Päiväretki Kultahietikolle ja Aladzhan kallioluostarille

Kun Albenan kadut alkoivat käydä ahtaaksi, laajensin reviiriäni vieressä sijaitsevalle Kultahietikolle (Golden Sands).

Ystävättäreltäni lohkesi hammas aamupalalla, hänen puraistessaan pähkinän kuorta. Onni onnettomuudessa oli, että hänen suunnatessa hammaslääkärille, pääsin hänen siivellään samalla kyydillä Kultahietikolle.

Hammaslääkärikokemus Bulgariassa oli itsessään ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus. Paikalla ei ollut esimerkiksi ollenkaan hammashoitajaa ja suun oli joutunut toimenpiteen aikana huuhtelemaan itse, tarkoitusta varten ojennetun vesimukillisen avulla. Väliaikainen paikkakin kesti kaikenkaikkiaan lähes vuorokauden ajan ja irtosi jo seuraavana päivänä lentokentällä, odotellessamme vuoroamme lähtöselvitykseen.

Albenan jälkeen Kultahietikon ihmisvilinä, rantabulevardi, useat rantabaarit ja shoppailumahdollisuudet tuntuivat hyvinkin virkistäviltä. Keskustan rannalla oli paljon ihmisiä nauttimassa auringosta ja Mustanmeren aalloista, sivummalta löytyi kuitenkin rauhallisempiakin rantoja. En kuitenkaan tiedä olisinko sielläkään viihtynyt koko viikkoa. Todennäköisesti kuitenkin aidattua perhekohdetta paremmin.

Käveltyäni aikani Kultahietikon rantaa edestakaisin ja pysähdyttyäni rantabaariin juomalle (tällä kertaa ihan vain cokikselle, enkä suinkaan viinille) suuntasin Kultahietikolta lähistöllä sijaitsevalle Aladzhan keskiaikaiselle kallioluostarille (Aladzha Monastery).

Aladzhan kallioon hakatun luostarin rauniot ovat seudun merkittävin kulttuurillinen nähtävyys. Minun tuurillani sisäänpääsy 20 metrin korkeudessa sijaitsevaan kallioluostariin oli kuitenkin juuri sinä päivänä suljettu kivien putoamisvaaran takia, joten jouduin tyytymään luostarin ihasteluun vain ulkopuolelta käsin. Sisäänpääsy kallioluostariin on normaalisti aikuisilta 5 levaa (n. 2,50 €) ja lapsilta (7–16-vuotiailta) 2 levaa, mutta koska kallioluostari oli suljettu, maksoin alueen tutkiskelusta vain 2 levaa.

Pääsin kuitenkin ihastelemaan kiviluostarin ympäristöä ja tutustumaan paikalla olevaan museoon, josta sain vähän osviittaa, millaiset näkymät kallion sisässä olisi odottanut mikäli olisin päässyt tutustumaan siihen lähemmin. Museossa pääsin näkemään luostarin pohjapiirustuksia ja valokuvia, jotka kertoivat minkälaisissa tiloissa munkit elivät 1200-luvulta 1800-luvulle.

Balchik – päiväni Prinsessa Ruususena

Albenan vieressä sijaitsee viehättävä pikkukylä Balchik, jonne lähdimme päiväretkelle. Päiväretki Balchikissa olikin mielestäni Bulgarian matkamme parasta antia, joten tässä blogikirjoituksessa ei kuvia säästellä.

Nappasimme hotellin edustalta taas jo edellispäiväiseltä Varnan päiväretkeltä tutun taksin, joka kuskasi meidät Balchikiin ja takaisin 50 levalla (n. 25 €). Taksikuski esitteli meille ensin paikan, josta hän tulisi meidät illalla hakemaan ja vei meidät sitten kadun päähän, jonka varrella sijaitsi useita ravintoloita ja myymälöitä. Puutarhatontut houkuttelivat meidät heti lounaalle yhteen kadun varrella olevaan ravintolaan.

Lounaan jälkeen jatkoimme katua alaspäin, jonka päästä löytyi päiväretkemme pääkohde: kasvitieteellinen puutarha ja kuningatar Marian kesäpalatsi. Liput puutarhaan ja kesäpalatsiin piti ostaa erikseen vierekkäisistä kojuista, lippu kesäpalatsiin maksoi 6 levaa (n. 3 €) ja lippu puutarhaan muistaakseni suurinpiirtein saman verran.

Kasvitieteellinen puutarha oli valtavan kokoinen ja sen tutkiskeluun saimme aikaa kulumaan monta tuntia. Puutarhassa on noin 2500 kasvia eripuolilta maailmaa, 250 erilaisen kaktuksen kokoelma ja näyttävä ruusutarha, johon itse ihastuin eniten. Hetken sain kuvitella itseni Prinsessa Ruususena kuljeskelemassa pitkin kuninkaallista puutarhaa, ihastellen miljoonaa, miljoonaa, miljoonaa ruusua.

Rinteessä sijaitsevasta puutarhasta avautuvat upeat maisemat Mustallemerelle ja puutarhan alueelta löytyy suihkulähteitä, vesiputouksia, kesäpaviljonkeja ja monia muita rakennuksia. Lisäksi alueelta löytyi pari viinitilaa, joissa pääsi maistelemaan ilmaiseksi bulgarialaisia viinejä (ihastuin ehkä vähän niihinkin). Sadekuuron ajan vietimmekin sopivasti viinejä maistellen. Paikallisia erikoisuuksia olivat esimerkiksi viinit, joissa oli ruusuöljyä ja hunajaa. Pääsääntöisesti viinit Bulgariassa olivat paitsi hyviä myös halpoja. Bulgarialaisia Merlot- ja Cabernet Sauvignon -rypäleistä valmistettuja viinejä on kehuttu jopa parhaiden ranskalaisviinien veroisiksi.

Kesäpalatsin alueelle rakennutti Romanian kuningas Ferdinand 1920-luvulla, jolloin Balchikin alue kuului vielä Romanialle. Palatsissa Romanian kuningatar, Maria Alexandrina Victoria De Edinburgh (1875 – 1938), vietti kesiään, mutta tarinan mukaan ei suinkaan kuninkaan, vaan huomattavasti nuoremman turkkilaisen rakastajansa kanssa. Maria rakasti kesäpaikkaansa niin paljon, että olisi halunnut, että kuolemansa jälkeen hänen sydämensä olisi sijoitettu hopeisessa rasiassa sitä varten rakennettuun kappeliin palatsin alueelle. Balchikin alue kuitenkin palautettiin vuonna 1940 Romanialta Bulgarialle ja kuningattaren sydän kierteli vuosikausia eri puolilla Romaniaa.
» HS: Romanian kuningattaren sydämen pitkä matka päättyi – sydäntä siirreltiin 77 vuotta

Palatsi itsessään oli pieni, sen alakerrassa sijaitsi taidenäyttely ja yläkerrasta löytyi museoituja huoneita.

Palatsin ja sitä ympäröivän puutarhan lisäksi Balchikissa ei ole juurikaan muita nähtävyyksiä. Pienessä satamakaupungissa oli kuitenkin mukava tunnelma ja jo lyhyen visiittimme aikana ihastuin siihen huomattavasti enemmän kuin Albenaan. Palatsin alueelta poistuttuamme kävelimme rantaa pitkin kohti keskustaa. Viehättävän rantapromenadin varrella sijaitsi ravintoloita ja pysähdyimmekin vielä syömään yhteen niistä ennenkuin suuntasimme takaisin Albenaan.

Päiväretki Varnan kaupungissa

Lomamme alkuun oli luvattu pari epävakaisempaa päivää, joten pilvisen aamun innoittamana päätimme lähteä tutkimaan Varnan alueen pääkaupunkia.Varna on Bulgarian kolmanneksi suurin kaupunki ja Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Ensimmäisenä kaupunkia ovat asuttaneet muinaiset traakialaiset ja antiikin aikoina kreikkalaiset ja roomalaiset. Pitkän historiansa aikana kaupungin herruudesta ovat taistelleet myös bysanttilaiset, bulgaarit ja ottomaanit. Kaupungin pitkään ja rikkaaseen historiaan pääsee tutustumaan useissa kaupungista löytyvissä museoissa.

Varnan ydinkeskustassa nähtävyydet ovat kätevästi kävelymatkan päässä toisistaan ja etenimmekin kaupungissa jalkaisin. Päivän mittaan pilvetkin kaikkosivat taivaalta ja keli oli oikein oivallinen Varnan tutkiskeluun. Suunnitelmissa oli käydä myös Varnassa sijaitsevassa kauppakeskuksessa tutkimassa sen ostostarjontaa, mutta saimme koko päivän menemään pelkästään keskustan alueella.

Nappasimme taksin hotellimme edustalta ja neuvottelimme taksikyydin hinnaksi Albenasta Varnaan ja takaisin 80 levaa (n. 40 €). Albenasta Varnan keskustaan on matkaa noin 40 kilometriä. Varnaan saapuessamme saimme taksikuskilta kortin, jossa olevaan numeroon meidän tuli soittaa noin puoli tuntia ennenkuin halusimme palata takaisin Albenaan. Tarjouduimme maksamaan puolet matkasta jo mennessä, mutta melkoista luottamusta turisteja kohtaan osoitti paikallinen tapa, että taksikyyti maksettiin kokonaisuudessaan vasta takaisin hotellille palatessamme.

Taksi jätti meidät Varnan Katedraalin liepeille, josta aloitimme seikkailumme. Heti taksista ulos hypättyäni joku kadunmies tuli tarjoamaan rahaa vaihdettavaksi. Taksikuskimme oli juuri muutamaa minuuttia aikaisemmin ehtinyt varoittamaan, ettei näiden ketkujen temppuihin kannata langeta, joten kieltäydyin kohteliaasti. Sain paikalliset rahani nostettua suoraan pankkiautomaatista. Kun rahan vaihdolle ei ollut tarvetta, alkoi mies seuraavaksi tarjoamaan minulle marihuanaa. Ensikosketukseni Varmaan ei siis ollut kovin vakuuttava. Meitä oli myös varoiteltu taskuvarkaista, joten kiinnitimme laukkumme huolellisesti sekä etsimme rahapusseillemme ja puhelimillemme turvalliset paikat ja lähdimme tepastelemaan kohti Katedraalia.

1800-luvun lopulla rakennettu Varnan Katedraali eli Pyhän Neitsyt Marian Katedraali (Dormition of the Mother of God Cathedral) on Varnan suurin ja tunnetuin kirkko. Koko maan mittakaavassakin se on Bulgarian toiseksi suurin kirkko. Kulta kupolisen kirkon sisältä paljastui näyttäviä maalauksia ja ikkunoita sekä koristeellinen puinen ikonostaasi. Sisäänpääsymaksua kirkkoon ei ollut.

Katedraalilta jatkoimme matkaa tien toisella puolella olevaan turisti-infoon, josta kävimme hakemassa Varnan kaupunkikartan suunnistusta helpottamaan. Ohitimme näyttävän teatterirakennuksen ja suuntasimme kohti Knyaz Boris Ι -ostoskatua. Hetken ostoskadulla pyörittyämme olikin jo aika istahtaa ensimmäiselle katuterassille nauttimaan lasillinen viiniä.

Jatkoimme matkaamme ja yritimme löytää roomalaisen kylpylän rauniot (Roman Thermae). Neljän levan (n. 2 €) sisäänpääsymaksulla ihmeteltäväksemme avautui Bulgarian suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin jäljellä oleva roomalainen kylpylärakennus. Rauniot oli kuitenkin ikäänkuin unohdettu keskelle kaupunkia ja päästetty rehottumaan vähän liikaa, verraten esimerkiksi Turkin Sidessä sijaitseviin antiikin aikaisiin nähtävyyksiin, jotka ovat huomattavasti huolletumpia ja paremmassa kunnossa.

Raunioiden tutkiskelun jälkeen alkoikin jo nälkä hiukomaan ja pääsin helpottamaan Turkki-ikävääni turkkilaisessa ravintolassa, johon pysähdyimme lounaalle. Lounaalta suuntasimme takaisin kohti ostoskatuja, joissa teimme vielä muutamia ostoksia. Kun ilta alkoi laskeutumaan Varnan ylle oli päiväretkemme tullut siihen pisteeseen, että aloimme hiippailemaan kohti Katedraalia, josta taksikuski lupasi tulla meidät noutamaan takaisin Albenaan.

Varnassa olisi riittänyt tutkittavaa useammaksikin päiväksi. Kauniita vanhoja taloja olisi jaksanut ihastella pidempäänkin ja paremmalla ajalla olisi voinut tutustua esimerkiksi Mustanmeren rannalla sijaitsevaan puistoon (Sea Garden) ja sen ravintolatarjontaan. Varna herää henkiin kesäisin ja siellä on kuuleman mukaan eläväinen yöelämä, joten siihenkin olisi voinut tutustua. Varnassa on päivittäin myös markkinoita, joissa myydään hedelmiä, vihanneksia ja muita paikallisia tuotteita. Sellaiset markkinat olisi ollut mukava löytää.