Retkellä Mahmutseydin ja Türktaşin vuoristokylissä

Aikaisemmin tänä vuonna pääsin tutustumaan Sarıhacılarin, Aksekin ja Ormanan kyliin Taurus-vuoristossa ja nyt ohjelmassa oli retki Mahmutseydin ja Türktaşin kyliin.

» Kyläretki Taurus-vuoristossa – uniikkia arkkitehtuuria ja perinteistä turkkilaista elämää

I love Alanya

Aloitimme retken menemällä ihailemaan maisemia Alanyan ylle, Hollywood tyyppisen 'I love Alanya' -kyltin luo. Vuoren rinteessä sijaitsee suosittu grillauspaikka, jossa paikallisetkin käyvät usein grillaamassa ja ihailemassa maisemia Alanyan terassilta. Maisemien ihailun jälkeen jatkoimme kiipeämistä vuorten toiselle puolelle. Siellä meitä odotti retken ensimmäinen kylä, Mahmutseydi ja vanha moskeija.

Mahmutseydin vuoristokylä

Mahmutseydi sijaitsee noın 40 kilometrin päässä Alanyasta ja siellä sijaitsee yksi Alanyan alueen vanhimmista moskeijoista. Mahmutseydin moskeija on rakennettu alunperin vuonna 1252 ja korjattu sekä rakennettu uudelleen vuonna 1836. Moskeijan ulkopinta on vuorattu kivellä ja sisäosat rakennettu enimmäkseen puusta. Moskeijaa on koristeltu puukaiverruksilla, joista varsinkin tähtikuviot olivat tyypillisiä seldzukkiajalla. Pienestä kylästä löytyy marketti ja koulu, mutta posti- ja terveyspalveluiden perässä kylän asukkaiden on vierailtava Alanyassa.

Türktaşin kylä

Mahmutseydin jälkeen jatkoimme matkaa seuraavaan kylään. Türktaşin kylässä pääsimme tutustumaan perinteisen sepän työskentelyyn. Sepän taidot kulkevat perinteisesti suvussa isältä pojalle. Pääsimme seuraamaan kuinka Hasan valmistaa pieniä veitsiä vuosisatoja vanhoja perinteisiä työmenetelmiä käyttäen. Veitsien kahvat valmistetaan vuohen sarvista, joita ensin kuumennetaan, jotta ne voidaan muotoilla ja työstää oikeaan muottiin. Muistoksi mukaani tarttui pieni kääntökahvainen veitsi.

Pääsimme myös kuljeskelemaan Türktaşin kylässä ja kurkkimaan takapihoille, joissa asui kanoja ja lehmiä. Vastaan tepasteli myös ihana vanha pariskunta aasinsa/muulinsa kanssa ja he suostuivat kuvattavakseni. Ihana maalaiskylä. Ja ihania vanhoja ovia. Minä rakastan vanhoja ovia. Turkkilainen paikallisoppaamme on kasvi-ihminen ja retkillä hän ei koskaan kyllästy kuvaamaan kasveja. Minut hän jo tuntee ovi-ihmisenä, joka valokuvaa kaikkien ihanien vanhojen röttelöiden ovet.

 

Kävimme vierailulla myös turkkilaisen perheen kotona, jossa rouva tarjoili meille teetä, esitteli käsitöitään ja kertoili kyläelämästa. Aıkaisemmin olen pitänyt vierailuja turkkilaisissa kodeissa höpö höpö turistijuttuina, kunnes pääsin vierailulle ystäväni isoäidin luo ja huomasin, että koteja ei ole lavastettu turisteja varten, vaan kylissä todellakin asustellaan hyvin alkeellisesti ja vaatimattomissa oloissa.

Retken lopuksi kävimme nauttimassa lounaan perheen omistamassa ravintolassa, joka on sijoitettu nätisti pienen vuorilta tulevan puron varteen. Perhe kasvattaa ravintolan yhteydessä kaloja, joten tarjolla on varmasti tuoretta kalaa. Puron vesi viilentää ilmaa ja puron varrelta voi bongata kipittämästä pieniä rapuja.

Mukava päivä upeita vuoristomaisemia ihaillen ja perinteiseen turkkilaiseen kyläelämään tutustuen. Rauhallisissa ja lähes uinuvissa vuoristokylissä seikkailu tuntuu lähes toıselta maailmalta, kun vierailun jälkeen palaa taas täyteen rakennettuun Alanyan keskustaan. Vuoristokyliin pääsee tutustumaan sesonkiaikaan Deturin järjestämillä kyläretkillä.

» Matkatoimisto Detur, www.detur.fi

Kyläretki Taurus-vuoristossa – uniikkia arkkitehtuuria ja perinteistä turkkilaista elämää

Toukokuussa pääsin tutustumaan kyläelämään Taurus-vuoristossa. Bussimatkalle lähdettiin Alanyasta ensin kohti Manavgatia, jonka jälkeen kurvattiin Konyaan päin ja lähdettiin kiipeämään ylös vuoristoon.

Sarıhacılar maalaiskylä

Ensimmäisenä saavuttiin pieneen ja viehättävään Sarıhacılarin maalaiskylään, joka sijaitsee n. 3,5 km varsinaisesta Aksekin kylästä, n. 1 100 metriä merenpinnan yläpuolella. Alkukantaisessa kylässä asuu vain muutama perhe, yhteensä parikymmentä kyläläistä.

Sarihacilarin kylässä talot edustavat vanhaa uniikkia arkkitehtuuria. Taloja kutsutaan nimellä "Dügmeli Ev" ("House with button") eli "nappitalo". Talot on rakennettu täysin luonnonmateriaaleista, kivestä ja setripuusta. Kivimuureja vahvistavat puupalkit, joiden päätyjä näkyy talojen ulkoseinissä. Rakennustyylin tarkoituksena oli suojella taloja mahdollisilta maanjäristyksiltä. Osa kylän taloista on aikojen saatossa romahtanut ja osa on kunnostettu.

Yksi kylän tärkemmistä rakennuksista on historiallinen moskeija, jossa on hienoja vanhoja puukaiverruksia.

Sarıhacılarin kylä on noin 800 vuotta vanha, se sijaitsi aikoinaan historiallisen silkkitien varrella ja oli tärkeä kauttakulku ja kauppapaikka. Pätkiä vanhasta silkkitiestä on vieläkin nähtävillä kylässä.

Silkkitie on historian pitkäikäisimpiä kauppareittejä, joka kulki halki Keski-Aasian. Se alkoi Kiinasta ja haarautui matkan varrella päättyen Syyrian Antiokiaan tai Turkin Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul). 1 500 vuoden ajan 6 400 km pitkällä reitillä kuljetettiin silkkiä, hajuvesia, mausteita, taidetta, kultaa ja muita kauppatavaroita. Silkkitietä pitkin kulkeutui paljon muutakin kuin vain silkkiä ja mausteita. Sen kautta levittäytyi myös uskontoja (esimerkiksi buddhalaisuus länteen ja kristinusko itäään) sekä uutta teknologiaa, kuten painotekniikoita, ruuti, kompassi ja laivojen malleja länteen ja tähtitieteellisten havaintojen tekemiseen kehitetty astrolabi itään.

Silkkitiellä tavaraa kuljetettiin ketjussa välietapista toiseen. Turkissa näitä välietappeja kutsuttiin nimellä Kervansaray, "caravan-palace" eli "karavaanipalatsi" (näistä ”karavaanipalatseista” on luvassa erillinen blogikirjoitus myöhemmin). 1400-luvun lopussa Silkkitien merkitys alkoi vähentyä, koska merenkulkijat löysivät uusia reittejä, laivaliikenne alkoi vilkastumaan ja laivoihin saattoi lastata enemmän tavaroita kuin perinteisiin karavaaneihin.

Silkkitiestä ja sen historiasta voit lukea lisää National Geographicin sivuilta:
» natgeo.fi/kansat-ja-kulttuurit/tutkimusmatka/uudet-vaylat-syrjayttivat-silkkitien

Silkkitien menetettyä merkityksensä monet kauppakaupungit ja kylät vaipuivat pitkäksi aikaan unholaan. Sarihacilarin kylä on kuitenkin taas elpymässä turismin ansiosta. Historiallinen ja luonnonkaunis alue upeine vuoristomaisemineen on varsinkin luontomatkailijoiden ja patikoijien suosiossa.

Aksekin etnografinen museo

Sarıhacılarin kylän jälkeen matka jatkui Aksekin etnografinen museoon. Se on talomuseo, jossa on mahdollisuus päästä tutustumaan vanhaan turkkilaiseen elämäntapaan ja arkkitehtuuriin.

Rakennuksen rakennutti aikoinaan Hadji Mustafa Efendim poika, kauppias Hadji Hüseyin Efendi. Hän asui talossa neljän poikansa ja heidän vaimojensa kanssa. Nuorin pojista muutti 1930-luvun alussa Istanbuliin ja lahjoitti rakennuksen uskonnolliselle säätiölle (Turkish Religious Foundation) vuonna 1985. Säätiö ja Aksekin kunta restauroivat rakennuksen ja se avattiin yleisölle etnografisena museona vuonna 2016.

Rakennuksessa on kolme kerrosta. Alimmassa kerroksessa asuivat eläimet ja palvelusväki. Toisessa kerroksessa sijaitsevat pienemmät "talvihuoneet", jotka oli helpompi ja nopeampi lämmittää talvisin. Myös alimmassa kerroksessa asuvat eläimet tuottivat lämpöä ylempiin kerroksiin. Ylimmässä kerroksessa on keskellä iso sali ja reunoilla keittiö, salonki ja makuuhuoneet, joissa asuttiin kesäisin.

Museossa on esillä viehättävää vanhaa esineistöä. Rakennuksen katot, ovet, kaapit ja ikkunat on valmistettu setripuusta (cedarwood). Setripuu on mäntykasvien heimoon kuuluva havupuusuku, joka kasvaa vuoristoalueilla.

Ormanan kylä

Ormanan kylä sijaitsee 950 metriä merenpinnan yläpuolella, 60 km Manavgatista ja 30 km Aksekista.
Kylässä on viehättäviä vanhoja kapeita kujia ja noin 500 taloa, jotka lähes kaikki ovat rakennettu paikallisesta kivestä ja puusta. Myös Ormanassa on paljon "nappitaloja".

Nykyään moni kylän taloista on tyhjillään ja toimivat lähinnä kesäasuntoina rannikolla asuville perheille, jotka haluavat paeta kesän paahtavia helteitä ylös viileämpään vuoristoon.

Ormanassa nautimme lounaan Ormana Active -ravintolassa, joka toimii myös pienenä hotellina. Herkullinen lounas sisälsi mm. perinteisiä turkkilaisia alkupaloja, meze, ja kanaa.
» Ormana Active, www.ormanaactive.com/en/ormana-home

Arapasti kastanjapuu

Päivän päätteeksi pysähdyimme vielä ihmettelemään valtavaa kastanjapuuta, jonka nimeen liittyy mielenkiintoinen tarina.

Kastanjapuun uskotaan olevan jopa yli 1000 vuotta vanha. Puu on selvinnyt monista alueella riehuneista tulipaloista ja saanut nimensä vuonna 1861 erääseen tulipaloon liittyvän tapahtuman myötä. Tuolloin arabialainen orja sytytti isäntänsä rakennuksen tuleen ja palo levisi nopeasti ympäröiviin taloihin tuhoten monta taloa kylästä. Orja todettiin syylliseksi ja teloitettiin tähän puuhun. Siitä lähtien puun nimi on ollut lyhennys nimestä "Kastanjapuu, johon arabi teloitettiin".

Mielenkiintoinen päivä, jonka aikana pääsi tutustumaan taas hieman erilaiseen turkkilaiseen elämään. Sopiva sekoitus upeaa luontoa ja historiaa. Kyläretkellä Taurus-vuoristossa olin Deturin järjestämällä retkellä.
» Matkatoimisto Detur, www.detur.fi

Hagia Sophian museo (Ayasofya Müzesi)

Sultanahmetilla kaksi jättiläistä kilpailevat komeudesta saman puistoaukion laidoilla. Toisella laidalla Sininen moskeija ja toisella Hagia Sophia.

Hagia Sophian rakennutti keisari Justinianus I alunperin kirkoksi vuonna 537. Kirkkona se ehti toimimaan 916 vuotta. Istanbul oli silloin Bysantin, eli Itä-Rooman, pääkaupunki ja kun osmanit valtasivat sen vuonna 1453 Hagia Sophia muutettiin moskeijaksi.

Valloituksen myötä Hagia Sophiasta poistettiin kirkon kellot, alttari, mosaiikkitöitä, pyhäinjäännöksiä ja muita kristinuskon merkkejä. Ne korvattiin islamilaisella syvennyksellä (mihrab), saarnastuolilla (minbar) ja minareeteilla. Seinille lisättiin myös valtavia mitaleita, joissa on Allahin, profeetta Muhammadin, kalifien ja lastenlasten nimiä.

Moskeijana rakennus toimi 482 vuotta ja vuonna 1935 Turkin tasavallan presidentin, Mustafa Kemal Atatürkin, määräyksestä Hagia Sophia muutettiin museoksi, jollaisena se toimii tänäkin päivänä. Mosaiikkeja on restauroitu 1900-luvulla ja poistettu niiden päältä valkoisia rappauksia, joilla ne aikoinaan peitettiin. Käynnissä on myös muita kunnostustyötä, joista merkkinä suuret rakennustelineet.

Koska rakennus toimii nyt museona, ei siellä noudateta pukeutumissääntöjä, kuten moskeijoissa. Valtavan kokoinen paikka, jossa tuhansia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita ihaillessa ja kuvatessa olisi saanut hurahtamaan vaikka koko päivän. Lähdimme kuitenkin suuntaamaan seuraavaksi kohti Galata-tornia.

» Ayasofya Müzesi, www.ayasofyamuzesi.gov.tr