Kauneimmat kesäkukat

Viikko sitten sain puhelun Etelän-Suomen Sanomista, jossa kerrottiin, että ottamani valokuva oli voittanut Kauneimmat kesäkukat -kuvatempauksen. Huomasin jo kilpailun ollessa käynnissä, että kuvani oli kerännyt ihan mukavasti katselukertoja 430 muun kukkakuvan joukosta. Kuva pienen puhelinhaastattelun kera julkaistiin eilen jaetussa Etelä-Suomen Sanomien kesäliitteessä.

Kuva on otettu mökkirannasta pari vuotta sitten auringonlaskun aikaan. Lumpeenkukat olivat jo nukkumassa, mutta ulpukat vielä valvoivat. Oli Pökö-herran syntymäpäivä ja olimme rakentaneet koko päivän mökille uutta aittaa. Illalla menin kameran kanssa rantaan, kun auringonlasku värjäsi Päijänteen pinnan punaisellaan.

Pitänee lähettää kuvia muihinkin kuvatempauksiin ja -kilpailuihin, jos onni vielä jatkuisi.

Jäärouva

Palataan vielä vuodenvaihteeseen. Joulun jälkeen suuntasimme rakettipakolaisiksi mökille. Musta poikamme pelkää kuollakseen ilotulituksia ja pääkaupunkiseudulla niitä paukutellaan aivan liikaa ja liian pitkään, joten lähdemme suosiolla evakkoon. Samalla saamme hengähtää jouluhulinoiden jälkeen, sulatella kinkkua rauhassa ja viettää hääpäiväämme.

Vuodenvaihteessa säätilat vaihtelivat kovista pakkasista suojaisiin lumipallokeleihin. Mennessämme mökille joulun jälkeen ulkolämpötila oli nollan tietämissä, mutta mökki itsessään oli kuin jääkaappi ja sen sisällä oli 8 astetta pakkasta. Ennenkuin mökki saatiin lämpimäksi saatiinkin käydä ulkona lämmittelemässä.

Eräs päivä taas pääsimme todistamaan erikoista luonnonilmiötä, kun Jäärouva nousi järveltä sankan ja kylmän sumun turvin, kuorruttaen hetkessä puut ja jopa hiukset sekä koiran karvat valkoiseen kuuraan. Jäärouvan piipahdus kesti tunnin verran, kunnes se taas vetäytyi järvelle jättäen jälkeensä kauniin kuuran.

Pakkaspäivien jälkeen taas palasivat lumipallokelit ja rakensimme itsellemme hiljaisen seuralaisen uutta vuotta vastaanottamaan.

Nyt talven edettyä jo helmikuun puolelle täytyy vain ihmetellä mihin katosi kokonainen tammikuu tuosta välistä? Ehkä alkuvuodessakin pitäisi olla jotain mukavaa odotettavaa, joka pitäisi minut käynnissä eikä päästäisi vajoamaan arjen harmaaseen sumuun.
 

Joulukuu

Joulukuun kuva mökin ikkunasta parin vuoden takaa. Taustalla loimottaa saunamökin valo.

Kuusi muistoa kesästä

Blogeissa kiertää tällä hetkellä haaste, jossa pitäisi valita kuusi vapaa-aiheista kuvaa viime kesältä; kuvia esimerkiksi suosikkikasveista, kesän projekteista, onnistumisen ilosta, reissuista tai mistä vain ilahduttavista ja kesäisistä asioista. Näin vuoden pimeimpään aikaan keikkuessa kesä saattaa tuntua vähän kaukaiselta ajatukselta, mutta enää vain kuukauden päivät ja sitten päivä alkaakin taas pitenemään.

Koska minua ei varsinaisesti kukaan haastanut ja kesäisiä kuvia löytyisi näköjään vaikka kuusikymmentä, otin vapauden omiin käsiini ja päätin valita kuusi muistoa kesästä.

Mansikat. Eräs päivä olimme lähdössä mansikkaostoksille, kun äitini sai jotenkin houkuteltua koko porukan mansikkapellolle keräämään mansikat itse. Suostuin lopulta sillä ehdolla, että palkaksi saisimme illalla pannaria tuoreiden mansikoiden kanssa. Pellolla oli työnjohtajana hyvinkin persoonallinen ja suorasukainen tytteli, joka oli ilmeisen huvittunut amatöörien keräilytouhuista. Reilun tunnin ahertamisen tulokseksi saimme kuitenkin neljään pekkaan kerättyä ämpäreihimme mansikoita 21,5 kiloa ja ehdimme pellolta pois juuri ennen sadekuuron alkua.

Roadtripit. Oman haasteensa paikka voisi olla vaikka kuusi kesämuistoa erilaisista paikoista, koska ihania paikkojahan tuli taas kesäisellä Suomi Tourillamme kierrettyä ja niistä saisin helposti toiset kuusi muistoa kasaan. Viime kesänä tosin kilometrejä ei mittariin kertynyt kovinkaan paljon ja teimme lähinnä vain satunnaisia päivän tai parin täsmäiskuja muutamaan kaupunkiin. Tämän postauksen kuvat keskittykööt kuitenkin lähinnä kesään ja lomaan mökillä. Kuvia roadtripeiltämme löydät lisää Suomi Tour -blogimme puolelta.

Joutilaisuus. Sitä kai se on, kun ei tarvitse tehdä mitään, eikä ole kiire minnekään. Kun voi napata nipun naistenlehtiä kainaloon, kipittää laiturinnokkaan tuulettumaan ja nököttää siellä vaikka tuntikausia. On aikaa kuunnella ja katsella; huomata pienen pieni häntänsä menettänyt sisilisko paistattelemassa päivää vanhalla puupenkillä ja tarkkailla pesuettaan paimentavaa sorsaemoa. Seurata kuinka sudenkorennot rapistelevat kisaillessaan ja kuikuilla kuikkaa, joka on tuonut perheensä näytille. Kun kuikkaperhe katosi näyttömöltä kaislikkoon, lipui estradille pari joutsenta. 

Unet. Ne maistuivat aitassa, jota olimme toissa kesänä mukana rakentamassa ihan omin pikku kätösin. Tai aluksi siellä oli kylläkin niin paljon hyttysiä, että ei maistunut. Mutta helpotus pillikinttujen yöllisiä ininöitä vastaan löytyi kauppareissulta ostetuista hyttysverhoista. Niiden suojissa sai nukuttua rauhassa, vaikka koirat välillä avasivatkin hyttysille reittejä verhon suojiin ja pariin otteeseen repivät koko verhoviritykset alas katosta.

Auringonnousut. Joka aamu auringonnousun aikaan joutsenet herättivät huutokonsertillaan. Mieleen on erityisesti painunut eräs aamu, kun jostain syystä, jota emme onnistuneet enää muistamaan, mieheni yöpyi mökissä ja minä uinailin aitassa. Joutsenten ääniin herätessäni hiippailin rantaan, jossa mieheni oli jo odottamassa. Sanattomasti sovitut treffit laiturilla kello 03:51 peilityynen Päijänteen rannalla. Istuimme vain hiljaa ja seurailimme aikamme joutsenten aamutoimia, auringon kurotellessa maailman reunan yli ja värjäten maiseman punaisellaan. Auringon noustua hiippailimme itse vielä hetkeksi takaisin unten maille.

Koirat. Loppukevennykseksi vielä pakollinen koirakuvakin elämäämme ihastuttavista ja toisinaan myös vihastuttavista mökkiseuralaisistamme; "Tulkaa vain pikku hobitit, kyllä täällä jalat ylettää pohjaan..."

Kesäisiä kuvia ja muistoja lukisin mielelläni myös Huvikumpu, KiikinKotiKolo, Kuoppakumpu,  Mustikkasmoothie, Ponille (ja muille) kyytiä, Sillä mennään mitä on sekä Tuulentupa -blogeista.
  

Marraskuu

Tein vanhemmilleni joululahjaksi seinäkalenterin mökillä ottamistani valokuvista ja kalenterissa olevia kuvia olen nyt kuukausittain pudotellut tänne bloginkin puolelle. Jossain vaiheessa on tosin mennyt kuukaudet vähän sekaisin, koska itse kalenterissa tämä kuva oli kyllä jo lokakuun kuva.

Tässä nyt kuitenkin syksyn viimeisiä joutsenia joltain edelliseltä vuodelta. Viime viikonloppuna joutsenet olivat vielä maisemissa ainakin Lahden seudulla, kun aamulla niiden huuteloita sai taas kuunnella. Ja pian saakin alkaa taas tutkiskelemaan tämän vuoden mökkikuva-antia uutta joululahjakalenteria varten.

Koiran elämää

Parasta mökillä olossa on se, että koirat saavat olla vapaana. Päästää vain ovesta ulos ja kulkea rauhassa pihamaata sekä metsää tutkiskellen. Mökillä koirat, isoa mustaa poikaa lukuunottamatta, saavat nukkua myös sängyssä.

Koirien päivä mökillä alkaa aamupalaa jäljittämällä. Oivaa aivojumppaa varsinkin veteraaneille, jotka eivät jaksa niin terhakkaasti enää keppien perässä juoksennella. Ensimmäisenä aamuna tehtiin jälki jauhelihasta ja toisena aamuna tonnikalajälki, joka olikin jo tutumpi ja jäljestys sujui bulldoggeiltakin sulavammin. Kuulo meidän vanhalta  herralta on saattanut jo mennä, mutta hajuaisti on vielä vahvasti tallella. Yksi kerrallaan koirat käyvät aamiaisensa etsimässä ja sen jälkeen nuuskutellaan pihaa  yhdessä. Nuuskuttelun jälkeen laajennetaan reviiriä hieman läheiseen metsään, jossa tutkitaan kiireettömästi puita, kiviä ja kannonkoloja. Koirat nenällään ja isäntäväki kameran etsimen läpi. Yksi onnistui myös tökkäämään kuononsa metsään jääneeseen piikkilangan pätkään, toinen taas tipahti laiturilta ja päätyi takkatulen ääreen vällyjen väliin lämmittelemään.

Kuka muuten tietää mikä on lajiltaan tuo viehättävän näköinen kukkiva torvijäkälä?

Mökki rakennuksenakin on hyvin koiraystävällinen paikka. Isä rakensi terassille lähes 16-vuotiaaksi  eläneelle Bella-koiralle oman rampin ja portin, ettei pienen mummokoiran tarvinnut hyppiä rappusia. Nyt sitä reittiä saavat käyttää muutkin koirat.
 

Täydellinen viikonloppu

Syksy on loistavaa aikaa mökkeilyyn. Ilma on viileä ja raikas eivätkä ötökät kiusaa. Päivät ovat vielä suhteellisen lämpimiä, mutta yöt jo kylmiä. Luonto on värjännyt kasvit ruskan sävyihin, aurinko yrittää paistaa pilviverhon läpi ja kevyt tuuli saa rantakaislat niiaamaan.

Joutsenetkin olivat vielä maisemissa, niitä ei näkynyt, mutta kuuli kyllä. Pimeyden hiipiessä järven ylle ne aloittavat kuoronsa. Ja kun mökillä on pimeää, se on oikeasti pilkkopimeää. Pimeällä saunan kuistilla, löylyjen jälkeen jäähdytellessäni ja joutsenten huutoja kuunnellessani ajattelin, että tällaisia kaikkien perjantai-iltojen pitäisi olla.

Talvilomasta jäi pari päivää käyttämättä, joten otin yhden lomapäivän ja saatiin viettää mökillä hieman pidennetty viikonloppu. Hieman enemmän aikaa rauhoittua, lämmittää takkaa, nukkua pitkään, syödä hyvin, saunoa, katsoa maratonina Game of Thrones -sarjaa, pyöräillä koiran kanssa, nauttia luonnosta, ulkoilla ja lämmitellä ulkoilun päätteeksi Disaronnolla höystetyllä kaakaolla sekä pannarilla, josta lisää myöhemmässä postauksessa...

Ja note to myself: seuraavan kerran, kun yrität travel light, niin muista edes kunnon ulkoilukengät ja kerrasto.
 

Lokakuu

Syyskuu

Elokuu

Heinäkuu

Kesäkuu

Toukokuu

Pääsiäinen

Pääsiäiskokko naapurirannalla.

Viikko sitten olimme vielä täällä. Mökillä. Hiihtolomalla, jonne lähdettiin ilman suksia. Kirpputorilta sitten löytyi vanha Järvisen suksisetti, ylisuurine monoineen, joilla pääsin hiihtämään koiran kanssa, kuten olin koko talven haaveillut. Jäätä Päijänteellää riitti vielä niin paksulti, että jäällekin uskaltauduttiin.

Joutsenia ja kurkia ei tänä vuonna juurikaan vielä näkynyt. Bongasin vain yhden joutsenpariskunnan lentämästä aamulla järven jäistä pintaa pitkin.

Ihana viikko, jonka aikana taas ulkoiltiin ja syötiin paljon, rentouduttiin, saunottiin ja nukuttiin. Pitkät aurinkoiset aamut istuttiin saunan kuistilla, nautiskellen valosta ja lämmöstä.

Parasta mökkievästä ulkoilun jälkeen on kyllä isännän tekemä kermainen lohikeitto. Keitto muuttuu aina vain paremmaksi, kun se on saanut valmistuksen jälkeen maustua jääkaapissa päivän. Tai pari. Niinpä teimme tällä kertaa keiton ennakkoon ja söimme sitä vasta seuraavana päivänä hiihtoseikkailun päätteeksi. Ja hiihtopäivän palautusjuomaksi hotshot. Tai pari.

» Lohikeitto

Koirat taas nauttivat kalansa jäljittämällä tonnikalajälkeä. Tältä kolmikolta ei kyllä jää yksikään tonnikala hukkaan.

Naapurirannalla loimotti pääsiäiskokko, jäätynyt järvi piti öisin melkoista kuminaa sekä pauketta ja täysikuun loisteessa voi melkein nähdä pääsiäisnoitien lentelevän luutineen.