Retrokaunokainen

Kesälomani alkaa hiljalleen lähestyä loppuaan. Emme saaneet tänä kesänä mieheni kanssa kesälomia päällekkäin, joten tämän kesän Suomi Tour on jäänyt aika lyhyeksi ja kotona päivät ovat vierähtäneet helposti hyvinkin arkisten asioiden parissa; siivoten, pyykäten, koiria ja isää hoitaen. Kun lomalla löysin itseni järjestelemästä vielä isoisän perunkirjoituksia sain hermoromahduksen ja aloin suunnittelmaan pakoa arjesta. Viimeiseksi lomaviikoksi onkin luvassa äkkilähtö sinne missä (Turkin)pippuri kasvaa ja missä ei tarvitse huolehtia kenestäkään (kuin korkeintaan vähän itsestään).

Lomalla tuli siivottua mm. omat vaatekaapit sekä isän vaatekaapit ja viedessäni tänään jätesäkillisen vaatteita Kierrätyskeskukseen, löytyi sieltä tämän retrokaunokainen: Eirin matkalaukku. En tiennytkään, että valokuvatuotteistaan tunnettu Eiri on aikoinaan valmistanut myös mm. purjelentokoneita ja muovisia matkalaukkuja.

Hintaa tällä kaunokaisella oli huimat kolme euroa. Se pestiin ja puunattiin sekä vaihdettiin vetokahvaan pari pop-niittiä. Matkalaukussa on ehjä ja siisti sisus sekä pyörät ja kaikki.

Nyt olemme valmiita Turkin auringon alle, kaunokainen ja minä. 
  
ps. Vantaan Kierrätyskeskukseen jäi vielä toinen tällainen Eirin matkalaukku, tosin hieman pienempi ja pyörätön. 
 

Tunnustuksia

Taru ilahdutti minua I love your blog -tunnustuksella. On aina mukava saada kommentteja ja palautetta, niin ei tunnu, että ihan seinille kirjoittelisi. Viime aikoina tosin ei ole tullut paljoa kirjoiteltua niille seinillekään.

Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin viidelle suosikkiblogille ja se onkin kulkeutunut blogimaailmassa jo ristiin rastiin.

Seuraamiani blogejahan löytyy tuosta oikeasta reunasta, mutta tässä muutama niistä blogeista, jotka kurkkaan läpi aina, kun niihin on tullut uusia kirjoituksia:

Ikomi
KiikinKotiKolo 
Kummitustalon kuvakirja
Susannan Työhuone
Vadelmatalo

Häähumua

Paluu muutaman viikon takaiseen häähumuun. Tunnen enemmän omakseni multaiset ja koiralta haisevat ulkoiluvaatteet ja tennarit kuin hienot mekot ja korkokengät, joten mukavien juhlatamineiden etsiminen on minulle haastavaa ja usein tuppaa jäämään ihan viime tippaan. Flunssakin tuli vielä sekoittamaan kuvioita entisestään.

Vierastan myös värejä, jonka vuoksi kallistun helposti tuttuun ja turvalliseen mustaan. Koska edessä oli nyt sekä häät että hautajaiset olikin musta mekko luonteva vaihtoehto, mutta häitä varten se kaipasi rinnalle värikkäitä asusteita. Tutkin, googlailin ja surffailin mustien mekkojen asustamista, mutta muotimaailmassa olen kuin kala kuivalla maalla. Oma mieheni on tykästynyt oranssiin, joten sen innoittamana mustaa mekkoa tuli lopulta somistamaan oranssi pukukukka sekä hopeinen bolero ja löysinpä lopulta jopa sopivat hopeiset korkokengätkin. Tai sopivat ja sopivat. Minun jalkojani ei taida olla suunniteltu korkokenkiä varten, ainakaan en mukavia sellaisia ole onnistunut koskaan löytämään. Kun pahin pukeutumisstressi helpottaa niin onhan se mukava välillä olla hienonakin.

Itse häät sujuivat hienosti. Tuore aviopari oli kaunis ja onnellinen. Tyylikkäissä häissä riitti naurua, laulua ja tanssia sekä hääbingon innoittamana myös kuperkeikkoja ja steppaamista. Kiva idea tuollainen hääbingo.

Häähumu jatkuu ja seuraavana vuorossa onkin hääkutsujen suunnittelu yhden ystävän syksyisiin häihin.
  

Kauneimmat kesäkukat

Viikko sitten sain puhelun Etelän-Suomen Sanomista, jossa kerrottiin, että ottamani valokuva oli voittanut Kauneimmat kesäkukat -kuvatempauksen. Huomasin jo kilpailun ollessa käynnissä, että kuvani oli kerännyt ihan mukavasti katselukertoja 430 muun kukkakuvan joukosta. Kuva pienen puhelinhaastattelun kera julkaistiin eilen jaetussa Etelä-Suomen Sanomien kesäliitteessä.

Kuva on otettu mökkirannasta pari vuotta sitten auringonlaskun aikaan. Lumpeenkukat olivat jo nukkumassa, mutta ulpukat vielä valvoivat. Oli Pökö-herran syntymäpäivä ja olimme rakentaneet koko päivän mökille uutta aittaa. Illalla menin kameran kanssa rantaan, kun auringonlasku värjäsi Päijänteen pinnan punaisellaan.

Pitänee lähettää kuvia muihinkin kuvatempauksiin ja -kilpailuihin, jos onni vielä jatkuisi.

Ohikiitävä aika

Harmittaa, ohikiitävä aika, tuuli.
Kirsikankukat, eiväthän ne halua, ja silti varisevat.

- Eifuku Mon-in (suom. Arto Lappi 2005)

 
Blogihiljaisuus jatkuu. Oman pihan kirsikkapuu on kukassa. Viikonloppuna on edessä isoisäni hautajaiset.

Takana taas on mm. viikon flunssa, yhdet häät, parin päivän Pietarinreissu, lähes päivittäisiä sairaalavierailuita isän ja mummin luona, yhdistystomintaa; vuosikokouksia, jäsenlehden taittoa, kuoritusta ja postitusta sekä ystävien vauvauutisia.

Häistä ja Pietarista kuvia ja tunnelmia luvassa myöhemmin, kunhan ukki on saatu saateltua viimeiselle matkalleen.
 

Pihapäivä

Aurinkoinen ja lämmin pihapäivä. Piti vain vähän haravoida, mutta mopo lähti käsistä ja pihalla vierähtikin useampi tunti. Tuli haravoitua, siivottua kasvimaata ja poistettua vanha reunakivetys. Taas on aloitettava taistelu myös lehtokotiloita vastaan, jotka olivat nyt vallanneet mansikkamaankin.

Viinimarjapensaat olivat selvinneet talvesta ja narsissitkin nostivat jo päätään. Vanha raparperi oli luovuttanut lopullisesti eikä siitä näkynyt enää jälkeäkään, mutta toinen raparperi näyttää sitkeilevän talvenkin jälkeen. Kohta pääseekin siis taas nauttimaan rapsakkaa raparperipaistosta. Ruukuissa ei ole vielä ketään asukkaita. Mitäköhän helppoa ja hyvää niihin keksisi?

Vanha herra otti rennosti, toinen vanhus innostui palloilemaan ja iso musta avusti luvallisesti kaivuuhommissa. Tosin kun silmä vältti oli kukkapenkin reunuskin kaivettu hetkessä uuteen uskoon.

Aidan reunustalla oli reunakivetys, josta reunakivet olivat romahtaneet ja tippuilleet pois. Innostuttiin sitten siirtämään kivet ja kaivamaan auki koko reunus. Tarina ei vielä kerro mitä siihen tulee tilalle. Kukkia, marjapensaita tai kasvatuslaatikoita. Tai kenties niitä kaikkia. Tai kenties ei mitään. Aidan takana on metsikkö, josta lehtokotilot vyöryvät laumoittain meidän pihan puolelle, joten pelkään, että ainakaan kukat eivät tule olemaan kovin pitkäikäisiä ja niille käy samoin kuten samettiruusuilleni muutama vuosi sitten. 
 

Villasukkia tuolinjaloille

Tuolinjalkojen villasukat ovat kätevä tapa estää tuolinjalkoja naarmuttamasta lattiaa. Tuolinjalkojen pohjaan liimattavat huopatassut eivät meillä ikinä oikein pysyneet tuolien jaloissa, koska niiden liimapintaan tarttuu koiran karvoja ja sitten ne irtosivat kokonaan. Tuolien omat huopaiset villasukat ovatkin toimineet siinä mielessä paremmin.

Idean näihin tuolinjalkojen huopaisiin villasukkiin löysin Pinterestin kautta.

En onnistunut löytämään Huopanen-lankaa kaupoista joissa minä liikun, joten tilasin sitä netissä Lankatalo Tapion verkkokaupasta. 5.0 kokoisella koukulla virkkasin ensin kolme erikokoista koekappaletta, jotka huovutin pyykkikoneessa ja mallailin niitä tuolinjalkoihin. Kun sopiva koko oli selvillä olikin aika koukutella loput 23 villasukkaa. Kolme lankakerää riitti juuri sopivasti kuuden tuolin jalkoihin.

Tuolin villasukkien resepti mukaili virkattujen korien ohjetta; alkuun vetosolmu ja kolme ketjusilmukkaa, jotka yhdistetään renkaaksi piilosilmukalla.  Renkaaseen 11-12 kiinteää silmukkaa ja seuraavalla kierroksella joka toiseen silmukkaan yksi ja joka toiseen kaksi kiinteää silmukkaa. Kolmannella kierroksella yksi kiinteä silmukka per silmukka ja niin puksutetaan niin kauan kunnes haluttu korkeus on saavutettu. Reunaan tein vielä kerroksen piilosolmukoita silmukoiden takareunasta.

Isomman sukan saa tehtyä tekemällä toisella kierroksella kaksi silmukkaa jokaiseen silmukkaan tai pienemmän sukan tekemällä alusta alkaen vain yhden silmukan jokaiseen silmukkaan.

Valmiit sukat heitin pyykkikoneeseen 40 asteeseen pyörimään pyyhkeen kanssa. Koe-erään työnsin töppösten sisälle pieniä muovipussejakin, jotta ne eivät huopuisi kiinni, mutta pussit olivat lennelleet töppösistä ulos. Kosteana suoraan koneesta  tulleena huopatossut näyttivät vähän epätoivoisilta mytyiltä, mutta kummasti ne muotoutuivat oikeaan muotoonsa, kun venyttelin sukat tuolin jalkojen päälle.

Toivon, että nämä huopaiset villasukat olisivat helpompi imaista puhtaiksi kuin perinteisemmät liimattavat huopatassut. Nyt on ainakin hiljaista kuin huopatossutehtaalla, kun tuolin jalat eivät raavi lattiaa ja parketti kiittää!
 

DIY koiranpeti

French By Design -blogista bongasin Super Easy DIY: Dog Bed -postauksen, josta se idea sitten lähti.

Lauantain kirpputorikierroksella muistelin nähneeni juuri tarkoitukseen sopivan puulaatikon ja sunnuntaina se pitikin heti mennä noukkimaan sieltä talteen. Löysin myös petauspatjan, josta saa hyvän koiranpatjan, kunhan siihen ompelee päällisen.

Laatikolle näytettiin hieman teräsharjaa ja nailonlaikkaa, jonka jälkeen pintaan sipaistiin liiteristä löytynyttä kalusteöljyä.

Öljyämisen jälkeen laatikko kuivui pari päivää terassilla ja sitten päästiinkin jo sovittelemaan sen sisään peittoa. Ja koiria.

Isolle mustalle uusi peti näyttää ainakin kelpaavan. Vaikka se on iso poika niin se osaa nukkua niin pienenä keräkaalina, että mahtuu laatikossa hienosti pötköttelemään. Se hyppäsikin laatikkoon jo ennenkuin sitä saatiin edes sisälle asti.

Enää ei harmita, että Hullujen päivien koiranpeti -tarjous meni ohi. Tästä tuli paljon hienompi.


Koirien aikaisempi suosikkipeti on vanha matkalaukku, joka onkin kätevä matkamalli. Mökille lähdettäessä matkalaukkuun pakataan koirien tavarat ja itse matkalaukku toimii mökillä sitten Loby-koiran petinä (bulldoggivanhukset saavat mökillä nukkua sängyssä).

Suklaatryffeleitä Domino-kekseistä

Perinteisten munkkien sijaan meillä taiottiinkin vapuksi tällaisia suklaapalleroita. Bongasin juuri vapun alla vastaavanlaisia palleroita Pieni Lintu -blogissa ja ne vaikuttivat sopivan yksinkertaisilta minunkin valmistettavaksi.

Pieni Lintu -blogissa Domino-massan notkistamiseen oli käytetty kahvia, mutta itse en ole kovinkaan suuri kahvin ystävä, joten omiin palleroihini laitoin maustamatonta tuorejuustoa. Miehen palleroihin tuli kahvia ja loraus Amaretto-likööriä.

Tarvikkeet ovat siis varsin yksinkertaiset:

• paketti Dominoita (350 g)
• maustamatonta tuorejuustoa (100 g)
• loraus kahvia
• kuorrutukseen pari suklaalevyä sekä
• strösseliä tai nonparelleja

Puolet keksipaketista siis käytettiin tuorejuustopalleroihin ja puolet kahvipalleroihin.

Keksit murskattiin morttelin avulla tasaiseksi massaksi. Koska palluroita tehtiin kahta eri sorttia käytin vain puolet tuorejuustopaketista (eli 100 g). Toiseen seokseen lurautettiin kahvia. Kylmää kahvia tarvitaan todellakin vain pieni loraus, parin ruokalusikallisen verran. Meillä sitä lurahti joukkoon vähän liikaa, mutta asia oli korjattavissa pitämällä massaa vähän kauemmin jääkaapissa kovettumassa.

Näin syntyneet massat siis laitettiin jääkaappiin jähmettymään. Sen jälkeen massasta pyöriteltiin palleroita ja ne laitettiin uudelleen jääkaappiin kovettumaan. Kahvipallurat olivat sen verran lurumpia, liiasta kahvista johtuen, että ne pistettiin pakkasen puolelle.

Kuorrutuksen teko alkoi paloittelemalla suklaat ja sulattamalla ne mikrossa. Mikrossa suklaata kannattaa sulattaa vähän aikaa kerrallaan, välillä hämmentäen, kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Ja sitten alkoikin se haastavin osuus; palleroiden kuorrutus.

Kahden lusikan avulla pyörittelin palleroita suklaassa ja sitten ripautin päälle hieman strösseliä. Pakastimessa kovettuneet pallurat olivat niin kylmiä, että suklaa jähmettyi niiden pinnalle nopeasti ja ne imaisivat itseensä enemmän suklaata. Tässä työvaiheessa riittää vielä hiottavaa, jotta palluroista saisi mahdollisimman nättejä. Konvehti- tai minimuffinivuoat auttaisivat varmasti saamaan niistä sievempiä. Kuorrutuksen jälkeen pallurat laitettiin takaisin jääkaappiin, jotta suklaakuorrutus kovettui.

Mitään pikaisia herkkuja nämä eivät siis olleetkaan, koska jähmettymisiin ja kovettamisiin menee aikaa. Oman makeanhimoni sain kuitenkin tyydytettyä jo nuolemalla suklaiset valmistusastiat puhtaaksi, joten itse suklaaherkkujen nauttimisen jätin suosiolla seuraavalle päivälle ja pallurat saivat jähmettyä kaapissa rauhassa yön yli. Supermakeita palluroitakaan ei voi syödä kerrallaan kuin korkeintaan pari kappaletta, joten ei kannata huolestua vaikka keksimassa saattaa valmistusvaiheessa näyttää säälittävän pieneltä kökköseltä.

Samalla reseptillä voi valmistaa myös suosittuja cookie popseja.

ps. palluroita valmistaessa mietimme, että minkä takia suklaatryffeileitä sanotaan tryffeleiksi, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä niiden tryffelisienien kanssa? Samankaltaisen ulkomuodon takiako?
 

Kirpputorilöytöjä

Viikonlopun kirpputorikierrokset olivat oikein antoisat. Me Itä-Vantaalaisina pyörimme ainakin seuraavilla kirpputoreilla, olisiko sinulla suositella muita kirppareita? Kotimaanmatkailijoina voimme joskus piipahtaa kaukaisemmillakin toreilla.

» Femmatori
Moukarinkuja 2, 04300 Tuusula
Itsepalvelukirpputori Tuusulassa, 300 myyntipaikkaa ja avoinna joka päivä.
»  Lanttila
Porttikaari 2, 01200 Vantaa
Itsepalvelukirpputori Vantaalla Ikean kupeessa, 390 myyntipöytää ja avoinna joka päivä.
» Tikkurilan kirppis
Niittytie 13, 01300 Vantaa
Vantaalla Viertolassa, 120 myyntipaikkaa, avoinna viikonloppuisin (la-su).

Kirpputorikierrokselta tarttui mukaan puulaatikko, petauspatja sekä kannellisia Karhulan ja Riihimäen lasitölkkejä, joissa säilön nyt korien virkkaamisesta jääneitä jämäkeriä. Haaveilen vielä joskus saavani käsitöilleni ja askartelutarvikkeilleni tällaisen kaapin, jonka bongasin Mrs. Jonesin blogista. Pienessä punaisessa pitää tosin tehdä taas vähän uudelleenjärjestelyjä ennenkuin tuollainen kaappi saadaan johonkin nurkkaan mahtumaan. Itse kaapinkin suhteen minulla on jo visioita, jotta sellainen saataisiin nikkaroitua itse.

Mutta seuraava projekti koskee tuota vanhaa puulaatikkoa ja petauspatjaa. Loby-koira näytti ainakin oitis tietävän mitä laatikosta on tarkoitus tulla, arvaatko sinä?

Japanilaisen puutarhan kevät

Kevät on viimein saapunut japanilaiseen puutarhaan. Kirsikkapuiden kukinta on yli kuukauden myöhässä edellisiin vuosiin verrattuna. Viime vuonnakin kirsikkapuut alkoivat kukkimaan jo maaliskuun alussa ja nyt on pian jo toukokuu.

Myös sammakoita bongailtiin puutarhasta useampi kappale.

Japanilaisesta puutarhasta lisää tietoa Suomi tour -blogin puolella:
» Suomi Tour: Japanilainen puutarha

Keväistä viikon alkua kaikille!
 

Terveydeksi

Blogin puolella on ollut hiljaisempaa. Isäni on sairaalassa ja päivät ovat menneet päivätöiden lisäksi sairaalassa käydessä ja isän asioita hoitaessa.

Päivätöiden puitteissa olen saanut tutustua ja työskennellä jo vuosia sympaattisen tv-kokki Jaakko Kolmosen kanssa. Jaakko on tutumpi varsinkin vanhemmille television katselijoille. Ajalta jolloin kanavien tarjonta ei tulvinut erilaisia kokkiohjelmia,  ei ollut Kokkisotaa, ei Master Cheffejä ja Top Cheffejä, ei Jamie Oliveria eikä Cordon Ramsayta. Oli Jaakko Kolmonen, Veijo Vanamo ja Patakakkonen.

Jaakolta sain isälleni piristykseksi kirjan, jossa on Jaakon tervehdys ja nimikirjoitus. Jaakon kirjoja nimikirjoituksen ja tervehdyksen kera voi myös tilata Kokki Kolmosen kotisivuilta osoitteesta www.kokkikolmonen.com. Joululahjaksi olenkin tilannut sieltä aikaisemmin mm. äidille leivinuuni-kirjan ja (toiselle) isälle kala-kirjan.

Viikonloppuna on aikaa muullekin kuin murehtimiselle; varsin tehokas viikonloppu on pitänyt sisällään sairaalakäyntien lisäksi kirpputorikierroksia, yhdistyksen vuosikokouksen, ystävän valmistujaiskahvittelua ja japanilaisessa puutarhassa piipahtamisen, josta muutama kuva myöhemmin.
 

Polttareissa

Kavereiden polttarit ovat siitä mukavia, että pääsee viettämään yhteistä aikaa ja tutustumaan paitsi uusiin ihmisiin myös uusiin paikkoihin, harrastuksiin sekä ravintoloihin, joihin ei kenties muuten tulisi koskaan mentyä. Polttareiden myötä olen tutustunut mm. tankotanssiin, burleskiin ja nyt viimeisimpänä viikko sitten ilmajoogaan. Ilmajooga oli mukavan näköistä, erityisesti viehätyin tuosta pussissa istuskelusta ja pötköttelystä. Jäin haaveilemaan kuinka kiva tuollainen pesäpussukka olisikaan mökillä jossain puunoksassa roikkumassa. Selkävaivojeni vuoksi en uskaltautunut itse ilmajoogaa kokeilemaan tai pötköttäisin varmaan vieläkin neliraajahalvaantuneena siellä pussukassa niiden kaikkien päällä seisomisten ja kiikkumisten jälkeen.

» Vertical Club - Aerial Yoga
» Video Vertical Clubin ilmajoogasta

Ilmajoogan lisäksi viime lauantain polttareissa oli ihana brunssi italialaisessa Mille Mozzarellessa, stailausta, skumppatastingia ja lopuksi vielä lisää ruokaa ja juomaa turkkilaisessa ravintolassa. Minä luovutin siinä vaiheessa, kun muut suunnistivat vielä yökerhoon.

» Italialainen ravintola Mille Mozzarelle
» Turkkilainen ravintola Antioka Atabar
 

Pääsiäisen korisaldo

Pääsiäisen viettoon lähdettiin äitylin matonkudevarastojen kautta. Pöyhimisen tuloksena jo ennestään täyden auton takapenkille tarttui mukaan monta kassillista trikookuteita. Vastineeksi äiti sai valmiita virkattuja koreja.

Aurinkoisella saunan edustalla koirien seurassa koukutellen trikookuteista syntyi pääsiäisen kunniaksi keltaisia koreja. Ja turkooseja. Ja harmaita. Ja näitä uusia suosikkejani; harmaita värillisellä reunalla. Mies sanoo niitä hunajapurkeiksi. Sisko tilasi itselleen lisäksi valkoisia koreja. Ne ovat vielä työn alla, koska kaikki kuteet eivät mökkireissulle mahtuneet mukaan.

Mikä väri/väriyhdistelmä näistä on sinun suosikkisi?