Matkalla vietin monta päivää vain kävellen. Kävelin Kleopatra-rantaa
pitkin, kävelin rantakatua pitkin, kävelin satamassa ja
kaupungilla. Eräällä kävelyretkelläni törmäsin näihin vanhoihin
tuttuihin, joiden kanssa jäin kadunkulmaan istuskelemaan ja vaihtamaan
kuulumisia. Yleensä
Dim-tippukiviluolan luona päivystävä kamelimies oli laskeutunut vuorelta alas kaupungille. Kadrilta opimme paljon kameleista ja saimme vinkkejä hyvistä ravintoloista ja paremmista
meriretkistä.
Lokakuussa kausi alkaa olemaan jo lopuillaan ja monet matkatoimistot olivat jo lopettaneet matkansa Alanyaan. Kelit olivat vielä kohdillaan, tukahduttavasta kuumuudesta ei tarvinnut kärsiä, mutta lämmintä riitti suomalaiseen makuun yllin kyllin, rannalla tarkeni pötköttää ja meressäkin kävimme pulahtamassa. Iltaisin sai kaivaa päälleen jo pitkiä housuja ja pitkähihaisia paitoja. Sanoisin, että alkusyksy on siis suomalaiseen makuun oikein hyvää aikaa vierailla Alanyassa.
Kauden ollessa lopuillaan turisteja oli vähemmän liikenteessä, kadut, kaupat ja ravintolat olivat hiljaisempia ja osa oli jo kiinnikin. Alennusmyynnit olivat alkaneet, kauppiaat antoivat hyviä alennuksia kauden loppuessa ja teimme hyviä kauppoja. Ollessamme lähes ainoita asiakkaita tutustuimme paremmin myös viime reissusta tutun ravintolan henkilökuntaan ja omistajaan. Lupauduin tekemään ravintolalle uuden esitteen ja käyntikortit, joka olikin mielenkiintoinen, vaikkakin pitkä projekti. Aineistoa ja kommentteja vaihdettiin sähköisesti ja kielimuurista johtuen keskustelua oli välillä helpompi käydä myös puhelimitse. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni varsin onnistunut. Tuskin maltan odottaa, että pääsen näkemään lopullisen painotyön jäljen. Ja kenties projekti poikii myös muita projekteja.
Yksi kävelykohde Alanyassa on kuitenkin ylitse muiden:
Kale-kukkula. Minä niin rakastan tätä paikkaa. Kävelyä ja vaeltelua kaikessa rauhassa kameran kanssa.Välillä istahtaen kiven nokkaan, syömään evääksi otettuja tuoreita hedelmiä ja polttelemaan tupakan tai pari. Nauttien auringosta ja merinäköalasta, odotellen, että ehkä saattaisin nähdä vilaukselta liskoja. Ja näinhän minä, mutta olivat niin vikkeliä, että kameraan ei osunut yhtäkään.
Liskojen lisäksi siellä liikkui myös kissoja, kanoja ja vuohia. Kukkulan rinteillä sijaitsevien talojen pihoissa oli koiria ja näinpä myös yhden puputinkin.
Paljon jäi polkuja vielä kävelemättä ja paikkoja tutkimatta. Alanya kutsuu minua varmasti myös tänä vuonna. Ensi kerralla olisi mukava päästä taas hamamiin, kuvailemaan paremmin Alanyan vanhaa telakkaa ja retkeilemään Sapaderen kanjoniin. Paahtavassa heinäkuussa olisi taas ihanaa päästä pulahtamaan Dim-joen viileään syleilyyn ja tutustumaan jokivarren ravintoloihin. Ja Kalen rinteillä oleviin ravintoloihin.
Oletko sinä käynyt Alanyassa? Mitä kohteita sinä suosittelisit?