Pihapäivä

Aurinkoinen ja lämmin pihapäivä. Piti vain vähän haravoida, mutta mopo lähti käsistä ja pihalla vierähtikin useampi tunti. Tuli haravoitua, siivottua kasvimaata ja poistettua vanha reunakivetys. Taas on aloitettava taistelu myös lehtokotiloita vastaan, jotka olivat nyt vallanneet mansikkamaankin.

Viinimarjapensaat olivat selvinneet talvesta ja narsissitkin nostivat jo päätään. Vanha raparperi oli luovuttanut lopullisesti eikä siitä näkynyt enää jälkeäkään, mutta toinen raparperi näyttää sitkeilevän talvenkin jälkeen. Kohta pääseekin siis taas nauttimaan rapsakkaa raparperipaistosta. Ruukuissa ei ole vielä ketään asukkaita. Mitäköhän helppoa ja hyvää niihin keksisi?

Vanha herra otti rennosti, toinen vanhus innostui palloilemaan ja iso musta avusti luvallisesti kaivuuhommissa. Tosin kun silmä vältti oli kukkapenkin reunuskin kaivettu hetkessä uuteen uskoon.

Aidan reunustalla oli reunakivetys, josta reunakivet olivat romahtaneet ja tippuilleet pois. Innostuttiin sitten siirtämään kivet ja kaivamaan auki koko reunus. Tarina ei vielä kerro mitä siihen tulee tilalle. Kukkia, marjapensaita tai kasvatuslaatikoita. Tai kenties niitä kaikkia. Tai kenties ei mitään. Aidan takana on metsikkö, josta lehtokotilot vyöryvät laumoittain meidän pihan puolelle, joten pelkään, että ainakaan kukat eivät tule olemaan kovin pitkäikäisiä ja niille käy samoin kuten samettiruusuilleni muutama vuosi sitten.