sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Turkkilaiset hamam-pyyhkeet



Hamam-pyyhe on perinteinen turkkilainen pyyhe, jonka ominaisuuksia olen jo aikaisemminkin hehkuttanut blogissani. Kudottu puuvillainen pyyhe kuivuu froteista pyyhettä huomattavasti nopeammin, menee pieneen tilaan ja on kevyt kuljettaa rannalle tai vaikka piknikille. Monikäyttöisiä pyyhkeitä voi käyttää myös vaikkapa huivina, pöytäliinana tai saunassa laudeliinana.



Omat hamam-pyyhkeeni ostin aikoinaan tuliaisina Istanbulista. Joulun alla mietin mikä olisi käytännöllinen ja turkkilainen tuliainen, joita voisi ostaa pukinkonttiin lähtiessäni Suomeen joulun viettoon ja päädyin ostamaan tänä jouluna hamam-pyyhkeitä ja oliiviöljysaippuoita lahjaksi koko perheelleni.





Oiva paikka hamam-pyyhkeiden hankkimiseen Alanyasta löytyy Damlatas-kadulta, josta löydät ison valikoiman erilaisia pyyhkeitä sekä puuvillaisina että bambusekoitteisena. Green Body -kaupasta löydät myös muita kylpylätuotteita; oliiviöljysaippuoita, pesukintaita ja erityisesti suomalaisten suosimia menthol-kiteitä saunaan.

Green Body, Damlataş caddesi No:70/B, 07400 Alanya/Antalya, Turkki

tiistai 20. joulukuuta 2016

Asuminen Kale-linnoituskukkulalla



Aamulenkkimaisemia 🐾 #morningwalk #lifeisgood #parastajustnyt #kale #alanya #turkki #turkey #türkiye




Yksi lempipaikoistani Alanyassa on aina ollut kaupunkia halkova Kale-linnoituskukkula. Olen kuljeskellut siellä monesti upeita maisemia ihaillen sekä liskoja bongaillen. Kylä keskellä kaupunkia ja aivan oma maailmansa niin lähellä keskustaa. Muutama vuosi sitten en olisi osannut ikinä kuvitellakaan, että joskus pääsisin Kalelle asumaan. Mutta elämä on joskus ihmeellistä, kun pitää mielen sekä silmät ja korvat avoinna ja on valmis uusiin seikkailuihin.



Lepo 💤 #päiväuniaika #daydreams #babysitting #cat #kedi #kitten #dog #köpek #puppy




Lokakuun lopussa ystäväni vinkkasi, että Facebookin Alanya-aiheisessa ryhmässä suomalainen nainen etsi koiralleen ja kissoilleen hoitajaa, koska joutui itse vierailemaan Suomessa. Ystäväni totesi pestin olevan kuin minulle tehty. Vastasin viestiin torstaina, kävin tutustumassa eläimiin ja asuntoon perjantaina ja jo lauantain löysin itseni muuttamasta tavaroitani Kalelle, jossa asuin reilun kuukauden koira- ja kissavahtina.



Appelsiinit, sitruunat ja avokadot omasta puutarhasta. Ei hassumpaa. 🍋#garden #orange #citron #avokado #kale #alanya #turkki #turkey #türkiye




Kalelle asettumista helpottivat maailman parhaat naapurit, jotka ovat avustivat minua paljon mm. kaupassa käymisen kanssa. Naapureiden kanssa teimme yhdessä ruokaa, seurasimme jännityksellä Saara Aallon taivalta Britannian X Factorissa, kävimme aamiaisella, sataman yössä viihteellä ja istuimme monesti oman talomme puutarhassa viinilasillisella Alanyan lämpimässä ja pimenevässä illassa. Puutarhassa, josta voi poimia appelsiinit, sitruunat ja avokadot suoraan puusta. Rypäleet olivat jo talven kynnyksellä parhaat päivänsä nähneet, mutta sitruunoista ja appelsiineista sai puristettua ihanaa tuoretta mehua aamupalapöytään.

Tänään löydettiin uusi näköalapaikka 😍 #beautifulviews #forest #rocks #sea #walkingwithdog #kale #alanya #turkki #turkey #türkiye




Aamulenkillä löydettiin kilpikonna ja autettiin se autotien yli 🐢 Se oli hyvin jännittävää. Meidän molempien mielestä.
#turtle #kilpikonna #kale #alanya #turkki #turkey #türkiye


Koiran kanssa Kalen katuja ristiin ja rastiin sekä ylös ja alas lenkkeillessä löysin lempipaikastani aivan uusia ulottuvuuksia. Uusia reittejä alas kaupunkiin, uusia upeita näköalapaikkoja, monia kissoja, liskoja, ötököitä ja kilpikonnia sekä satoja ja satoja rappusia.



And more and more #stairsandsteps 😱 #kuntokasvaa #taisittenei #lenkkimaisemia #mycity #alanya #turkki #turkey #türkiye




Kalella asumisessa oli myös omat haasteensa. Vaikka kukkula sijaitseekin aivan Alanyan keskustan edustalla, oli sieltä liikkuminen joskus hieman haastavaa ilman kulkuvälineitä. Bussit Kalelle ja sieltä alas kulkevat vain kerran tunnissa. Alas oli kyllä helppo hiippailla, sekä Damlataksen että sataman suuntaan pääsi vartissa, mutta ylöspäin kipuaminen, varsinkin kauppaostosten kanssa aiheutti joskus hieman päänvaivaa. Taksilla toki pääsi aina, eikä hintakaan päätä huimannut (n. 8 TL eli vähän reilu 2 € suuntaansa), mutta ei taksikyytiinkään raaskinut ihan joka päivä turvautua. Viimeinen bussi kukkulalle kulkee kello seitsemän jälkeen ja turistisesongin ulkopuolella saattoi yöaikaan olla joskus hieman hankaluuksia saada taksia.



Raining in Alanya 💙💦#raindrops #sateenropina #winteriscoming #alanya #turkki #turkey #türkiye




Lisäksi ylhäällä kukkulalla on aina hieman kylmempi kuin alhaalla kaupungissa. Kesällä tilanne on ihanteellinen, mutta talven viimojen alkaessa puhaltaa oli kukkulalla varsinkin iltaisin hyvinkin viileää. Kivitalo kivilattioineen hohkasivat kylmyyttä ja vanhan talon yksinkertaiset ikkunat natisivat, kun talven viimat panivat oikein parastaan. Mutta lämpimillä vaatteilla, villasukilla ja lämmityslaitteilla kylmyydestäkin selvittiin.

Ja nyt kun on kerran päässyt asumaan Kalella niin näinköhän sitä muualla osaa enää asuakaan?

Lue myös aikaisemmat kirjoitukseni Kale kukkulasta:
» Kale-linnoitus (Alanya Kalesi)
» Not all those who wander are lost
» Liskobongausta Kalella
» Kävelyretkiä Alanyassa
» Kale-kukkula

lauantai 17. joulukuuta 2016

Alanyasta Istanbulin ja Arlandan kautta Helsinkiin


Terveisiä taas talvisesta Suomesta! Reilun neljän kuukauden Alanyassa oleskelun jälkeen päätin lähteä viettämään joulua ja vuodenvaihdetta perheeni sekä suomalaisten ystävieni kanssa. Sopivien lentojen löytyminen Alanyasta Helsinkiin joulukuussa aiheutti hieman päänvaivaa. Suoria lentoja Gazipasan kentältä Helsinkiin ei turistikauden ulkopuolella lennetä ja lentojen hinnat sekä vaihtoajat huimasivat päätä.

Ystäväni kanssa päätimme lähteä samaan aikaan Suomeen joulun viettoon ja siksipä päädyimmekin hieman erilaiseen ratkaisuun: lensimme Gazipasasta ensin Istanbuliin, sieltä Arlandaan ja sieltä laivalla Suomeen. Näin vältyimme pitkiltä vaihtoajoilta, saimme nukkua vaakatasossa hytissä ja säästimme käyttämällä halpalentoyhtiö Pegasusta. Lennot Gazipasasta Istanbuliin ja Istanbulista Arlandaan maksoivat yhteensä vain 86 euroa ja laivamatka Tukholmasta Helsinkiin Viking Linellä C-hytissä 34 euroa.

Gazipasa - Istanbul

Seikkailumme alkoi siis aamulla viiden jälkeen hyppäämällä transferiin, joka kuljetti meidät Gazipasan lentoasemalle. Lentokenttäkuljetuksen hinta 724 Transferilla oli 21 TL (n. 6 €). Gazipasan pienellä kentällä hommat toimivat aina jouhevasti, lähtöselvitykseen ja passin tarkastukseen ei juurikaan tarvitse jonotella eikä lentokoneenkaan tarvitse odotella sopivan slotin löytymistä.
» 724 Transfer, www.724transfer.com

Matka Gazipasasta Istanbuliin kävi todella nopeasti ja kätevästi ja ihmettelinkin miksen aikaisemmin ollut lähtenyt Alanyasta muutaman päivän retkelle Istanbuliin. Mieleni olisi kovasti halunnut jäädä tutustumaan talviseen Istanbuliin, mutta seuraavaksi meitä kutsui jo Arlanda.

Istanbul - Arlanda

Lumisessa Istanbulissa pääsimme ensimmäistä kertaa tutustumaan Istanbulin toiseen lentokenttään, Istanbul Sabiha Gökçen International Airport, joka oli yllättävän iso lentokenttä. Tepasteltuamme kotimaan terminaalista ulkomaan terminaaliin sekä vessakäyntien, tupakkatauon ja vesiostosten jälkeen emme juurikaan ehtineet istahtamaan, kun boarding jo alkoi.

Oman jännityksensä matkaan toi tosiaan Istanbulin lumisateet, joiden takia lentoja oli jouduttu perumaan parina edellisenä päivänä. Meidän matkustuspäivänämme lumisateet olivat jo onneksi helpottaneet ja lennot saapuivat ja lähtivät ajallaan.
» Hürriyet Daily News: Scores of flights cancelled as Istanbul airport braces for snow

Arlanda - Helsinki

Arlandan lentokenttä oli meille kummallakin myöskin uusi tuttavuus. Olin jo ennakkoon kysellyt hieman Facebookin Suomalaiset matkailijat maailmalla -ryhmässä mikä olisi kätevin tapa siirtyä Arlandasta Viking Linen -terminaaliin. Siellä moni suositteli Flygbussia, mutta lopulta ajankäytön optimoimiseksi päädyimme kuitenkin Arlanda Express -junaan. Flygbussarna olisi körötellyt Tukholman keskustaan noin 45 minuuttia, kun junalla pääsimme keskustaan 20 minuutissa. Bussin hinta olisi ollut 119 SEK (n. 12 €), kun junalle hintaa tuli 280 SEK (n. 28 €). Molempiin lippuja saa ostettua lentokentältä löytyvistä lippuautomaateista.

 
Tukholman keskustaan tupsahdettuamme aikaa ei ollut enää liikoja laivaterminaaliin siirtymiselle. Olimme kuulleet, että taksiajeluissa kannattaa olla tarkkana, koska Ruotsissa taksialalta on purettu hintasäännöstely ja takseissa vallitsee vapaa hinnoittelu. Yksityisten taksien lisäksi Tukholmassa liikennöi ainakin kolme erilaista taksiyhtiötä, joilla kaikilla on omat hinnastonsa. Jatkoimme hyväksi havaitulla "Kysyvä tien löytää" -teemallamme ja tiedustelimme Arlanda Expressin infosta millä hintaa terminaaliin yleensä pääsee. Hintahaarukan saatuamme kyselimme takseilta hintoja ja hyppäsimme Taxi Stockholmin autoon, joka vastasi infosta saamaamme hintahaarukkaa, eli 150-250 SEK. Taksimatkallemme tuli lopulta hintaa 227 SEK (n. 23 €)  

 
Ruuhkista huolimatta saavuimme ajoissa Viking Linen -terminaaliin, saimme laivalippumme ja kömmimme autokannen alapuolelle C-hyttiimme. Pitkän matkustuspäivän jälkeen jaksoimme käydä vielä syömässä ja nauttimassa muutaman viinilasillisen onnistuneen seikkailumme päätteeksi. Sitten hytti ja unten maat jo kutsuivatkin. Aamulla heräsimme ihastelemaan auringon nousua ennen laivan saapumista Helsinkiin.

 
Reitti kuulosti huomattavasti hankalammalta kuin se loppujen lopuksi olikaan. Vaihdot sujuivat jouhevasti, emme joutuneet kärsimään tylsistyttävän pitkistä vaihtoajoista missään vaiheessa ja epäselvissä tilanteissa pärjäsimme loistavasti "Kysyvä tien löytää" -teemallamme. Kiitos ystävälleni Sannille mukavasta ja hauskasta matkaseurasta sekä reitin etsimisestä ja varaamisesta. Ehkä seuraavalla kerralla rohkenemme valitsemaan vielä jonkun haastavamman reitin, ihan vain Suuren Seikkailun nimissä.

Sanni kirjoittaa myös blogia, löydät hänen bloginsa osoitteesta: Lily: Aurinkoa etsimässä

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulumarkkinat Alanyassa






Alanyan joulumarkkinat 4.12. tarjoilivat musiikkiesityksiä, jouluaiheisia tavaroita, käsitöitä ja herkkuja sekä turkista että muista maista. Myyntikojut levittäytyivät palmujen alle Alanyan satamassa, kaupungintalon ympäristössä.
» 7. Alanya Uluslararası Noel Pazarı / International Noel Bazaar





Kansainvälisiä joulumarkkinoita vietettiin nyt Alanyassa jo seitsemännen kerran. Paikalla oli paikallisten ravintoloiden, sairaaloiden, yritysten ja yhdistysten kojuja, myös suomalainen koju, jossa oli myynnissä mm. villasukkia sekä kauan kaipaamiani karjalanpiirakoita ja mokkapaloja.

Itse vietän ensimmäistä kertaa joulunalusaikaa Alanyassa ja lähestyvän joulun aistiminen aiheutti pienoisen kulttuurishokin, kun en ole tottunut joululauluihin ja joulupukkeihin palmupuiden alla.




Tämä ihana ”Love rocks” -taulu lähti ystäväni matkaan. Yalos valmistaa ja myy myös muita viehättäviä luonnonmateriaaleista, kivistä ja ajopuista toteutettuja taluluja ja sisustusesineitä.
» Yalos, www.yalos.blogspot.com



Löytyihän se aito suomalainen joulupukkikin sieltä Alanyan palmupuiden alta.

Muistathan seurata seurata seikkailujani myös Instagrammissa, www.instagram.com/titityyppi

lauantai 26. marraskuuta 2016

Muutos suunnitelmiin



Heinäkuussa reissusuunnitelmani vaihtuivat hautajaisten ja perunkirjoitusten järjestämiseen, kun löysin täysin yllättäen äitini kuolleena kotoaan.

Epätodellisen olon, shokin ja suuren surun keskellä yritin hoitaa pakollisia asioita parhaani mukaan muutaman sukulaisen avustuksella. Ainoana lapsena minut todellakin yllätti kuinka paljon hoidettavia ja huomioitavia asioita omaisten niskaan kaatuu ihmisen kuollessa. Miten siinä tilassa pitäisi osata toimia ja hoitaa asiat oikeassa järjestyksessä? Virkatodistukset perunkirjoitusta varten, siunaustilaisuuden, papin ja kanttorin varaaminen, hautapaikan varaaminen, tuhkauksen ja uurnanlaskun varaaminen, papin tapaaminen, hautajaisten musiikki ja käsiohjelma, arkun ja uurnan valitseminen, vainajan vaatteiden valinta, vainajan kuljetukset, tuohukset, kukkalaitteet siunaus- ja muistotilaisuuteen, muistotilaisuuden järjestäminen tarjoiluineen, muistomerkki haudalle, kuolinilmoitus sanomalehteen, vuokra-asunnon irtisanominen, tyhjentäminen ja siivoaminen, huonekalujen ja tavaroiden läpikäyminen, varastoiminen ja myyminen, vainajan sopimusten ja liittymien irtisanominen, asiakkuustilien lopettaminen, yhteydenotot velkojiin, saldo- ja korkotodistukset sekä muun omaisuuden selvittäminen perunkirjoitusta varten, perunkirjoittajan tapaaminen ja satoja muita yksityiskohtia...

Jos eläminen Suomessa on kallista, niin on myös kuoleminen. Olisi ollut helppoa antaa asiat hautaustoimiston ja perunkirjoittajan hoidettaviksi, mutta koska pienituloisella äidilläni ja minulla työttömänä ei liikoja rahoja ollut, jouduin hoitamaan mahdollisimman paljon itse. Jälkeenpäin en edes käsitä kuinka sen suuren tunnemyrskyn keskellä sain kaikki asiat hoidettua vajaassa neljässä viikossa. En muistaisi asioista puoliakaan, jos en olisi järjestelmällisenä ihmisenä pitänyt tarkkaa kirjaa ja merkinnyt ylös jokaisen liikkeeni, yhteydenoton ja puhelinsoiton.

Olin suunnitellut lähteväni pidemmäksi aikaa ulkomaille ja vaikka hautaus- ja perunkirjoituskulut haukkasivatkin suuren osan matkabudjetistani, en suostunut luopumaan unelmastani. Uurnanlaskun ja perunkirjoituksen jälkeisenä päivänä lähdin tuulettamaan päätäni ja keräilemään voimia tuttuun ja turvalliseen Turkin Alanyaan. Unelma Turkkiin lähdöstä pitikin minut liikkeellä kaiken sumun keskellä.


Äiti 1955 – 2016. Lepää rauhassa.


Vielä useamman kuukauden jälkeenkin suru tulee aaltoina. Kun vilkaisee puhelinta ja muistaa, että äiti ei soita enää koskaan. Kun miettii tuliaisia sekä joululahjoja ja muistaa, että äidille ei tarvitse enää ostaa mitään. Kun ostaa villatossut ja tajuaa, että äiti ei ole enää kutomassa villasukkia (äitini oli tunnettu siitä, että hän kutoi aina sukkia koko suvulle ja ystävilleen). Spontaani itku hautausmaan ohi kävellessä ja tietyn musiikkikappaleen soidessa. Ja kuinka monet kyyneleet olenkaan vuodattanut ystävilleni... Väsymystä, unettomia öitä, painajaisia tai muutoin erikoisia unia lähes joka yö, kun silmänsä ummistaa.

Vielä on suruaikaa jäljellä ja muistin pätkiminen kertonee, että sumusta ei ole vieläkään täysin selvitty. Ja ei kai surusta ja menetyksestä tarvitse koskaan täysin toipuakaan, pitää vain opetella elämään sen kanssa.

”Suru ei ole elämästä erillään oleva häiriötila. 

Menetys ei poistu meistä, vaan jättää jäljen. 

Surusta ei ole kiire mihinkään.”



torstai 7. heinäkuuta 2016

Päiväretki Kultahietikolle ja Aladzhan kallioluostarille



Kun Albenan kadut alkoivat käydä ahtaaksi, laajensin reviiriäni vieressä sijaitsevalle Kultahietikolle (Golden Sands).

Ystävättäreltäni lohkesi hammas aamupalalla, hänen puraistessaan pähkinän kuorta. Onni onnettomuudessa oli, että hänen suunnatessa hammaslääkärille, pääsin hänen siivellään samalla kyydillä Kultahietikolle.

Hammaslääkärikokemus Bulgariassa oli itsessään ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus. Paikalla ei ollut esimerkiksi ollenkaan hammashoitajaa ja suun oli joutunut toimenpiteen aikana huuhtelemaan itse, tarkoitusta varten ojennetun vesimukillisen avulla. Väliaikainen paikkakin kesti kaikenkaikkiaan lähes vuorokauden ajan ja irtosi jo seuraavana päivänä lentokentällä, odotellessamme vuoroamme lähtöselvitykseen.




Albenan jälkeen Kultahietikon ihmisvilinä, rantabulevardi, useat rantabaarit ja shoppailumahdollisuudet tuntuivat hyvinkin virkistäviltä. Keskustan rannalla oli paljon ihmisiä nauttimassa auringosta ja Mustanmeren aalloista, sivummalta löytyi kuitenkin rauhallisempiakin rantoja. En kuitenkaan tiedä olisinko sielläkään viihtynyt koko viikkoa. Todennäköisesti kuitenkin aidattua perhekohdetta paremmin.





Käveltyäni aikani Kultahietikon rantaa edestakaisin ja pysähdyttyäni rantabaariin juomalle (tällä kertaa ihan vain cokikselle, enkä suinkaan viinille) suuntasin Kultahietikolta lähistöllä sijaitsevalle Aladzhan keskiaikaiselle kallioluostarille (Aladzha Monastery).





Aladzhan kallioon hakatun luostarin rauniot ovat seudun merkittävin kulttuurillinen nähtävyys. Minun tuurillani sisäänpääsy 20 metrin korkeudessa sijaitsevaan kallioluostariin oli kuitenkin juuri sinä päivänä suljettu kivien putoamisvaaran takia, joten jouduin tyytymään luostarin ihasteluun vain ulkopuolelta käsin. Sisäänpääsy kallioluostariin on normaalisti aikuisilta 5 levaa (n. 2,50 €) ja lapsilta (7–16-vuotiailta) 2 levaa, mutta koska kallioluostari oli suljettu, maksoin alueen tutkiskelusta vain 2 levaa.





Pääsin kuitenkin ihastelemaan kiviluostarin ympäristöä ja tutustumaan paikalla olevaan museoon, josta sain vähän osviittaa, millaiset näkymät kallion sisässä olisi odottanut mikäli olisin päässyt tutustumaan siihen lähemmin. Museossa pääsin näkemään luostarin pohjapiirustuksia ja valokuvia, jotka kertoivat minkälaisissa tiloissa munkit elivät 1200-luvulta 1800-luvulle.