torstai 30. tammikuuta 2014

Banaanilettuset 2.0

Tänään tuunasin lettutaikinaa hieman:
  • kolme banaania
  • kolme kananmunaa
  • kolme ruokalusikallista mantelijauhoa
  • yksi teelusikallinen vaniljasokeria
Paistoin voissa ja nautittiin taas tuttuun tapaan mustikoiden ja kermavaahdon kera.

Hyviä tuli ja virallinen raatikin kehuskeli lettusten olevan parempia kuin viimeksi.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Hyvän mielen soittolista

Vuodenajan ollessa pimeimmillään ja mielialankin jossain routivien pohjamutien tasolla, huomasin, että kaikki soittolistanikin olivat kovin melankolisia ja "ranteet auki" -tyylisiä. Niinpä aloin kasailemaan pirteitä ja hassun hauskoja ralleja hyvän mielen soittolistaksi. Rytmejä, joita kuunnellessa saisi mielialan hieman nousuun. Alkuun se ei ollut helppoa laisinkaan, mutta kyllä listalle sitten jotain kappaleita alkoi tipahtelemaan.

Mikä on sinun hyvän mielen biisisi?

Nukkumaan rauhoitun yleensä kuunnellen unimusiikkia, jolle olen tehnyt oman soittolistansa. Mökillä taas fiilistellään suomalaista musiikkia, jota löytyy Mökkimusaa -soittolistalta. Rokkituulella voi taas kuunnella Rock Rock -listaa.

Musiikilla on kyllä iso vaikutus mielialaan ja moniin kappaleisiin liittyy myös muistoja, jotka tuovat mieleen suuria tunteita.

Kesäkurpitsalasagne

Mitä tänään syötäisiin? Kaaliherkkuvuokaan tehty jauhelihakastike oli hyvää, joten jauhelihakastiketta teki mieli ja siihen jotain lisuketta kylkeen, mutta kaali oli niin työläs, että sitä ei enää jaksanut. Löytyi tällainen kesäkurpitsalasagnen ohje: http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=716

Kesäkurpitsalasagne tai mousaka, koska aika lähellähän tämä on myös mousakaa, vaikkakin munakoison tilalla käytetään kesäkurpitsaa, välimerellisiä kasviksia kumpikin.

Yleensä karppaus.infon reseptien kommenteista löytyy vinkkejä miten reseptiä voi vielä tuunata, mutta tämä resepti tuntui maittavan karppaajille ihan sellaisenaan.

Tekovaiheessa näytti, että yhdestäkin kesäkurpitsasta tulee riittävästi siivuja, joten jätin toisen pois. Valmista ruokaa maistellessa olisin tosin kaivannut sitä toistakin kesäkurpitsaa, tuli sen verran lihaisa setti ilman sitä.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Persoonallisuustesti

Nämä persoonallisuustestit ovat mielenkiintoisia. Ja tämä testi oli harvinaisen paikkansapitävä, jonka tuloksista tunnistin hyvin itseni. Ainoastaan tuo lause "Velvollisuus ja vakiintuneet tavat ovat sinulle toisarvoisia" on mielestäni hieman ristiriidassa muun tekstin kanssa. Enkä ole niin varma tuosta viihdyttämisestäkään. Mutta näkevätkö toiset minut samanlailla kuin näen itseni? Sitä mietin, kun näin joidenkin jaksavan sellaisia tuloksia, jotka eivät minun näkemykseni mukaan kuvasta heitä. Vastaako sitä kysymyksiin sen mukaan minkälainen haluaisi olla vai sen mukaan minkälainen oikeasti on? Pystyykö sitä itseään testaamaankaan tarpeeksi objektiivisesti?

"Olet ulospäin suuntautunut, sosiaalinen, käytännöllinen ja pidät asiat järjestyksessä. Ihmistyyppisi on ylpeä kyvystään tuoda harmoniaa, viihdyttää ja pitää huolta toisista. Velvollisuus ja vakiintuneet tavat ovat sinulle toisarvoisia. Kaltaisesi ihmiset ovat lämpimiä, ystävällisiä ja luonnostaan työskentelevät toisten ihmisten kanssa, organisoivat ihmisiä ja tapahtumia. Sinulle soveltuvat ammatit myyntitykistä, terveysalan, opettamisen ja juontamisen alueilta. Saatat löytää itsesi kerhoista, yhdistyksistä, komiteoista ja muista toimielimistä, joissa ryhdyt siekailematta vapaaehtoiseksi vaikkapa avustustyöhön. Olet perinteitä kunnioittava, konservatiivinen ja lojaali. Teet ahkerasti työtä, ja uhraat aikaasi perheelle ja ystäville. Sinun voi olla vaikea sietää ihmisiä, jotka toimillaan tai tekemättä jättämisillään loukkaavat toisia. Usein annatkin heidän kuulla kunniansa! Vaikkakin saat tyydytystä siitä, että voit olla hyödyksi, tarvitset toisten sanallista ja näkyvää arvostusta ja kiitosta hyvästä työstäsi. Jos sinua ei kiitetä, vaikka omasta mielestäsi olet tehnyt hyvää työtä, sinusta voikin saada ikävän vihollisen."

Voit testata oman persoonallisuutesi osoitteessa: http://netello.fi/persoonallisuustesti
Tunnistitko sinä itsesi?


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kaaliherkkuvuoka

Viime viikolla kokkailin kaaliherkkuvuokaa, jonka alkuperäisen reseptin löydät täältä: http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=35

Mikään pikaruoka ei ole kyseessä, koska kaalia haudutetaan ensin tunnin verran ja sitten koko komeus on vielä uunissa toisen tunnin. Meidän versiomme ei myöskään ollut kasvisruokaa, koska sekaan lisättiin pari pakettia jauhelihaa. Kaalin hautumista odotellessa kippasin paistetun jauhelihan kanssa pannulle muhimaan smetanan, tomaattipyreen, maustekurkut, valkosipulia ja muut mausteet. Ja kun kaalit ja sipulit olivat hautuneet sekoitin ne sekä juustoraasteen jauhelihamössön kanssa ja ripottelin vielä pinnallekin hieman juustoraastetta.

Valmis lopputulos muistuttaa hieman lasagnea. Parhaimmillaan se on vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, kun maut saavat kunnolla muhia ja tasaantua keskenään. Tästä setistä kahdelle ihmiselle riittikin syömistä kolmelle päivälle. Vaikkakin se on siis työläs ateria on se myös riittoisa.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Broilerigratiini

Pari viikkoa sitten aloin loihtimaan päivän ateriaa näistä aineksista. Valmistumassa oli siis broilerigratiini, jonka alkuperäisen reseptin löydät täältä: http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=136

Alkuperäiseen reseptiin nähden meidän broilerigratiiniin tuli tuplasti (lähes triplasti) broileria ja Créme bonjour cuisine vaihtui 200 gramman kanttarellin makuiseen Créme bonjouriin.

Mieheni ei ole mikään kaalien suuri ystävä, enkä itsekään erityisemmin rakasta kukkakaalia, mutta tässä gratiinissa broilerin kera ne maistuivat kyllä meille molemmille.

Banaanilettuset

Tästä vinkki vaikka viikonlopun aamiaispöytään. Itse paistelin näitä eilen jälkiruoaksi texmex-kanalle. Banaanilettujen reseptin löysin aikaisemmin viikolla Kotilon blogista.

Maailman helpoimmat letut: kolme banaania ja kolme kananmunaa blenderissä sekaisin, paistetaan pannulla oliiviöljyn tai voin kera ja sitten vain ääntä kohti! Lettusten kaverina nautimme kermavaahtoa ja mustikoita.

Pelkäsin, että letut maistuvat munakkaalta, mutta ne maistuivatkin ihan letuilta, joiden makuun banaani tuo mukavan vivahteen. Näitä teemme varmasti toistekin! Ei ehkä kaikkein kevein herkku, mutta normaaleja jauhoisia lettuja terveellisempi vaihtoehto.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Texmex-kana

Ja paluu arkeen. Hiilihydraattitietoiseen sellaiseen. Koska yritän saada itseäni rantakuntoon myös tämän vuoden seikkailuja varten tai ainakin pysymään syksyn aikana saavutetuissa mitoissa. Eli yritän rajoittaa pullamössön syömistä ja kiinnittää huomiota hiilihydraatteihin, koska omalla kohdallani olen havainnut sen toimivaksi. En välttele hiilihydraatteja kokonaan, pyrin vain mahdollisuuksien mukaan vähentämään niiden syömistä ja kiinnittämään huomiota mistä niitä tulee saatua. En siis halua puhua karppauksesta tai vähähiilihydraattisesta, puhun mielummin hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta. Muutama vuosi sitten kevensin itseäni sen avulla 25 kiloa, joista parissa vuodessa oli hiipinyt takaisin yli 10 kiloa, jotka sain viime syksynä tuhottua, osittain stressin ja osittain liikunnan lisäämisen avulla.

Pudottelen tänne blogiin, muistiin myös itselleni, hyväksi havaittuja hiilihydraattitietoisia reseptejä ja aloitetaan tänään tällä: Texmex-kana ranskankerman ja kesäkurpitsan kera. Löydät sen alkuperäisen reseptin täältä: http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=31

Jälkiruoaksi nautimme tänään banaanilettusia mustikoiden ja kermavaahdon kera. Niiden resepti seuraavassa postauksessa.
 

torstai 16. tammikuuta 2014

Kleopatra Arsi Hotel


Alanyan visiitillämme 27.7.-2.8.2013 majoitumme Kleopatra Arsi hotelliin. Matka oli Nazarin Lucky 3 star -äkkilähtö, eli määrittelemätön majoitus kolmen tähden hotellissa. All Inclusive kuului hintaan.

Meille kävi hyvä tuuri määrittelemättömän hotellin kanssa. Sijainti oli hyvä, lähellä Kleopatra-rantaa eikä loputtoman kaukana ravintoloista ja bazaarikojuista. Hotellin oma allasalue oli suhteellisen pieni ja heinäkuun helteillä tukahduttavan kuuma. Rannalle vilvoittavan tuulen ääreen oli kuitenkin vain 150 metrin matka.


Miinuksena mainittakoon, että lomamme aikana hotelliin majoittui myös lauma norjalaisia nuoria miehiä, jotka jaksoivat juhlia yötä päivää. Se ei varsinaisesti ole hotellin vika, mutta aamuyön pikkutunteina miesten juhlintaa kuunnellessa seinät tuntuivat olevan kuin paperia. Huomautimme asiasta nuorille miehillä ja lopulta myös receptioniin, jossa ei kuitenkaan yöaikaan ollut englantia puhuvaa työvoimaa ja huomautuksemme kaikui kuuroille korville.


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Eremitaasi




Entiseen tsaarien palatsiin on sijoittunut maailmankuulu Russian State Hermitage, joka on yksi maailman suurimmista taide- ja kulttuurihistoriallisista museoista. Eremitaasi on valtavan kokoinen kompleksi, joka koostuu kuudesta eri rakennuksesta ja sisältää yli kolme miljoonaa esinettä ympäri maailman. Eremitaasin kokoa kuvaakin hyvin se, että katsoaksesi kaikkia näyttelyesineitä yhden minuutin ajan, sinun täytyisi kävellä 22 kilometriä ja viettää aikaa Eremitaasissa 14 vuotta 8 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa.






Emme siis edes yrittäneet nähdä kaikkea. Kiertelimme upeita saleja, jotka olivat täynnä tuhansia upeita yksityiskohtia ja kartasta huolimatta onnistuimme eksymään Eremitaasin sokkeloihin niin, että emme meinanneet löytää sieltä enää ulos.




Takaisin Helsinkiä kohden lähdimme sunnuntai-iltana 26.5.2013 St.Peter Linen Princess Anastasia laivalla ja aamulla olimmekin taas pirteinä (not) töissä hyvin levätyn viikonlopun jälkeen.



Pietarissa riittäisi ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Pelkässä Eremitaasissa saisi vierähtämään päiväkausia. Varsinkin kanavaristeilyjä ollaan kuultu kehuttavan, niissä kaupunki avautuu kuulemma ihan eri tavalla. Laivaturistit saavat oleskella Pietarissa ilman viisumia 72 tunnin ajan, mutta helpoimmin Pietariin suhauttaisi junalla. Onkin hämmästyttävää ajatella, että alle neljän tunnin junamatkan päästä löytyy noin erilainen kulttuuri. Väitetään, että Pietarissa saa nykyään jo varsin mukavasti englanninkielistä palvelua, mutta lyhyen pyrähdyksemme perusteella uskallan olla siitä vielä hieman eri mieltä.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Pietarin Verikirkko


Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Verikirkko kiinnittää huomiota erityisesti hienojen sipulin muotoisten kupoliensa ansiosta. Kirkko on rakennettu vuosina 1883-1907 ja katedraalissa on yhdeksän kullattua tai emaloitua kupolia. Verikirkko, joka tunnetaan myös nimellä "Kirkko veren päällä" on rakennettu paikalle, jossa Aleksanteri II joutui terroristi-iskun kohteeksi ja lopulta kuoli siinä saamiinsa vammoihin.

En ole lainkaan uskonnollinen ihminen ja kuulin jonkun ihmettelevän miksi halusimme mennä katsomaan jotain kirkkoa. Useat kirkot rakennuksina ovat kuitenkin hienoja ja historiallisia kohteita, joita on mielestäni mielenkiintoista tutkia. Toiset menivätkin sitten mielummin tutkimaan millaisista tuopeista paikalliset oluensa nauttivat. Itse en lähtenyt Pietariin asti sitä varten, vaan halusin nähdä muutakin.




Kirkon seinämaalaukset ovat upeita ja lähempi tarkastelu osoitti niiden kaikkien olevan toteutettu mosaiikkeina. Mosaiikkien kokonaispinta-ala on yhteensä jopa yli 7 000 m².




Tarkoituksemme oli päästä tutustumaan myös kuuluisaan kultakupoliseen jättiläiseen; Iisakin kirkkoon, jonka rakentaminen kesti neljäkymmentä vuotta 1818–1858. Siitä suomen kieleen onkin jäänyt ikuisuusprojektia tarkoittava ilmaisu: "Rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa". Aikataulullisten ongelmien takia päädyimme ihmettelemään kirkkoa vain ulkopuolelta. Ehkä seuraavalla reissulla sitten. Iisakin kirkon sijaan riensimmekin kohti Eremitaasia, josta lisää seuraavassa postauksessa.


maanantai 13. tammikuuta 2014

From Russia with Love





Nyt, kun päästiin matkakertomusten makuun, niin huomasin, että en ollut laittanut yhtään kuvia ja tunnelmia keväiseltä Pietarin reissultamme, jossa olimme työporukan kanssa. Matkaan Helsingistä lähdettiin perjantai-iltana 24.5.2013 St.Peter Linen Princess Maria laivalla. Laivaturistit saavat oleskella Pietarissa ilman viisumia 72 tunnin ajan, joten viisumeita ei tarvinnut hommata. Työporukalla oltaessa liikenteessä ilta venyi varsin pitkäksi ja kosteaksi, joten aamulla laivan saapuessa satamaan hyttikäytävillä vastaan tuli aika väsyneitä ja kalpeita kasvoja. Venäläiset tullimuodollisuudet kestivät pitkään ja uuvuttivat osan matkatovereistamme niin, että he eivät selvinneetkään enää hotellia pidemmälle vaan jäivät sinne lepäilemään, kun me lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Erityistä toverillisuutta ja tiimihenkeä edusti mielestäni muun muassa se hetki bussissa matkalla hotellille, kun kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta aloimme puhua ja laulaa peittääksemme yhden toverin huonovointisuudesta johtuvia ääniä.


Hotellimme Original Sokos Hotel Olympia Garden sijaitsi Pietarin ydinkeskustan tuntumassa, Moskovskii prospektin varrella. Keskustaan huruuteltiin metrolla ja lähin metroasema (Tehcnologicheskii Institut) olikin vain parin minuutin kävelymatkan päässä hotellilta. Metrot kulkevat syvällä, portaat alas ovat pitkiä ja metroja kulkee Pietarissa parissa eri tasossa. Myös poletit olivat erikoisia. Automaatista ostettiin metrolippuja, jotka ovat tuollaisia kolikoita, joita porttiautomaattiin syötetään.






Metrokartasto näyttääkin astetta monimutkaisemmalta kuin Helsingissä ja oman haasteensa asemien selvittelyyn tuovat kyrilliset kirjaimet. Pietarin vanhimmat metroasemat ovat kyllä jo itsessäänkin nähtävyyksiä, joita voisi pysähtyä vartavasten ihmettelemään. Ne on rakennettu stalinistisen arkkitehtuurin mukaisesti hyvin koristeellisiksi, kattokruunuineen ja pylväineen. Kuvauksellisimmat metroasemat sijaitsevat punaisen linjan varrella.


Pietarissa tepastelimme pitkin pääkatua, Nevsky Prospectia, jonka varrella sijaitsevatkin monet Pietarin nähtävyyksistä. Aikamme tepasteltuamme jakauduimme taas pariin porukkaan, joista toiset lähtivät tutustumaan paikalliseen ravintolatarjontaan ja me muut kävimme ihastelemassa hienoa sipulitornista Verikirkkoa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kävelyretkiä Alanyassa





Matkalla vietin monta päivää vain kävellen. Kävelin Kleopatra-rantaa pitkin, kävelin rantakatua pitkin, kävelin satamassa ja kaupungilla. Eräällä kävelyretkelläni törmäsin näihin vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa jäin kadunkulmaan istuskelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Yleensä Dim-tippukiviluolan luona päivystävä kamelimies oli laskeutunut vuorelta alas kaupungille. Kadrilta opimme paljon kameleista ja saimme vinkkejä hyvistä ravintoloista ja paremmista meriretkistä.



Lokakuussa kausi alkaa olemaan jo lopuillaan ja monet matkatoimistot olivat jo lopettaneet matkansa Alanyaan. Kelit olivat vielä kohdillaan, tukahduttavasta kuumuudesta ei tarvinnut kärsiä, mutta lämmintä riitti suomalaiseen makuun yllin kyllin, rannalla tarkeni pötköttää ja meressäkin kävimme pulahtamassa. Iltaisin sai kaivaa päälleen jo pitkiä housuja ja pitkähihaisia paitoja. Sanoisin, että alkusyksy on siis suomalaiseen makuun oikein hyvää aikaa vierailla Alanyassa.

Kauden ollessa lopuillaan turisteja oli vähemmän liikenteessä, kadut, kaupat ja ravintolat olivat hiljaisempia ja osa oli jo kiinnikin. Alennusmyynnit olivat alkaneet, kauppiaat antoivat hyviä alennuksia kauden loppuessa ja teimme hyviä kauppoja. Ollessamme lähes ainoita asiakkaita tutustuimme paremmin myös viime reissusta tutun ravintolan henkilökuntaan ja omistajaan. Lupauduin tekemään ravintolalle uuden esitteen ja käyntikortit, joka olikin mielenkiintoinen, vaikkakin pitkä projekti. Aineistoa ja kommentteja vaihdettiin sähköisesti ja kielimuurista johtuen keskustelua oli välillä helpompi käydä myös puhelimitse. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni varsin onnistunut. Tuskin maltan odottaa, että pääsen näkemään lopullisen painotyön jäljen. Ja kenties projekti poikii myös muita projekteja.









Yksi kävelykohde Alanyassa on kuitenkin ylitse muiden: Kale-kukkula. Minä niin rakastan tätä paikkaa. Kävelyä ja vaeltelua kaikessa rauhassa kameran kanssa.Välillä istahtaen kiven nokkaan, syömään evääksi otettuja tuoreita hedelmiä ja polttelemaan tupakan tai pari. Nauttien auringosta ja merinäköalasta, odotellen, että ehkä saattaisin nähdä vilaukselta liskoja. Ja näinhän minä, mutta olivat niin vikkeliä, että kameraan ei osunut yhtäkään. Liskojen lisäksi siellä liikkui myös kissoja, kanoja ja vuohia. Kukkulan rinteillä sijaitsevien talojen pihoissa oli koiria ja näinpä myös yhden puputinkin.

Paljon jäi polkuja vielä kävelemättä ja paikkoja tutkimatta. Alanya kutsuu minua varmasti myös tänä vuonna. Ensi kerralla olisi mukava päästä taas hamamiin, kuvailemaan paremmin Alanyan vanhaa telakkaa ja retkeilemään Sapaderen kanjoniin. Paahtavassa heinäkuussa olisi taas ihanaa päästä pulahtamaan Dim-joen viileään syleilyyn ja tutustumaan jokivarren ravintoloihin. Ja Kalen rinteillä oleviin ravintoloihin.

Oletko sinä käynyt Alanyassa? Mitä kohteita sinä suosittelisit?