torstai 31. toukokuuta 2018

Kyläretki Taurus-vuoristossa – uniikkia arkkitehtuuria ja perinteistä turkkilaista elämää


Toukokuussa pääsin tutustumaan kyläelämään Taurus-vuoristossa. Bussimatkalle lähdettiin Alanyasta ensin kohti Manavgatia, jonka jälkeen kurvattiin Konyaan päin ja lähdettiin kiipeämään ylös vuoristoon.


Sarıhacılar maalaiskylä

Ensimmäisenä saavuttiin pieneen ja viehättävään Sarıhacılarin maalaiskylään, joka sijaitsee n. 3,5 km varsinaisesta Aksekin kylästä, n. 1 100 metriä merenpinnan yläpuolella. Alkukantaisessa kylässä asuu vain muutama perhe, yhteensä parikymmentä kyläläistä.




Sarihacilarin kylässä talot edustavat vanhaa uniikkia arkkitehtuuria. Taloja kutsutaan nimellä "Dügmeli Ev" ("House with button") eli "nappitalo". Talot on rakennettu täysin luonnonmateriaaleista, kivestä ja setripuusta. Kivimuureja vahvistavat puupalkit, joiden päätyjä näkyy talojen ulkoseinissä. Rakennustyylin tarkoituksena oli suojella taloja mahdollisilta maanjäristyksiltä. Osa kylän taloista on aikojen saatossa romahtanut ja osa on kunnostettu.




Yksi kylän tärkemmistä rakennuksista on historiallinen moskeija, jossa on hienoja vanhoja puukaiverruksia.

Sarıhacılarin kylä on noin 800 vuotta vanha, se sijaitsi aikoinaan historiallisen silkkitien varrella ja oli tärkeä kauttakulku ja kauppapaikka. Pätkiä vanhasta silkkitiestä on vieläkin nähtävillä kylässä.

Silkkitie on historian pitkäikäisimpiä kauppareittejä, joka kulki halki Keski-Aasian. Se alkoi Kiinasta ja haarautui matkan varrella päättyen Syyrian Antiokiaan tai Turkin Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul). 1 500 vuoden ajan 6 400 km pitkällä reitillä kuljetettiin silkkiä, hajuvesia, mausteita, taidetta, kultaa ja muita kauppatavaroita. Silkkitietä pitkin kulkeutui paljon muutakin kuin vain silkkiä ja mausteita. Sen kautta levittäytyi myös uskontoja (esimerkiksi buddhalaisuus länteen ja kristinusko itäään) sekä uutta teknologiaa, kuten painotekniikoita, ruuti, kompassi ja laivojen malleja länteen ja tähtitieteellisten havaintojen tekemiseen kehitetty astrolabi itään.




Silkkitiellä tavaraa kuljetettiin ketjussa välietapista toiseen. Turkissa näitä välietappeja kutsuttiin nimellä Kervansaray, "caravan-palace" eli "karavaanipalatsi" (näistä ”karavaanipalatseista” on luvassa erillinen blogikirjoitus myöhemmin). 1400-luvun lopussa Silkkitien merkitys alkoi vähentyä, koska merenkulkijat löysivät uusia reittejä, laivaliikenne alkoi vilkastumaan ja laivoihin saattoi lastata enemmän tavaroita kuin perinteisiin karavaaneihin.

Silkkitiestä ja sen historiasta voit lukea lisää National Geographicin sivuilta:
» natgeo.fi/kansat-ja-kulttuurit/tutkimusmatka/uudet-vaylat-syrjayttivat-silkkitien

Silkkitien menetettyä merkityksensä monet kauppakaupungit ja kylät vaipuivat pitkäksi aikaan unholaan. Sarihacilarin kylä on kuitenkin taas elpymässä turismin ansiosta. Historiallinen ja luonnonkaunis alue upeine vuoristomaisemineen on varsinkin luontomatkailijoiden ja patikoijien suosiossa.

Aksekin etnografinen museo

Sarıhacılarin kylän jälkeen matka jatkui Aksekin etnografinen museoon. Se on talomuseo, jossa on mahdollisuus päästä tutustumaan vanhaan turkkilaiseen elämäntapaan ja arkkitehtuuriin.

Rakennuksen rakennutti aikoinaan Hadji Mustafa Efendim poika, kauppias Hadji Hüseyin Efendi. Hän asui talossa neljän poikansa ja heidän vaimojensa kanssa. Nuorin pojista muutti 1930-luvun alussa Istanbuliin ja lahjoitti rakennuksen uskonnolliselle säätiölle (Turkish Religious Foundation) vuonna 1985. Säätiö ja Aksekin kunta restauroivat rakennuksen ja se avattiin yleisölle etnografisena museona vuonna 2016.



Rakennuksessa on kolme kerrosta. Alimmassa kerroksessa asuivat eläimet ja palvelusväki. Toisessa kerroksessa sijaitsevat pienemmät "talvihuoneet", jotka oli helpompi ja nopeampi lämmittää talvisin. Myös alimmassa kerroksessa asuvat eläimet tuottivat lämpöä ylempiin kerroksiin. Ylimmässä kerroksessa on keskellä iso sali ja reunoilla keittiö, salonki ja makuuhuoneet, joissa asuttiin kesäisin.



Museossa on esillä viehättävää vanhaa esineistöä. Rakennuksen katot, ovet, kaapit ja ikkunat on valmistettu setripuusta (cedarwood). Setripuu on mäntykasvien heimoon kuuluva havupuusuku, joka kasvaa vuoristoalueilla.


Ormanan kylä

Ormanan kylä sijaitsee 950 metriä merenpinnan yläpuolella, 60 km Manavgatista ja 30 km Aksekista.
Kylässä on viehättäviä vanhoja kapeita kujia ja noin 500 taloa, jotka lähes kaikki ovat rakennettu paikallisesta kivestä ja puusta. Myös Ormanassa on paljon "nappitaloja".

Nykyään moni kylän taloista on tyhjillään ja toimivat lähinnä kesäasuntoina rannikolla asuville perheille, jotka haluavat paeta kesän paahtavia helteitä ylös viileämpään vuoristoon.




Ormanassa nautimme lounaan Ormana Active -ravintolassa, joka toimii myös pienenä hotellina. Herkullinen lounas sisälsi mm. perinteisiä turkkilaisia alkupaloja, meze, ja kanaa.
» Ormana Active, www.ormanaactive.com/en/ormana-home

Arapasti kastanjapuu

Päivän päätteeksi pysähdyimme vielä ihmettelemään valtavaa kastanjapuuta, jonka nimeen liittyy mielenkiintoinen tarina.

Kastanjapuun uskotaan olevan jopa yli 1000 vuotta vanha. Puu on selvinnyt monista alueella riehuneista tulipaloista ja saanut nimensä vuonna 1861 erääseen tulipaloon liittyvän tapahtuman myötä. Tuolloin arabialainen orja sytytti isäntänsä rakennuksen tuleen ja palo levisi nopeasti ympäröiviin taloihin tuhoten monta taloa kylästä. Orja todettiin syylliseksi ja teloitettiin tähän puuhun. Siitä lähtien puun nimi on ollut lyhennys nimestä "Kastanjapuu, johon arabi teloitettiin".



Mielenkiintoinen päivä, jonka aikana pääsi tutustumaan taas hieman erilaiseen turkkilaiseen elämään. Sopiva sekoitus upeaa luontoa ja historiaa. Kyläretkellä Taurus-vuoristossa olin Deturin järjestämällä retkellä.
» Matkatoimisto Detur, www.detur.fi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti