Joulu

Ja loppiaisen kunniaksi vielä katsaus siihen itse jouluun, joka oli rauhallinen ja perinteinen perhejoulu. Joulukuusen ja pipareiden koristelua. Joulusauna vihtojen kera. Aamusta joulupuuroa, iIllemmalla pöytä notkui jouluruoista. Suklaata, glögiä ja pipareita. Ja karjalanpiirakoita. Paljon karjalanpiirakoita. Lahjojen ihmettelyä.

Seitsemän ihmistä ja neljä koiraa, joita vaihdeltiin huoneesta toiseen, koska kaikki koirat eivät tule keskenään toimeen. Meidän kolmikko tulee keskenään, mutta bulldoggit ja siskon westie eivät. Iso musta ja pieni valkoinen taas tulevat, se huomattiin vahingossa, kun pieni valkoinen pääsi livahtamaan ison mustan huoneeseen.

Kilttejä oltiin oltu, koiria myöten, vaikka taas ennen joulua kaikuivat ne tutut sanat "mitään ei tarvitse ostaa, tärkeintä on yhdessäolo". Lahjoja kuitenkin riitti, sitä yhdessäoloa ei sitten niinkään pitkään. Ja meillä kävi ihan oikea joulupukki ja joulumuori, vaikka siskontyttökin on jo 13-vuotias. Laulettiin Petteri Punakuonoa, pukki ja muori hörppäsi glögit, siskontyttö jakoi lahjat ja sitten Korvatunturin väki jo jatkoikin matkaansa.

Otin ensimmäistä kertaa sitten yläasteaikojen puikot käteen ja aloin neulomaan itselleni selänlämmitintä. Jostain selkärangasta silmukoiden luominen sekä oikeat ja nurjat silmukat syntyivät. Napinläpien ja päättelyn suhteen joutunen etsimään vähän apuja. Ja ennenkuin olen saanut ensimmäistäkään neuletyötä valmiiksi olen jo alkanut haaveilemaan seuraavasta; pyöröpuikoista ja pipojen puikottelusta.