perjantai 26. lokakuuta 2012

Ensilumen innoittamat ostokset



Päivän sana tuntuu tänään olevan ensilumi, joten pitäähän minunkin se arkistoida tänne, muistoksi internetin syövereihin. Kummasti se sai haikailemaan lämpimämpien jalkineiden perään, joten töistä tullessa piti kurvata kenkäkaupoille. Tietyntyyppiset kengät mielessäni marssin kenkäkauppaan ja löysin juuri etsimäni kengät. Kerrankin se kävi näin helposti. Juuri oikean väriset, ihanalla lampaankarvavuorella ja vielä ekologista nahkaa. Nahasta ekologisempaa tekee kasvisparkinta. Nahka on käsitelty ilman kromia, jota perinteisesti käytetään nahan parkitsemissa. Kromi taas on ympäristömyrkky ja nahasta irrotessaan se saattaa aiheuttaa herkimmille allergiaoireita. Kasvisparkitun nahan pitäisi myös ikääntyä kauniisti.

Olen tepastellut koko illan ihanan lämpimissä kengissä sisälläkin. Ja kenkien kaveriksi löysin myös saman sävyisen kassin, jollaista olen etsinyt, vaikka se tuskin on yhtä ekologisesta nahasta valmistettu. Mutta oikein hyvä shoppailupäivä siis tänään ja mukavat viikonloppuseikkailut edessä! 


Pannari

Niin monta erilaista pannarireseptiä kuin on pannarikokkiakin, tässä minun versioni:

Pannari

8 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
½ dl voisulaa
3 munaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tl leivinjauhetta

Sekoitetaan ensin leivinjauhe jauhojen sekaan, leivinjauhe tuo pannariin mukavasti kuohkeutta ja pintaan rapeutta. Sitten sekoitetaan maito ja jauhot. Oma taikani paakkuuntumisenestoon on, että kippaan kulhoon ensin noin 2/3 osaa reseptin maitomäärästä, sulatan kupillisen voita (ehkä noin puolisen desiä) ja lurautan sen maidon sekaan. Lisätään jauhot, sekoitetaan ja lisätään vasta sitten loppu maito. Rikotaan munat, lisätään ne sekä suola ja sokeri. Annetaan taikinan turvota sen aikaa kun uuni lämpenee. Tai vähän enemmänkin. Ehkä puolisen tuntia.

Kipataan taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille ja lisätään päälle vielä muutama voinökö.

Paistetaan 200 asteessa noin puolisen tuntia tai kunnes pinta näyttää hyvältä.

Ensilumi satoi eteläiseen Suomeenkin viime yönä, joten näillä eväillä on hyvä lämmitellä vaikka ulkoilun päätteeksi Disaronnolla höystetyn kaakaon sekä kolmen marjan hillon ja kermavaahdon kera!

Millaisia taikoja sinun pannarin valmistukseesi kuuluu?

Herkullista viikonloppua!
 

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Koiran elämää









Parasta mökillä olossa on se, että koirat saavat olla vapaana. Päästää vain ovesta ulos ja kulkea rauhassa pihamaata sekä metsää tutkiskellen. Mökillä koirat, isoa mustaa poikaa lukuunottamatta, saavat nukkua myös sängyssä.

Koirien päivä mökillä alkaa aamupalaa jäljittämällä. Oivaa aivojumppaa varsinkin veteraaneille, jotka eivät jaksa niin terhakkaasti enää keppien perässä juoksennella. Ensimmäisenä aamuna tehtiin jälki jauhelihasta ja toisena aamuna tonnikalajälki, joka olikin jo tutumpi ja jäljestys sujui bulldoggeiltakin sulavammin. Kuulo meidän vanhalta  herralta on saattanut jo mennä, mutta hajuaisti on vielä vahvasti tallella. Yksi kerrallaan koirat käyvät aamiaisensa etsimässä ja sen jälkeen nuuskutellaan pihaa  yhdessä. Nuuskuttelun jälkeen laajennetaan reviiriä hieman läheiseen metsään, jossa tutkitaan kiireettömästi puita, kiviä ja kannonkoloja. Koirat nenällään ja isäntäväki kameran etsimen läpi. Yksi onnistui myös tökkäämään kuononsa metsään jääneeseen piikkilangan pätkään, toinen taas tipahti laiturilta ja päätyi takkatulen ääreen vällyjen väliin lämmittelemään.

Kuka muuten tietää mikä on lajiltaan tuo viehättävän näköinen kukkiva torvijäkälä?



Mökki rakennuksenakin on hyvin koiraystävällinen paikka. Isä rakensi terassille lähes 16-vuotiaaksi  eläneelle Bella-koiralle oman rampin ja portin, ettei pienen mummokoiran tarvinnut hyppiä rappusia. Nyt sitä reittiä saavat käyttää muutkin koirat.
 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Täydellinen viikonloppu




Syksy on loistavaa aikaa mökkeilyyn. Ilma on viileä ja raikas eivätkä ötökät kiusaa. Päivät ovat vielä suhteellisen lämpimiä, mutta yöt jo kylmiä. Luonto on värjännyt kasvit ruskan sävyihin, aurinko yrittää paistaa pilviverhon läpi ja kevyt tuuli saa rantakaislat niiaamaan.



Joutsenetkin olivat vielä maisemissa, niitä ei näkynyt, mutta kuuli kyllä. Pimeyden hiipiessä järven ylle ne aloittavat kuoronsa. Ja kun mökillä on pimeää, se on oikeasti pilkkopimeää. Pimeällä saunan kuistilla, löylyjen jälkeen jäähdytellessäni ja joutsenten huutoja kuunnellessani ajattelin, että tällaisia kaikkien perjantai-iltojen pitäisi olla.



Talvilomasta jäi pari päivää käyttämättä, joten otin yhden lomapäivän ja saatiin viettää mökillä hieman pidennetty viikonloppu. Hieman enemmän aikaa rauhoittua, lämmittää takkaa, nukkua pitkään, syödä hyvin, saunoa, katsoa maratonina Game of Thrones -sarjaa, pyöräillä koiran kanssa, nauttia luonnosta, ulkoilla ja lämmitellä ulkoilun päätteeksi Disaronnolla höystetyllä kaakaolla sekä pannarilla, josta lisää myöhemmässä postauksessa...

Ja note to myself: seuraavan kerran, kun yrität travel light, niin muista edes kunnon ulkoilukengät ja kerrasto.
 

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Koulutaulu


Vanhoissa koulutauluissa on jotain viehättävää. Minun kouluaikoinani ne olivat vielä oikeasti käytössäkin. Ja sellaiset isot kartat myös, jotka välitunnilla haettiin varastosta ja rullattiin seuraavaa tuntia varten sellaisen ison karttatelineen päälle. Mihinköhän nekin kaikki taulut ja kartat päätyivät, kun koulu suljettiin muutama vuosi sen jälkeen, kun oman taipaleeni siellä sain päätökseen...

Yritän bongailla aina mahdollisuuksien mukaan vanhoja koulutauluja, joissa on kauniita tai mielenkiintoisia aiheita. Enimmäkseen minua kiinnostavat luontoon ja eläimiin liittyvät taulut. Nyt kävi kerrankin tuuri ja onnistuin löytämään koulutaulun Selman bloppikselta (bloppis = bloggaajan kirppis). Mukava oli saada myös kasvot tutulle bloggaajalle ja nähdä vilaus hänen kauniista kodistaan. Taulussa on syksyistä lempiväriäni keltaista ja ötökkäharrastajana minua kiinnostavat hyönteiset. Meillä kasvatetaan mm. kummitussirkkoja, jauhopukkeja ja isomustakuoriaisia, osa kasvaa ihan lemmikkeinä ja mielenkiintoisina seurattavina, osa taas ravinnoksi gekollemme.




Lopullista paikkaansa odotellessaan taulu nököttää nyt terraarion päällä. Siihen se oikeastaan sopiikin, pitäisi vaan järjestellä muut taulut ja lyödä pari uutta naulaa seinään. Lasikaatopaikan dyykkaukset jäivät keittiön pöydälle ja terraariossaan Urho Gekkonen on matoaterialla.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Dyykkaukset

Kuvassa eiliset Riihimäen lasikaatopaikalta tekemäni dyykkaukset.

Olimme sopineet käyvämme Riihimäellä lauantaina. Riihimäkihän on tunnettu lasikaupunkina ja yritimme etsiä Riihimäen nähtävyyksiä, mutta perjantaisten työpaikan iltamien jälkeen ei ollut mikään shoppailu- tai museokierros-olo.

Matkalla löysin sitten Nopsa Travelssin sivulta vinkin lasikaatopaikasta, jossa päätimme piipahtaa matkalla. Enemmänkin siellä olisi saanut aikaa vietettyä, luonnon valtaamia lasikasoja tutkiskellessa. Nyt ehdimme ihmettelemään vain muutaman paikan ja silti hieman myöhästyimme sopimastamme tapaamisesta. Muutaman ehjän lasipullon ehdin metsästä löytämään ja dyykkaamaan. Kasojen on oltava aika vanhoja, koska eräänkin posliinikorkin painatus paljasti korkin kuuluneen Helsingissä vuosina 1916-1935 toimineelle Virvoitusjuomatehdas Salamalle.

Pidän tavaroista ja esineistä, joilla on tarinoita, vanhoilla tavaroilla ne vaan ovat mielestäni kiehtovampia kuin kaupasta juuri pakasta vedetyillä. Vanhoilla tavaroilla  on ihan erilainen henki, jos näin nyt voi jostain esineestä sanoa.

Lasikaatopaikasta lisää Suomi Tour -blogimme puolella:
» Lasikaatopaikka

Kerrankin kävi tuuri ja onnistuin tekemään myös hienon löydön bloppikselta (bloggaajan kirppis), siitä lisää seuraavassa postauksessa.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Vesikatkos


Äkkiä se avuttomuus iskee, kun joku itsestäänselvyys otetaan pois, kuten nyt esimerkiksi hanasta tuleva vesi. Vantaalla oli tänään häiriö vedenjakelussa ja pahimmillaan vesikatkoksesta kärsi jopa 75 000 - 100 000 asukasta. Mökki-ihmisenä olen kyllä oppinut elämään ilman juoksevaa vettä ja sähköä, mutta kotona tilanne on kuitenkin toinen, kun ei ole tottunut eikä valmistautunut.

Mieleeni tuli Helsingin Sanomien sivulla tällä viikolla ollut kolumni "Suomalainen keskiluokka hukkuu teknologialeluihin". Kolumnin mukaan perinteiset suomalaiset kodit tulvivat nykypäivänä mitä erilaisempia teknisiä, diginäyttöisiä ja ohjelmoitavia vekottimia. Meiltä löytyi listalla olleita vimpaimia hieman laskentatavasta riippuen vain(?) 7-8 kappaletta, valitettavasti niistä ei vaan ole apua tällaisten tilanteiden iskiessä, jos ei sitten halua mitata sykettään poikkeustilanteessa tai vaikkapa navigoida itseään lähimmälle vesipisteelle. Mutta moneltako näistä Vantaan 100 000 asukkaasta löytyy vekottimien lisäksi pihasta oma kaivo akuuttien vesikatkosten varalle? Tai takka lämpöä antamaan, jos sähköt tai kaukolämpö pettää talvipakkasilla? Meiltä onneksemme löytyy. Ja vaikka saatan kuulostaa joidenkin mielestä vähän maailmanlopun odottajalta osaisin arvostaa takan ja kaivon lisäksi myös vanhaa kunnon pataa, jossa voisi puiden avulla lämmitellä vielä pesuvedetkin.

Lisäksi meillä on maailman ihanimmat naapurit, jotka toivat kaupasta pyytämättä ja yllättäen meillekin pari pulloa lähdevettä, kun huomasivat ihmisten hamstranneen hetkessä hyllyt tyhjiksi. Myös sellainen huomavaisuus ja yhteisöllisyys saattaa olla monessa taloyhtiössä nykyään hukassa.

Joten antaa vaan paukkua sähköt ja vesiputket, meillä kyllä pärjätään!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Kirjainvinkki

Syksy etenee ja pitäisi täydentää omia vaatevarastoja syksyn ja talven varalle lämpimämmillä vaatteilla. Viime viikolla lähdin vaateostoksille ja tässä saalis; kaksi koria ja sisustuskirjain. Nämä eivät lämmitä kuin korkeintaan mieltä.

Kirjaimista kiinnostuneille vinkiksi, että Vantaalla Stockmannin Outletissa sisustuskirjaimet maksoivat vain euron kappale. Jäljellä oli tosin vain valkoista T-kirjainta sekä valkoista ja mustaa I-kirjainta. Mutta pelkkä T-kirjainkin riitti minulle, ja kenties muillekin Tiinoille.

» Stockmann Outlet

perjantai 5. lokakuuta 2012

Kermainen kanttarellimuhennos

Lisää syksyisiä luonnonantimia ruokapöytään. Kaverini kerää sieniä, mutta ei syö niitä, joten tarjolla oli edullisesti iso läjä kanttarelleja. Minähän en ole tunnetusti koskaan ollut mikään kokkailija, vaikka reseptejä tänne blogiin onkin viime aikoina tupsahdellut suhteellisen ahkerasti. Rakastan kuitenkin syömistä ja mieleeni muistui kesäloman paras ateria, johon kuuluivat äidin vastapoimimat kanttarellit, joten tartuin tilaisuuteen ja kävin hakemassa sienisaaliin kaveriltani. En ole koskaan tehnyt kanttarelleista mitään, joten soitto äidille opasti minut alkuun ihan peruskysymyksistä alkaen, kuten esimerkiksi onko kanttarellin varsikin syötävää vai vain hattu (tätä eivät useimmat reseptit kertoneet).


Kanttarelleista syntyi tällainen kanttarellimuhennos, joka nautittiin broilerin sekä riisin kera.

Kanttarellimuhennos
  • kanttarelleja
  • sipuli
  • voita
  • kermaa
  • suolaa ja pippuria

Kaverini olikin jo siistinyt sienet valmiiksi, mutta sudin niitä vielä hieman pullasudilla puhtaammaksi. Sitten pilkoin ne (varsineen, koska kanttarellin varretkin ovat siis syötäviä) ja pistin pannulle. Kanttarelleja pitää ihan aluksi kuumentaa pannulla ilman voita, jotta niistä haihtuvat ylimääräiset nesteet, jotka kipataan pois. Kun sienistä ei irtoa enää nestettä lisätään silputtu sipuli ja voi. Sienet ja sipuli saavat hieman ruskistuakin kunnes sekaan lisätään mausteet ja kerma. Jos tykkää tujummasta muhennoksesta, voi kerman sekaan heittää ripauksen vehnäjauhoja kastiketta suurustamaan.

Ja oli oikein makoisaa. Pääsääntöisesti ajattelen, että ravintolassa pitäisi saada parempaa ruokaa kuin kotosalla, siis sellaista jollaista ei kotona osaa tai jaksa tehdä. Viikko sitten olimme työporukalla syömässä ja ainakin sen ravintolan parila-annos kalpeni kotiruokieni rinnalla, kun olin tottunut herkuttelemaan kanttarelleilla höystetyillä herkuilla. Ja yli 3-kymppiseksi on saanut elää ennenkuin tuollaisen asian sai omasta suustaan pulauttaa. Ehkä minustakin vielä kunnon kodinhengetär kuoriutuu.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Elämä pelissä





Joskus kadehdin rohkeita ja spontaaneja ihmisiä. Sellaisia, jotka uskaltavat tehdä, mennä, kokea ja elää.

Omat isommat ja pienemmät harmitukseni johtuvat pohjimmiltaan erilaisista päätöksistäni ja niiden seurauksista. Siksipä päätöksenteko on minulle hankalaa ja en osaa tehdä päätöksiä, koska pelkään katuvani niitä myöhemmin. Pyörittelen mielessäni läpi kaikki worst case scenariot teen niin tai näin. Harkinnallakin on toki aikansa ja paikkansa tässä elämässä. Jotkut asiat ovat sellaisia, joiden kanssa ei mielestäni pidä hötkyillä ja haihatella ympäriinsä kuin tuuliviiri, mutta rajansa jahkailullakin. Vierastan useimmiten muutoksia ja niiden käsitteleminen vie minulta aikansa. Yritän tuudittautua ajatukseen, että on minulla isoja onnistuneitakin päätöksiä, joita en ole katunut. Mutta mistä tietää mikä päätös on oikea ja mikä on silkkaa hulluutta?

Joskus kadehdin myös niitä ihmisiä, jotka osaavat elää hetkessä ja olla tyytyväisiä siihen miten asiat ovat. Olla haaveilematta muutoksista.

Osallistuin Elämä pelissä -ohjelman suureen ihmiskokeesen ja valmennukseen. Valmennusohjelman tarkoitus on auttaa kehittämään kykyä hallita harmistumista, ärtymistä, kiukkua, mielipahaa ja muita kielteisiä tunteita, joita erilaiset vastoinkäymiset ja ikävät elämänkokemukset, kuten pettymykset, menetykset, loukkaukset, vääryydet, sairaudet ja vammautuminen, ihmisissä aiheuttavat. Toivon saavani kahdeksan viikkoa kestävän sähköpostivalmennuksen aikana uusia ajattelumalleja myönteisempään elämänasenteeseen ja harmitusten käsittelemiseen. Ehkä sitten minäkin uskaltaisin olla rohkeampi, kun muutokset ja väärien valintojen seuraukset eivät harmittaisi niin kovin.

Elämä Pelissä -valmennukseen ehtii osallistumaan vielä ensi sunnuntaihin asti, se onnistuu tekemällä testin osoitteessa:
» yle.fi/elamapelissa

Tämän päivän kuvat on napsittu koirapuistosta, koira kuljeskeli ja nuuskutteli omia juttujaan ja minä ihmettelin objektiivin läpi omiani.
  

maanantai 1. lokakuuta 2012