tiistai 30. kesäkuuta 2009

Kirjailija




Liivian blogikirjoituksen innoittamana tilasin Ifolorilta kuvakirjat kesäisistä kotimaan matkoistamme 2006 ja 2008. Kirjat odottivat tänään postilaatikossamme ja olen tituleerannut itseäni koko illan kirjailijaksi. Lähdin heti jopoajelulle esikoiskirjojani esittelemään.

Ylläolevat kuvat kotikulmiltamme ilta-ajelun varrelta. Päivä päivältä seutu tuntuu enemmän kodilta. Täällä on hyvä olla.



Ja sitten ne kirjat. Odotin jännityksellä mitä tuleman pitää, mutta niistä tuli yllättävän hyviä. Kirjoja pitää tehdä ehdottomasti enemmän ja varmasti myös tämän kesän Suomi touristamme työstän kirjan. Näistä kirjoista tilaan heti huomenna toisen painoksen mökkituliaisiksi.

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Linnoitus

"Onpa hyvä, että viileni välillä" virkkoi isäni. Mutta minä olin toivonut ja odottanut aurinkoa viikonlopuksikin. Kun olen vapaalla. Katseltuani kesää arkipäivät toimiston ikkunan takaa. Viikolla saa sataa ja olla pilvistä. Ainakin vielä pari viikkoa lomaa odotellessa.

Elämäkään ei ole aina yhtä auringonpaistetta. Välillä vaan on hetkiä, kun kaikki näyttää niin mustalta.


Kun ulkona ei ole tarvinnut nauttia auringosta, olen rakennellut pesää. Istuttanut samettiruusut v2.0 ja sitten odottanut sadetta, jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Löytänyt tuolin, jonka ympärille aloin rakentamaan linnoitustani. Kaivellut muuttolaatikoita. Siirtänyt kymmeniä kirjoja kirjahyllystä, siirtänyt hyllyä ja latonut kirjoja takaisin. Ja mustavalkoisista itsevedostetuista kuvista puheenollen ripustanut niitä seinälle, joka paljastui kirjahyllyn takaa.

Ja kaiken päätteeksi pannaria tuoreiden mansikoiden ja kermavaahdon kera. Näillä eväillä kohti valoisempaa viikkoa.

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Vahdissa

Tänä vuonna vietän juhannusta kotona. Yksin illat ja yöt, päivisin hiivin ja hissuttelen. Mies on yöt töissä, enkä jaksanut kehitellä muita juhannusmenoja ja malttanut jättää koiria yksin kotiin. Autottomana on hankala liikkua pidempiä matkoja kahden koiran kanssa. Lupauduin ruokkimaan ystävän kissaa heidän juhannusreissunsa ajan. Juhannusheilani Arto siis ylläolevassa kuvassa.



Viikolla ohikulkiessani katselin samettiruusujeni olevan vähän nuukahtaneita. Vettä on kuitenkin riittänyt, siitä luonto on pitänyt huolta, joten en perehtynyt niihin tarkemmin kuin vasta tänään. Kotilot olivat vallanneet ja tuhonneet kukkapenkkini. Sympatiat noita limaisia pikku kavereita kohtaan loppui kerta heitolla ja nyt otetaankin vastaan torjuntaneuvoja ennenkuin valtaavat kasvimaanikin. Tänään kerättiin enimmät ja isoimmat pois, mutta taistelu tuntuu loputtomalta tuhansien kotiloiden kuhistessa viereisessä metsikössä.



Viime viikonlopun projektina oli 200 litraa uutta multaa, ruukkuja, tomaatti ja 40 kappaletta mansikantaimia. Jäi vielä tilaakin, kun vain keksisi mitä pikku kasvimaallani voisi vielä viljellä. Mansikkamaani keskelle tein polun tiilistä, jotka ovat jääneet yli lapsuuden kotini rakentamisesta. Rapu pitää pajan portailla vahtia etteivät tuholaiset hyökkää kasvimaani kimppuun. Joku kotiloita vauhdikkaampi tyyppi käy ainakin tomaatteja napsimassa ja levittämässä pitkin pihaa. Mitähän mahtaa käydä mansikoiden kanssa, jos marjoiksi asti selviävät.
 

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Grillikauden avajaiset

Tänään se ostettiin, kaasugrilli. Tähän asti ollaan paistettu makkaroita takan hiilloksissa ja aiemmin hyvin palvelleella pallogrillillä, joka heitettiin muuton yhteydessä pois. Ollaan oltu perinteisen hiiligrillin puolesta puhujia, mutta onhan tuo kaasugrilli kaikessa vaivattomuudessaan loisto vehje. Grillimalleihin toivoisi tosin enemmän vaihtelua. Suurinosa kaasugrilleistä kun näyttää siltä, että niihin voisi hypätä kyytiin ja lentää toisiin galakseihin. Sellainen ei vain sovi pienen punaisen henkeen.

Tänään sain toteutettua myös toisen ikuisuusprojektini.
En ole perinteisten keittiöjakkaroiden ystävä, mutta tällaisena töpöjalkana on usein tarvetta kurotella ylemmille hyllyille. Tähän ratkaisuun ihastuin aikoinani, mutta niitä myyvä liike on niin hankalasti auki, että sinne on vaikea ehtiä. Sen lisäksi se on Helsingin keskustassa, jota välttelen, jollei sinne ole aivan pakko mennä. Haaveilin sellaisesta tummemmasta versiosta, mutta piti tämä nyt käydä pelastamassa, kun niitä oli vain kaksi jäljellä eikä tietoa koska lisää tulee.



Puinen, thaimaalainen käsin tehty penkki taittuu käden
käänteessä korkeammaksi jakkaraksi. Penkkejä maahantuo
ja myy Pineapple, Kalevankatu 4, Helsinki. www.pineapple.fi



Hain myös laatikollisen samettiruusuja kihlajaispäivämme kunniaksi. Unohdin itse koko päivän ja mieskin muisti sen vasta illalla, mutta menkööt päivän hankinnat kihlajaispäivän piikkiin. Laatikollinen kukkia ei tosin riittänyt alkuunkaan siihen mihin niitä alunperin suunnittelin, joten täytin niillä tyhjän paikan kaivon edessä.