Aspendos – maailman parhaiten säilynyt amfiteatteri

Noin 100 kilometrin päässä Turkin Alanyasta sijaitsee Aspendoksen antiikin aikainen kaupunki, jossa sijaitsee maailman parhaiten säilynyt antiikin teatteri.

Aspendos oli muinainen kaupunki, joka sijaitsi antiikin aikaisen Pamfylian alueella, Vähä-Aasian etelärannikolla. Pamfylia sijaitsi Lyykian ja Kilikian välissä, nykyisen Turkin alueella, Antalyan maakunnassa ja ulottui Välimerestä Taurusvuoristoon asti. Pamfylian alueen tärkeimmät kaupungit olivat Adalia (Antalya), Coracesium (Alanya), Perge, Aspendos, Side ja Sillyon.

Aspendoksen kaupunki löytyy nykyisen Antalyan Serikin alueelta, noin 40 kilometriä itään Antalyan kaupungista. Kaupunki sijaitsee Välimerestä noin 16 kilometriä sisämaahan. Kerrotaan, että kaupungin läheinen Eurymedon (Köprüçay) -joki oli aikoinaan purjehdettavissa Aspendokseen asti ja kaupungista tulikin tärkeä ja rikas kauppakaupunki, jota hallitsivat peräkkäin kreikkalaiset, persialaiset, roomalaiset ja selzukit.

Aspendoksen amfiteatteri

Aspendoksen rakennuksista tunnetuin on roomalainen teatteri, jota pidetään maailman parhaiten säilyneenä antiikin aikaisena teatterina.  

Aspendoksen teatteri rakennettiin Rooman keisarin Marcus Aureliuksen vallan (161-180) aikana. Teatterin seinässä olevien kirjoitusten ansiosta tiedetään, että teatterin suunnitteli Aspendoksessa syntynyt arkkitehti nimeltä Zenon, Theodoruksen poika. Teatterin rakennuksen rahoittivat kaksi rikasta veljestä, A.Curtius Crispinus Arruntianus ja A.Curtius Crispinus, jotka lahjoittivat teatterin kaupungille.

Roomalaisen teatterin keskipiste on näyttämö (proscaenium) ja katsomoa vastapäätä on näyttävä koristeltu seinä (scaenae frons), jota reunustaa kaksi tornia. Teatterin näyttävä julkisivu on noin 100 metriä leveä ja 22 metriä korkea. 

Teatterista tekee ainutlaatuisen tosiaan se kuinka hyvin se on säilynyt kaikkine koristeineen. Arvellaan, että teatteri on säilynyt niin hyvin, koska selzukit kunnostivat sitä 1200-luvulla ja sulttaani Alaeddin Keykubat I piti sitä hetken aikaa palatsinaan. Samainen seldžukkisulttaani rakennutti myös Alanyan tunnusmerkkinä pidetyn punaisen tornin ja telakan.

Uudet tutkimukset ovat paljastaneet, että teatterin mahtui 7300-7600 katsojaa (istumaleveys 45 cm henkilöä kohti). Teatterin kapasiteetti saattoi olla jopa 8500 ihmistä, jos myös portaita käytettiin istumapaikkana muinaisissa esityksissä. Teatterin katsomo (cavea) on jaettu kahteen osaan vaakasuoralla käytävällä (diazooma). Alaosassa on 20 istuinriviä ja yläosassa 21 riviä. Katsomon yläpuolella on katettu osio näyttävine kaarikäytävineen. 

Aspendoksen amfiteatteri tunnetaan erinomaisesta akustiikastaan ​​ja teatterissa onkin järjestetty vuodesta 1994 vuosittaiset kansainväliset ooppera- ja balettifestivaalit, Aspendos International Opera and Ballet Festival (Aspendos Uluslararası Opera ve Bale Festivali).

Sisäänpääsy teatteriin helmikuussa 2021 maksoi 50 Turkin liiraa (n. 5,70 €). 

Aspendoksen teatteri on lisätty myös alustavasti UNESCOn maailmanperintöluetteloon:
» UNESCO Tentative Lists: The Theatre and Aqueducts of the Ancient City of Aspendos, https://whc.unesco.org/en/tentativelists/6036/

Vieraillessamme Aspendoksessa oli teatterin parkkipaikka täynnä autoja. Rekkoja, pakettiautoja, asuntoautoja, ambulanssi ja jopa tuulikone. Teatteri oli avoinna, mutta viereinen antiikkinen kaupunki oli suljettuna. Teatterin alue olikin muutamaa turistia lukuunottamatta lähes tyhjä ja vain parkkipaikalla hääräsi muutamia muonittajia. Teatterista palatessamme kysyimme asiaa ja saimme vahvistuksen epäilyksillemme, paikalla oli kuvausryhmä tekemässä jotain filmiä tai elokuvaa, mutta eivät kuitenkaan saaneet kertoa vielä mitä filmiä. Mielenkiintoista kuulla ja nähdä mitä filmimateriaalia täältä sitten joskus tulee.

edit: paikallisista uutisista selvisikin sittemmin, että Jason Statham oli viettänyt pari kuukautta Antalyan ja Serikin alueella kuvaamassa uutta Guy Ritchien ohjaamaa elokuvaa "Five Eyes" ja hän oli myös julkaissut Instagram-tilillään kuvia Aspendoksen teatterista:
» https://www.yenialanya.com/haber/6695123/aspendosta-poz-verdi-jason-stathamin-paylasimina-milyonlarca-begeni

Ohessa vielä omaa filmimateriaaliani Aspendoksen teatterista. Ei minusta ehkä ihan vielä tubettajaa tai vloggaajaa tule vapisevine käsineni, mutta video kertoo kuitenkin vähän enemmän kuin pelkät kuvat.

Aspendoksen akvedukti

Seuraavaksi suuntasimme ihailemaan muinaisen akveduktin raunioita, jotka löytyvät aivan Aspendoksen teatterin läheltä. Roomalaiset keksivät aikoinaan tämän vesijohtojärjestelmän, jossa vesi virtaa painovoimaisesti pitkin sillan kaltaista vesijohtoa.

Aspendoksen akvedukti toi vettä kaupunkiin vuoristosta, joka sijaitsi kaupungista noin 15 kilometriä pohjoiseen. Vesi oli elintärkeää paitsi Aspendoksen kaupungille myös koko Pamfylian tasangolle ja sen ansiosta seudusta saatiin hedelmällinen ja siellä saatiin viljeltyä runsaasti viljaa. Aspendoksen akveduktien sifonit ovat erittäin hyvin säilyneet ja niiden ansiosta tutkijat saavat lisää tietoa näiden muinaisten vesijohtojen toiminnasta, rakenteiden käytöstä ja rakennustekniikasta.

Aspendoksen akvedukti on myös lisätty alustavasti UNESCOn maailmanperintöluetteloon ja UNESCOn sivuilta löytyy lisää tietoa näistä muinaisista vesijohdoista:
» UNESCO Tentative Lists: The Theatre and Aqueducts of the Ancient City of Aspendos, https://whc.unesco.org/en/tentativelists/6036/

Akveduktin raunioilla oli turkkilaisia rouvia kauppaamassa tuoretta appelsiini- ja granaattiomenamehua sekä käsitöitä ja muita matkamuistoja. Juttelimme rouvien kanssa hetken, sekalaisesti englannin ja turkin kieltä käyttäen. Rouvat tarjosivat maistiaisia juuri puista poimituista appelsiineista, antoivat lahjaksi onnea tuovan nazar-silmän ja toivottivat tervetulleiksi pian myös uudelleen. Kalkkunat, kukot ja kanat tepastelivat alueella sekä mantelipuu oli komeassa kukassa.

Eurymedon-silta

Matkalla näimme kyltin Selçuklu Köprüsü ja pysähdyimme vielä roomalaisella sillalla. Silta tunnetaan myös nimellä Belkıs tai Vanha silta. 225 metriä pitkä silta rakennettiin Rooman valtakunnan aikana ja se ylittää Köprüçay-joen, jota pitkin pääsi purjehtimaan aikoinaan Aspendoksen kaupunkiin. Antiikin aikoina Köprüçay tunnettiin nimellä Eurymedon-joki. 

Silta tuhoutui maanjäristyksissä ja selzukit rakensivat uuden sillan vanhan sillan perustalle 1200-luvulla. Siltaa on kunnostettu myös vuosina 1996-1998.

Tänne ei ollut kevät vielä yltänyt. Jokea reunustavat puut olivat vielä lehdettöminä ja taustalla siinsivät lumiluippuiset vuoret.

Kind Stones – hyvän mielen kivet Alanyassa

Oletko koskaan kadulla kulkiessasi törmännyt käsinmaalattuun kiveen, johon on kirjoitettu motivoiva tai mieltä piristävä viesti? Olet saattanut löytää hyvän mielen kiven!

The Kindness Rock Project on viraali-ilmiö, jossa ihmiset maalaavat kiviä ja jättävät ne julkisiin paikkoihin muiden ihmisten löydettäviksi ja kerättäviksi. Kiviin kirjoitetaan yleensä inspiroivia viestejä tai motivoivia sanoja. Kivien tarkoitus onkin levittää positiivisuutta, ystävällisyyttä ja rakkautta ihmisille ympäri maailmaa.

Jos löydät mieluisan maalatun kiven voit pitää sen itselläsi onnea tuomassa, piilottaa sen uudelleen tai jättää sen paikoilleen. 
 

The Kindness Rock Project

The Kindness Rock Project on peräisin Yhdysvalloista ja sieltä se on levinnyt ympäri maailmaa. Projektin aloitti Megan Murphy vuonna 2015. Hän kirjoitti kiveen "You've got this" ja jätti sen Cape Codin rannalle, Massachusettsissa. Ystävän löydettyä kiven, hän alkoi jättämään jälkeensä lisää kiviä inspiroivilla viesteillä.
» www.thekindnessrocksproject.com

Maalattujen kivien suosio on kasvanut taas COVID-19-pandemian aikana. Kivien maalaaminen on suosittu harrastus ympäri maailmaa ja se on pysynyt uskollisena alkuperäiselle tarkoitukselleen levittää ystävällisyyttä. Kuvia maalatuista kivistä ja vihjeitä niiden löytämisestä jaetaan Instagram- ja Facebook-ryhmissä. Maailmalla, erityisesti Yhdysvalloissa, on isoja ryhmiä, jotka saattavat kirjoittaa kiviin myös oman hashtaginsa tai Facebook-ryhmänsä nimen. 

Myös Turkin Alanyasta löytyy oma Instagram profiilinsa näille kilteille kiville, @kindstonesalanya -profiilii on ollut toiminnassa jo vuodesta 2018 ja sieltä löytyy myös hyviä vinkkejä mistä kiviä voi Alanyassa bongailla:
» www.instagram.com/kindstonesalanya

Maalatuille kiville on olemassa myös oma kansainvälinen Drop a Rock -päivänsä, jota vietetään 3. heinäkuuta ja erityisesti silloin ihmisiä kannustetaan jättämään maalattu kivi julkiseen paikkaan.

Suomessa maalatuilla "kehukivillä" on taisteltu myös koulukiusaamista vastaan:
» Motiivi-lehti: Hyvän mielen kehukivet leviävät Salosta maailmalle, sinäkin voit osallistua 

Uusi korona-ajan harrastus

Törmäsin @kindstonesalanya -Instagram profiiliin kaverini kautta ja hurahdin heti tällaiseen "hörhöilyprojektiin" ("hörhöilyksi" kutsun leikkisästi ja positiivisella mielellä kaikkea unelmakarttojen tekoa yms. itsensä kehittämistä). Erityisesti nämä korona-ajat tarvitsevat mielestäni positiivisia ja motivoivia viestejä, kun mielen saattaa joskus muuten täyttää niin helposti turhautuminen ja toivottomuus. Turkissa on nyt korona-aikaan ulkonaliikkumiskielto iltaisin (klo 21-05) ja viikonloppuisin, joten nehän ovat mitä parhainta aikaa kivien maalailulle ja askartelulle sekä samalla myös oman mielensä psyykkamiselle positiivisempiin aatoksiin.

Kivet voivat olla mitä tahansa kokoa tai muotoa. Kivien on tarkoitus tehdä ihmisistä onnellisia, joten kiviin kirjoitettujen lauseiden tulisi olla aina positiivisia. Koskaan ei voi tietää kuka kiven tulee löytämään. Mikäli motivaatio on hukassa löytyy netistä googlaamalla, Instagrammista ja Pinterestistä lukemattomia ideoita kivien maalaamiseen.

Ensimmäinen satsini kiviä syntyi viikonloppuna ja tyylilleni uskollisena musta-valkoisina, muun värisiä maaleja tai tusseja en edes omista. Ainakaan vielä. En ole kovin taitava siveltimien käyttäjä, joten tekstit syntyivät helpommin tussilla. Posca-merkkiset tussit ovat hyviä ja pysyvät hyvin erilaisilla pinnoilla.

Kun kivet ovat valmiita on aika viedä ne muiden löydettäviksi. Kivet tulisi sijoittaa avoimiin, julkisiin paikkoihin. Paikallinen puisto, puiston penkki tai patsaan reunusta ovat esimerkiksi erinomaisia ​​paikkoja. Alanyassa suosittuja paikkoja kivien bongaamiselle ovat varsinkin rantabulevardit penkkeineen, patsaineen ja kaiteineen. 

Kivien bongailu lenkin varrella on mukavaa puuhaa. Joskus yksinkertainenkin positiivinen viesti voi piristää koko päivän! Kivet näyttivät katoavan aika nopsaan. Hyvä, kun kuvan ehdin ottamaan, niin pieni käsi kävi jo kiven nappaamassa. Ainoastaan yksi kivi oli niin hyvin "piilotettu", että se oli säilynyt vielä seuraavaankin päivään. Muistathan kuitenkin, että jos olet matkustamassa pois Turkista, on kivet parempi jättää Alanyaan jatkamaan muiden ilostuttamista, jotta lentokentän turvatarkastuksessa ja tullissa ei tule ongelmia.

Mukava harrastus koko perheelle, erinomainen myös perheen pienimmille! 

Ps. tunnistatko paikat, jonne "piilotin" kiveni? ;)

Hierapoliksen arkeologinen museo ja amfiteatteri

Turkissa, nykyisen Denizlin kaupungin alueella, kuumien lähteiden äärellä sijaitsee antiikin Kreikan kaupunki Hierapolis. Hierapoliksen kaupungin rauniot ovat Pamukkalen kuuluisien valkoisten kalkkikivikallioiden ja luonnonaltaiden vieressä. 

Turkin alueen historiaa tutkiessani intouduin kirjoittamaan nyt erillisen blogikirjoituksen tästä Hierapoliksen museosta ja amfiteatterista, joissa pääsin vierailemaan lokakuussa 2018 työskennellessäni suomenkielisenä matkaoppaana. 

Kirjoitin sinä vuonna blogikirjoituksen myös Pamukkalesta ja Hierapoliksesta:
» lauluni sadepäivän varalle: Pamukkale ja Hierapolis 

Hierapoliksen antiikkikaupunki

Hierapoliksen alueella on pitkä ja vaiherikas historia. Antiikkikaupungin syntyhistoria on hieman hämärän peitossa ja alueen vanhoista sivilisaatioista löytyy niukalti tietoa. Alueella on ollut pyhä paikka temppeleineen jo heettiläisten ja fryygialaisten hallitessa Anatoliaa. Hierapolis mainitaan aikakirjoissa jo hellenistisellä kaudella vuonna 183 eaa. ja uskotaan, että Hierapoliksen perustivat Pergamonin Attalidit eli attalidien hallitsijasuku. Hierapolis liitettiin Rooman valtakuntaan vuonna 133 eaa. Kaupunki kukoisti ja saavutti tärkeimmän kultakautensa 100–200-luvuilla. Parhaimmillaan siellä asui yli 10 000 asukasta. Roomalaisen ulkonäkönsä kaupunki sai Rooman keisarien Septimus Severuksen ja Caracallan aikoina. Hierapolis olikin yksi Rooman valtakunnan merkittävimmistä kaupungeista taiteen, filosofian ja kaupan aloilla. Kun keisari Konstantinus hyväksyi kristinuskon vuonna 330, kaupungista tehtiin piispakunta. Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan aikana Hierapoliksesta ja sen kirkoista tuli tärkeä uskonnollinen keskus. Hierapoliksen vieressä sijainnut Laodikea oli myös yksi Raamatun ilmestyskirjassa mainituista seitsemästä kirkkokunnasta (Ilmestyskirja 1:11). 

Hierapoliksen kaupunkia ovat kurittaneet monet maanjäristykset, joiden myötä kaupunki on monesti tuhoutunut lähes kokonaan ja rakennettu jälleen uudelleen. Kaupallisen merkityksen väheneminen, idästä tulleet seldžukkivalloittajat ja viimeinen suuri maanjäristys vuonna 1357 lopulta kuihduttivat kaupungin ja sen asukkaat muuttivat muualle.

Hierapolis lisättiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1988.
» UNESCO: Hierapolis-Pamukkale, http://whc.unesco.org/en/list/485

Hierapoliksen arkeologinen museo

Pitkästä historiasta on jäänyt jäljelle onneksi paljon jälkiä, rakennuksia ja esineitä. Hierapoliksen kaupungin kreikkalais-roomalaisen kauden yksi suurimmista rakennuksista on roomalainen kylpylä, joka on toiminut Hierapoliksen arkeologisena museona vuodesta 1984. Museo sijaitsee Pamukkalen Kleopatran altaan vieressä ja sinne on erillinen sisäänpääsymaksu.

Museossa on näytteillä Hierapoliksen alueelta löydettyjä patsaita, pylväitä, kolikoita, koruja, öljylamppuja ja muita käyttöesineitä. Hierapoliksen alueen lisäksi museo esittelee kattavasti löytöjä myös muista läheisistä muinaisista kaupungeista, kuten Laodikean, Colossaen, Triapoliksen ja Arrudan kaupungeista. Lisäksi museossa on esillä Carian, Pisidian ja Lydian alueilta peräisin olevia esineitä.

Hierapoliksen arkeologisen museon näyttelytilat koostuvat kolmesta huoneesta sekä avoimesta alueesta, jota tiettävästi käytettiin aikoinaan kirjastona ja kuntosalina. Jokaisessa huoneessa on erilaiset näyttelyt: patsaat ja sarkofagit, pienet artefakti-esineet ja teatterin raunioista löydetyt reliefit ja patsaat.

Ensimmäisessä huoneessa on esineitä Hierapoliksen ja Laodikean kaivauksista, sarkofageja, patsaita, hautakiviä ja pylväitä. Hierapoliksessa on yksi maailman suurimmista nekropoliksista eli kuolleiden kaupungeista, joten erityisen näyttäviä ovat paikalliset hautomuistomerkit, hautakivet ja sarkofagit. 

Seuraavassa huoneessa on esillä pieniä löytöjä monista arkeologisista kohteista Denizlistä ja sen ympäristöstä. Näytillä on esineitä useilta sivilisaatioilta viimeisen 4000 vuoden ajalta. Pronssikautisia epäjumalia esittäviä kivipatsaita ja muita kiviesineitä, hellenistisen, roomalaisen ja bysanttilaisen ajan koruja, öljylamppuja sekä mittava kolikkokokoelma. Kolikkokokoelman vanhin kolikko on lyöty 6. vuosisadalla. Sen lisäksi näyttelyssä on hellenistisen, roomalaisen, bysanttilaisen, seldžukkien ja ottomaanien ajan kulta-, hopea- ja pronssirahoja.

Viimeisessä huoneessa on Hierapolis-teatterin koristeellisia reliefejä ja patsaita. Reliefejä on omistettu esimerkiksi Apollon ja Artemiksen myytille sekä Rooman keisarin Septimius Severuksen kruunajaisille.

Hierapoliksen amfiteatteri

100-luvulla rakennettu Hierapoliksen amfiteatteri on yksi alueen tärkeimmistä rakennuksista. Teatteri rakennettiin todennäköisesti vuonna 129 keisari Hadrianuksen vierailulle. Hadrianus oli Rooman keisari, joka hallitsi vuosina 117–138. 

Roomalaisessa amfiteatterissa oli puoliympyrän muotoinen areena eli näyttämö ja sitä ympäröi portaittain nouseva katsomo. Katsomossa oli 50 istuinriviä, jotka oli jaettu portailla seitsemään osaan. Hierapoliksen teatteriin mahtui noin 15 000 katsojaa seuraamaan roomalaisten järjestämiä taistelunäytöksiä. Näytöksiin oli yleensä vapaa pääsy ja niillä pyrittiin pitämään kansa tyytyväisenä. Istumapaikat määräytyivät yhteiskunnallisen aseman mukaan. Näyttämön reunalla oli keisarin ja muiden arvovieraiden istuimia. Naiset taas joutuivat yleensä kauas areenasta, katsomon yläosiin, koska amfiteatterissa järjestettyjä raakoja eläin- ja gladiaattorinäytöksiä ei pidetty naisille sopivina. 

Hierapoliksen amfiteatteri sijaitsee pienessä mäessä, Pamukkalen eteläisen portin luona, ja sinne on vähän kiipeämistä, mutta teatterin katsomon yläosista on hienot näköalat Pamukkalen ylle.

Blogikirjoitukset kartalla

Tervetuloa seikkailulle Turkkiin! Tältä kartalta löydät Lauluni sadepäivän varalle -blogin Turkki-aiheisia kirjoituksia. 

Klikkaamalla ikonia kartalla pääset lukemaan kohteesta lisää. 

Blogikirjoitusten kohteet on jaoteltu muutamaan eri kategoriaan:

• turkoosi ikoni: Alanyan nähtävyydet
• keltainen ikoni: Alanyan kahvilat ja ravintolat
• vaaleanpunainen ikoni: Nähtävyydet Alanyan lähistöllä
• vihreä ikoni: Side & Manavgat
• violetti ikoni: Nähtävyydet muualla Turkissa
• sininen ikoni: Istanbulin nähtävyydet

Jos avaat kartan uuteen välilehteen näet kategoriat suoraan sivun vasemmassa reunassa ja pääset selaamaan niitä helpommin (ei näköjään toimi mobiilinäkymässä):

» Avaa kartta uuteen välilehteen

Voi kuinka janoankaan päästä laajentamaan reviiriäni ja päästä seikkailemaan ympäri Turkkia. Haaveissani on ollut jo pitkään roadtrip pitkin Turkin etelärannikkoa; Antalya, Kemer, Demre, Kaş, Fethiye, Marmaris, Bodrum... Lisäksi Turkin isot kaupungit Istanbul, Ankara, Izmir ja Adana kaipaavat tutkimista. Pohjoiseen Mustanmeren rannikolle Samsuniin ja Trabzoniin. Alanyasta itään Konya, Adana ja Kappadokia ja miksei myös Mardin ja Diyarbakir sekä tietysti Van järvineen ja kissoineen.

Jääkaappini oveen olen kerännyt magneetteja paikoista, joissa olen seikkaillut. Mukavia pieniä muistoja ja uusille on tilaa jääkaapin ovessa vielä paljon.

Mitä kohteita sinä suosittelisit Turkista tai mistä haluaisit lukea lisää blogikirjoituksia?

Luontokohteita? Historiallisia nähtävyyksiä? Kahviloita ja ravintoloita? 

Hıdırellezin ortodoksikirkko Alanyassa

Noin 10 kilometrin päässä Alanyan keskustasta, Hacımehmetlin kylässä, sijaitsee vanha ortodoksinen kirkko. 

Kirkko tunnetaan nimellä Hıdırellezin kirkko (Hıdırellez kilisesi) tai Pyhän Yrjön ortodoksikirkko (Hagios Georgios Kilisesi, Church of Saint George tai The Orthodox Church of the Great Martyr George). Google mapsista kirkko löytyi nimellä Hıdır İlyas Kilisesi.

Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja

Pyhä Yrjö eli Pyhä Yrjänä (kreikaksi Hagios Georgios) oli roomalainen sotilas, kristittyjen marttyyri, legendaarinen hahmo sekä monien maiden, kaupunkien, yliopistojen ja ryhmien, esimerkiksi partiolaisten suojelupyhimys. Legendan mukaan Yrjö syntyi 200-luvun lopulla ja hänen vanhempansa olivat kreikkalaista alkuperää olevia kristittyjä. Vuonna 303 Rooman keisari Diocletianus määräsi kristittyjen vainon Rooman valtakunnassa, koska varhaiskristityt kieltäytyivät palvomasta keisaria jumalana. Myös Yrjö kieltäytyi palvomaan keisaria ja tunnustautui itse kristityksi. Diocletianus raivostui keisarillisen päätöksen arvostelusta ja määräsi petturin kidutettavaksi sekä teloitettavaksi. Yrjö teloitettiin Nikomedeian muurin vieressä 23. huhtikuuta 303. Nikomedeia oli antiikin aikainen kaupunki Bithyniassa, nykyisen Turkin İzmitin kaupungin alueella. Teloituksen jälkeen kristityt alkoivat kunnioittamaan Yrjöä marttyyrina. Paavi Gelasius I kanonisoi Yrjön pyhimykseksi vuonna 494 ja Pyhän Yrjön muistopäivää vietetään sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 23. huhtikuuta. 

Yrjöstä liikkuu monia tarinoita, yhdessä tunnetuimmista legendoista hän voitti ja surmasi lohikäärmeen. Ikoneissa, freskoissa, vaakunoissa ja tauluissa Pyhä Yrjö kuvataankin usein valkoisen ratsun selässä surmaamassa lohikäärmettä.

Pyhän Yrjön ortodoksinen kirkko (Hagios Georgios Kilisesi)

Hıdırellezin ortodoksikirkon rakennusajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta arvellaan, että se on rakennettu 1800-luvun alussa. Kirkko on rakennettu rinteelle, josta on upeat näkymät Välimerelle ja Alanyan ylle.   

Pyhän Yrjön kirkko on suorakaiteen muotoinen, sen katto on rakennettu tiilestä, seinät ovat kivestä ja lattiat puusta. Kirkossa on puinen holvikatto ja puinen koristeltu parvi. Kirkon itä- ja länsipuolella on neljä ikkunaa ja pohjoispuolella kaksi ikkunaa. Ovia on kolme, itäpuolella kaksi, joista toinen vie kirkon parvelle.

Länsipuolella olevan oven yläosassa on ollut turkiksi kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitettu kirjoitus, jonka alkuperäinen versio on esillä nyt Alanyan arkeologisessa museossa. Kirjoituksen mukaan kirkko on kunnostettu vuonna 1873. Hıdırellezin kirkko suljettiin vuonna 1924, kun silloiset Alanyassa asuvat ortodoksit lähtivät Kreikkaan Kreikan ja Turkin väestönvaihdon takia. 

Vuonna 2013 Hıdırellezin kirkko siirtyi Alanyan kaupungin haltuun ja se peruskorjattiin vuonna 2015. Alanyassa asuu noin 3000 ortodoksia ja Alanyassa asuvat venäläiset ortodoksit ovat pitäneet kirkossa mm. jouluseremonioita.

Hıdırellezin kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Lisää tietoa kirkosta:
» Alanyan ortodoksit, https://www.alanya-orthodox.com/index.php/history/history-of-alanya
» Alanyan kaupunki, https://www.alanya.bel.tr/S/517/Hidirellez-Kilisesi
» Wikipedia, https://tr.m.wikipedia.org/wiki/Hıdrellez_Kilisesi
» Orthodox Christianity, https://orthochristian.com/78014.html
» Agos, http://www.agos.com.tr/tr/yazi/3740/alanyali-ruslara-kilise-mujdesi

Retkipäiväksemme sattui kaunis, lämmin ja aurinkoinen helmikuun päivä. Vuorilla on ihan oma tunnelmansa ja ihastelimmekin miten näin ihania paikkoja ja kylätunnelmaa voi olla vain 10 kilometrin päässä Alanyan kaupungin vilinästä. Ja mikä myös miellyttävää, nämä kyläretket eivät edes maksa paljoa, autokuskille vain vähän bensarahaa.

Pysähdyimme ihailemaan matkalla myös vanhan talon raunioita, raunioilla laiduntavia vuohia ja vuohipaimenta sekä vuorilta alas hyppääviä liitovarjoilijoita. Ilmassa oli jo kevään tuntua, kun mantelipuutkin olivat aloittaneet kukintansa.