sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Vessaremonttia

Viime viikkoina kamerakännykkä on laukonut tällaisia otoksia. Vessaremonttia on siis työn alla. Ollut jo joulusta saakka, mutta vasta viime viikolla se nytkähti vauhdikkaasti eteenpäin. Voitte kuvitella miten vaikeaa on remontointi ihmiselle, jonka on hankala tehdä päätöksiä ja valintoja. Jo pelkästään hanojakin on miljoonaa erilaista sorttia. Ja kuten pienessä punaisessa yleensäkin, myös wc on niin lilliputtikokoa, että se hankaloittaa hieman kalustehankintoja. Liikkeitä on kierrelty moneen kertaan, suunniteltu, pähkäilty ja kinasteltu erilaisista visioista. Mutta pari kuukautta riittänee hitaille hämäläisillekin remontin suunnitteluun, joten on aika pistää sille piste ja aloittaa toteuttaminen.

Projekti on nyt edennyt jo siihen vaiheeseen, että vessasta on purettu kaikki vanha pois rikkinäistä wc-pönttöä myöden. Laattoja emme lähteneet uusimaan, niistä on vain putsailtu vanhojen kalusteiden kiinnityksen jäljiltä jääneitä silikoneja ja massoja sekä siistitty saumoja. Tarpeeksi pieni lavuaari on löydetty ja hankittu, kuten myös uudet puiset tasot, jotka on öljytty ja vahattu tummemmiksi. Ja valopeili; mikä ihana keksintö! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun ei tarvitse etsiä sekä peiliä että valoa, vaan ne tulivat samassa paketissa.

Uusi wc-istuin sekä hana vielä puuttuvat. Ja kaikki putket ja liittimet uuden lavuaarin ja pöntön asennusta varten (joista minä en ymmärrä mitään) sekä kaikki pieni tilpehööri; säilytyskorit, wc-paperiteline, pyyhekoukut jne., mutta niitä ehtinee hankkimaan sitten, kun alkaa muuten olemaan valmista.

Vessan hanaa etsiessäni löysin kyllä edullisen ja haluamanilaisen hanan keittiöön.
Pitäisiköhän se jo hankkia tulevaa keittiöremonttia odottelemaan?
 

perjantai 22. helmikuuta 2013

2222222

Numerobongarille hieno päivä tänään. Piti oikein ottaa sen kunniaksi vielä kuvakaappauskin puhelimesta 22.2. kello 22:22.

torstai 21. helmikuuta 2013

Lapikkaat





Vuodenvaihteen mökkireissulla piipahdimme myös Sysmän kirpputorilla ja sieltä ne löytyivät; omat lapikkaani. Juuri sopivan kokoiset, että väliin mahtuu myös villasukka. Sovitin niitä jalkaani ja tepastelin pitkin kirpputorin käytävää. Kun kuulin niillä olevan hintaa vain parikymppiä oli päätös nopeasti tehty. En vain voinut jättää niitä enää sinne.

Jonkun kuulin sanovan pieksuja vain vanhojen miesten halonhakkuu kengiksi. Minua taas se ajatus viehätti kovin. Ehkäpä joskus pääsen itsekin kahlaamaan pieksut jalassa halkoliiterille halkoja nakuttelemaan.
   

tiistai 19. helmikuuta 2013

Jäärouva


Palataan vielä vuodenvaihteeseen. Joulun jälkeen suuntasimme rakettipakolaisiksi mökille. Musta poikamme pelkää kuollakseen ilotulituksia ja pääkaupunkiseudulla niitä paukutellaan aivan liikaa ja liian pitkään, joten lähdemme suosiolla evakkoon. Samalla saamme hengähtää jouluhulinoiden jälkeen, sulatella kinkkua rauhassa ja viettää hääpäiväämme.

Vuodenvaihteessa säätilat vaihtelivat kovista pakkasista suojaisiin lumipallokeleihin. Mennessämme mökille joulun jälkeen ulkolämpötila oli nollan tietämissä, mutta mökki itsessään oli kuin jääkaappi ja sen sisällä oli 8 astetta pakkasta. Ennenkuin mökki saatiin lämpimäksi saatiinkin käydä ulkona lämmittelemässä.




Eräs päivä taas pääsimme todistamaan erikoista luonnonilmiötä, kun Jäärouva nousi järveltä sankan ja kylmän sumun turvin, kuorruttaen hetkessä puut ja jopa hiukset sekä koiran karvat valkoiseen kuuraan. Jäärouvan piipahdus kesti tunnin verran, kunnes se taas vetäytyi järvelle jättäen jälkeensä kauniin kuuran.

Pakkaspäivien jälkeen taas palasivat lumipallokelit ja rakensimme itsellemme hiljaisen seuralaisen uutta vuotta vastaanottamaan.


Nyt talven edettyä jo helmikuun puolelle täytyy vain ihmetellä mihin katosi kokonainen tammikuu tuosta välistä? Ehkä alkuvuodessakin pitäisi olla jotain mukavaa odotettavaa, joka pitäisi minut käynnissä eikä päästäisi vajoamaan arjen harmaaseen sumuun.
 

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Juhlahumua





Syntymäpäiväjuhlahumua toverin luona vanhassa kyläkoulussa. Pikainen päiväretki sinne ja takaisin. Syötiin hyvin, herkuteltiin, pelattiin, naurettiin, haaveiltiin ja parannettiin hieman maailmaa. Matkaseuralainen piti huolta, että kuski pysyi hereillä koko matkan.

Vesi nousee vieläkin kielelle syntymäpäiväsankarin peura-pekoni-pizzaa ja ihastuttavia cupcakeja muistellessa. Uusien ihmisten lisäksi myös Rappakalja -lautapeli oli varsin mukava uusi tuttavuus, joka kutkutti nauruhermoja ja pisti aivonystyrät liikkeelle. Tätä pitää pelata vielä joskus lisää. Ihmettelimmekin miksi peli-iltoja on nykyään aivan liian vähän, niiden järjestämiseen kun ei paljoa vaadita. Haastavin osuus nykypäivänä taitaisi olla saada riittävästi pelaajia paikalle. Ennen vanhaan Joulupukkikin toi jouluksi jonkun uuden lautapelin, jota perheen kesken pelasimme. Sittemmin Pukki on päässyt tämän tavan unohtamaan. Pitänee muistutella sitäkin.

Kuuden tunnin ajomatkat käyvät kuuden tunnin juhlimisesta. Ainakin olo on ollut sen mukainen. Väsynyt ja krapulainen, vaikka juhlat tuli juhlittua ilman tippaakaan alkoholia. Kuohuva kuusenkerkkäjuoma toimi hyvänä alkoholinkorvikkeena. Ajatustasolla tuntui hyvältä ajatukselta pyrähtää yöllä vielä kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan, jotta seuraavana päivänä olisi kokonainen päivä aikaa puuhastella kotona ja edistää remontteja. Käytännössä tänään ei ole ollut lainkaan niin tehokas olo ja remontit ovat jääneet taas odottelemaan pirteämpiä päiviä. Ruumis ja mieli näköjään vaatinevat sen hetkensä kerätä voimia taas tulevan viikon rypistyksiä varten.  
 

perjantai 15. helmikuuta 2013

Toimistolla tapahtuu


Työkaveri palasi tänään lomalta ja hänen työpisteellään oli sillä välin tapahtunut murhia kummia. Käynnissä olevat jatkotutkimukset hieman viivästyttivät lomalaisen työn alkua.

Erään syntymäpäiväsankarin pöytä taas aikoinaan peittyi ilmapalloihin sillä aikaa, kun hän kipaisi kaupasta hakemaan synttärikakkua.

Nyt uusia juonia punomaan ja viikonlopun viettoon!

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivä

Ystävänpäiväfiilikset hukassa, kun taas saan todistaa ikäviä viimehetken peruutuksia. Tosin tällä kertaa en itseni vaan kaverini puolesta. 30 kutsua syntymäpäiväjuhliin, joista varsinaiset osallistujat ovat kutistuneet murto-osaan lupauksista huolimatta. Toisen kaverin kirjan julkaisuun ilmoittautui noin 60 henkilöä, paikalla oli neljä. Ja ne surullisen kuuluista omat pahan mielen pikkujouluni, jotka aikoinaan kutistuivat 16 kutsutusta kolmeen. Onko nykyään tosiaankin poikkeus, jos pidetään kiinni jostain sovitusta ja luvatusta?

Opetelkaa käyttämään kalenteria ja kelloa. Varsinkin, jos sovittuun menoon sisältyy jotain kimppakyytejä tai muita joukkuelajeja, jotka hankaloituu tai joihin mahdollisesti kukaan muukaan ei pääse osallistumaan, jos "joukkue" jää vajaaksi.

Eikä olisi pahitteeksi opetella ajattelemaan miten pahalta tuntuu, jos on päivä- tai jopa viikkokausia suunnitellut sekä valmistellut kivoja juhlia ja sitten ketään ei tulekaan. Voikohan sitä opetellakaan ajattelemaan? Vai oppiiko sen vain kantapään kautta, kun on itse riittävän monta kertaa saanut siipeensä ja itkenyt yksinäisyyttään? Paatuneimmat eivät ehkä silloinkaan.

Opetelkaa kunnioittamaan ja arvostamaan toisten tärkeitä hetkiä ja aikaa, jonka he ovat oman arkensa ja kiireidensä keskeltä valmiita antamaan. Älkää antako tyhjiä lupauksia. Olkaa ajoissa. Yrittäkää pitää kiinni sovituista ajoista, on se aika sitten 20 minuuttia tai kaksi päivää. Älkää sanoko, että ystävänpäivä on joka päivä, jos se ei ole.


"You are a piece of the puzzle of someone else's life.
You may never know where you fit, but others will
fill the holes in their lives with pieces of you."

- Bonnie Arbon-

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Yllätysvieras

Ja sitten paljastetaan se yllätysvieras! Olin niin innoissani sen tilaamisesta, että en malttanut olla hihkumatta siitä miehelleni; "hihii, meille tulee yllätysvieras kymmenen päivän sisällä!" Mies ei ole kovin innostunut yllätyksistä eikä varsinkaan vieraista ja hänen ensimmäinen reaktio olikin, että "tuleeko meille joku kissa hoitoon", mistä lie sen keksinyt. Sitä seurasi lisää arvauksia erinäisistä eläimistä ja tuttavistamme, mutta pysyin kovana aina siihen päivään asti, kun paketti oli saapunut lähipostiimme. Oli mukava, kun oli taas jotain mitä odottaa ja seurasinkin tiiviisti postin seurantakoodilla missäpäin maailmaa yllätysvieras on tulossa.

Eräänä iltana tulimme samaa matkaa töistä, kun kerroin, että tänään se yllätysvieras tulee. Onnistuin huomiota herättämättä valitsemaan lähikaupan, jonka yhteydessä posti on ja kassajonossa kuiskasin, että "se yllätysvieras on täällä..." Paketin sisältöä varjelin vielä kotiin asti, jossa paketista paljastuikin varsin mieluinen yllätysvieras; Josef-robotti.

Josef on siis lempipelini Machinariumin sankari. Nimensä hän on saanut robotti-sana keksijän Josef Čapekin mukaan.

En juurikaan pelaa mitään tietokonepelejä, mutta tsekkiläisen Amanita Designin kehittelemä Machinarium-peli sai minut täysin koukkuun. Ensin rakastuin pelin grafiikkaan sekä väri- ja äänimaailmaan, jonka jälkeen minut tempaisivatkin jo mukaansa pelin juoni ja sopivan visaiset ongelmanratkaisutehtävät.



Machinarium-pelin kuvat: Amanita Design

Ihana, ihana Machinarium. Saatan tuskastua, jos pelit ovat liian vaikeita, mutta Machinarium oli ainakin minulle sopivan haastava ja lisäksi pelissä on käytettävissä vinkkejä sekä läpipeluuohjeita, joihin voi turvautua liian kinkkisten tilanteiden edessä. Niiden avulla pelissä pääsee jouhevasti eteenpäin. Suosittelen tutustumaan! Vaikka jo pelkästään tuon silmiä hivelevän grafiikan ja sympaattisen Josef-robotin vuoksi.

» Machinarium Demo
» Amanita Design
» Machinariumista suomenkielisessä Wikipediassa
 

maanantai 11. helmikuuta 2013

Pieni punainen

Pieni punainen hukkuu pian lumihankien keskelle. Neiti Kevät, voisitteko jo hiljalleen saapua? Vihertävä nurmikko, kukkivat kukat ja aamiainen omalta mansikkamaalta tuntuvat nyt niin kovin kaukaisilta ajatuksilta...

Kuva on lauantailta, jolloin lunta oli vielä katolla. Sittemmin se on jyrissyt sieltä alas isompina ja pienempinä siivuina korottaen lumikinoksia entisestään. Ja mustatakkista koiraa moinen jyrinä pelottaa. Silloin mustatakkiselle on luvassa paljon luun järsimistä, koska leukojen käyttö ja pureskelu rauhoittaa, rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Niin koirilla kuin ihmisilläkin.

Tänä talvena lumet ovatkin tulleetkin alas itsestään säännöllisin väliajoin, joten lumenpudottelijoihin ei tarvitse turvautua.

Lumikinokset ovat jo niin korkeat, että takapihalle saa taas pian rakentaa aidan päälle toisen aidan, etteivät koirat loiki aitojen yli naapurin puolelle.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Lehtivuoren valloittaja


Kesällä kerran ja Bambulan blogeista bongasin, että Tapio Anttilan Mixrack on Stockmannin kanta-asiakastarjouksesta ja pitihän se nyt minunkin käydä viimein kotiin kantamassa. Edellisestä tarjouksesta myöhästyin ja sen jälkeen Mixrackit ovat olleet mielessä säännöllisen epäsäännöllisesti kaltevia lehtipinoja katsellessani.

Mixrackiin päätyivät miehen lehdet, joita lojui keittiön pöydällä, tuoleilla, ikkunalaudoilla, vessassa ja välillä lattioillakin. Omista lehtipinoista luovuin enimmäkseen jo syksyllä ja viimeiset lehdet odottavat nyt eteisessä viimeistä matkaansa paperinkeräykseen. Pläräsin lehdet nopeasti läpi ja revin niistä talteen vain muutamia suosikkisivujani. Muun muassa vuosikausia säästämäni Koiramme-lehdet saivat antaa varaston hyllyiltä tilaa tarpeellisimmille tavaroille. Lehtimyyjille olen sittemmin vastannut kieltävästi. Edes irtonumeroita en ole ostanut.

Vaikka kuinka olen yrittänyt romantisoida mielessäni hetkiä, jolloin uppoudun kauniiden sisustuslehtien pariin, en sitä kuitenkaan koskaan ole tehnyt. Nopean selauksen jälkeen lehdet vain veivät turhaa tilaa, pinoutuen epämääräsiksi kasoiksi milloin minnekin. Koskaan en ole jaksanut enää palata lehtiä selaamaan tai etsimään tiettyä juttua lehtivuoren uumenista. Oman annokseni ideoista ja inspiraatioista ammennankin nykyään enimmäkseen blogeista ja Pinterestistä.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Tunnustusta


Ooh, sain Ikomin blogista tunnustuksen ja haasteen, kiitos paljon, olen vallan otettu moisesta huomiomisesta! Pitääkin hiljalleen kaivautua esiin täältä lumen alta ja aktivoitua taas vähän blogin suhteen, kun täällä näemmä ainakin joku välillä tuntuu piipahtavan. Kuitatkaahan jotain myös kommenttikenttiin, niin ei tunnu niin yksinäiseltä ja yksinpuhelulta.

Tämänkin haasteen tarkoituksena on siis linkittää ihania blogeja, joilla on alle 200 lukijaa.
  1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
  2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
  3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.
Edellisessä haasteessa sekä kesäkuvahaasteessa tulikin jo muutamia lempiblogejani lueteltua. Muut lukemani blogit ovatkin yli 200 lukijan blogeja ja niitä löytyy tuosta oikeasta reunasta (joka näyttää sekin tosin olevan päivittämättä, koska seuraan blogeja nykyään lähinnä Bloglovinin kautta).

Kuvassa olevan tulppaanit tarttuivat eilen matkaan Stockmannilta ja kuvan taustalla näkyy myös yllätysvieras, tunnistatko sinä kuka hän on? Sekä Stockmannin löydöistä että yllätysvieraasta lisää myöhemmin.