Villasukkia tuolinjaloille

Tuolinjalkojen villasukat ovat kätevä tapa estää tuolinjalkoja naarmuttamasta lattiaa. Tuolinjalkojen pohjaan liimattavat huopatassut eivät meillä ikinä oikein pysyneet tuolien jaloissa, koska niiden liimapintaan tarttuu koiran karvoja ja sitten ne irtosivat kokonaan. Tuolien omat huopaiset villasukat ovatkin toimineet siinä mielessä paremmin.

Idean näihin tuolinjalkojen huopaisiin villasukkiin löysin Pinterestin kautta.

En onnistunut löytämään Huopanen-lankaa kaupoista joissa minä liikun, joten tilasin sitä netissä Lankatalo Tapion verkkokaupasta. 5.0 kokoisella koukulla virkkasin ensin kolme erikokoista koekappaletta, jotka huovutin pyykkikoneessa ja mallailin niitä tuolinjalkoihin. Kun sopiva koko oli selvillä olikin aika koukutella loput 23 villasukkaa. Kolme lankakerää riitti juuri sopivasti kuuden tuolin jalkoihin.

Tuolin villasukkien resepti mukaili virkattujen korien ohjetta; alkuun vetosolmu ja kolme ketjusilmukkaa, jotka yhdistetään renkaaksi piilosilmukalla.  Renkaaseen 11-12 kiinteää silmukkaa ja seuraavalla kierroksella joka toiseen silmukkaan yksi ja joka toiseen kaksi kiinteää silmukkaa. Kolmannella kierroksella yksi kiinteä silmukka per silmukka ja niin puksutetaan niin kauan kunnes haluttu korkeus on saavutettu. Reunaan tein vielä kerroksen piilosolmukoita silmukoiden takareunasta.

Isomman sukan saa tehtyä tekemällä toisella kierroksella kaksi silmukkaa jokaiseen silmukkaan tai pienemmän sukan tekemällä alusta alkaen vain yhden silmukan jokaiseen silmukkaan.

Valmiit sukat heitin pyykkikoneeseen 40 asteeseen pyörimään pyyhkeen kanssa. Koe-erään työnsin töppösten sisälle pieniä muovipussejakin, jotta ne eivät huopuisi kiinni, mutta pussit olivat lennelleet töppösistä ulos. Kosteana suoraan koneesta  tulleena huopatossut näyttivät vähän epätoivoisilta mytyiltä, mutta kummasti ne muotoutuivat oikeaan muotoonsa, kun venyttelin sukat tuolin jalkojen päälle.

Toivon, että nämä huopaiset villasukat olisivat helpompi imaista puhtaiksi kuin perinteisemmät liimattavat huopatassut. Nyt on ainakin hiljaista kuin huopatossutehtaalla, kun tuolin jalat eivät raavi lattiaa ja parketti kiittää!
 

Pääsiäisen korisaldo

Pääsiäisen viettoon lähdettiin äitylin matonkudevarastojen kautta. Pöyhimisen tuloksena jo ennestään täyden auton takapenkille tarttui mukaan monta kassillista trikookuteita. Vastineeksi äiti sai valmiita virkattuja koreja.

Aurinkoisella saunan edustalla koirien seurassa koukutellen trikookuteista syntyi pääsiäisen kunniaksi keltaisia koreja. Ja turkooseja. Ja harmaita. Ja näitä uusia suosikkejani; harmaita värillisellä reunalla. Mies sanoo niitä hunajapurkeiksi. Sisko tilasi itselleen lisäksi valkoisia koreja. Ne ovat vielä työn alla, koska kaikki kuteet eivät mökkireissulle mahtuneet mukaan.

Mikä väri/väriyhdistelmä näistä on sinun suosikkisi?

Huoleton viikonloppu

Huoleton hyvänmielen viikonloppu. Huomattavasti rentouttaa ja rauhoittaa mieltä, kun huolet helpottavat ja palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen.

Viikonloppu ei voi alkaa huonosti, kun hain heti sen alkuun perjantaina susheja ja muita herkkuja. Perjantaina töissä kävi myös hieroja niskoja ja hartioita vetreyttämässä. Lauantaina pääsin metsän siimekseen ulkoilemaan ja sunnuntaina sain mieltä stressanneet yhdistyksen paperiasiat kuntoon, vaikka kummasti äidiltä saatujen trikookudevyyhtienkin selvittäminen tuntui houkuttelevammalta kuin pöytäkirjojen sekä toimintakertomusten -ja suunnitelmien rustaaminen. Vyyhdet tuli selvitettyä ja lopulta myös kaikki paperihommatkin tehtyä. Aloin heti virkkaamaan vähän värikkäämpiä koreja, kun kaverin kanssa on suunnitteilla pientä vaihtokauppaa käsitöiden suhteen.

Ensi viikolla tulee putkimies ja saadaan toivottavasti yläkerran vessa toimintaan.
Ensi viikolla pitäisi saapua myös painotuoreet Suomi Tour käyntikortit, joten voi taas uudella innolla lähteä kiertelemään uusia paikkoja. Miehen kanssa vapaat menee taas täysin ristiin, kun minulla alkaa arki, niin miehellä alkaa vapaat ja viikon lopulla taas päinvastoin. Mutta jospa sitä ehtisi vaikka viikolla elokuviin, kun on illat sentään yhteistä aikaa.

Musta poikakin täytti tänään 5 vuotta. Miten niin 5-vuotta? Mihin aika on oikein kadonnut? Loby oli 3-vuotias meille tullessaan, joten minulle se on aina 3-vuotias. Meidän juniori.
 

Korin virkkausta

Tämän kevään odotus ei ole ollut yhtä auringonpaistetta ja lintujen laulua. On väsymystä, stressiä, jännitystä sekä huolia ja murheita sairastelevien perheenjäsenten kanssa. Työterveyshoitajan suosittelema rauhoittuminen viikonlopuksikaan ei varsinaisesti toteutunut, kun huomasin istahtavani sohvalle ensimmäistä kertaa koko viikonlopun aikana sunnuntai-iltana kello 22. Piti siis rauhoittua ja saada ajatuksia murheiden keskeltä edes hetkeksi vähän muualle, joten marssin kudekaupoille ja ryhdyin virkkaamaan. Pakkausnarulla aloin opettelemaan korin kirkkausta ja ensimmäiset koriviritelmäni muistuttivatkin milloin minkäkinlaista kuppia, kunnes löysin kunnon for dummies -ohjeet Käsityön riemua -blogista:
» Käsityön riemua: Virkatun korin ohje

Juurikaan joustamattomasta punoskuteesta korien virkkaaminen oli aika vääntämistä, mutta vauhtiin päästyäni korit syntyivät kuitenkin nopeasti. Valmista tuli yhdessä illassa eikä keskeneräisten käsitöiden kasaa tarvinnut näillä kasvattaa. Lisää tällaisia yhden illan projekteja kiitos!

Nämä korit tulevat asuttamaan uutta vessaa, jonka remontointi sekin on ollut hieman katkolla, mutta saanee päätöksensä ensi viikolla.

Muille dummyille vielä vinkiksi, että vyyhti kannattaa purkaa kiepauttamalla se esimerkiksi tuolin selkänojalle näin:

Ei lätkäisemällä vyyhtiä vain pöydälle, kuten tässä jälkimmäisessä kuvassa. Tällä jälkimmäisellä tavalla vyyhdin purkamiseen menee kahdeltakin ihmiseltä huomattavan paljon kauemmin aikaa ja siinä saattaa orastava käsityöinnostuskin alkaa jo hieman rakoilemaan.

 

Hiivuksissa

Käsityöinnostus on talven myötä hieman hiipunut, ainakin isoäidinneliöiden suhteen. Joulun aikaan aloittelin neulomaan itselleni selänlämmitintä. Se valmistunee ehkä ensi talveksi. Nyt taas yksi uusi käsityöprojekti ruopii lähtökuopissaan. Saa nähdä saisinko sen kunnialla alusta loppuun asti vai päätyykö sekin muiden keskeneräisten töiden kasaan. Aikaisemmin valmistuneet isoäidinneliöt nyt ainakin odottavat uutta nousua siisteissä pinkoissa.

Pahvilaatikosta leikkelin sopivan kokoisia neliöitä, tuikin neliöiden kulmiin reiät ja niihin pillit. Näin syntyneisiin telineisiin pujottelin isoäidinneliöt väreittän odottelemaan käsityöinnostuksen heräämistä. Vielä olisi monta tilkkua virkattavana, jotta noista mitään torkkupeittoa saisi aikaiseksi.
 

Joulu

Ja loppiaisen kunniaksi vielä katsaus siihen itse jouluun, joka oli rauhallinen ja perinteinen perhejoulu. Joulukuusen ja pipareiden koristelua. Joulusauna vihtojen kera. Aamusta joulupuuroa, iIllemmalla pöytä notkui jouluruoista. Suklaata, glögiä ja pipareita. Ja karjalanpiirakoita. Paljon karjalanpiirakoita. Lahjojen ihmettelyä.

Seitsemän ihmistä ja neljä koiraa, joita vaihdeltiin huoneesta toiseen, koska kaikki koirat eivät tule keskenään toimeen. Meidän kolmikko tulee keskenään, mutta bulldoggit ja siskon westie eivät. Iso musta ja pieni valkoinen taas tulevat, se huomattiin vahingossa, kun pieni valkoinen pääsi livahtamaan ison mustan huoneeseen.

Kilttejä oltiin oltu, koiria myöten, vaikka taas ennen joulua kaikuivat ne tutut sanat "mitään ei tarvitse ostaa, tärkeintä on yhdessäolo". Lahjoja kuitenkin riitti, sitä yhdessäoloa ei sitten niinkään pitkään. Ja meillä kävi ihan oikea joulupukki ja joulumuori, vaikka siskontyttökin on jo 13-vuotias. Laulettiin Petteri Punakuonoa, pukki ja muori hörppäsi glögit, siskontyttö jakoi lahjat ja sitten Korvatunturin väki jo jatkoikin matkaansa.

Otin ensimmäistä kertaa sitten yläasteaikojen puikot käteen ja aloin neulomaan itselleni selänlämmitintä. Jostain selkärangasta silmukoiden luominen sekä oikeat ja nurjat silmukat syntyivät. Napinläpien ja päättelyn suhteen joutunen etsimään vähän apuja. Ja ennenkuin olen saanut ensimmäistäkään neuletyötä valmiiksi olen jo alkanut haaveilemaan seuraavasta; pyöröpuikoista ja pipojen puikottelusta.

Lisää neliöitä

Syksyn väri ilmestyi nyt isoäidinneliöihinkin. En tosin vielä tiedä mitä näistä neliöistä mahtaa tulla. Riippuu kuinka paljon innostun niitä tehtailemaan. Ja sitten kun tulisi vielä joku ja päättelisi kaikki langanpätkät...

Nämä harmaavoittoiset neliöt valmistuvatkin nyt 7 veljestä -langasta. Isoveli -langan jälkeen se tuntuu niin pikkuruiselta. Neliöt ovat sen verran köykäsempiä, että ehkä niistä olisi peittoaineksiksikin, jos niitä saa vain tarpeeksi kasaan.

Uusi harrastus

Kaverini jakoi Facebookissa kuvan erilaisista virkkuutöistä ja mieleeni tulvahtivat muistot yläasteen käsityötunneilta. Muistaakseni jonkinlainen pieni peitto piti isoäidinneliöistä silloin virkata, mutta peittoni tyrehtyi pienen kassin aikaansaamiseksi. Nyt ajattelin yrittää uudelleen, mielessäni unelma 50-luvulla rakennetusta rintamiestalosta isoine kuisteineen, jossa sohva, johon voisi pötkähtää torkkumaan isoäidinneliöistä virkatun peiton alle. Ammoiset käsityötunnit muistissani päätin kuitenkin aloittaa varovasti, jos ei nyt ihan torkkupeittoa ensimmäiseksi niin edes tyynynpäällinen.

Alku olikin melkoista haparointia ja neliöni muistuttivat enemmän tähtiä kuin neliöitä, mutta muutamien kavereiden, internetin sekä YouTuben vinkkien avulla pääsin vauhtiin. Eivät nämä ehkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaisia ole vieläkään, mutta muistuttavat kuitenkin jo etäisesti isoäidinneliöitä. Olisin toivonut löytäneeni tämän harrastuksen jo pitkän sairaslomani aikana, silloin valmiina voisi olla jo vaikka mitä. Yötöissä käyvän mieheni nukkuessa päivisin aika menee hiipiessä ja hissutellessa, joka kävi varsinkin pitkän loman aikana tympimään, joten mikä loistava hiljainen harrastus virkkaus onkaan!

The Creative Crochet Crew:n Facebook-sivulta löysin ihania malleja hyvin käytetyistä väriyhdistelmistä, mutta pettymyksekseni en sellaisia värejä löytänyt kaupasta. Visuaalinen ihminen eteneekin joskus ehkä hieman perse edellä puuhun. Visualisti valitsee langat puhtaasti värien perusteella, ei langan paksuuden yms. käytännöllisten seikkojen mukaan.  Näissä käytetty Isoveli-lanka olisikin ollut liian tymäkkää torkkupeitoksi. Kesken matkaa saattaa tulla ideoita ja kokeiluja toisenlaisista väriyhdistelmistä, tässä vielä muutama neliö mustillakin reunoilla, joka on romanttista valkoista vähän rockimpi vaihtoehto.

Kumpi väriyhdistelmä on sinun suosikkisi?