I'm dreaming of a white christmas

Viime jouluna askartelin ystävilleni "I'm dreaming of a white christmas" -pakettikortit lahjaksi antamieni valkoviinipullojen kylkeen. Valkoisesta joulusta perinteisen lumen merkeissä täällä Alanyan auringon alla on turha muutoin haaveilla, lunta satelee korkeintaan Taurusvuorten huipuille.

Alanyassa joulu ei tule ihan niin iholle kuin Suomessa, mutta kyllä täälläkin joulutunnelmaan pääsee halutessaan virittäytymään. Kauppoihin ilmestyy vähän joulukoristeita, ravintolat ja hotellit alkavat mainostaa jouluillallisiaan sekä isompia ja pienempiä joulumarkkinoita järjestetään ympäri kaupunkia. Suurimmat joulumarkkinat järjestetään Alanyan satamassa, kaupungintalon ympäristössä 7.-8.12.2019. Tänä vuonna jo kymmenettä kertaa järjestettävät kansainväliset joulumarkkinat tarjoilevat musiikkiesityksiä, jouluaiheisia tavaroita, käsitöitä ja herkkuja sekä Turkista että muista maista. Markkinatunnelmia muutaman vuoden takaa löydät myös blogistani: Joulumarkkinat Alanyassa

Korttien toiselle puolelle tulostin yhteiskuvia ystävistäni sekä askartelin heidän nimikirjaimensa. Askartelutarvikkeita Alanyassa löytää paikallisista kirjakaupoista.

Kauniit Edrinen The White Wine -valkoviinipullot löytyivät Alanyan Metro -tukkumarketista. Pullon sisältämä kuiva Chardonnay valkoviini ei ollut kovin kaksista, mutta pullo oli kaunis ja toimii edelleen tarvittaessa kukkamaljakkona.

Jos haluat askarrella "I'm dreaming of a white christmas" -kortteja löydät korteistani PDF-versiot Google docsista:
» Lataa ja tulosta White christmas -kortit täältä

Joulumarkkinat Alanyassa

Alanyan joulumarkkinat 4.12. tarjoilivat musiikkiesityksiä, jouluaiheisia tavaroita, käsitöitä ja herkkuja sekä turkista että muista maista. Myyntikojut levittäytyivät palmujen alle Alanyan satamassa, kaupungintalon ympäristössä.
» 7. Alanya Uluslararası Noel Pazarı / International Noel Bazaar

Kansainvälisiä joulumarkkinoita vietettiin nyt Alanyassa jo seitsemännen kerran. Paikalla oli paikallisten ravintoloiden, sairaaloiden, yritysten ja yhdistysten kojuja, myös suomalainen koju, jossa oli myynnissä mm. villasukkia sekä kauan kaipaamiani karjalanpiirakoita ja mokkapaloja.

Itse vietän ensimmäistä kertaa joulunalusaikaa Alanyassa ja lähestyvän joulun aistiminen aiheutti pienoisen kulttuurishokin, kun en ole tottunut joululauluihin ja joulupukkeihin palmupuiden alla.

Tämä ihana ”Love rocks” -taulu lähti ystäväni matkaan. Yalos valmistaa ja myy myös muita viehättäviä luonnonmateriaaleista, kivistä ja ajopuista toteutettuja taluluja ja sisustusesineitä.
» Yalos, www.yalos.blogspot.com

Löytyihän se aito suomalainen joulupukkikin sieltä Alanyan palmupuiden alta.

Muistathan seurata seurata seikkailujani myös Instagrammissa, www.instagram.com/titityyppi

Typografisia pakettikortteja

Tänä vuonna ihastuin typografisiin pakettikortteihin. Kuinka kätevää - lahjan saaja selviää helposti pakettikorttia liiemmälti väijymättä. Olosuhteiden pakosta ruskea pakkauspaperi vaihtui valkoiseen, koska ruskea oli kaupasta loppu. Mutta valkoinen sopiikin näihin mielestäni vielä paremmin.

Fonteiksi valikoituivat Cambria, Georgia ja Kokila. Tulostelin monogrammeihin haluamiani kirjaimia ensin paperille, leikkasin irti ja piirustelin ne pahville. Kirjainten kääntöpuolelle teippailin jouluisia teippejä ja toiselle puolelle mahtuu helposti kirjoittamaan vielä nimen kokonaisuudessaan sekä jouluntoivotukset.

Idea näihinkin pakettikortteihin löytyi Pinterestistä. Paketointi-ideoitani löytyy taululta: pinterest.com/titityyppi/packaging-ideas.

Found on inmyownstyle.com	Found on inmyownstyle.com
Found on lifeisrosier	Found on lifeisrosier

Lumihiutaleita hama-helmistä

Joulu on taas hiipinyt kimppuun kuin varkain. Itselläni se on varsinkin vielä hakusessa, vaikka viime viikonloppuna yritinkin fiilistellä erilaisilla joulumarkkinoilla, mutta muutoin painetaan aatonaattoon asti töitä.Viimeiset joululahjat ovat vielä kaupan hyllyllä, osa on löytänyt onnellisesti jo pakettiin asti. Joulu tulee tekemällä ja jouluun kuuluu pieni viime hetken kiire ja paniikki. Sitten voi hyvillä mielin pötkähtää viettämään joulurauhaa.

Viime vuonna pakettien päälle kääräistiin hama-helmistä tehtyjä lumihiutaleita. Idea niihin löytyi Pinterestistä, jonne olen koonnut paketointi-ideoita taululle: pinterest.com/titityyppi/packaging-ideas. Jos oma luovuus ei kuki, löytyy Pinterestistä myös useita malleja hiutaleisiin esimerkiksi hakusanoilla "hama snowflake".

Found on lenemade.com	Found on craftandcreativity.com
Found on iconosquare.com	Found on dewanda.com

Joulu

Ja loppiaisen kunniaksi vielä katsaus siihen itse jouluun, joka oli rauhallinen ja perinteinen perhejoulu. Joulukuusen ja pipareiden koristelua. Joulusauna vihtojen kera. Aamusta joulupuuroa, iIllemmalla pöytä notkui jouluruoista. Suklaata, glögiä ja pipareita. Ja karjalanpiirakoita. Paljon karjalanpiirakoita. Lahjojen ihmettelyä.

Seitsemän ihmistä ja neljä koiraa, joita vaihdeltiin huoneesta toiseen, koska kaikki koirat eivät tule keskenään toimeen. Meidän kolmikko tulee keskenään, mutta bulldoggit ja siskon westie eivät. Iso musta ja pieni valkoinen taas tulevat, se huomattiin vahingossa, kun pieni valkoinen pääsi livahtamaan ison mustan huoneeseen.

Kilttejä oltiin oltu, koiria myöten, vaikka taas ennen joulua kaikuivat ne tutut sanat "mitään ei tarvitse ostaa, tärkeintä on yhdessäolo". Lahjoja kuitenkin riitti, sitä yhdessäoloa ei sitten niinkään pitkään. Ja meillä kävi ihan oikea joulupukki ja joulumuori, vaikka siskontyttökin on jo 13-vuotias. Laulettiin Petteri Punakuonoa, pukki ja muori hörppäsi glögit, siskontyttö jakoi lahjat ja sitten Korvatunturin väki jo jatkoikin matkaansa.

Otin ensimmäistä kertaa sitten yläasteaikojen puikot käteen ja aloin neulomaan itselleni selänlämmitintä. Jostain selkärangasta silmukoiden luominen sekä oikeat ja nurjat silmukat syntyivät. Napinläpien ja päättelyn suhteen joutunen etsimään vähän apuja. Ja ennenkuin olen saanut ensimmäistäkään neuletyötä valmiiksi olen jo alkanut haaveilemaan seuraavasta; pyöröpuikoista ja pipojen puikottelusta.

Karjalanpiirakkatalkoot

Ehkä eniten joulussa odotan itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Karjalanpiirakkaa, munavoita, kinkkua (jouluna pitää saada kinkkua, vaikka muuten yritänkin vältellä sianlihan syömistä) ja sinappia. Niitä mutustellaan joulupöydässä, aamiaiseksi, välipalaksi, lounaaksi ja vielä yön pimeinä tunteinakin hiippaillaan jääkaapille ja lämmitetään vähän yöpalaa. Voisin elää monta päivää pelkillä karjalanpiirakoilla.

Tästä voimme päätellä, että joulunaikana karjalanpiirakoiden menekki on meidän perheessä aika valtava. Äiti loihtii meille muut joulupöydän antimet, mutta karjalanpiirakoiden teossa autan, jotta ne varmasti riittävät joulun yli. Ennen joulua pidetäänkin karjalanpiirakkatalkoot, piirakat valmistuvat kahteen pekkaan kuin liukuhihnalla, leivinuuni käy kuumana, piirakkaa menee ulos ja sisään. Näissä talkoissa piirakoita valmistui lopulta parisensataa, ensin sata lauantaina ja pienen houkuttelun jälkeen vielä sata sunnuntainakin. Mikään ei ole parempaa kuin juuri leiviuunin lämmöstä nostettu, vastapaistettu ja rapsakka karjalanpiirakka.

Yksi karvainen leipurin apulainen pitää huolta, että lattiat pysyvät puhtaina, jos sinne sattuisi vaikka tipahtamaan jotain (ja mummi yleensä pitää huolen, että Pökölle jotain tipahtaa).

Pääkaupunkiseutu ahdistaa taas kahden viikon maalaiselämän jälkeen. Voi kuinka minä haaveilenkaan omasta paikasta maalla. Luonnosta, hiljaisuudesta ja rauhasta. Leivinuunista ja talkoista, jossa voisi paistaa karjalanpiirakoita kaikille kavereille ja vaikka koko suvulle. Kenties pienestä navetasta, jossa olisi tilaa nikkaroida ja jossa voisi asustella vaikka kilipukkeja, minipossuja ja kanoja. En kaipaisi edes isoa taloa, mutta tiluksia saisi olla ympärillä niin paljon, että olisi itsellä tilaa hengittää ja koirilla kirmailla vapaana.

Selailen asuntoilmoituksia ja haaveilen. Tuijottelen tuntikausia ihania kuvia ja zoomailen asuinympäristöä karttapalveluiden avulla. Lottovoitto tarvittaisiin, että sellaiset tilukset saisi pääkaupunkiseudulta, inhimillisen työmatkan päästä. Ilman lottovoittoakin sellaisiin tiluksiin olisi mahdollisuus muualla, mutta lottovoittoa tarvittaisiin siellä asumiseen ja olemiseen, koska muualta löytyy heikommalti töitä kahdelle ihmiselle. Kun saisi ratkaistua dilemman, että miten tyhjätaskuilla olisi varaa asua maalla, muuttaisin heti vaikka tänne.

Joulukuusimetsällä

Blogikirjoitustensa suhteen hidas hämäläinen jatkaa vielä joululinjalla, koska en voi olla hehkuttamatta, kun minulla on nyt ensimmäistä kertaa kotonani  ihkaoikea joulukuusi. Itse asiassa kaksikin, koska isälläni oli mielessään vähän eri kaliiberin kuusi kuin olin itse ajatellut ja hän ehti meille isommankin kuusen napsaista. Minä halusin etukuistillemme peltiämpäriin vain havuja, katajaa tai sitten yhden pienen pienen sievän kuusen.

Kuuset käytiin metsästämässä vanhempieni omasta metsiköstä koko lauman voimin viikkoa ennen joulua. Samalla reissulla tehtailimme äidin kanssa reilu 200 kappaletta karjalanpiirakoita, niistä lisää myöhemmin.

Pienempi kuusista päivystää kuistilla talomme edessä ja toinen terassilla talomme takana. Koristeita en niihin ehtinyt koskaan askartelemaan.
Minusta kuusi on kauneimmillaan ihan luonnollisimmillaan, ilman röyhelöitä. Korkeintaan jotain pientä, luonnonläheistä ja kevyttä koristetta olisi niihin voinut ripustaa.

Etukuistin kuusi töröttää Riihimäen lasikaatopaikalta pelastetussa ruostuneessa peltiämpärissä. Lyhty löytyi Koiramäen Pajutallilta ja lyhdyn alla oleva jakkara edesmenneen mummon peruja.