torstai 7. heinäkuuta 2016

Päiväretki Kultahietikolle ja Aladzhan kallioluostarille



Kun Albenan kadut alkoivat käydä ahtaaksi, laajensin reviiriäni vieressä sijaitsevalle Kultahietikolle (Golden Sands).

Ystävättäreltäni lohkesi hammas aamupalalla, hänen puraistessaan pähkinän kuorta. Onni onnettomuudessa oli, että hänen suunnatessa hammaslääkärille, pääsin hänen siivellään samalla kyydillä Kultahietikolle.

Hammaslääkärikokemus Bulgariassa oli itsessään ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus. Paikalla ei ollut esimerkiksi ollenkaan hammashoitajaa ja suun oli joutunut toimenpiteen aikana huuhtelemaan itse, tarkoitusta varten ojennetun vesimukillisen avulla. Väliaikainen paikkakin kesti kaikenkaikkiaan lähes vuorokauden ajan ja irtosi jo seuraavana päivänä lentokentällä, odotellessamme vuoroamme lähtöselvitykseen.




Albenan jälkeen Kultahietikon ihmisvilinä, rantabulevardi, useat rantabaarit ja shoppailumahdollisuudet tuntuivat hyvinkin virkistäviltä. Keskustan rannalla oli paljon ihmisiä nauttimassa auringosta ja Mustanmeren aalloista, sivummalta löytyi kuitenkin rauhallisempiakin rantoja. En kuitenkaan tiedä olisinko sielläkään viihtynyt koko viikkoa. Todennäköisesti kuitenkin aidattua perhekohdetta paremmin.





Käveltyäni aikani Kultahietikon rantaa edestakaisin ja pysähdyttyäni rantabaariin juomalle (tällä kertaa ihan vain cokikselle, enkä suinkaan viinille) suuntasin Kultahietikolta lähistöllä sijaitsevalle Aladzhan keskiaikaiselle kallioluostarille (Aladzha Monastery).





Aladzhan kallioon hakatun luostarin rauniot ovat seudun merkittävin kulttuurillinen nähtävyys. Minun tuurillani sisäänpääsy 20 metrin korkeudessa sijaitsevaan kallioluostariin oli kuitenkin juuri sinä päivänä suljettu kivien putoamisvaaran takia, joten jouduin tyytymään luostarin ihasteluun vain ulkopuolelta käsin. Sisäänpääsy kallioluostariin on normaalisti aikuisilta 5 levaa (n. 2,50 €) ja lapsilta (7–16-vuotiailta) 2 levaa, mutta koska kallioluostari oli suljettu, maksoin alueen tutkiskelusta vain 2 levaa.





Pääsin kuitenkin ihastelemaan kiviluostarin ympäristöä ja tutustumaan paikalla olevaan museoon, josta sain vähän osviittaa, millaiset näkymät kallion sisässä olisi odottanut mikäli olisin päässyt tutustumaan siihen lähemmin. Museossa pääsin näkemään luostarin pohjapiirustuksia ja valokuvia, jotka kertoivat minkälaisissa tiloissa munkit elivät 1200-luvulta 1800-luvulle.

2 kommenttia:

  1. Pakko laittaa sulle viestiä tätä kautta eli en tunne sua,mutta alkujaan löysin blogisi sekä instan,kun googlettelin Alanya blogeja.Olet nyt ollut jo pidemmän aikaa siellä Alanyassa,niin olisi tosi kiva jos välillä sieltä myös postailisit eli mitä teet siellä,oletko kuinka kauan,ihan päivittäisiä asioita ja ennen kaikkea kuvia olisi aina kiva Alanyasta nähdä.Ilmat kiinnostaa näin syksyllä eli lämpötilat,sataaako jne.,oletko vuokrannut asunnon ja asuntojen vuokrauksen hinnat siellä,suomalaisten määrä näin syksyllä jne.kaikkea mahd.olisi niin mukava aina lueskella,jos vaan millään sulla aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos toiveistasi. Uusia blogitekstejä elämästä Alanyasta on tulossa. Niitä odotellessa kuviani ja puuhiani voi seurata Instagrammin kautta: www.instagram.com/titityyppi :)

      Poista