Mitä kaipaan Alanyasta?

Olin lähes kolme kuukautta paossa talven pakkasia ja viimoja asustellen Turkin Alanyassa. Paikka oli minulle jo entuudestaan tuttu, koska olen jo monen vuoden ajan matkustellut siellä useamman kerran vuodessa.

Yhä useamman kotiinpaluun jälkeen olen myös alkanut kyseenalaistamaan elämääni Suomessa ja kokenut täällä arkeen paluun yhä vaikeammaksi. Istua toimistotöissä kahdeksan tuntia hiljaa paikallaan tietokonetta näpytellen tai pitkissä palaveripöydissä miettien mitä ihmettä teen siellä, kun voisin olla jossain ihan muualla. "Kyllä sinä tähän taas pian totut" lohduttivat työkaverit. Mitä jos en enää haluakaan tottua? Meillä on vain yksi elämä. Mitä jos en haluakaan enää viettää elämääni laskien päiviä seuraavaan lomaani, vaan haluaisinkin kokeilla siipiäni ja kokeilla miltä elämä tuntuisi tuolla aurinkoisemmassa rinnakkaistodellisuudessa?

Mitä sitten ovat ne asiat, jotka saavat sen toisen todellisuuden tuntumaan paremmalta ja elämän siellä kotoisammalta? Nyt kun olen taas muutaman viikon ollut Suomessa aloin listaamaan asioita, joita Turkin Alanyasta ikävöin ja jotka saavat minut palaamaan sinne aina uudelleen ja uudelleen.

Sosiaalinen kulttuuri

Auringon alla ihmiset ovat rennompia, sosiaalisempia ja helpommin lähestyttävissä. Verkostojen luominen on helpompaa ja joku tuntee aina jonkun, joka voi auttaa. Tai ainakin yrittää auttaa. Ihmiset ovat lämpimän huolehtivaisia, apua tarjotaan ja otetaan vastaan, siitä ollaan aidosti kiitollisia ja apu palkitaan usein vastapalveluksina.

Ihmisillä on enemmän aikaa toisilleen. Toki tiedostan sen, että työssäkäyvän arki on erilaista kuin lomailijan arki, mutta ystäviin pidetään kuitenkin säännöllisemmin yhteyttä ja heitä tavataan enemmän, kuin mihin olen kylmässä pohjolassa tottunut. Vieraillaan toisten luona tai lähdetään yhdessä ulos eikä vain pönötetä omissa koloissaan. Lämpimällä ilmastollakin on toki osuutensa siihen, että töiden jälkeen on mukavampi lähteä vielä ulos tapaamaan ystäviä. Oikein huvituin yksi päivä havaitessani, että joka päivä lähtiessäni ulos kävelemään, törmään usein vähintäänkin yhteen tuttuun, jonka kanssa jään vaihtamaan sanan tai pari.

Alanyassa on helppo saada uusia kavereita ja suomalaiseen kulttuuriin verrattuna suhteet saattavat syventyä varsin nopeastikin. Eikä vain paikallisten miesten kanssa, kuten monet saattavat kuvitella, vaan ihan tavalliset kaverisuhteet myös muiden turistien kesken. Viime reissulla tutustuin mm. aivan ihanaa Berliinissä asuvaan saksalaiseen naiseen, joka istui rantabaarissa viereisessä pöydässä ja hetken päästä löysimmekin itsemme jo saman pöydän äärestä, kuuntelemasta toistemme elämäntarinoita, vaihtamasta yhteystietojamme ja sopimasta uusia treffejä. Toisena iltana löysin taas itseni samasta pöydästä suomalaisen naisen kanssa, jota en Suomessa ole koskaan tavannut, mutta joka keskustelun lomassa osoittautui ystäväni työkaveriksi ja sen jälkeen meillä vasta juttua riittikin. Näitä esimerkkejä riittää. Maailma on pieni ja täynnä ihania ihmisiä.

Henkilökohtainen reviiri on Turkissa pienempi, sen huomaa mm. bussipysäkeillä ja julkisissa kulkuvälineissä. Kaveripiirissä taas huomaa, että ihmiset koskettelevat toisiaan enemmän. Tervehtiessä kätellään ja moiskautetaan suukot kavereiden poskelle, usein keskustelun lomassakin saattaa tulla kosketetuksi.

Turkkilainen palvelukulttuuri

Sosiaalisesta kulttuurista onkin hyvä kipittää aasinsiltaa pitkin palvelukulttuuriin. Jotkut kokevat sen "tyrkyttämiskulttuuriksi" ja ahdistuvat, kun eivät saa kävellä kadulla rauhassa. Turkkilainen palvelukulttuuri on niin paljon muuta kuin turistialueiden basaarikojuista tai ravintoloista huutelevia sisäänheittäjiä. Itse tykkään siitä, että asiakas huomioidaan ja sitä palvellaan, niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Turkkilaiset itse ovat vaativia asiakkaita ja tottuneet hyvään palveluun. Siitä hyvänä esimerkkinä Turkin kansallinen lentoyhtiö Turkish Airlines, joka on jo monta vuotta peräkkäin valittu Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi ja on kärkikahinoissa maailman parhaiden lentoyhtiöidenkin joukossa.

Yrittäjyys kukoistaa ja erilaisia pikkukauppoja ja palvelutarjoajia riittää; kauneus- ja kampaamopalvelut, siivous- ja pesulapalvelut, autojen tankkaus- ja pesupalvelut sekä ravintoloiden tarjoamat kotiinkuljetus tai noutopalvelut ovat arkipäivää Turkissa. Palvelu on joustavaa ja henkilökohtaista. Paikallisilla on aivan uskomaton kasvo- ja nimimuisti ja monet asiakkaat tunnetaan nimeltä. Myös asiakkaana oppii tuntemaan esimerkiksi ravintolan omistajan henkilökuntineen nimeltä. Asiakkaasta välitetään vielä sisäänheittämisen jälkeenkin, siksipä samaan tuttuun ravintolaan tuntuu helpolta ja tervetulleelta palata uudelleen. Jos ravintolassa ei ole paljoa muita asiakkaita, voi kuulumisia vaihtaa henkilökunnan kanssa, eikä tarvitse jurottaa yksin.

Kaikkiin sisäänheittäjien huuteluihin ei tarvitse aina vastata. Jos ahdistaa tai on epäsosiaalinen olo voi sulkea korvansa ja kävellä ohi tai huikata, että "no thanks", turkiksi "hayır, teşekkürler" tai "teşekkür ederim". Sosiaalisempina päivinä pysähdyn usein ihan mielelläni rupattelemaan sisäänheittäjien kanssa, koska samoja katuja vuodesta toiseen talsiessa heistä monista on tullut jo ihan tuttujakin.

Toki turistialueella saattaa omaan rauhaansa tottuneesta suomalaisesta tuntua joskus painajaismaiselta, kun hänen henkilökohtaista reviiriään loukataan ja sisäänheittäjät tuntuvat tulevan liian iholle. Tällaisille ihmisille en Alanyassa suosittele Atatürk bulevardilla kuljeskelemista. Huomattavasti rauhaisammin saat shoppailla ostoskeskuksissa ja muissa kiinteähintaisissa kaupoissa tai paikallisten suosimalla 25 metrin kadulla.

Lue lisää shoppailuvinkkejä kirjoituksestani: Shoppailu Alanyassa

Auringonlaskut

Rakastan auringonlaskuja enkä saa niistä koskaan tarpeekseni. Jokainen on erilainen. Joskus aurinko laskee näyttävästi värjäten punallaan koko taivaanrannan, joskus se taas poistuu vaatimattomammin estraadilta. Yksi parhaimmista tavoista seurata tätä näytelmää on hakea kaupasta pullollinen viiniä ja istua rantahiekalle ystävien kanssa parantamaan maailmaa tai kiivetä Kale-kukkulalle ihastelemaan Alanyan ylle laskeutuvaa yötä ja sen myötä kaupunkiin syttyvää valomerta.

Päivä ei suinkaan pääty auringon painuessa nukkumaan Välimeren aaltoihin, vaan siitä alkaa uusi elämä, yöelämä. Varsinkin kesäisin auringonlaskun jälkeen ei ole enää niin paahtavan kuuma vaan lempeän lämmintä ja kadut täyttyvät ihmisistä, jotka lähtevät ulos tapaamaan ystäviään ja etsivät sopivaa ravintolaa päivälliselleen tai illanvietolleen.

Turkkilainen aamiainen

Päivän tärkein ateria. Joskus myöhäinen aamiainen on jopa niin täyttävä setti, että se jää päivän ainoaksi kunnon ateriaksi. Perusaamiainen paikallisissa ravintoloissa maksaa paikasta riippuen kymmenisen liiraa (n. 3 €) ja kaiken kattava brunssi 25-30 liiraa eli alle 10 euroa.

Perusaamiaiseen sisältyy vaaleaa leipää, kananmunaa, paria erilaista juustoa, oliiveja, voita, hunajaa ja hilloa. Lisäksi tomaattia, kurkkua ja mahdollisesti muitakin vihanneksia tai hedelmiä sesongin mukaan. Kattavampaan aamiaiseen kuuluu juustoja, vihanneksi ja hedelmiä useampaa sorttia, viinilehtikääryleitä, turkkilaista jugurttia ja paljon muuta.

Lue lisää: Turkkilainen aamiainen ja Tepe Mountana - turkkilainen aamiainen vuoristossa

Hedelmä- ja vihannesmarkkinat

Hedelmät ja vihannekset ovat halpoja. Markkinoilta saa muutamalla kolikolla niin paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ettei niitä jaksa edes kantaa kotiin ilman kärryjä. Yhdellä liiralla (n. 0,30 €) saa esimerkiksi kilon mandariineja tai kilon tomaatteja. Kilo granaattiomenoita maksoi 2,50 liiraa (alle euron) ja kilo tavallisia omenoita tai porkkanoita 1,50 liiraa (n. 0,50 €)

Ruoka on muutenkin edullista. 10 liiralla (n. 3 €) saat kotiinkuljetuksena niin turkkilaiset keitot kuin kebabrullatkin. Yksin asuessa ei kotona tule juuri ruokaa laitettuakaan, vaan siellä tulee syötyä enimmäkseen vain hedelmiä ja vihanneksia.

Lue lisää kirjoituksestani: Markkinat Alanyassa

Turkkilainen kylpylä

Sanotaan, että paras tapa aloittaa loma Alanyassa on käydä nautiskelemassa perinteisestä turkkilaisesta kylpylästä. Toki itseään voi hemmotella pesulla muulloinkin kuin loman alkajaisiksi. Kylpyläkokemuksen jälkeinen rentoutunut olo sekä puhdas ja pehmoinen iho ovat koukuttavia.

Turkkilainen kylpylä eroaa suomalaisista kylpylöistä lähinnä siinä, ettei siellä juurikaan lotrata uima- tai porealtaissa, vaan keskitytään pesuun. Erilaiset kylpylät tarjoavat erilaisia kylpyläpaketteja, mutta noudattelevat pääsääntöisesti seuraavaa kaavaa: höyryhuoneessa tai marmoripöydällä maaten pehmitetään ensin ihoa, jonka jälkeen pesijä tulee kuorimaan kuollutta ihosolukkoa pois. Vartalo kuoritaan, saippuoidaan ja pestään päästä varpaisiin, jonka jälkeen vuorossa on vielä rentouttava öljyhieronta. Erilaisiin kylpyläpaketteihin kuuluu lisäksi esimerkiksi erilaisia hierontoja tai kasvonaamioita.

Kävelyt rannalla

Ei elämä pelkkää auringonpaistetta ollut aurinkorannikollakaan. Kolmeen kuukauteen mahtui myös huonoja päiviä. Vaikka yritin painaa stressit ja murheet taka-alalle ja keskittyä tunnustelemaan miltä minusta tuntuu, yritti alakulo ottaa välillä valtaansa. Parasta terapiaa oli silloin lähteä rannalle nuuskimaan meri-ilmaa ja kuuntelemaan aaltoja. Varsinkin Alanyan itäiseltä puolelta löytyy kilometritolkulla rantaviivaa, jossa saa kävellä rauhassa. Kuljeskelin pitkin rantaa ja keskitin ajatukseni vain rantakivien tutkiskeluun. Ihanien, pyöreiden ja aaltojen pehmeiksi hiomien kivien tutkiminen ja keräily oli suorastaan meditatiivista. Välillä istahdin rantakahvilaan teelle, joskus jopa viinille, ja seurailin rantaelämää. Parin tunnin jälkeen mieli oli jo paljon kirkkaampi, eivätkä harmitukset tuntuneet enää niin ylitsepääsemättömiltä.

Turkkilainen tee

Lopuksi vielä pieni, mutta melko oleellinen osa elämää Turkissa. Sitä hörpitään aamiaisella, lounaalla, päivällisen päätteeksi, asioinnin ja kaupanteon lomassa, kävelymatkan varrella sekä ystävän luona piipahtaessa. Paikalliset hörppäävät teensä uskomattoman kuumana ja heidän lasinsa on usein jo tyhjä, kun itse vielä hämmentelen tulppaaninmuotoista lasia, yrittäen saada punertavan juomani viileämmäksi. Sanotaan myös, että kuumassa ilmastossa elimistö käyttäää tehokkaammin lämmintä kuin kylmää juomaa. Siksipä teejuomat ovatkin erityisen suosittuja kuumissa maissa, kuten Aasiassa ja Arabimaissa.

Lue lisää Turkkilaisista juomista kirjoituksestani: Turkkilaisia juomia


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Kampanjan järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @titityyppi.

Viikko Alanyassa

Turkin Alanya kutsui jälleen kerran 18.-25.7.2015. Tällä kertaa matkassa mukana oli poikkeuksellisesti myös mieheni. Ensimmäistä kertaa siis yhdessä Alanyassa. Tuskin viimeistä. Marraskuussa menetimme rakkaan koiravanhuksemme, jonka vuoksi yhteismatkat eivät ole aikaisemmin juuri onnistuneet, koska toinen on jäänyt aina kotiin koiravahdiksi toisen matkaillessa. Koiria meillä toki riittää vieläkin kaksin kappalein, mutta toinen 13-vuotias koiravanhuksemme on sen verran paremmassa kunnossa, että sen raaski viedä "mummilaan" hoitoon lomamme ajaksi.

Useasti kuulen kysyttävän, että eikö käy jo tylsäksi matkustaa useasti samaan paikkaan. Suomalaisille toimii vastauksena usein vertaus kesämökistä, palataanhan sinnekin kerta toisensa jälkeen. Alanyaan tunnen olevani tervetullut ja se tuntuu ihanan kotoisalta. Se on tuttu ja tiedän mihin mennä ja mitä tehdä. Tiedän ihmisiä, joihin ottaa yhteyttä mahdollisia ongelmia kohdatessani, koska olen tutustunut siellä aivan ihaniin ihmisiin, suomalaisiin ja paikallisiin. Paikka, jossa saa oikeasti ihan vaan lomailla, eikä tarvitse suorittaa. Tutustua rauhassa ja ajan kanssa kieleen ja kulttuuriin. Uusissa matkakohteissa on toki viehätyksensä, mutta niissä tunnen olevani kuitenkin hieman eksyksissä ja epämukavuusalueellani. Pitää suorittaa, tutustua, nähdä, tehdä ja kokea, muutoin tunnen pienen syyllisyyden pistoksen. Tunnustan siis olevani suorittajatyyppiä, myös matkailijana. Mutta joskus pitää saada vain olla ja heittäytyä irti arjesta, joka ei ole aina ruusuilla tanssimista. Siksi Alanya vetää puoleensa kerta toisensa jälkeen.

Toki tälläkin kertaa piti kierrellä ja katsella, esitellä miehelleni hieman paikkoja. Kävimme kiertämässä Kale-linnoitusta, ihastelemassa siellä auringonlaskua ja nauttimassa hienoista näköaloista. Historian siipien havinaa kävimme ihmettelemässä myös Punaisessa tornissa ja Alanyan vanhalla telakalla. Jotain vanhaa ja jotain uutta. Mieheni taas johdatti minut tutustumaan Alanyan vesipiippubaareihin, joissa ei ilman ahkeraa piiputtelijaa ole tullut aikaisemmin käytyä.

» Kale-linnoitus (Alanya Kalesi)
» Punainen torni (Kızıl Kule)

» Alanyan telakka (Tersane)

» Alanyan paras vesipiippubaari

Dim-joki on ihana paikka rentoutua, jonne pitää palata aina uudelleen, vaikka olisikin käynyt siellä jo monta kertaa aikaisemmin. Oiva paikka paeta vilvoittelemaan heinäkuun paahtavia helteitä. Mieheni pääsi myös siellä, yllätys yllätys, vesipiiputtelemaan. Vierailimme myös ylemmällä Göl Piknik -alueella, mutta sieltä valitettavasti ei vesipiippua löytynyt. Pinarbasi siis pitää vielä jatkossakin suosikkipaikan asemansa Dim-joen piknikkipaikoista.

» Dim-joki (Dimçayı)

Tietenkin mieheni piti tutustuttaa myös maailman kolmanneksi pisimpään tippukiviluolaan, Dim-luolaan. Yritimme muka säästää ja suoritutua Dim-luolalle julkisia liikennevälineitä käyttäen. Hyppäsimme bussiin numero 10, joka johtaa Dim-joelle. Jouduimme kuitenkin lopulta turvautumaan taksin kyytiin, koska julkisia ei toistaiseksi luolalle asti vie. Kartalta matka lähimmältä bussipysäkiltä Dim-luolalle saattaa näyttää lyhyeltä, mutta pystysuoraa rinnettä kiipeäminen 40 asteen helteessä ei sitten enää tuntunutkaan niin houkuttelevalta.

» Dim-tippukiviluola

Veneretkellä tunsimme saavamme VIP-kohtelua. Pelmahdimme kävelyretkellämme satamaan, jossa yritimme kuikuilla äkkilähtöä, jollakin pienemmällä paatilla. Retket merirosvolaivoilla ja niiden "animation"-ohjelmat eivät meitä kiinnostaneet. Emme ehtineet retkelle enää seuraavana päivänä, koska silloin meitä odotti jo kotiinlähtö. Eräs mies johdatti meidät paikkaan, josta lähti kuulemma viehättävä tunnin retki pienemmällä veneellä. Kysyimme milloin paatti mahtaa tulla, hän soitti puhelun ja sanoi, että 5 minuutin päästä. Jäimme odottamaan ja veneen saapuessa pyysin miestäni väistämään, että edelliset kyytiläiset pääsevät veneestä pois. Mutta ei. Kukaan ei jäänyt pois, koska veneretki ei ollut vielä ehtinyt kunnolla alkaakaan. Vene oli saapunut takaisin satamaan ihan vain noukkiakseen meidät kyytiinsä. Kyytiin noustessamme saimme osaksemme hieman paheksuvia katseita. Todellisia VIP-henkilöitä siis, jotka palataan hakemaan kyytiin, vaikka retki on jo ehtinyt alkaa.

» Veneretki Alanyassa

Viikkoon mahtui myös pyörähdys Sidessä. Ihana ja kamala Side. Antiikinaikaisia nähtävyyksiä ja ryöstöhinnat ravintoloissa ja putiikeissa. Esimerkiksi vesipullo bazaarialueella 3 liiraa (norm. 0,5 - 1 TL), vesipiippu 30 (norm. 18-24 TL), kebabrulla 10 (norm. 5 TL). Apollon ravintola oli hyvä siellä oli hinnat neuvoteltavissa. Barracuda ravintola taas esim. laskutti alkupaloista, joita ei tilattu (30 TL), puolikkaasta viinipullosta kokonaisen hinnan (68 TL) ja huiman palvelumaksun päälle. Niin vain suhteellisen kokenutkin Turkin kävijä joutui kusetetuksi. Olisi pitänyt reklamoida tiukemmin ja olla maksamatta ylimääräistä. Matkailupalvelu TripAdvisorin arvostelujen mukaan emme ole suinkaan ainoita, jotka ovat saman kohtalon kyseisessä ravintolassa kokeneet. Lopuksi kuitenkin liskobongailu pelasti päivän, jonka huijariravintola meinasi pilata.

Omatoimimatkan hinnat olivat säilyneet suhteellisen ennallaan, vuoden takaiseen reissuun verrattuna;

• Alanya - Side: bussi 24 liiraa / 2 hlö
• Dolmus Sideen 4 liiraa / 2 hlö
• Dolmus Sidestä Manavgatiin 5 liiraa / 2 hlö
• Bussi Manavgatista Alanyaan 20 liiraa / 2 hlö

» Omatoimimatka Alanyasta Sideen

» Antiikkinen Side 

» Siden museo (Agora Hamami) 

» Liskobongailua Sidessä 

 
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @titityyppi.
  

Upea ja uuvuttava Istanbul

Ensimmäinen matkani Istanbuliin oli upea ja uuvuttava. Ihmisvilinää, autoja tööttäyksineen ja tuuttauksineen, kymmeniä moskeijoita ja minareetteja, rukouskutsuja, laivoja, markkina- ja katukauppiaita, tuoksuja, värejä, valoja, kävelyä kilometrikaupalla, kissoja, koiria ja jouduimmepa yhden ampumavälikohtauksenkin todistamaan lähietäisyydeltä.

Mieheni oli vieraillut Istanbulissa aikaisemminkin turkkilaisten kavereidensa kanssa, joista yksi tuli ystävällisesti hakemaan meidät lentokentältä. Iltapimeällä olisimme julkisilla liikennevälineillä tuskin löytäneet yhtä sujuvasti hotelliimme, joka sijaitsi hieman sivummalla Sultanahmetin turistialueesta.

Jannella oli siis jo tuntumaa kaupunkiin ja siellä liikkumiseen, joten pääsimme heti hyvin vauhtiin. Joka aamu lähdimme hotellilta liikenteeseen kello 9-10 aikoihin ja päivän seikkailut seikkailtuamme palasimme sinne vasta illalla kello 22 jälkeen.

Kierrettyä tuli mm. Sultanahmetin "pakolliset" nähtävyydet: Sininen moskeija, Hagia Sophia, Maanalainen vesisäiliö ja Topkapin palatsi. Niiden lisäksi ehdimme kiertämään myös Taksim-aukion ja İstiklal Caddesi -kävelykadun, Galatan tornin, Tophanen vesipiippubaareja, Beyoglun sateenkaariportaat, Prinssisaarien Büyükada-saaren sekä bazaareja; katetun suuren basaarin ja egyptiläisen basaarin sekä Fatihin keskiviikkomarkkinat. Näistä kirjoittelen lisää blogiin myöhemmin.

Viikossa, 29.6.-5.7.2015, ehti kuitenkin näkemään ja kokemaan vain pienen pintaraapaisun miljoonakaupungista. Istanbuliin palaan varmasti vielä uudelleenkin. Olen huomannut olevani visuaalinen matkailija, joten hahmotan paikat paremmin vasta nähtyäni ne, vaikka kuinka yrittäisin lukea vinkkejä ja tuijotella karttoja etukäteen. Matkan jälkeen mielenkiintoni riittää paremmin lukemaan paikoista enemmän ja yleensä saankin paikasta paremmin irti vasta toisella visiitillä.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.
  

Instagram Travel Thursday: Keväinen Alanya

Alanyan maisemat alkavat taas täyttyä matkailijoista maalis-huhtikuun tienoilla, kun talven selkä alkaa sielläkin taittumaan ja aurinko lämmittämään enenevissä määrin. Seuraavaa omaa Turkin matkaani saan tänä vuonna odotella kesään asti. Silloin suunnitelmissa on pyörähdys tutun ja turvallisen Alanyan lisäksi myös Istanbulissa.

Vuosi sitten tähän aikaan olimme juhlimassa ystävättäreni syntymäpäivää Alanyassa sekä ihastelemassa Alanyan kevättä. Aamuisia kävelyretkiä lähes autiolla rannalla, katsellen vaahtopäitä ja kuunnellen meren kohinaa, joka oli toisina aamuina hyvinkin rauhaton.

Laajensimme välillä aamulenkkejämme Kleopatra-rannan puolelta Kale-linnoituksen toiselle puolelle, Alanyan satamaan. Kiireettömiä aamuja postikorttimaisemissa, jolloin istahdimme rantakivikkoon seuraamaan paikallisien kalastajien puuhia ja nautimme aamuvitamiinit pienistä kojuista, joista sai ostettua tuoreista appelsiineista puristettua mehua.

Pitkän ja harmaan talven jälkeen alkaakin kaipaamaan taas valoa ja värejä. Heräävää luontoa, joka jaksaa vuosi toisensa jälkeen yllättää vihreydellään ja vehreydellään. Tänä vuonna esimakua kevääseen ja kesään käyn hakemassa huhtikuussa ensin Kanarialta ja sitten Madridista, jonne lähdemme isolla tyttöporukalla juhlistamaan syntymäpäiviämme. Siitä tulee varmasti huikea reissu!
 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.