Sotilashäät – virkistävän erilaisia hääperinteitä

Kauniina heinäkuisena lauantaina pääsin leikkimään virallista hääkuvaajaa serkkuni mennessä naimisiin. Samalla pääsin ihmettelemään paraatipaikalta virkistävän erilaisia sotilashääperinteitä.

Serkkuni työskentelee Suomen puolustusvoimissa ja oli näin ollen oikeutettu toteuttamaan häissään erilaisia sotilashäiden perinteitä. Ennen vihkimistä kävimme ottamassa hääkuvia Lahdessa, Pikku-Vesijärven rannassa. Vihkiminen suoritettiin Joutjärven kirkossa, josta siirryttiin juhlapaikalle Lahden Upseerikerholle.

Upseerikerho oli loistava ja teemaan sopiva juhlapaikka näille häille. Kerhorakennus on valmistunut vuonna 1912 ja se on toiminut koko ajan upseerikerhona, ensin venäläisten upseerikasinona ja Suomen itsenäistymisen jälkeen se on palvellut suomalaisia upseereja. Hennalan varuskunnan lakkautuksen ja kasarmialueen rakennusten myynnin yhteydessä myös Upseerikerhon tilat myytiin. Ostajina olivat vuokralaiset, jotka olivat pitäneet tiloissa tilausravintolaa jo toistakymmentä vuotta. Juhla- ja tilauspalveluiden lisäksi Upseerikerholla on päivittäin tarjolla myös lounas.
» Lahden Upseerikerho

"Ennen tilaisuuden alkua saapuvat kunniakujaan osallistuvat sotilaat parijonossa paikoilleen."

Häämarssin alkaessa kunniakuja otti asennon ja käänsi rintamasuuntansa kohti ovea ja morsianta. Häämarssin päättyessä he ottivat levon. Päätösmusiikin alkaessa kunniakujan sotilaat tekivät jälleen asennon. Hääparin lähtiessä kulkemaan kirkon käytävää pitkin ulos, perään lähti bestman ja kaasot sekä heti heidän jälkeensä kunniakujaan kuuluneet sotilaat ja loppu hääväki heidän perässään.

"Hääväen poistuttua kunniakujan sotilaat marssivat vanhimman johdolla ulos ja muodostavat kirkon oven edustalle miekkakujan."

Hääpari kulki kujan läpi sotilaiden kilistellessä juhlavasti miekkojaan. Miekkakujan viimeisessä parissa oleva sotilas läpsäytti morsianta miekalla takapuolelle ja muu hääväki heitti perinteisesti riisiä hääparin niskaan. Häävieraiden siirtyessä juhlapaikalle kävi hääpari lasillisella paikassa, jossa he olivat ensikertaa tavanneet.

"Sotilaiden lasit rikotaan maljan juomisen jälkeen, jotta ”kukaan ei enää samoista laseista joisi kenenkään muun onnelle”."

Hääparin saavuttua juhlapaikalle kohotettiin malja hääparille. Paikalla olevat sotilaat kävivät yksi kerrallaan lausumassa onnittelunsa hääparille ja kohottamassa alkujuoman laseista, jotka he paiskasivat rikki heti ryypyn jälkeen.

"Ennen hääkakun leikkausta poltetaan miekka, jolla hääpari leikkaa kakun. Miekasta poltetaan pois sulhasen vanhat synnit."

"Mitä korkeammat liekit, sitä suuremmat synnit". Meidän sulhasemme oli ilmeisen synnitön, koska liekit eivät leimunneet kovinkaan korkealla. Miekan polttamisen jälkeen hääpari leikkasi kakun sulhasen miekalla.

Loppuillasta hääperinteisiin kuului myös morsiamen ryöstö. Morsiamen ollessa karkuteillään naimisissa olevat naiset pesivät sulhasen viimeisetkin vanhat synnit pois. Käsiraudoilla lipputankoon kiinnitetylle sulhaselle esitettiin kysymys "Kadutko?", johon sulhanen ämpäri toisensa jälkeen sitkeästi vastasi, että "En kadu!". Raukka taisi luulla kysymyksen koskevan naimisiin menoa ja sai niskaansa monta ämpärillistä jääkylmää vettä. Oikea vastaus, vanhojen syntien puolesta, olisi ollut "Kadun", jolloin sulhanen olisi säästynyt jääkylmältä kasteeltaan. Kaste suoritetaan yleensä heittämällä sulhanen mereen tai järveen, mutta rannan läheisyyden puuttuessa ämpärilliset vettä saivat kelvata.

Bestman piti hyvin komentoa yllä, mutta hääjuhla itsessään oli kaikkea muuta kuin jäykkää sotilaallista pönötystä. Sotilaat osaavat myös heittää vapaalle ja pitää hauskaa (ja näyttää erittäin hyvälle univormuissaan).

Lainaukset kirjasta "Sotilaan pyhät hetket", jonka on toimittanut Jukka Seppänen ja Vesa Aurén.

Paljon onnea tuoreelle avioparille, Minja ja Tero!

Häät Turkissa

Alanyasta olen saanut monia hyviä ystäviä sekä paikallisista että suomalaisista ihmisistä. Osasta on muodostunut minulle Alanyaan paikallinen perhe. Yksi hyvistä ystävistäni on minulle kuin "veli" tai "isä". Hän on auttanut minua ja pitänyt puoliani pulmallisissa tilanteissa. Voin kipittää hänen luokseen, jos olen iloinen, surullinen tai kaipaan vain seuraa ja juttukaveria. Tunnen myös hänen vaimonsa ja poikansa ja olen viettänyt heidän kanssaan aikaa esimerkiksi erilaisia pelejä pelaillen ja perhepäivällisillä heidän kotonaan. Joten kun tämän "veljeni" vaimon veli meni naimisiin, sain minäkin kutsun tähän iloiseen perhetapahtumaan.

Alanyassa piti olla matkani aikana talvi, joten en ollut pakannut mukaani yhtäkään mekkoa tai kesäkenkiä. Helmi- ja maaliskuu olivat kuitenkin poikkeuksellisen lämpimiä ja nämä häät olivatkin lopulta ihana syy ostaa uusi mekko sekä korkokengät! Häitä edeltävät päivät kiertelinkin Alanyan vaate- ja kenkäkauppoja. Maaliskuun alku ei kylläkään ollut kaupoissa vielä parasta mekkosesonkia ja monet turkkilaiset juhlamekot olivat turhan prameita suomalaiseen makuun. Kun löysin viimein yksinkertaisen ja tyylikkään mekon, tuunasin sitä vielä hakemalla asusteliikkeestä ruusukkeen ja lankakaupasta satiininauhaa, joista askartelin mekkoon vyön.

Juhlat alkoivat lauantai-iltana seitsemän aikoihin ja hääparin saapuminen juhlapaikalle ei jäänyt lähitienoolta huomaamatta tai kuulematta. Paikalle saavuttiin pitkässä autoletkassa äänitorvia tööttäillen. Hääparin auto oli koristeltu hienosti punaisin nauhoin ja kukkasin. Ennen juhlapaikalle saapumista he olivat käyneet ottamassa hääkuvia rannalla ja seurueeseen kuului valokuvaajan lisäksi myös videokuvaaja.

Kun loputkin hääseurueesta ja vieraista olivat tulleet paikalle, vihkituomari hoiti vihkimisen. Siviilivihkiminen itsessään oli aika koruton tilaisuus, jossa todistajien edessä allekirjoitettiin avioliittotodistus. Sen jälkeen hääparin yhteinen pikkupoika toi paikalle vihkisormukset, jotka oli kiinnitetty toisiinsa punaisella nauhalla. Nauha leikattiin lopulta poikki ja punaiset nauhat roikkuivat sormissa koko illan. Punaisen värin uskotaan tuovan hyvää onnea ja punaista näkyikin paitsi hääsomisteissa myös vieraiden vaatetuksessa ja asusteissa.

Näissä häissä oli herkullisia ruokia notkuva buffetpöytä, joten nälkäisenä ei tarvinnut odotella musiikin ja tanssin alkamista. Morsian oli kotoisin saksasta, joten bändi soitti sekä perinteisiä turkkilaisia että englanninkielisiä kappaleita, muutaman jopa saksaksi. Näissä kansainvälisissä häissä oli tarjolla myös alkoholia.

Turkkilaisiin hääperinteisiin kuuluu mm. rahan antaminen lahjana, jotka kiinnitetään hääparin vaatteisiin neuloilla tai vaatteista roikkuviin nauhoihin. Hääparin 5-vuotias poika piti liikuttavan puheen, jossa hän kertoi, kuinka mukavaa oli nähdä ihmisiä hienoissa vaatteissa ja kuinka jokaisella ihmisellä pitäisi olla joskus päivä, jolloin saisi olla prinsessa tai prinssi. Puheiden ja lahjojen antamisen jälkeen hääpari leikkasi hääkakun, jonka jälkeen tarjoilijat toivat muille vieraille pöytiin kakusta valmiiksi leikatut palat.

Loppuillan soitto soi ja laulu raikasi, joiden myötä intouduttiin perinteisiin turkkilaisiin rivitansseihin ilotulitteiden säihkyessä sekä ulko- että sisätiloissa. Lopuksi iltaa lähdettiin jatkamaan vielä sataman yökerhoihin, jonka päätteeksi käytiin nauttimassa iltapala paikallisessa keittoravintolassa.

Hääseurueen ja vieraat tunnisti huvittavalla tavalla vielä seuraavanakin päivänä. Morsiamen päälle oli meikin ja kampauksen yhteydessä ripoteltu kultaista kimalletta. Niinpä morsianta halailleissa ihmisissä kimalteli vielä pitkään hänestä tarttunutta kimalletta.

Paljon onnea tuoreelle avioparille, Liliane ja Bülent, ja kiitos ikimuistoisista juhlista!