Kauneimmat kesäkukat

Viikko sitten sain puhelun Etelän-Suomen Sanomista, jossa kerrottiin, että ottamani valokuva oli voittanut Kauneimmat kesäkukat -kuvatempauksen. Huomasin jo kilpailun ollessa käynnissä, että kuvani oli kerännyt ihan mukavasti katselukertoja 430 muun kukkakuvan joukosta. Kuva pienen puhelinhaastattelun kera julkaistiin eilen jaetussa Etelä-Suomen Sanomien kesäliitteessä.

Kuva on otettu mökkirannasta pari vuotta sitten auringonlaskun aikaan. Lumpeenkukat olivat jo nukkumassa, mutta ulpukat vielä valvoivat. Oli Pökö-herran syntymäpäivä ja olimme rakentaneet koko päivän mökille uutta aittaa. Illalla menin kameran kanssa rantaan, kun auringonlasku värjäsi Päijänteen pinnan punaisellaan.

Pitänee lähettää kuvia muihinkin kuvatempauksiin ja -kilpailuihin, jos onni vielä jatkuisi.

Ohikiitävä aika

Harmittaa, ohikiitävä aika, tuuli.
Kirsikankukat, eiväthän ne halua, ja silti varisevat.

- Eifuku Mon-in (suom. Arto Lappi 2005)

 
Blogihiljaisuus jatkuu. Oman pihan kirsikkapuu on kukassa. Viikonloppuna on edessä isoisäni hautajaiset.

Takana taas on mm. viikon flunssa, yhdet häät, parin päivän Pietarinreissu, lähes päivittäisiä sairaalavierailuita isän ja mummin luona, yhdistystomintaa; vuosikokouksia, jäsenlehden taittoa, kuoritusta ja postitusta sekä ystävien vauvauutisia.

Häistä ja Pietarista kuvia ja tunnelmia luvassa myöhemmin, kunhan ukki on saatu saateltua viimeiselle matkalleen.
 

Pihapäivä

Aurinkoinen ja lämmin pihapäivä. Piti vain vähän haravoida, mutta mopo lähti käsistä ja pihalla vierähtikin useampi tunti. Tuli haravoitua, siivottua kasvimaata ja poistettua vanha reunakivetys. Taas on aloitettava taistelu myös lehtokotiloita vastaan, jotka olivat nyt vallanneet mansikkamaankin.

Viinimarjapensaat olivat selvinneet talvesta ja narsissitkin nostivat jo päätään. Vanha raparperi oli luovuttanut lopullisesti eikä siitä näkynyt enää jälkeäkään, mutta toinen raparperi näyttää sitkeilevän talvenkin jälkeen. Kohta pääseekin siis taas nauttimaan rapsakkaa raparperipaistosta. Ruukuissa ei ole vielä ketään asukkaita. Mitäköhän helppoa ja hyvää niihin keksisi?

Vanha herra otti rennosti, toinen vanhus innostui palloilemaan ja iso musta avusti luvallisesti kaivuuhommissa. Tosin kun silmä vältti oli kukkapenkin reunuskin kaivettu hetkessä uuteen uskoon.

Aidan reunustalla oli reunakivetys, josta reunakivet olivat romahtaneet ja tippuilleet pois. Innostuttiin sitten siirtämään kivet ja kaivamaan auki koko reunus. Tarina ei vielä kerro mitä siihen tulee tilalle. Kukkia, marjapensaita tai kasvatuslaatikoita. Tai kenties niitä kaikkia. Tai kenties ei mitään. Aidan takana on metsikkö, josta lehtokotilot vyöryvät laumoittain meidän pihan puolelle, joten pelkään, että ainakaan kukat eivät tule olemaan kovin pitkäikäisiä ja niille käy samoin kuten samettiruusuilleni muutama vuosi sitten. 
 

Villasukkia tuolinjaloille

Tuolinjalkojen villasukat ovat kätevä tapa estää tuolinjalkoja naarmuttamasta lattiaa. Tuolinjalkojen pohjaan liimattavat huopatassut eivät meillä ikinä oikein pysyneet tuolien jaloissa, koska niiden liimapintaan tarttuu koiran karvoja ja sitten ne irtosivat kokonaan. Tuolien omat huopaiset villasukat ovatkin toimineet siinä mielessä paremmin.

Idean näihin tuolinjalkojen huopaisiin villasukkiin löysin Pinterestin kautta.

En onnistunut löytämään Huopanen-lankaa kaupoista joissa minä liikun, joten tilasin sitä netissä Lankatalo Tapion verkkokaupasta. 5.0 kokoisella koukulla virkkasin ensin kolme erikokoista koekappaletta, jotka huovutin pyykkikoneessa ja mallailin niitä tuolinjalkoihin. Kun sopiva koko oli selvillä olikin aika koukutella loput 23 villasukkaa. Kolme lankakerää riitti juuri sopivasti kuuden tuolin jalkoihin.

Tuolin villasukkien resepti mukaili virkattujen korien ohjetta; alkuun vetosolmu ja kolme ketjusilmukkaa, jotka yhdistetään renkaaksi piilosilmukalla.  Renkaaseen 11-12 kiinteää silmukkaa ja seuraavalla kierroksella joka toiseen silmukkaan yksi ja joka toiseen kaksi kiinteää silmukkaa. Kolmannella kierroksella yksi kiinteä silmukka per silmukka ja niin puksutetaan niin kauan kunnes haluttu korkeus on saavutettu. Reunaan tein vielä kerroksen piilosolmukoita silmukoiden takareunasta.

Isomman sukan saa tehtyä tekemällä toisella kierroksella kaksi silmukkaa jokaiseen silmukkaan tai pienemmän sukan tekemällä alusta alkaen vain yhden silmukan jokaiseen silmukkaan.

Valmiit sukat heitin pyykkikoneeseen 40 asteeseen pyörimään pyyhkeen kanssa. Koe-erään työnsin töppösten sisälle pieniä muovipussejakin, jotta ne eivät huopuisi kiinni, mutta pussit olivat lennelleet töppösistä ulos. Kosteana suoraan koneesta  tulleena huopatossut näyttivät vähän epätoivoisilta mytyiltä, mutta kummasti ne muotoutuivat oikeaan muotoonsa, kun venyttelin sukat tuolin jalkojen päälle.

Toivon, että nämä huopaiset villasukat olisivat helpompi imaista puhtaiksi kuin perinteisemmät liimattavat huopatassut. Nyt on ainakin hiljaista kuin huopatossutehtaalla, kun tuolin jalat eivät raavi lattiaa ja parketti kiittää!
 

DIY koiranpeti

French By Design -blogista bongasin Super Easy DIY: Dog Bed -postauksen, josta se idea sitten lähti.

Lauantain kirpputorikierroksella muistelin nähneeni juuri tarkoitukseen sopivan puulaatikon ja sunnuntaina se pitikin heti mennä noukkimaan sieltä talteen. Löysin myös petauspatjan, josta saa hyvän koiranpatjan, kunhan siihen ompelee päällisen.

Laatikolle näytettiin hieman teräsharjaa ja nailonlaikkaa, jonka jälkeen pintaan sipaistiin liiteristä löytynyttä kalusteöljyä.

Öljyämisen jälkeen laatikko kuivui pari päivää terassilla ja sitten päästiinkin jo sovittelemaan sen sisään peittoa. Ja koiria.

Isolle mustalle uusi peti näyttää ainakin kelpaavan. Vaikka se on iso poika niin se osaa nukkua niin pienenä keräkaalina, että mahtuu laatikossa hienosti pötköttelemään. Se hyppäsikin laatikkoon jo ennenkuin sitä saatiin edes sisälle asti.

Enää ei harmita, että Hullujen päivien koiranpeti -tarjous meni ohi. Tästä tuli paljon hienompi.


Koirien aikaisempi suosikkipeti on vanha matkalaukku, joka onkin kätevä matkamalli. Mökille lähdettäessä matkalaukkuun pakataan koirien tavarat ja itse matkalaukku toimii mökillä sitten Loby-koiran petinä (bulldoggivanhukset saavat mökillä nukkua sängyssä).

Suklaatryffeleitä Domino-kekseistä

Perinteisten munkkien sijaan meillä taiottiinkin vapuksi tällaisia suklaapalleroita. Bongasin juuri vapun alla vastaavanlaisia palleroita Pieni Lintu -blogissa ja ne vaikuttivat sopivan yksinkertaisilta minunkin valmistettavaksi.

Pieni Lintu -blogissa Domino-massan notkistamiseen oli käytetty kahvia, mutta itse en ole kovinkaan suuri kahvin ystävä, joten omiin palleroihini laitoin maustamatonta tuorejuustoa. Miehen palleroihin tuli kahvia ja loraus Amaretto-likööriä.

Tarvikkeet ovat siis varsin yksinkertaiset:

• paketti Dominoita (350 g)
• maustamatonta tuorejuustoa (100 g)
• loraus kahvia
• kuorrutukseen pari suklaalevyä sekä
• strösseliä tai nonparelleja

Puolet keksipaketista siis käytettiin tuorejuustopalleroihin ja puolet kahvipalleroihin.

Keksit murskattiin morttelin avulla tasaiseksi massaksi. Koska palluroita tehtiin kahta eri sorttia käytin vain puolet tuorejuustopaketista (eli 100 g). Toiseen seokseen lurautettiin kahvia. Kylmää kahvia tarvitaan todellakin vain pieni loraus, parin ruokalusikallisen verran. Meillä sitä lurahti joukkoon vähän liikaa, mutta asia oli korjattavissa pitämällä massaa vähän kauemmin jääkaapissa kovettumassa.

Näin syntyneet massat siis laitettiin jääkaappiin jähmettymään. Sen jälkeen massasta pyöriteltiin palleroita ja ne laitettiin uudelleen jääkaappiin kovettumaan. Kahvipallurat olivat sen verran lurumpia, liiasta kahvista johtuen, että ne pistettiin pakkasen puolelle.

Kuorrutuksen teko alkoi paloittelemalla suklaat ja sulattamalla ne mikrossa. Mikrossa suklaata kannattaa sulattaa vähän aikaa kerrallaan, välillä hämmentäen, kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Ja sitten alkoikin se haastavin osuus; palleroiden kuorrutus.

Kahden lusikan avulla pyörittelin palleroita suklaassa ja sitten ripautin päälle hieman strösseliä. Pakastimessa kovettuneet pallurat olivat niin kylmiä, että suklaa jähmettyi niiden pinnalle nopeasti ja ne imaisivat itseensä enemmän suklaata. Tässä työvaiheessa riittää vielä hiottavaa, jotta palluroista saisi mahdollisimman nättejä. Konvehti- tai minimuffinivuoat auttaisivat varmasti saamaan niistä sievempiä. Kuorrutuksen jälkeen pallurat laitettiin takaisin jääkaappiin, jotta suklaakuorrutus kovettui.

Mitään pikaisia herkkuja nämä eivät siis olleetkaan, koska jähmettymisiin ja kovettamisiin menee aikaa. Oman makeanhimoni sain kuitenkin tyydytettyä jo nuolemalla suklaiset valmistusastiat puhtaaksi, joten itse suklaaherkkujen nauttimisen jätin suosiolla seuraavalle päivälle ja pallurat saivat jähmettyä kaapissa rauhassa yön yli. Supermakeita palluroitakaan ei voi syödä kerrallaan kuin korkeintaan pari kappaletta, joten ei kannata huolestua vaikka keksimassa saattaa valmistusvaiheessa näyttää säälittävän pieneltä kökköseltä.

Samalla reseptillä voi valmistaa myös suosittuja cookie popseja.

ps. palluroita valmistaessa mietimme, että minkä takia suklaatryffeileitä sanotaan tryffeleiksi, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä niiden tryffelisienien kanssa? Samankaltaisen ulkomuodon takiako?