septimus Severuksen, lähettämä kiitoskirje Syedran kansalaisille. Syedran antiikin aikainen kaupunki löytyy Alanyan lähistöltä ja sen uskotaan olleen yksi Rooman valtakunnan tärkeimmistä kaupungeista tällä alueella. Lue lisää Syedrasta aikaisemmasta blogikirjoituksestani: Antiikin aikainen Syedran linnoitus

Museon puutarhassa asustelee riikinkukkoja, joiden huutelut usein kaikuvat kauas museon naapurustoonkin.

Ilmastoitu museo on mukava käyntikohde helteisinä kesäpäivinä ja aikaa siellä saa vierähtämään tunnista pariin tuntiin tai enemmänkin, jos jää esineitä ja niiden esittelytekstejä kunnolla tutkimaan. Esittelytekstit ovat turkiksi ja englanniksi.

Museo sijaitsee Alanyan keskustassa läntisellä puolella, Kale-kukkulan kainalossa, lähellä Damlataksen tippukiviluolaa ja Kleopatra-rantaa. Se on avoinna kesäkaudella klo 08:30-19:00. Pääsylippu museoon vuonna 2017 maksoi 5 tl.