maanantai 6. tammikuuta 2014

Niin kauas kuin (Turkin)pippuri kasvaa

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen on ehkä avata hieman tuota reissua, johon retrokaunokaisen kanssa matkattiin, Turkin Alanyaa. Blogihiljaisuuden aikana siellä tuli käytyä lepuuttamassa hermoja itseasiassa pariinkin otteeseen...

Ensimmäinen ilta ja kosketus mereen.

"Tämä on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen.
Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain
hillitöntä huumaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa."

- Tove Jansson, Näkymätön lapsi



Alanyassa olin käynyt aikaisemmin noin 20 vuotta sitten vanhempieni kanssa. Itse kaupunki on ehkä liian turistikohde minun makuuni, mutta ihan kaupungistakin löytyy Kale-kukkula ja taksimatkan päästä lisää vuoristoa ja luontoa. Turkkilaiset ihmiset ovat myös hyvin ystävällisiä ja heidän kanssaan on helppo ystävystyä. Heinäkuu Alanyassa on tukahduttavan kuuma. Jo matkalla Antalyan lentokentältä Alanyaan lämpömittarit näyttivät yli 40 astetta ja levähdyspaikalla tuskastelin, että mitä olenkaan mennyt tekemään, en millään kestäisi sellaisessa paahteessa viikkoa. Lämpöön kuitenkin tottui hiljalleen ja parin päivän kuluttua paahteessa pystyi jo liikkumaan muuallekin kuin mereen tai uima-altaalle.



Matkatoverini viihtyivät enemmän joko altaalla ja rannalla tai shoppailemassa. Minä taas tunnustelin muutaman päivän, että uskallanko lähteä yksin laajentamaan reviiriäni. Heinäkuun paahtava aurinko aiheutti minulle aurinkoihottumaa, joten jouduin pahimman porotuksen ajan viettämään muutenkin varjoissa. Yksin liikkuminen muutoin ei ole minulle mikään ongelma. Viihdyn yksinäni seikkailemassa ja viikon aikana tarvitsee hieman omaakin rauhaa.



Eräs ilta lähdimme tutustumismatkalle Kale-kukkulalle. Huruttelimme taksilla ylös pitkin kapeita vuoristoteitä ja ehdimmekin sopivasti ylös ihailemaan auringonlaskua. Viilenevässä illassa kävelimme vuorelta alas, katsellen kuinka yö laskeutuu Alanyan ylle ja kaupungin valomeri syttyy loistoonsa.

Tutustumismatkasta rohkaistuneena päätin suunnata ylös Kalelle seuraavana päivänä valoisan aikaan. Paikallisilta yritin selvitellä mikä olisi paras paikka bongailla liskoja ja kun sanat eivät riittäneet otettiin kynä ja paperi avuksi (tiedoksi, että lisko on turkiksi kertenkele). Retkestä Kalelle lisää seuraavassa kirjoituksessa.


4 kommenttia:

  1. Heiii, ihana kuulla pitkästä aikaa! <3 Ja voi miten ihania kuvia pistit pöytään. Tässähän ihan matkakuume kohta kolahtaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru! Mukava huomata, että pitkästä hiljaisuudesta huolimatta joku jaksaa käydä vielä täälläkin kurkkimassa :)

      Poista
  2. Lisää lisää :) p.s. kun meet seuraavan kerran, niin tuo meille Kilim matto ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiki, lisää on tulossa ja pidetään matto mielessä ;) Matkakertomuksia Alanyasta riittääkin koko viikoksi ja huomasin myös, että keväisestä Pietarin matkastamme en ole laittanut mitään kuvia tai raportteja, joten siitäkin sitten vielä muutama postaus luvassa.

      Poista