torstai 28. elokuuta 2014

Aseet aurinkoihottumaan


Suomessa en ole kärsinyt aurinkoihottumasta vuosiin. Yleensä ihoni ruskettuu helposti ja palaa vain harvoin, mutta Turkin armottomasti paahtavan auringon alla tilanne on toinen. Matkallani viime heinäkuussa käsivarsiini alkoi ilmestymään inhottavasti kiristävää ja kutisevaa röpöä ja heti Suomeen palattuani piti marssia lääkärille hakemaan hydrokortisonivoidetta.

Tänä kesänä päätin varustautua paremmin. Aloin syömään jo ennen matkaa Bio-Karoten+E -kapseleita ja jatkoin niiden popsimista koko matkan ajan. Bio-Karoten+E sisältää beetakaroteenia ja E-vitamiinia, joiden luvataan auttavan ehkäisemään ihon palamista ja saamaan kauniin ja tasaisen rusketuksen. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiastetta, joka on yleisesti tunnetuin luonnollinen aurinkosuoja ja auttaa ihoa pysymään normaalina. E-vitamiini taas suojaa soluja vanhentumiselta sekä vaurioilta ja sen tarve lisääntyy voimakkaassa auringonpaisteessa.

Lisäksi apteekista ostin erityisesti aurinkoherkälle iholle ja aurinkoallergikoille kehitettyä Eucerin Sun Sensitivity -aurinkovoidetta; ensimmäiselle viikolle varauduin suojakertoimella 50 ja sen jälkeen uskaltauduin siirtymään jo suojakertoimeen 25, aurinkoherkälle iholle kehitetty kuitenkin sekin. Laitoin silti jatkossakin vahvempaa voidetta erityisesti aurinkoihottumaan taipuvaisille käsivarsilleni, kasvoille ja dekolteen alueelle, jotka saivat riittävästi aurinkoa sitä varta vasten ottamattakin.

Lutrasin siis vahvoin suojakertoimin varustetuilla aurinkovoiteilla, popsin beetakaroteenia ja välttelin suoraan auringossa oleskelua päivän paahtavimman ajan. Uskaltauduin oleilemaan enemmän auringossa yleensä vasta kello 16-17 jälkeen. Silloinkaan en yleensä malttanut pötkötellä paikoillani biitsillä vaan kävelin ja liikuin, jolloin auringonsäteet jakautuvat tasaisemmin iholle.

Näillä aseilla onnistuin selättämään aurinkoihottuman ja sain nauttia matkastani ilman kiristystä ja kutinaa.


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Gazipasan lentoasema

Lensimme nyt ensimmäistä kertaa Suomesta Alanyaan suoraan Gazipasan lentoasemalle (GZP). Gazipasa sijaitsee noin 40 kilometriä Alanyasta itään päin ja kentältä matka Alanyaan kestää vain reilu puoli tuntia, kun Antalyan kentältä saattoi joutua köröttelemään pari kolmekin tuntia kohti Alanyaa.

Gazipasan lentoasema on pieni, mutta ihan toimiva. Lähtöselvitykset ja passintarkastukset sujuivat sutjakkaasti. Kentältä löytyy kahvila sekä taxfree-myymälä. Toisin kuin Suomessa, Turkin lentokentiltä löytyy huonosti tupakointimahdollisuuksia, esimerkiksi Gazipasassa sellaista ei ollut ollenkaan, joten viimeiset kessut kannattaa vetää hartaudella ennenkuin astuu kentälle sisään.

Me buukkasimme lentomme Ebookersin kautta. Suoraan Helsinki-Vantaalta Gazipasaan lentää Finnair, välilaskun kautta Suomesta Gazipasaan pääsee myös ainakin Turkish Airlinesin lennoilla. Finavia tiedotti juuri, että Finnair tulee operoimaan ensi vuonna enemmän lentoja Gazipasaan Antalyan sijaan. Suomalaisista matkatoimistoista Gazipasaan lennättävät Aurinkomatkat, Apollomatkat, Finnmatkat, Lomamatkat ja kesällä 2015 myös Tjäreborg aloittaa lennot Gazipasaan. Osa matkatoimistojen matkoista saattaa edelleenkin mennä myös Antalyan kentälle, joten ole tarkkana jos haluat ehdottomasti Gazipasaan.





Tie lentoasemalle kulkee pitkin rannikkoa, joten matkalla kentälle voi ihastella ensin hienoja rantamaisemia, jotka sittemmin vaihtuvat kuiviin ja karuihin vuoristomaisemiin.


Lomamme aikana Amsterdamista Kuala Lumpuriin matkalla ollut lento MH17 ammuttiin alas Itä-Ukrainassa ja kaikki koneessa olleet 298 ihmistä kuolivat. Sattuneesta syystä paluulentomme kiersi sitten koko Ukrainan ilmatilan.

Koneessa meille sattui ihan huippupaikat; rivillä 2. Ja kolmen Turkissa vietetyn viikon jälkeen koneessa tarjoiltu saaristolaisleipäkin maistui taivaalliselta, vaikka turkkilaiset ruoat herkullisia ovatkin. Matkaan ei pitänyt kuulua aterioita, mutta koska lento oli toteutettu yhteistyössä Apollomatkojen kanssa, saimme mekin menomatkalla kananuudelisalaatin ja paluumatkalla saaristolaisleivän.