Taurusvuorilla villihevosten jäljillä

Ormanan viehättävä pikku kylä sijaitsee Turkin Taurus-vuoristossa 950 metriä merenpinnan yläpuolella, noin 130 kilometrin ja kahden tunnin ajomatkan päässä Alanyasta. Ormana kuuluu Antalyan maakuntaan, Ibradın kaupunkiin.

Ormana on ihanteellinen kohde luonnon ja historian ystäville. Taurusvuorten ja metsien ympäröimässä kylässä on viehättäviä vanhoja kapeita kujia ja taloja, jotka edustavat paikallista vanhaa arkkitehtuuria. Talojen historia vie aina Ottomaanien aikakauteen asti ja yli 300 historiallista taloa on säilynyt nykypäivään ajan hammasta uhmaten. Ne on rakennettu täysin luonnonmateriaaleista, paikallisesta kivestä ja setripuusta, joka on mäntykasvien heimoon kuuluva havupuusuku, joka kasvaa korkealla Taurusvuorilla. Taloja kutsutaan turkiksi nimellä "Dügmeli Ev" ("House with button") eli "nappitalo". Talojen kehikot ovat puusta ja ilman laastia tai sementtiä rakennettuja kivimuureja vahvistavat puupalkit, joiden päätyjä näkyy painiketta muistuttavina nappeina talojen seinissä. Rakennustyylin tarkoituksena oli suojella taloja mahdollisilta maanjäristyksiltä. Rakennusten puiset ovet ja ikkunanpielet ovat hyvin koristeellisia.

Viehättävää kylätunnelmaa luovat Ormanan kaduilla vapaina jolkottelevat lehmät. Kadun kulmassa kotkotti kanoja ja niitä päivystävä kukko. Katuja kuljeskellessamme törmäsimme ensimmäistä kertaa Turkissa myös oravaan. Lisäksi kaduilla oli toki myös kissoja ja koiria. Kylän keskustassa on moskeija ja pääkadulla marketti ja muutama ruokapaikka.

Ormanaan on perustettu Ormana Active -hanke, jonka tarkoituksena on elvyttää kylää vanhoja taloja kunnostamalla ja turismia lisäämällä. Luonnonhelmaan houkutellaan myös turkkilaisia turisteja.
» Ormana Active, https://ormanaactive.com/en/
» Ormana Mahallesi, http://ormana.bel.tr/tr/ormana-mahallesi-ibradi-akseki

Blogistani löytyy myös muutaman vuoden takainen kirjoitus kyläretkestä Ormanaan, jolloin vierailimme Ormanan lisäksi Sarıhacılarin maalaiskylässä, Aksekin etnografisessa talomuseossa ja Arapasti kastanjapuulla:
» Kyläretki Taurus-vuoristossa – uniikkia arkkitehtuuria ja perinteistä turkkilaista elämää

Yeniçeri Ahmet Ağa Konağı – hotelliyö museossa

Ormanassa on ainakin kaksi hotellia, joista yöpaikaksemme valikoitui tällä kertaa tämä ihanan persoonallinen Yeniçeri Ahmet Ağa Konağı*, kaksikerroksinen paikallista arkkitehtuuria edustava "nappitalo". Talon tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetä, mutta sen arvellaan olevan vuodelta 1898. Hotellikäyttöön sitä alettiin kunnostamaan vuonna 2019.

Varasimme hotellin momondo.fi* -sivuston kautta. Esim. Booking.com -sivuston kautta ei ole tällä hetkellä edes mahdollista varata Turkissa turkkilaisia majoituspaikkoja, mutta momondo.fi* -sivusto löytää varaussivustoja, jotka toimivat Turkistakin käsin varatessa.

Yeniçeri Ahmet Ağa Konağı* -hotellissa on yhteensä 11 huonetta, joista osassa on suihkut ja wc:t huoneen yhteydessä. Me valitsimme huoneemme yläkerrasta, josta löytyi museoituja huoneita, joissa suihku ja pesuallas löytyvät kaapeista, kuten vanhoissa turkkilaisissa rakennuksissa oli tapana. Wc:t löytyivät huoneiden ulkopuolelta yhteisistä tiloista.

Katso videolta kierros yläkerrasta ja huoneestamme.

Hotellista tuli mieleeni Aksekin etnografinen talomuseo, jossa vierailin samalla alueella pari vuotta sitten. Nyt sain ainutlaatuisen kokemuksen viettää aikaa ja yöpyä näin historiallisissa puitteissa. Rakennus oli täynnä upeita ja vanhoja asioita ja esineitä.

Hotellihuoneet olivat erinomaisesti varusteltu ja hyvin mietitty yksityiskohtia myöten. Huoneissa odottivat näin korona-aikaan käsidesi sekä maskit. Kiinnitimme huomiota mm. ihanan pehmeisiin pyyhkeisiin ja siihen, että pistorasiat oli kerrankin sijoitettu kätevästi sänkyjen yhteyteen puhelimien latausta varten. Pesualtaan yhteydestä löytyi kattavasti tarvikkeita, perinteisten shamppoon ja saippuan lisäksi myös pesukintaat, suihkumyssyt, meikkien pesulappuja, vanupuikkoja ja kynsiviila. Muslimivieraita varten kaapista löytyi rukousmatto ja -helmet.

Vierailumme aikana vietettiin muslimien pyhää paastokuukautta ramadania. Paasto on yksi islamin viidestä peruspilarista ja sen aikana muslimit kieltäytyvät syömisestä, juomisesta, tupakoinnista ja seksin harrastamisesta aamunsarastuksesta auringonlaskuun. Yöllä kolmen aikoihin heräsimmekin rummutukseen. Ormanan yöllisiä katuja kiertelivät rummuttajat, joiden tarkoitus oli herättää ihmiset syömään ennen auringonnousua. Erikoinen kokemus sekin, johon Turkissa en ole aikaisemmin törmännyt.

Aamulla meitä odotti alakerrassa herkullinen turkkilainen aamiainen. 

Hotellin henkilökunta ei puhunut juurikaan englantia, joka aiheutti hieman säätöä, mutta Google kääntäjän avulla siitäkin selvittiin. Henkilökunta oli muutoin hyvin ystävällistä ja avuliasta. Hotellia jouduttiin myös vähän etsimään, koska sen sijainti oli merkitty väärin Googlen karttaan, mutta pikkukylästä sen löytäminen ei ollut mahdottomuus. Ja mikäli päivän päätteeksi haluaa nauttia huurteisen oluen tai lasillisen viiniä, joutuu sitä hieman metsästämään. Hotellissa tai Ormanan kylän pikku marketissa ei myyty alkoholia, mutta saimme vinkin alkoholia myyvästä Ülker Marketista viereisestä Ibradın kylästä, josta kävimme hakemassa pari Efestä päivällisen kaveriksi. Myös läheisessä Ormana Active hotellissa* ja ravintolassa myydään alkoholia paikan päällä nautittavaksi. 

» Yeniçeri Ahmet Ağa Konağı, https://yeniceriahmetagakonagi.com/en/home-page/
» Löydä parhaat hinnat johtavilta hotelli- ja varaussivustoilta* momondo.fi

Eynifin tasangon villihevoset

Noin 20 minuutin ajomatkan päässä Ormanan kylästä sijaitsee Eynifin tasanko. Vuorten reunustaman tasangon pinta-ala on 90 000 hehtaaria. Tasanko on tullut tunnetuksi selzukkien aikaisesta karavaanipysäkistään ja tasangolla vaeltavista luonnonvaraisista hevosista. 

Ottomaanien valtakunnan lopulla, läheisissä kylissä asuneet sodasta palanneet ratsuväen sotilaat vapauttivat tarpeettomiksi jääneet hevosensa tasangolle, jossa ne ovat saaneet siitä lähtien vaeltaa ja lisääntyä vapaasti. Joidenkin arvioiden mukaan hevosia on alueella jopa useita satoja. Me onnistuimme muutaman tunnin seikkailumme aikana näkemään noin kymmenisen hevosta.

Video Harry Silven.

Tasangolla laiduntaa myös satoja lehmiä, lampaita ja vuohia. Välillä ilmoille kajahti lampaita paimentavien suurten laumanvartijakoirien haukahdukset. Lisäksi heinikossa saattoi nähdä vipeltämässä pieniä liskoja.

Tasangon läpi ollaan parhaillaan rakentamassa isoa tietä, jonka tarkoitus on helpottaa Antalyan ja Konyan välistä matkaa. Tietä rakennetaan muutaman metrin korkeudelle ja muutamissa kohdissa sen ali kulkee alikulkuja, joista hevoset, lampaat ja lehmät pääsevät siirtymään tien toiselle puolelle. Toivottavasti valmistuessaan tie ei koidu eläinten kohtaloksi vaan ne saavat edelleen jatkaa tasangolla vaeltamistaan. 

Tolhan karavaanipysäkki

Ormanan alueen historia juontaa juurensa Rooman valtakunnan aikoihin ja historiankirjoissa se tunnetaan nimellä Erimna. Kaupunki antautui Aleksanteri Suurelle vuonna 334 eaa ja oli persialaisten hallinnassa vuosina 223-212 eaa.

Seldžukkisulttaani Alaaddin Keykubat valloitti alueen vuonna 1226, jonka jälkeen Erimna kuului selzukkien hallintaan. Samainen sulttaani rakennutti myös Alanyan tunnusmerkkinä pidetyn punaisen tornin ja telakan. Selzukkien aikana Konyan ja Välimeren väliset karavaanireitit kulkivat alueen läpi ja 1200-luvulla Eynifin tasanko oli risteysalue vuorten keskellä. Karavaanareiden pysäkiksi reitille rakennettiin Tolhan, jonka näyttävät rauniot löytyvät tasangolta. 

Ormanan alue on upea luontokohde Turkissa, johon tutustumiseen ei parin päivän visiitti riittänyt vaan jäimme janoamaan luontoa ja raitista vuoristoilmaa heti lisää. Onneksi paikka on niin lähellä Alanyaa, että palaamme sinne varmasti vielä uudelleen.

TRT Worldin Facebook-sivuilta löytyy hyvä englanninkielinen muutaman minuutin mittainen minidokumentti Taurus-vuoristosta, Ormanasta ja villihevosista. Videolla vieraillaan myös läheisessä Altinbeşik-luolassa, joka on Turkin suurin ja maailman kolmanneksi suurin maanalainen järvi. Sinne toivomme suuntaavamme myös tulevaisuudessa:
» TRT World, Saving Earth: Turkey's Taurus mountains, https://www.facebook.com/watch/?v=1144196616055015

Kannattaa käydä myös Instagram-tililtäni katsomassa kuvia ja videoita Ormanan reissustamme. Tarinoita olen arkistoinut kohokohtiin nimellä "#ormana". Ota toki myös muutenkin tilini seurantaan, sieltä löydät kuvia ja tarinoita uusimmista seikkailuistani: www.instagram.com/titityyppi/

Blogikirjoitus sisältää mainoslinkkejä (*)

Eğrigöl – lumihuippuisille vuorille hellettä pakoon

Toukokuussa Turkin Alanyaan saapui helleaalto Afrikasta ja lämpötilat kipusivat yli 35 asteeseen. Kesän vasta kolkutellessa ovella emme olleet vielä tottuneet moisiin lämpötiloihin ja ne tuntuivat äkkiseltään yli 40 asteelta. Väitettiin jopa, että niin kuumia toukokuisia päiviä täällä ei olisi koettu 90 vuoteen.

Niinpä kun Facebookkiin tupsahti kaverini kuvia lumihuippuisista vuorista ja niiden keskellä sijaitsevasta järvestä, näyttivät maisemat lumikinoksineen niin houkuttelevilta, että päätimme oitis suunnata sinne.

Kuvat olivat paikasta nimeltä Eğrigöl, joka sijaitsee Taşelin tasangolla, noin 2100 metrin korkeudessa, Konyan ja Antalyan maakuntien rajalla. Paikka houkuttelee retkeilijöitä sekä luonnon ja luontovalokuvauksen ystäviä upeilla maisemillaan, monimuotoisilla kasveillaan ja lähes koskemattomalla luonnollaan. ​​Eğrigölissä voi harrastaa monia luontourheilulajeja, kuten vaellusta, maastopyöräilyä, retkeilyä, kiipeilyä ja jopa hiihtoa.

Tavoitteenamme oli siis lähteä kaupunkia piinaavaa hellettä pakoon, nähdä lunta ja järvi. Ehkä enemmänkin olisimme voineet etukäteen suunnitella roadtrippiämme. Alanyasta lähdettyämme tutkailimme Googlen karttaa vain pikaisesti, joka näytti matkaksi 140 km ja matka-ajaksi 2 tuntia 39 minuuttia. Käytännössä kilometrit pitivätkin aika hyvin paikkansa, mutta aikaa saimme tuhrattua lähes tuplaten, noin 5 tuntia suuntaansa. Joku kätevämpikin reitti sinne löytynee, koska kaverini olivat selvinneet matkasta lyhyemmällä ajalla. Me lähdimme Alanyasta kiertäen ison tien D695 kautta kohti Gündoğmuşta ja sinne asti kaikki sujuikin suhteellisen hyvin, vaikkakin kahden tunnin matka-aika taisi täyttyä jo sinne saapuessa. Gündoğmuksen jälkeen alkoikin varsinainen seikkailu.

Ylemmäs vuoristoon päästyämme tiet muuttuivat yhä pienemmiksi ja kiemuraisimmiksi. Tuntemattomia kapeita vuoristoteitä ei ollut järkevää ajaa kovin kovaa vauhtia. Matkan varrelle osui myös muita muuttujia, kuten suljettuja tienpätkiä sekä tietä pitkin vaeltavia lammas- ja vuohilaumoja. Lisähaasteensa matkantekoon toi se, että ylhäällä vuorilla puhelimestamme katosivat kentät ja näin ollen myös internetyhteys Googlen karttapalvelua varten. Paremmalla suunnittelulla reitistä olisi voinut toki ladata myös offline-kartan, mutta onneksi yhdellä seikkailijoistamme oli mukana myös navigaattori sovellus, johon nettiä ei tarvittu.

Kun navigaattori oli jo suunnilleen viimeiset kaksi tuntia ilmoittaunut matkan pituudeksi vain 30 kilometriä, odotuksemme viimein palkittiin ja tienvarsille alkoi ilmestyä lumikinoksia, joita pysähdyimme heti ihmettelemään. Ihana vuoristoilma oli huomattavasti Alanyan helteistä kaupunki-ilmaa viileämpää, mutta T-paidassa tarkeni kuitenkin hienosti. Autotie kulki välillä lumikinoksien läpi, jotka vielä toukokuussakin nousivat paikoitellen jopa 2-3 metriin.

Ja kun vuorten välissä sijaitseva järvi värikkäine kukkaniittyineen viimein siinti edessämme oli se mystisen kaunis näky kaiken matkanteon arvoinen. Paluumatkalla oli tarkoitus vierailla vielä Gündoğmuksessa sijaitsevilla Uçansu-vesiputouksilla, mutta matka-ajan venähtäessä oli palatessa pimeys ehtinyt jo laskeutumaan. Ehkä seuraava seikkailumme suuntaa sitten sinne...

Kannattaa käydä Instagram-tililtäni katsomassa videoita Eğrigölin roadtripistämme. Löydät sieltä videoita järveltä, huikeista vuoristoteistä ja vuorilla laiduntavista lammas- ja vuohilaumoista. Tarinoita olen arkistoinut kohokohtiin nimellä "#eğrigöl". Ota toki myös muutenkin tilini seurantaan, sieltä löydät kuvia ja tarinoita uusimmista seikkailuistani: www.instagram.com/titityyppi/

Mönkijäsafarilla Alanyassa

Huhtikuun lopulla minulle avautui mahdollisuus lähteä kokeilemaan mönkijäsafaria Alanyassa, kauniissa Taurus-vuoriston maisemissa. Mönkijäsafarilla ajelimme Dim-joen läheisyydessä ja appelsiiniviljelmien keskellä.

Retki aloitettiin koeajolla, jossa tutustuttiin mönkijään. Automaattivaihteiset mönkijät ovat helppoja ajaa ja käytännössä tarvitsee painella vain kaasua ja jarrua. Koeajosta suorituneina päästiin lähtemään matkaan.

Retken aikana ajettavan matkan pituus oli 20 kilometriä. Ajelimme pitkin helppokulkuisia teitä sekä välillä pääsimme vähän revittelemään off road osuuksille. Henkilökunta varmistelee reittiä sekä edessä ja takana ja on apuna neuvomassa vaikeimmissa paikoissa.

Tauolla kävimme Dim-joen varrella olevassa ravintolassa, josta sai ostaa syömistä ja juomista. Dim-joella on myös uintimahdollisuus mikäli haluaa pulahtaa vilpoisessa jokivedessä.

Mönkijäsafarille ei kannata pukea kaikkein parhaimpiaan päälle, koska ne likaantuvat pölyisillä hiekkateillä ja pöpeliköissä mönkiessä. Suojalasit, huivi ja hanskat olivat varsin asialliset lisävarusteet, joita voi ostaa myös paikanpäältä pientä lisämaksua vastaan. Kypärä sekä polvi- ja kyynärsuojat sisältyivät retken hintaan. Ikärajoitus mönkijäsafarille on 16 vuotta, mutta 3-15 -vuotiaat pääsevät ajelulle vanhempiensa kyydissä.

Täytyy tunnustaa, että en ole mikään moottoriajoneuvojen ylin ystävä ja autolla ajamistakin olen onnistunut välttelemään Alanyassa useita vuosia. Siksipä olinkin vallan yllättynyt kuinka kivaa mönkijällä ajelu olikaan kauniissa vuoristomaisemissa ja off road osuuksistakin suoriuduin kunnialla. Varsin ylpeä olin itsestäni, että voitin pelkoni ja lähdin hankkimaan taas uusia kokemuksia. Ja tottakai se olin minä, joka poimittiin taukopaikalla kyytiin, kun henkilökunta revitteli mönkijöillä kahden renkaan varassa...

Mönkijäsafareita järjestävät sekä paikalliset että suomalaiset matkanjärjestäjät.

Alanyan parhaat palat

Marraskuussa yksi nuoruuden aikaisista ystävistäni tuli äitinsä kanssa vierailemaan luokseni ja viettämään yhden lomaviikon Alanyaan. Viimein oli aikani esitellä vanhoille ystävilleni millainen on minun Alanyani sekä missä ja miten minä täällä asun.

Olen asustellut Alanyassa kesät talvet kohta jo kolme vuotta. YT-neuvotteluiden ja töiden päättymisen jälkeen tulin tänne Suomen talvea pakoon muutamaksi kuukaudeksi ja sillä tiellä olen vieläkin lähes kolme vuotta myöhemmin. Turkissa asumiseni ensiaskeleista löydät blogistani lisää tunnisteella "irtiotto".

Tämän kolmen vuoden aikana Alanyassa luonani vierailleet vanhat suomalaiset ystäväni ja sukulaiseni voi laskea yhden käden sormilla. Yhden käden. Kolmen vuoden aikana. Muuten useimmat ystävistäni ovat hyvin liikkuvaista sorttia ja matkustelevat ulkomailla useamman kerran vuodessa, mutta "eivät halua tuhlata lomapäiviään mihinkään Turkkiin". Eivätkä näin ollen siis minuunkaan. Yksin ei onneksi Alanyassa tarvitse olla. Uusia ystäviä ja kavereita on löytynyt Alanyasta paljon. Rikkaus on erimaalaiset ja eri-ikäiset kaverit. Jokin samankaltaisuus meitä vetää puoleensa, vaikka olemmekin hyvin erilaisia ja erilaisista lähtökohdista tänne päätyneet. Monet ovat päätyneet Alanyaan asumaan ja monet vierailevat täällä useita kertoja vuodessa, vaikka eivät täällä varsinaisesti asuisikaan. Monia tapaan myös itse Suomessa käydessäni. Monen Alanyassa asuvan tai vierailevan suomalaisen tavoin olen toki itsekin aikoinaan päästänyt suustani ne surullisen kuuluisat sanat, että ikinä en Turkkiin lähde, mutta yhtä monien tavoin olen sanani joutunut pyörtämään, kun joku Alanyan taikapöly on minuun iskenyt.

Viikon mittaiseen Alanyan pintaraapaisuun sisältyi hyvää ruokaa ja juomaa, upeita vuoristomaisemia, hedelmä- ja vihannesmarkkinat, auringonlaskuja rannalla, pyörähdys öisen baarikadun jytkeessä, shoppailua, turkkilainen hamam ja tietysti kiertelyä Alanyan keskustan alueella ja nähtävyyksillä, kuten satama, Kale köysiratoineen ja näköalaravintoloineen, vanha telakka ja punainen torni. Seuraavana muutama poiminta viikon parhaista paloista.

Viikon ruokapaikat top 3

Ruoka- ja juomapuolen parhaita paloja viikon aikana olivat perinteinen turkkilainen aamiainen vuoristossa Alanyan kaupunkia ihaillen, samppanjabrunssi En Vie Beach -ravintolassa ja lounas Dim-joella. Viikon aikana tutustuttiin mm. perinteisiin turkkilaisiin alkupaloihin, meze, turkkilaisiin täytettyihin lettusiin, gözleme, ja tietenkin myös kebabiin. Epäturkkilaisempia valintoja edustivat esimerkiksi sushilla käynti SushiCo -ravintolassa ja viskillä terästetyt iltakahvit Elite -ravintolassa. Eliten irish coffeet ovat kaupungin parhaat, eikä vähiten mielenkiintoisen valmistusshown vuoksi.

En Vie Beach ja samppanjabrunssi
Ensimmäisen päivän valjettua suuntasinne samppanjabrunssille En Vie Beach ravintolaan. En Vie Beach on tyylikäs ravintola Alanyan itäisen rannan puolella, siellä on hyvät ruoat ja hienot näköalat rannalle ja Kalelle. Samppanjabrunssi tarjoillaan sunnuntaisin ja siihen kuuluu lajitelma erilaisia alkupaloja, salaattia, lihaa, kanaa ja shampanjalasit tultiin aina täyttämään niiden tyhjennyttyä. Nälkäisenä ei tarvinnut brunssilta poistua. Eikä selvinpäin. Hintaa samppanjabrunssilla oli 115 tl/hlö (nykykurssilla n. 19 €).

Turkkilainen aamiainen Tepellä
Turkkilainen aamiainen, kahvaltı, on tunnettu monipuolisuudestaan ja käsite siinä missä englantilainenkin aamiainen. Aamiaispaikaksi valikoitui tällä kertaa ravintola Zirve Tepellä. Siellä pöytään kannetaan vaikka minkälaista kippoa ja kuppia erilaisia turkkilaisia herkkuja. Valitettavasti olen surullisen kuuluisa ruokatietämyksestäni ja kokkaustaidoistani, joten en tiedä ehkä puolistakaan mitä ne olivat, mutta hyviä ne olivat ja monta kippoa sekä teelasillista saatiin tyhjennettyä ennenkuin maha oli täysi. Aamiainen Zirvessä 40 tl/hlö (n. 7 €).

Turkkilaisesta aamiaisesta Tepellä olen kirjoittanut aikaisemminkin blogiini:
Tepe Mountana - turkkilainen aamiainen vuoristossa

Lounas Dim-joella
Dim-joen omalaatuisia joen päällä sijaitsevia ravintoloita edusti tällä kertaa Göl piknik. Tarjolla perinteistä turkkilaista ruokaa, mutta näiden Dim-joen ravintoloiden erikoisuus onkin muualla kuin varsinaisessa kulinaristisessa nautinnossa. Dim-joki on kesäisin suosittu piknikpaikka myös paikallisten keskuudessa ja niin paikalliset kuin turistitkin saattavat viettää siellä koko päivän syöden, juoden ja viettäen aikaa joen päällä olevissa lautoissa. Kesäsunnuntaisin Dim-joen ravintolat ovat usein niin täynnä, että sieltä on vaikeuksia löytää edes parkkipaikkaa.

Göl Piknik sijaitsee Dim joen yläpäässä, lähellä patoa ja se valikoitui kohteeksemme tällä kertaa, koska tiesin sen olevan aurinkoinen paikka. Vaikka eleltiinkin jo marraskuun puoliväliä säät pääsääntöisesti suosivat meitä. Viikon ajalle osui vain yksi kovempi sade- ja ukkoskuuro ja sekin vasta illalla.

Dim-joesta voit lukea lisää aikaisemmasta blogikirjoituksestani: Dim-joki (Dimçayı)

Alanyan nähtävyydet top 3

Alanya on niin paljon muutakin kuin hiekkarantoja, bazaarialueita ja suomikuppiloita. Erilaista Alanyaa tykkään yleensä lähteä esittelemään Sapadere-kanjonin ja Dim-joen suuntaan. En koskaan kyllästy niihin maisemiin. Matkaoppaanakin tykkäsin lähteä tekemään Alanyan ihmeet -retken vaikka viikottain. Alanyan ylpeys on tietysti myös keskustan edustalla kohoava Kale-linnoituskukkula ja sen kainalosta löytyvät punainen torni ja vanha telakka.

Sapadere-kanjoni
Sapaderen kanjoni sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Alanyasta ja aikaa matkan taittamiseen menee noin tunti. Vaikka matka sinne on aika pitkä, se kannattaa, koska matkan varrella näkee paljon kaikenlaista. Banaaniviljelyksiä, hedelmäpuutarhoja, upeita metsäisiä vuoristomaisemia ja perinteistä kyläelämää. Matkan varrella on esimerkiksi Demirtaksen kylä, joka on nyt samanlainen kuin Alanya oli 30 vuotta sitten ennen turismia sekä Demirtaksen kivitehdas, jossa työstetään marmoria. Jos Sapaderelta suuntaa vielä Dim-tippukiviluolalle näkee matkalla myös Alanyan yliopistoalueen.

Minä rakastan luontoa ja vuoristoa. Itselleni oli aikoinaan yllätys, kuinka upeaa luontoa näin läheltä Alanyaa löytyy. Mielenkiintoinen huomio muuten Alanyaa ja koko Turkin etelärannikkoa reunustavasta Taurus-vuoristosta on, että se kuuluu samaan Alpide nimiseen vuorijonoon, johon myös Alpit ja Himalaja kuuluvat. Vuoristot ovat muodostuneet saman mannerlaattojen törmäyksen yhteydessä, saamme siis ihailla täällä Alppien sukulaisvuoria.

Itse Sapadere on upea ja rauhoittava paikka. Ilma vuoristossa on niin paljon puhtaampaa ja raikkaampaa. Kanjonin läpi kulkee kävelysilta, joka on reilu 500 metriä pitkä. Kanjonin pohjalla virtaa joki ja kanjonin läpi kuljettua korvissa suhisee kymmenien vesiputousten pauhu.

Sapadere-kanjonista löytyy myös aikaisempi blogikirjoitus: Sapadere-kanjoni

Dim-tippukiviluola
Toinen huikea nähtävyys Alanyan alueella on Dim-tippukiviluola. Se on maailman neljänneksi suurin yleisölle avoinna oleva tippukiviluola ja kuin sukellus Taru Sormusten herrasta maailmaan. Sisällä on kaksi luolaa, joista isommalla on mittaa yli 300 metriä. Toinen on vaatimattomampi pieni luola, n. 50 metriä. Tippukivien sanotaan "kasvavan" 1 cm:n sadassa vuodessa, joten siitä voi laskeskella kuinka tuhansia tuhansia tuhansia vuosia vanhan luolan täytyy olla.

Sapadere-kanjonille ja Dim-tippukiviluolalla ei paikallisbussit kulje, joten vuokrasimme auton ja ystäväni lähti kuskiksi. Auton saa päiväksi vuokralle Alanyassa n. 25-30 eurolla.

Dim-tippukiviluolasta voit lukea lisää aikaisemmasta blogikirjoituksestani: Dim-tippukiviluola

Kale, punainen torni ja vanha telakka
Matkasimme teleferik-köysiradalla ylös Kalelle. Sen varrelta avautuu hienot maisemat Kleopatra-rannan suuntaan ja matkalla sain esitellä myös entisiä kotikulmiani Kale-kukkulalla.

Sanotaan, että Kale on kuin pieni kylä keskellä kaupunkia. Siellä on ihan oma tunnelmansa. Tepastelimme linnoitusalueella ja kävimme moskeijassa. Lähdimme kävelemään alas ja pysähdyimme matkan varrella Alaturka-ravintolaan syömään gözlemet ja juomaan lasilliset viiniä. Alhaalla kävimme ihailemassa vanhaa telakkaa ja kiipesimme lopuksi vielä punaiseen torniin.

» Köysirata Alanyassa (Alanya Teleferik)
» Kale-linnoitus (Alanya Kalesi)
» Punainen torni (Kızıl Kule)
» Alanyan telakka (Tersane)


Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta minusta lomaviikko Alanyassa ei näytä yhtään hassummalle näin blogikirjoituksen muodossakaan. Voisitko sinä kuvitella antavasi mahdollisuuden Alanyalle ja tuhlata lomapäiviäsi Turkkiin? Tai jos olet jo niin tehnyt niin mitä paikkoja sinä haluaisit Alanyasta esitellä?