keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Köysirata Alanyassa (Alanya Teleferik)



Alanyaan valmistui kesällä 2017 köysirata, jonka kyydissä pääsee Kale-linnoituskukkulan huipulle. Radan lähtöpysäkki sijaitsee Kleopatra-rannan alkupäässä Damlataksessa, lähellä Damlatas-tippukiviluolaa.





Talven ja kesän mittaan seurasimme rakennustyömaata ja odotimme milloin pääsisimme ensimmäiselle ajelulle. Köysirata avattiin käyttöön 19.8.2017 ja näyttäviä avajaisia vietettiin 11.10.2017. Kuvia avajaisista löydät Alanyan kaupungin sivuilta:
» Alanya Belediyesi - Alanya'nın 37 yıllık rüyası gerçekleşti (Alanyan 37-vuotinen unelma toteutui)

Köysiradan myötä turistibussien pääsyä linnoitukselle rajoitetaan, jotta historialliset kadut säästyisivät ylimääräiseltä liikenteeltä. Sesonkiaikaan linnoitukselle johtavat kapeat kadut olivatkin toisinaan hyvin tukossa. Kale-kukkulalle pääsee toki vieläkin myös takseilla sekä paikallisbussilla numero 4.


Köysirata ei kulje ihan ylös linnoitukselle saakka, vaan ylätasanteella odottaa portaat, jotka johdattavat linnoitukselle. Reitti ei ole siis paras liikuntarajoitteisille mikäli haluaa vierailla myös Kale-linnoituksella. Portaat johtavat Kalella sijaitsevan moskeijan taakse, josta pääsee linnoitukselle sekä halutessaan kävelemään alas kaupunkiin. Linnoituksen portti suljetaan iltaisin kello 19, jonka jälkeen linnoitukselle ei ole enää kulkua.



Matkan varrelta avautuvat upeat maisemat Kleopatra-rannalle ja Alanyan läntiselle puolelle. Kyyti oli hyvin pehmeä sekä hiljainen ja kolme minuuttia hurahti nopeasti maisemia ihastellen.


Kaapelihissi liikennöi päivittäin klo 9.30-22.30, matkaa kertyy 830 metriä ja se kestää noin 3 minuuttia. Hissin 17 kopilla on kapasiteettia kuskata Kalelle 1130 ihmistä tunnissa. Kyydin hinta (meno-paluu) on 18 TL (n. 4,5 euroa).

maanantai 21. elokuuta 2017

Alanyan arkeologinen museo (Alanya Müzesi)


Turkilla on pitkä ja mielenkiintoinen historia, niin myös Alanyan alueella. Siitä hyvän katsauksen saa Alanyan arkeologisessa museossa, johon on kerätty Alanyan alueelta löydettyjä esineitä. Alanyan alueella on ollut elämää jo kivikaudella ja alueella ovat asustelleet mm. roomalaiset, bysanttilaiset, seldžukit ja ottomaanit.




Museossa on omat osastonsa Anatolian sivilisaatioille, jonka esineet Alanyaan on lähetetty Ankarasta, meriaiheisille esineille, Herkulekselle, Kale-linnoituksen historialle ja kolikoille. Keskiaikaisten kolikoiden lisäksi museossa on näytillä keraamisia astioita, aseita, mattoja, vaatteita ja kirjoja.




Museon aarre on kreikan mytologiasta tuttua Herkulesta esittävä pronssinen patsas. Alanyan alueelta vahingossa löydetty patsas on peräisin 2. vuosisadalta. Herkuleksen huoneen lattia on peitetty lasilla, joka suojaa näyttävää mosaiikkia, jossa Hylas, Herkuleksen kumppani, joutuu nymfien sieppaamaksi.


Upeita laattoja Kale-linnoitukselta. Voi vain kuvitella kuinka upea linnoitus on ollut, kun sen seiniä ovat koristaneet tällaiset laatat. Lue lisää Kale-linnoistuksesta aikaisemmasta blogikirjoituksestani: Kale-linnoitus (Alanya Kalesi)


Museossa on oma huoneensa meriaiheiselle teemalle. Huoneen keskellä on mallinnus laivasta, jolla on kuljetettu esimerkiksi viiniä ja oliiviöljyä. Laivan kyydissä on antiikkisia amfora-astioita, joita sukeltajat ovat löytäneet Välimeren pohjasta.




Museota ympäröi puutarha, jossa on näytillä pylväitä, mosaiikkia sekä erilaisia hautoja roomalaiselta ja ottomaaniajalta, mutta valitettavasti suurin osa piha-alueen näyttelystä oli käyntimme aikana suljettu.


Maailman ensimmäiset tunnetut kolikot lyötiin 600-luvulla eaa. Lyydian kuningaskunnassa, nykyisen Länsi-Turkin alueella. Museossa on esillä kolikoita lyydialaiselta. roomalaiselta ja ottomaaniajalta.


Roomalaisen keisarin, Septimus Severuksen, lähettämä kiitoskirje Syedran kansalaisille. Syedran antiikin aikainen kaupunki löytyy Alanyan lähistöltä ja sen uskotaan olleen yksi Rooman valtakunnan tärkeimmistä kaupungeista tällä alueella. Lue lisää Syedrasta aikaisemmasta blogikirjoituksestani: Antiikin aikainen Syedran linnoitus


Museon puutarhassa asustelee riikinkukkoja, joiden huutelut usein kaikuvat kauas museon naapurustoonkin.


Ilmastoitu museo on mukava käyntikohde helteisinä kesäpäivinä ja aikaa siellä saa vierähtämään tunnista pariin tuntiin tai enemmänkin, jos jää esineitä ja niiden esittelytekstejä kunnolla tutkimaan. Esittelytekstit ovat turkiksi ja englanniksi.

Museo sijaitsee Alanyan keskustassa läntisellä puolella, Kale-kukkulan kainalossa, lähellä Damlataksen tippukiviluolaa ja Kleopatra-rantaa. Se on avoinna kesäkaudella klo 08:30-19:00. Pääsylippu museoon vuonna 2017 maksoi 5 tl.

torstai 17. elokuuta 2017

Turkkilaista öljypainia Taurus-vuoristossa







Yksi tämän kesän kohokohdista ja mieleenpainuvimmista kokemuksista oli ehdottomasti retki turkkilaisiin öljypainikisoihin. Vuokrasimme auton ja sunnuntaiaamusta 30.7.2017 otimme suunnan ylös Taurus-vuoristoon, kohti Gökbelin kylää, Gökbel Yaylası. Gökbelissä järjestettiin tänä vuonna jo 13. perinteiset öljypainifestivaalit, Gökbel Yağlı Pehlivan Güreşleri. Ottelupäivää edeltävänä iltana paikalla järjestettiin Serkan Kayan konsertti, johon emme valitettavasti päässeet osallistumaan.







Jo itse automatka oli mahtava huikeine vuoristomaisemineen. Matkaa Alanyan keskustasta Gökbeliin kertyi reilu 60 km, reitin varrella oli hyvät opasteet ja vuoristoteiden kiemurteluun varasimme aikaa parisen tuntia. Matkan varrella pysähdyimme ihastelemaan maisemia ja syömään perinteiset turkkilaiset juustolla täytetyt lettuset, gözleme, tien varressa olevaan pieneen ravintolaan.





Hiljalleen vuoristomaiseman keskelle alkoi ilmestymään enenevissä määrin lehmiä, maatiloja sekä taloja. Olimme saapuneet Gökbelin kylään.





Maisemia riitti paikan päälläkin. Emme olleet juurikaan perehtyneet öljypainin saloihin ennen retkeämme, joten emme tienneet mitä odottaa. Etsimme itsellemme katsomosta eturivin paikat ja jäimme mielenkiinnolla seuraamaan tapahtumien kulkua. Ottelupaikan kentällä marssi soittajia perinteistä huilua soittaen ja rumpuja paukutellen. Hiljalleen kentälle alkoi ilmestyä myös painijoita. Komeita, lihaksikkaita ja öljyttyjä poikia sekä miehiä mustissa nahkahousuissaan. Aamun ensimmäiset ottelut aloittivat nuorimmat ja pienimmän painijat, päivän edetessä painijoiden ikä, koko ja kyvyt vain kasvoivat ja paranivat.



Öljypaini, turkiksi yağlı güreş, on Turkin kansallislaji, jonka historia juontaa juurensa jo aikaan ennen ajanlaskun alkua, aina muinaiseen Egyptiin ja Babyloniaan asti. Nykyään öljypainikilpailuja järjestetään ympäri Turkkia, mutta suurin ja tunnetuin öljypainitapahtuma on Kirkpinarin painiturnaus, Kırkpınar Yağlı Güreşleri, Edirnessä. Kirkpinarin öljypainifestivaaleja on järjestetty jo vuodesta 1362, joka tekeekin siitä maailman vanhimman yhtäjaksoisesti järjestetyn urheilutapahtuman ja näin ollen se on hyväksytty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Ei mikään turha laji siis kulttuurihistorialliseltakaan kantilta.







Painiottelut suoritetaan ruohokentällä, jossa on käynnissä useampi ottelu samanaikaisesti. Painijoiden, pehlivan, tavoitteena on selättää vastustajansa. Öljyisestä vartalosta on vaikea saada otetta, joten otetta pyritään parantamaan nappaamalla kiinni vastustajan nahkahousuista, jopa housujen sisäpuolelta. Mikäli selättäminen ei onnistu, ottelut ratkaistaan pisteillä, joita kentällä pyörivät tuomarit laskevat ottelijoiden painiotteista. Ensikertalaiselle näky oli äkkiseltään aika huikea. Öljyisiä miehiä painimassa upeiden vuorten ympäröimällä ja auringon paahteisella ruohokentällä, yrittäen tunkea kättään vastustajansa nahkapöksyihin. Vaikka ilmasto ylhäällä vuoristossa onkin viileämpi kuin alhaalla kaupungissa, aurinko paistoi silti paahtavasti ja hiki virtasi. Yleisölle jaettiin auringonsuojaksi oransseja Gökbel-lippalakkeja ja pitihän meidänkin sellaiset saada.





Painijat näyttivät olevan hyviä ystäviä keskenään otteluiden ulkopuolella. Turkissa ihmisten henkilökohtainen reviiri on pienempi kuin Suomessa ja ihmiset uskaltavat kosketella enemmän toisiaan. Se näkyi myös omaa vuoroaan odottelevista painijoissa. Painitovereiden kanssa istuttiin ja loikoiltiin yhdessä kentän laidalla, venyteltiin, kiristettiin nahkahousujen nyörejä ja hierottiin kavereita. Otteluiden jälkeen vastustajaa käteltiin, usein myös halattiin.



Selkeästi hyvänmielen laji, josta ei silmänruokaa puuttunut. Taisimme löytää uuden lempiurheilulajimme, öljypainikisoihin on ehdottomasti päästävä vielä uudelleenkin.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Where the streets have no name



Alanyassa taksilla matkatessa on lähes turha yrittää suunnistaa katuosoitteiden ja -numeroiden mukaan. Kaduilla kyllä on nimet, mutta muutamia pääkatuja lukuunottamatta osoitteita eivät tunne juurikaan edes paikalliset. Haluamaasi kohteeseen löydät paremmin perille maamerkkien, kuten patsaiden, kauppojen, hotelleiden ja ravintoloiden perusteella. Niitä siis kannattaa yrittää painaa mieleensä kaduilla kuljeskellessaan. Käyntikorteista ja flyereistä on myös apua. Niissä on yleensä myös kartta tai ainakin puhelinnumero, johon esimerkiksi taksikuski voi pirauttaa.

Monilla taksikuskeilla on autoissaan kirjaset, jossa on lista kaikista Alanyan hotelleista ja niiden osoitteet. Siitä huolimatta useammankin kerran ollaan pyöritty hieman eksyksissä, kysytty neuvoa kilauttamalla kaverille tai pysähdytty jututtamaan muita taksikuskeja.



Alanyassa on useita taksiasemia ja taksin saaminen on yleensä helppoa, poikkeuksena yöt turistikauden ulkopuolella. Kadun varsilla on taksinappuloita, joista voi tilata taksin. Nappia painettaessa lähtee viesti lähimmälle taksiasemalle ja taksi sujahtaa sieltä paikalle aika pikaisesti.

Yleisimmät turistihuijaukset takseissa liittyvät taksamittarin käyttöön, kannattaa siis tarkistaa matkaan lähtiessä, että taksamittari on päällä. Kiinteät hinnatkin ovat joskus käteviä, jos matka on tuttu ja tietää paljon sen pitäisi maksaa. Silloin ei tarvitse välittää, vaikka taksi jäisikin ruuhkiin ja liikennevaloihin jumittamaan.



Ja lopuksi vielä muutama hyödyllinen sana taksimatkoille, mikäli kuskiksi sattuu henkilö, joka ei puhu yhtään englantia (tai suomea):
  • Vasen / oikea - Sol / sağ (saa)
  • Tässä / tuolla -  Burada / orada
  • Lähellä - Yakın (esim. Migros marketin lähellä - Yakın Migros market)
  • Aja hitaasti / varovasti - yavaş yavaş (javas javas)
  • Paljon maksaa? - Ne kadar?
  • Kiitos - Teşekkür ederim, teşekkürler tai Sağ ol (saaol)

torstai 8. kesäkuuta 2017

Mitä kaipaan Suomesta?



Aikaisemmin olen kirjoittanut blogikirjoituksen mitä kaipaan Alanyasta. Kaipauksen kohteisiin kuuluivat mm. sosiaalinen kulttuuri ja palvelukulttuuri, auringonlaskut, turkkilainen aamiainen, tee ja kylpylät. Nyt Alanyassa pidempiä aikoja viettäneenä on aika kääntää asetelma toisinpäin ja miettiä mitä kaipaan Suomesta?



Ystävät, perhe ja koira

Ystävät, perhe ja koira tietenkin ensimmäisenä. Vaikkakin olen tutustunut Alanyassa aivan ihaniin ihmisiin, joista on muodostunut minulle uusi ystäväpiiri ja parhaimmillaan jopa perhe, on tietenkin ikävä myös ihmisiä Suomesta. Ihmisiä joiden kanssa on useiden vuosien yhteinen historia. Ja kuinka mielelläni noille ihmisille esittelisinkään uusia kotikulmiani Turkissa, mutta valitettavasti siskoani ja enon vaimoani lukuunottamatta kukaan muu ei ole alustavista lupauksista huolimatta eksynyt vielä luokseni, vaikka muuten paljon matkustelevatkin.



Mökkisauna

Suomi on tuhansien saunojen maa ja saunoja löytyy lähes joka asunnosta tai ainakin taloyhtiöstä. Hyvinvarustelluissa taloyhtiöissä Alanyassakin on toki saunansa, mutta ei ole silti suomalaisen puusaunan voittanutta. Mökki, mökkisauna ja sen jälkeinen pulahdus Päijänteessä, ah.

Mökkeilyä on muutenkin ikävä. Suomen kesän valoisia öitä, joutsenia, unia itse rakennetussa aitassa, auringonnousuja ja laiturin nokassa nököttämistä. Kun on aikaa kuunnella ja katsella; huomata pienen pieni häntänsä menettänyt sisilisko paistattelemassa päivää vanhalla puupenkillä ja tarkkailla pesuettaan paimentavaa sorsaemoa. Seurata kuinka sudenkorennot rapistelevat kaislikossa ja kuikuilla kuikkaa, joka on tuonut perheensä näytille. Lisää muistoja Suomen kesästä ja mökkeilystä aikaisemmassa blogikirjoituksessani: Kuusi muistoa kesästä



Karjalanpiirakat

Rapeakuoriset riisitäytteiset karjalanpiirakat. Muutaman kuukauden Alanyassa olon jälkeen näin niistä jopa unta. Näin unta, että kaverit tulivat vierailemaan Alanyassa ja minua kadutti, että en ollut muistanut pyytää heitä tuomaan minulle Suomesta karjalanpiirakoita. Sittemmin tilanne korjattiin ja Alanyaan tulijat toimivat karjalanpiirakkalähettiläinä ja toivat noita suomalaisia herkkuja tullessaan. Olemme myös pyytäneet tuomaan Suomesta kunnon suomalaisia ruisjauhoja ja intoutuneet vääntämään karjalanpiirakoita omin pikku kätösin. Ihan oikean karjalanpiirakan näköisiä ja makuisia niistäkin tuli, vaikka leikkisästi kutsuimmekin niitä alanyanpiirakoiksi. Kylläpä äiti ja mummi olisivat ylpeitä, kun tyttö jatkaa suvun karjalanpiirakkaperinteitä täällä Alanyan auringon alla.

Muita herkkuja en Suomesta juurikaan suuremmin kaipaile. Paitsi ehkä mustikoita, joista saisi maukkaan aamiaissmoothien. Kahvia en juo, enkä ole koskaan ollut mikään suuri salmiakinkaan ystävä. Mutta ollessani koira- ja kissavahtina Kalella, löysin jääkaapista paketillisen suomalaisia hapankorppuja, hernekeittoa ja Fazerin sinisen suklaalevyn. Kun en ollut moneen kuukauteen saanut mitään suomalaista maistuivat nekin taivaallisille. Muita kestotilauksessa olevia tuotteita meillä ovat mm. Oivariini (punainen), Oltermanni tai joku vastaava kermajuusto, aurajuusto, meetvursti ja voileipäkeksit. Siinäpä siis pari vinkkiä, joita ulkosuomalaiselle kaverille voi tuoda tuliaisena Suomesta.


Puhdas suomalainen vesi

Ah se tunne, kun voi marssia vesihanalle ja juoda suomalaista, puhdasta vettä, suoraan hanasta. Ei tarvitse tilata vettä tai kantaa sitä selkä väärällään kauppareissuilta.

Pääsääntöisesti suomalaisesta hanasta tulee aina myös lämmintä vettä suihkua varten. Alanyassa useiden talojen katoilla on aurinkokennoilla toimivat lämmittimet, jotka lämmittävät vettä mikäli aurinko paistaa. Alanyassahan se paistaa noin 300 päivää vuodessa, mutta talvella joutuu kääntymään joskus myös sähkölämmityksen puoleen ja se pitää muistaa napsauttaa päälle noin tuntia ennen suihkuun menoa. Monissa asunnoissa on sähkövastus myös suoraan suihkun yhteydessä ja sieltä lämmintä vettä tulee samantien.



Ja mitä taas en kaipaa...

Kylmyyttä ja pimeyttä. Kallista ja hankalaa liikkumista (esim. seutulippu pääkaupunkiseudulla 5,50 €).

Yksinäisyyttä. Suomalainen sosiaalinen kulttuuri muistui hyvin nopeasti mieleen, kun palasin Suomeen joulun ja uudenvuoden viettoon. Spontaania kohtaamisia ei juurikaan synny ja tapaamiset täytyy usein suunnitella päiviä, jopa viikkoja, etukäteen. Hyvä esimerkki siitä oli joulun alle suunniteltu pikkujouluristeilymme, jonka osanottajamäärä kutistui viime metrillä yhdeksästä ihmisestä kolmeen. Perhe- ja terveyssyyt vielä ymmärrän, mutta se, että yli kuukausi etukäteen ystävien kanssa sovittu reissu perutaan työkiireiden vuoksi on mielestäni äärimmäisen surullista. Olenhan itsekin vuosia ollut yhtä kiireinen ja tunnollinen työntekijä, mutta töiden päättyminen YT-neuvotteluiden myötä ja muut sen jälkeiset tapahtumat ovat laittaneet omia arvojani uuteen järjestykseen.

Ihmiset ovat kovin kiireisiä arkisissa oravanpyörissään ja olen yhä vakuuttuneempi, että siihen oravanpyörään en halua enää takaisin. Vaikka elämä ulkosuomalaisenakaan ei ole aina ruusuilla tanssimista, on se kuitenkin kaikkine suruineen, murheineen, ikävineen sekä nopeasti muuttuvine tilanteineen oikeaa elämän makuista elämää.

"Kaikkea muuta, kunhan ei vaan
nukkuvaa, puolikuollutta elämää"


- Minna Canth -

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Tosmurin torstaimarkkinat



Torstaisin markkinakojut täyttävät kadut Tosmurissa (Tosmur Pazarı Perşembe). Tosmur löytyy Alanyasta itään päin lähdettäessä, heti Oban jälkeen.





Markkinat alkavat Asia Beach -hotellin tienoilla ja sieltä markkinahumuun sukeltaessa ensimmäisenä vastaan tulevat vaate- ja tekstiilikojut, kenkiä, laukkuja, leluja ja keramiikkaa. Peremmältä löytyvät tuoreet hedelmät ja vihannekset, mausteet, juustot ja kananmunat.





Markkinoilta mukaani tarttui kurkkuja (1 liira/kg), tomaatteja (2 liiraa/kg), sipuleita (1 liira/kg), nippu valkosipuleita (2 liiraa), appelsiineja (1 liira/kg) ja paprikoita (4 liiraa/kg). Yksi Turkin liira on tällä hetkellä n. 0,25 €, joten hedelmien ja vihannesten ostaminen markkinoilta tulee hyvin edulliseksi.



Markkinoiden jälkeen kävin läheisestä Migroksesta ostamassa jauhelihaa, juustoa ja chilillä maustettua tuorejuustoa ja suunnistin ystäväni luo Cikcilliin kokkaamaan täytettyjä paprikoita. Ja kylläpä niistä tulikin herkullisia tuoreista raaka-aineista.



Muita markkinoita Alanyan lähistöllä, joissa olen käynyt ja kirjoittanut blogiini:
» Maanantaisin Oban markkinat
» Maanantaina markkinat Oban lisäksi Manavgatissa 
» Tiistaina markkinat Alanyan kauppahallin (Toptancı Hal) luona
» Torstaina markkinat jälleen Manavgatissa
» Lauantaina markkinat Oban vieressä Cikcillissä