Kind Stones – hyvän mielen kivet Alanyassa

Oletko koskaan kadulla kulkiessasi törmännyt käsinmaalattuun kiveen, johon on kirjoitettu motivoiva tai mieltä piristävä viesti? Olet saattanut löytää hyvän mielen kiven!

The Kindness Rock Project on viraali-ilmiö, jossa ihmiset maalaavat kiviä ja jättävät ne julkisiin paikkoihin muiden ihmisten löydettäviksi ja kerättäviksi. Kiviin kirjoitetaan yleensä inspiroivia viestejä tai motivoivia sanoja. Kivien tarkoitus onkin levittää positiivisuutta, ystävällisyyttä ja rakkautta ihmisille ympäri maailmaa.

Jos löydät mieluisan maalatun kiven voit pitää sen itselläsi onnea tuomassa, piilottaa sen uudelleen tai jättää sen paikoilleen. 
 

The Kindness Rock Project

The Kindness Rock Project on peräisin Yhdysvalloista ja sieltä se on levinnyt ympäri maailmaa. Projektin aloitti Megan Murphy vuonna 2015. Hän kirjoitti kiveen "You've got this" ja jätti sen Cape Codin rannalle, Massachusettsissa. Ystävän löydettyä kiven, hän alkoi jättämään jälkeensä lisää kiviä inspiroivilla viesteillä.
» www.thekindnessrocksproject.com

Maalattujen kivien suosio on kasvanut taas COVID-19-pandemian aikana. Kivien maalaaminen on suosittu harrastus ympäri maailmaa ja se on pysynyt uskollisena alkuperäiselle tarkoitukselleen levittää ystävällisyyttä. Kuvia maalatuista kivistä ja vihjeitä niiden löytämisestä jaetaan Instagram- ja Facebook-ryhmissä. Maailmalla, erityisesti Yhdysvalloissa, on isoja ryhmiä, jotka saattavat kirjoittaa kiviin myös oman hashtaginsa tai Facebook-ryhmänsä nimen. 

Myös Turkin Alanyasta löytyy oma Instagram profiilinsa näille kilteille kiville, @kindstonesalanya -profiilii on ollut toiminnassa jo vuodesta 2018 ja sieltä löytyy myös hyviä vinkkejä mistä kiviä voi Alanyassa bongailla:
» www.instagram.com/kindstonesalanya

Maalatuille kiville on olemassa myös oma kansainvälinen Drop a Rock -päivänsä, jota vietetään 3. heinäkuuta ja erityisesti silloin ihmisiä kannustetaan jättämään maalattu kivi julkiseen paikkaan.

Suomessa maalatuilla "kehukivillä" on taisteltu myös koulukiusaamista vastaan:
» Motiivi-lehti: Hyvän mielen kehukivet leviävät Salosta maailmalle, sinäkin voit osallistua 

Uusi korona-ajan harrastus

Törmäsin @kindstonesalanya -Instagram profiiliin kaverini kautta ja hurahdin heti tällaiseen "hörhöilyprojektiin" ("hörhöilyksi" kutsun leikkisästi ja positiivisella mielellä kaikkea unelmakarttojen tekoa yms. itsensä kehittämistä). Erityisesti nämä korona-ajat tarvitsevat mielestäni positiivisia ja motivoivia viestejä, kun mielen saattaa joskus muuten täyttää niin helposti turhautuminen ja toivottomuus. Turkissa on nyt korona-aikaan ulkonaliikkumiskielto iltaisin (klo 21-05) ja viikonloppuisin, joten nehän ovat mitä parhainta aikaa kivien maalailulle ja askartelulle sekä samalla myös oman mielensä psyykkamiselle positiivisempiin aatoksiin.

Kivet voivat olla mitä tahansa kokoa tai muotoa. Kivien on tarkoitus tehdä ihmisistä onnellisia, joten kiviin kirjoitettujen lauseiden tulisi olla aina positiivisia. Koskaan ei voi tietää kuka kiven tulee löytämään. Mikäli motivaatio on hukassa löytyy netistä googlaamalla, Instagrammista ja Pinterestistä lukemattomia ideoita kivien maalaamiseen.

Ensimmäinen satsini kiviä syntyi viikonloppuna ja tyylilleni uskollisena musta-valkoisina, muun värisiä maaleja tai tusseja en edes omista. Ainakaan vielä. En ole kovin taitava siveltimien käyttäjä, joten tekstit syntyivät helpommin tussilla. Posca-merkkiset tussit ovat hyviä ja pysyvät hyvin erilaisilla pinnoilla.

Kun kivet ovat valmiita on aika viedä ne muiden löydettäviksi. Kivet tulisi sijoittaa avoimiin, julkisiin paikkoihin. Paikallinen puisto, puiston penkki tai patsaan reunusta ovat esimerkiksi erinomaisia ​​paikkoja. Alanyassa suosittuja paikkoja kivien bongaamiselle ovat varsinkin rantabulevardit penkkeineen, patsaineen ja kaiteineen. 

Kivien bongailu lenkin varrella on mukavaa puuhaa. Joskus yksinkertainenkin positiivinen viesti voi piristää koko päivän! Kivet näyttivät katoavan aika nopsaan. Hyvä, kun kuvan ehdin ottamaan, niin pieni käsi kävi jo kiven nappaamassa. Ainoastaan yksi kivi oli niin hyvin "piilotettu", että se oli säilynyt vielä seuraavaankin päivään. Muistathan kuitenkin, että jos olet matkustamassa pois Turkista, on kivet parempi jättää Alanyaan jatkamaan muiden ilostuttamista, jotta lentokentän turvatarkastuksessa ja tullissa ei tule ongelmia.

Mukava harrastus koko perheelle, erinomainen myös perheen pienimmille! 

Ps. tunnistatko paikat, jonne "piilotin" kiveni? ;)

Hierapoliksen arkeologinen museo ja amfiteatteri

Turkissa, nykyisen Denizlin kaupungin alueella, kuumien lähteiden äärellä sijaitsee antiikin Kreikan kaupunki Hierapolis. Hierapoliksen kaupungin rauniot ovat Pamukkalen kuuluisien valkoisten kalkkikivikallioiden ja luonnonaltaiden vieressä. 

Turkin alueen historiaa tutkiessani intouduin kirjoittamaan nyt erillisen blogikirjoituksen tästä Hierapoliksen museosta ja amfiteatterista, joissa pääsin vierailemaan lokakuussa 2018 työskennellessäni suomenkielisenä matkaoppaana. 

Kirjoitin sinä vuonna blogikirjoituksen myös Pamukkalesta ja Hierapoliksesta:
» lauluni sadepäivän varalle: Pamukkale ja Hierapolis 

Hierapoliksen antiikkikaupunki

Hierapoliksen alueella on pitkä ja vaiherikas historia. Antiikkikaupungin syntyhistoria on hieman hämärän peitossa ja alueen vanhoista sivilisaatioista löytyy niukalti tietoa. Alueella on ollut pyhä paikka temppeleineen jo heettiläisten ja fryygialaisten hallitessa Anatoliaa. Hierapolis mainitaan aikakirjoissa jo hellenistisellä kaudella vuonna 183 eaa. ja uskotaan, että Hierapoliksen perustivat Pergamonin Attalidit eli attalidien hallitsijasuku. Hierapolis liitettiin Rooman valtakuntaan vuonna 133 eaa. Kaupunki kukoisti ja saavutti tärkeimmän kultakautensa 100–200-luvuilla. Parhaimmillaan siellä asui yli 10 000 asukasta. Roomalaisen ulkonäkönsä kaupunki sai Rooman keisarien Septimus Severuksen ja Caracallan aikoina. Hierapolis olikin yksi Rooman valtakunnan merkittävimmistä kaupungeista taiteen, filosofian ja kaupan aloilla. Kun keisari Konstantinus hyväksyi kristinuskon vuonna 330, kaupungista tehtiin piispakunta. Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan aikana Hierapoliksesta ja sen kirkoista tuli tärkeä uskonnollinen keskus. Hierapoliksen vieressä sijainnut Laodikea oli myös yksi Raamatun ilmestyskirjassa mainituista seitsemästä kirkkokunnasta (Ilmestyskirja 1:11). 

Hierapoliksen kaupunkia ovat kurittaneet monet maanjäristykset, joiden myötä kaupunki on monesti tuhoutunut lähes kokonaan ja rakennettu jälleen uudelleen. Kaupallisen merkityksen väheneminen, idästä tulleet seldžukkivalloittajat ja viimeinen suuri maanjäristys vuonna 1357 lopulta kuihduttivat kaupungin ja sen asukkaat muuttivat muualle.

Hierapolis lisättiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1988.
» UNESCO: Hierapolis-Pamukkale, http://whc.unesco.org/en/list/485

Hierapoliksen arkeologinen museo

Pitkästä historiasta on jäänyt jäljelle onneksi paljon jälkiä, rakennuksia ja esineitä. Hierapoliksen kaupungin kreikkalais-roomalaisen kauden yksi suurimmista rakennuksista on roomalainen kylpylä, joka on toiminut Hierapoliksen arkeologisena museona vuodesta 1984. Museo sijaitsee Pamukkalen Kleopatran altaan vieressä ja sinne on erillinen sisäänpääsymaksu.

Museossa on näytteillä Hierapoliksen alueelta löydettyjä patsaita, pylväitä, kolikoita, koruja, öljylamppuja ja muita käyttöesineitä. Hierapoliksen alueen lisäksi museo esittelee kattavasti löytöjä myös muista läheisistä muinaisista kaupungeista, kuten Laodikean, Colossaen, Triapoliksen ja Arrudan kaupungeista. Lisäksi museossa on esillä Carian, Pisidian ja Lydian alueilta peräisin olevia esineitä.

Hierapoliksen arkeologisen museon näyttelytilat koostuvat kolmesta huoneesta sekä avoimesta alueesta, jota tiettävästi käytettiin aikoinaan kirjastona ja kuntosalina. Jokaisessa huoneessa on erilaiset näyttelyt: patsaat ja sarkofagit, pienet artefakti-esineet ja teatterin raunioista löydetyt reliefit ja patsaat.

Ensimmäisessä huoneessa on esineitä Hierapoliksen ja Laodikean kaivauksista, sarkofageja, patsaita, hautakiviä ja pylväitä. Hierapoliksessa on yksi maailman suurimmista nekropoliksista eli kuolleiden kaupungeista, joten erityisen näyttäviä ovat paikalliset hautomuistomerkit, hautakivet ja sarkofagit. 

Seuraavassa huoneessa on esillä pieniä löytöjä monista arkeologisista kohteista Denizlistä ja sen ympäristöstä. Näytillä on esineitä useilta sivilisaatioilta viimeisen 4000 vuoden ajalta. Pronssikautisia epäjumalia esittäviä kivipatsaita ja muita kiviesineitä, hellenistisen, roomalaisen ja bysanttilaisen ajan koruja, öljylamppuja sekä mittava kolikkokokoelma. Kolikkokokoelman vanhin kolikko on lyöty 6. vuosisadalla. Sen lisäksi näyttelyssä on hellenistisen, roomalaisen, bysanttilaisen, seldžukkien ja ottomaanien ajan kulta-, hopea- ja pronssirahoja.

Viimeisessä huoneessa on Hierapolis-teatterin koristeellisia reliefejä ja patsaita. Reliefejä on omistettu esimerkiksi Apollon ja Artemiksen myytille sekä Rooman keisarin Septimius Severuksen kruunajaisille.

Hierapoliksen amfiteatteri

100-luvulla rakennettu Hierapoliksen amfiteatteri on yksi alueen tärkeimmistä rakennuksista. Teatteri rakennettiin todennäköisesti vuonna 129 keisari Hadrianuksen vierailulle. Hadrianus oli Rooman keisari, joka hallitsi vuosina 117–138. 

Roomalaisessa amfiteatterissa oli puoliympyrän muotoinen areena eli näyttämö ja sitä ympäröi portaittain nouseva katsomo. Katsomossa oli 50 istuinriviä, jotka oli jaettu portailla seitsemään osaan. Hierapoliksen teatteriin mahtui noin 15 000 katsojaa seuraamaan roomalaisten järjestämiä taistelunäytöksiä. Näytöksiin oli yleensä vapaa pääsy ja niillä pyrittiin pitämään kansa tyytyväisenä. Istumapaikat määräytyivät yhteiskunnallisen aseman mukaan. Näyttämön reunalla oli keisarin ja muiden arvovieraiden istuimia. Naiset taas joutuivat yleensä kauas areenasta, katsomon yläosiin, koska amfiteatterissa järjestettyjä raakoja eläin- ja gladiaattorinäytöksiä ei pidetty naisille sopivina. 

Hierapoliksen amfiteatteri sijaitsee pienessä mäessä, Pamukkalen eteläisen portin luona, ja sinne on vähän kiipeämistä, mutta teatterin katsomon yläosista on hienot näköalat Pamukkalen ylle.

Blogikirjoitukset kartalla

Tervetuloa seikkailulle Turkkiin! Tältä kartalta löydät Lauluni sadepäivän varalle -blogin Turkki-aiheisia kirjoituksia. 

Klikkaamalla ikonia kartalla pääset lukemaan kohteesta lisää. 

Blogikirjoitusten kohteet on jaoteltu muutamaan eri kategoriaan:

• turkoosi ikoni: Alanyan nähtävyydet
• keltainen ikoni: Alanyan kahvilat ja ravintolat
• vaaleanpunainen ikoni: Nähtävyydet Alanyan lähistöllä
• vihreä ikoni: Side & Manavgat
• violetti ikoni: Nähtävyydet muualla Turkissa
• sininen ikoni: Istanbulin nähtävyydet

Jos avaat kartan uuteen välilehteen näet kategoriat suoraan sivun vasemmassa reunassa ja pääset selaamaan niitä helpommin (ei näköjään toimi mobiilinäkymässä):

» Avaa kartta uuteen välilehteen

Voi kuinka janoankaan päästä laajentamaan reviiriäni ja päästä seikkailemaan ympäri Turkkia. Haaveissani on ollut jo pitkään roadtrip pitkin Turkin etelärannikkoa; Antalya, Kemer, Demre, Kaş, Fethiye, Marmaris, Bodrum... Lisäksi Turkin isot kaupungit Istanbul, Ankara, Izmir ja Adana kaipaavat tutkimista. Pohjoiseen Mustanmeren rannikolle Samsuniin ja Trabzoniin. Alanyasta itään Konya, Adana ja Kappadokia ja miksei myös Mardin ja Diyarbakir sekä tietysti Van järvineen ja kissoineen.

Jääkaappini oveen olen kerännyt magneetteja paikoista, joissa olen seikkaillut. Mukavia pieniä muistoja ja uusille on tilaa jääkaapin ovessa vielä paljon.

Mitä kohteita sinä suosittelisit Turkista tai mistä haluaisit lukea lisää blogikirjoituksia?

Luontokohteita? Historiallisia nähtävyyksiä? Kahviloita ja ravintoloita? 

Hıdırellezin ortodoksikirkko Alanyassa

Noin 10 kilometrin päässä Alanyan keskustasta, Hacımehmetlin kylässä, sijaitsee vanha ortodoksinen kirkko. Kirkko tunnetaan nimellä Hıdırellezin kirkko (Hıdırellez kilisesi) tai Pyhän Yrjön ortodoksikirkko (Hagios Georgios Kilisesi, Church of Saint George tai The Orthodox Church of the Great Martyr George). Google mapsista kirkko löytyi nimellä Hıdır İlyas Kilisesi.

Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja

Pyhä Yrjö eli Pyhä Yrjänä (kreikaksi Hagios Georgios) oli roomalainen sotilas, kristittyjen marttyyri, legendaarinen hahmo sekä monien maiden, kaupunkien, yliopistojen ja ryhmien, esimerkiksi partiolaisten suojelupyhimys. Legendan mukaan Yrjö syntyi 200-luvun lopulla ja hänen vanhempansa olivat kreikkalaista alkuperää olevia kristittyjä. Vuonna 303 Rooman keisari Diocletianus määräsi kristittyjen vainon Rooman valtakunnassa, koska varhaiskristityt kieltäytyivät palvomasta keisaria jumalana. Myös Yrjö kieltäytyi palvomaan keisaria ja tunnustautui itse kristityksi. Diocletianus raivostui keisarillisen päätöksen arvostelusta ja määräsi petturin kidutettavaksi sekä teloitettavaksi. Yrjö teloitettiin Nikomedeian muurin vieressä 23. huhtikuuta 303. Nikomedeia oli antiikin aikainen kaupunki Bithyniassa, nykyisen Turkin İzmitin kaupungin alueella. Teloituksen jälkeen kristityt alkoivat kunnioittamaan Yrjöä marttyyrina. Paavi Gelasius I kanonisoi Yrjön pyhimykseksi vuonna 494 ja Pyhän Yrjön muistopäivää vietetään sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 23. huhtikuuta. 

Yrjöstä liikkuu monia tarinoita, yhdessä tunnetuimmista legendoista hän voitti ja surmasi lohikäärmeen. Ikoneissa, freskoissa, vaakunoissa ja tauluissa Pyhä Yrjö kuvataankin usein valkoisen ratsun selässä surmaamassa lohikäärmettä.

Pyhän Yrjön ortodoksinen kirkko (Hagios Georgios Kilisesi)

Hıdırellezin ortodoksikirkon rakennusajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta arvellaan, että se on rakennettu 1800-luvun alussa. Kirkko on rakennettu rinteelle, josta on upeat näkymät Välimerelle ja Alanyan ylle.   

Pyhän Yrjön kirkko on suorakaiteen muotoinen, sen katto on rakennettu tiilestä, seinät ovat kivestä ja lattiat puusta. Kirkossa on puinen holvikatto ja puinen koristeltu parvi. Kirkon itä- ja länsipuolella on neljä ikkunaa ja pohjoispuolella kaksi ikkunaa. Ovia on kolme, itäpuolella kaksi, joista toinen vie kirkon parvelle.

Länsipuolella olevan oven yläosassa on ollut turkiksi kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitettu kirjoitus, jonka alkuperäinen versio on esillä nyt Alanyan arkeologisessa museossa. Kirjoituksen mukaan kirkko on kunnostettu vuonna 1873. Hıdırellezin kirkko suljettiin vuonna 1924, kun silloiset Alanyassa asuvat ortodoksit lähtivät Kreikkaan Kreikan ja Turkin väestönvaihdon takia. 

Vuonna 2013 Hıdırellezin kirkko siirtyi Alanyan kaupungin haltuun ja se peruskorjattiin vuonna 2015. Alanyassa asuu noin 3000 ortodoksia ja Alanyassa asuvat venäläiset ortodoksit ovat pitäneet kirkossa mm. jouluseremonioita.

Hıdırellezin kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Lisää tietoa kirkosta:
» Alanyan ortodoksit, https://www.alanya-orthodox.com/index.php/history/history-of-alanya
» Alanyan kaupunki, https://www.alanya.bel.tr/S/517/Hidirellez-Kilisesi
» Wikipedia, https://tr.m.wikipedia.org/wiki/Hıdrellez_Kilisesi
» Orthodox Christianity, https://orthochristian.com/78014.html
» Agos, http://www.agos.com.tr/tr/yazi/3740/alanyali-ruslara-kilise-mujdesi

Retkipäiväksemme sattui kaunis, lämmin ja aurinkoinen helmikuun päivä. Vuorilla on ihan oma tunnelmansa ja ihastelimmekin miten näin ihania paikkoja ja kylätunnelmaa voi olla vain 10 kilometrin päässä Alanyan kaupungin vilinästä. Ja mikä myös miellyttävää, nämä kyläretket eivät edes maksa paljoa, autokuskille vain vähän bensarahaa.

Pysähdyimme ihailemaan matkalla myös vanhan talon raunioita, raunioilla laiduntavia vuohia ja vuohipaimenta sekä vuorilta alas hyppääviä liitovarjoilijoita. Ilmassa oli jo kevään tuntua, kun mantelipuutkin olivat aloittaneet kukintansa.

Pyhän Nikolauksen kirkko Demressä

Kaikkihan me suomalaiset tiedämme, että Joulupukki asuu Korvatunturilla Suomen Lapissa, mutta tiesitkö, että Joulupukin historiallinen esikuva ja hänen synnyinsijat löytyvätkin Turkista? 

Pyhän Nikolauksen kirkko on Turkissa, Antalyan maakunnassa, jossa oli Myran antiikin aikainen kaupunki. Myran kaupungin nykyinen nimi on Demre. Kirkko on nimetty Pyhän Nikolauksen mukaan, joka oli aikoinaan Myran piispa ja häntä pidetään Joulupukin alkuhahmona ja esi-isänä. 

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijän eli Pyhän Nikolauksen elämästä tiedetään hyvin vähän. Legendan mukaan hän syntyi Lyykian Patarassa, nykyisessä Turkissa, 200-luvun lopulla ja myöhemmin hänet nimitettiin Myran piispaksi. Myra oli Rooman valtakunnan ajan mahtikaupunkeja. Antiikin Roomassa kristinusko oli uusi uskonto ja Keisaria oli palvottava jumalana. Varhaiskristityt joutuivat vainojen kohteeksi, kun eivät siihen suostuneet ja päätyivät lainsuojattomiksi koko keisarikunnassa. Keisari Diocletianus käynnisti 300-luvun taitteessa viimeiset kristittyjen vainot, jolloin Nikolauskin joutui lähtemään maanpakoon, mutta palasi muutamia vuosia myöhemmin Myran piispanistuimelle, kun keisari Konstantinus I Suuri vuonna 313 soi uskonvapauden, teki kristinuskosta taas laillisen ja palautti kristityille kansalaisoikeudet. 

Tarinoiden mukaan Nikolausta pidettiin hyvin vaatimattomana ja anteliaana. Hän kohdisti huomiota erityisen paljon lapsiin, orpoihin ja muihin yhteiskunnan heikko-osaisimpiin sekä jakoi lapsille lahjoja, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Kirkossa on vieläkin nähtävillä marmorilaatta, jossa on ristin muotoinen ankkuri ja sitä pidetään todisteena, että Pyhä Nikolaus oli myös merenkulkijoiden suojelija. Pyhä Nikolaus on lisäksi monien maiden ja kaupunkien sekä mm. asianajajien, apteekkarien, vankien ja väärinkohdeltujen suojelupyhimys. Hänet on nimitetty pyhimykseksi sekä katolisen että ortodoksisen kirkon piirissä ja hänen muistopäivänsä on 6. joulukuuta. Monissa euroopan maissa, erityisesti Hollannissa, Pyhä Nikolaus (Sint Nikolaas) tuo lapsille lahjoja 6. joulukuuta ja siellä on juhlittu jo satoja vuosia ”Sinterklaasin juhlaa”. Tapa levisi aikoinaan hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa Sinterklaasista tuli Santa Claus, eli meidän suomalaistenkin paremmin tuntema punanuttuinen Joulupukki, joka tuo lahjoja jouluna. 

Joulupukin hauta löytyi Turkista

Nikolaos kuoli 6. joulukuuta 343 ja hänet haudattiin Myran kaupunkiin. Hänen kuolemansa jälkeen hänen ihmeteoistaan alkoi liikkua huhuja ja tarinoita. Pyhiinvaeltajia vieraili hänen haudallaan ja suosio sekä legendat vaan kasvoivat. Väitetään, että keskiajalla italialaiset merimiehet ja kolme pappia varastivat hänen jäännöksensä ja veivät ne Barin kaupunkiin Italiaan.

Pyhän Nikolauksen kirkossa olevaa sarkofagia pidetään Pyhän Nikolauksen arkkuna. Alkuperäisen haudan kerrotaan olleen lattian alla lähellä alttaria. 

2000-luvulla kirkon alueella tehtiin uusia kaivauksia  ja vuonna 2017 turkkilaiset argeologit väittivät löytäneensä Pyhän Nikolauksen haudan kirkon alta. Turkkilaiset arkeologit väittävät, että italialaisten varastamat luut eivät olleetkaan Pyhän Nikolauksen luita, vaan kuuluivat jollekin toiselle papille. Löydökset koskemattomasta temppelistä kirkon alapuolella tukevat tätä teoriaa ja asiasta uutisoivat myös useat tunnetut lehdet: 

» YLE: Turkkilaiset tutkijat uskovat löytäneensä Pyhän Nikolauksen, https://yle.fi/uutiset/3-9866642
» Ilta-Sanomat: Turkista löytyi joulupukin hauta, https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005397104.html
» Iltalehti: Oikea joulupukki saattoi löytyä Turkista, https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201710052200439337
» Hürriyet: Body of St Nicholas buried in Demre, claim officials, https://www.hurriyetdailynews.com/body-of-st-nicholas-kept-in-demre-claims-officians-120315
» BBC: Has the original Santa Claus been found in Turkey? https://www.bbc.com/news/world-europe-41504172
» The Guardian, Santa Claus's tomb may have been uncovered beneath Turkish church, https://www.theguardian.com/world/2017/oct/04/santa-claus-tomb-may-have-been-uncovered-beneath-turkish-church-saint-nicholas
» The Telegraph: Archaeologists in Turkey believe they have discovered Santa Claus's tomb, https://www.telegraph.co.uk/news/2017/10/04/turkish-archaeologists-believe-have-discovered-santa-clauss/

Pyhän Nikolauksen kirkko (Aziz Nikolaos Kilisesi)

Nykyinen Pyhän Nikolauksen kirkko on rakennettu vuonna 520 vanhemman kirkon perustalle, jossa Pyhä Nikolaus toimi piispana. Aikojen saatossa läheinen joki muutti virtaustaan ja hautasi kirkon alleen. Vuonna 1862 venäläinen tsaari Nikolai I pelasti kirkon tulvien ja mudan keskeltä ja lisäsi kirkkoon mm. tornin. Kirkko jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1923 asti, jolloin Kreikan ja Turkin välisen väestönvaihdon myötä Demren kreikkalaisten ortodoksien piti jättää kirkko.

Kirkon arkeologiset tutkimukset alkoivat vuonna 1988 ja työt ovat paljastaneet luostarikompleksin pohjoisosia, freskoja eli seinämaalauksia ja sarkofagin, jonka uskotaan olevan alkuperäinen hautapaikka. 

Nykyisin Pyhän Nikolauksen kirkko toimii museona ja sisäänpääsy sinne tammikuussa 2021 maksoi 50 Turkin liiraa (nykykurssilla noin 5,60 €). Kirkko tunnetaan Turkissa nimillä Aziz Nikolaos Kilisesi, St. Nicholas kilisesi tai Noel Baba Kilisesi (Joulupukin kirkko). Kirkkoa etsiessämme tupsahdimme parkkipaikalle, josta kuljimme lähinnä venäläisille suunnatun lahjatavara- ja matkamuistomyymälän läpi varsinaiselle kirkolle.

Pyhän Nikolauksen kirkko on edelleen kunnostustöiden alaisena eikä se ulkopuolelta ole ehkä kovin houkuttelevan näköinen rakennus. Sisäpuolella riittää kuitenkin kiehtovaa historiaa, mosaiikkeja ja freskoja, joita ihaillessa ja kuvaillessa olisin saanut vietettyä enemmänkin aikaa.

Kirkkoa pidetään hyvin merkittävänä Bysantin ajan rakennelmana Anatolian alueella.
Pyhän Nikolauksen kirkko on lisätty myös alustavasti UNESCOn maailmanperintöluetteloon:
» UNESCO Tentative Lists: St. Nicholas Church, https://whc.unesco.org/en/tentativelists/1399/

Kävimme ihailemassa kirkkoa matkalla Kaşista Alanyaan, lue lisää roadtripistämme:
» lauluni sadepäivän varalle: Roadtrip ja miniloma Kaşin ympäristössä

Roadtrip ja miniloma Kaşin ympäristössä

Olin jo pitkään haaveillut pääseväni pienelle roadtripille ja viime viikolla siihen avautui mahdollisuus. Kaverillani on asunto Kaşissa, josta hänen piti lähteä hakemaan tavaroita ja niinpä me tytöt hyppäsimme kyytiin ja pääsimme viettämään parin päivän miniloman Kaşiin, Antalyan maakunnan toiselle laidalle.

Alanyasta Antalyaan maisemat ovat käyneet jo tutuiksi, aakeaa ja laakeaa peltomaisemaa, mutta Antalyan jälkeen maisemat muuttuvat. Kemeristä Kumlucaan maisemat ovat hyvin metsäiset. Sää menomatkalla oli sateinen ja pilvet roikkuivat alhaalla sumuisten vuorten päällä. Finiken ja Demren välillä on taas hyvin näyttävä osuus serpentiinitietä, joka kulkee aivan meren rannassa. Tie on niin kiemurainen, että paluumatkalla allekirjoittanut tuli kiemurtelusta vallan huonovointiseksi ja joutui siirtymään auton etupenkille. Alanyasta Kaşiin on matkaa noin 300 kilometriä ja lähdimme Alanyasta liikkeelle tiistai-aamuna noin kello 10:30 ja olimme perillä Kaşissa, muutaman vessa- ja kessupysähdyksen jälkeen, noin kello 16 pintaan (paikallisbusseilla vastaava matka kesti aikoinaan n. 7,5 tuntia). 

Olen käynyt Kaşissa hyvin pikaisesti aikaisemmin vieraillessani Kreikan puolella Kastelórizon saarella, joka sijaitsee aivan Kaşin edustalle, voit lukea siitä seikkailusta aikaisemmista blogikirjoituksistani:
» lauluni sadepäivän varalle: Kaş - pikaretki sinne ja takaisin 
» lauluni sadepäivän varalle: Kastelórizo - hyppäys Kreikan puolelle 

Nyt sain hieman paremman, vaikkakin silti hyvin pikaisen katsauksen Kaşiin ja sen ympäristöön, kun matkassamme oli hyvä paikallisopas, joka oli asunut Kaşissa muutaman vuoden. Toivottavasti pääsen tutustumaan paikkoihin myöhemmin vielä paremmalla ajalla ja keleillä.

Kalkan

Keskiviikkona kävimme ajelulla Kalkanilla, joka on kylä 25 kilometriä Kaşin länsipuolella. Kalkan on vanha kalastajakaupunki, joka oli 1970-luvulle saakka ainoa turvallinen satama Kaşin ja Fethiyen välillä. 1920-luvun alkuun asti lähes kaikki Kalkanin asukkaat olivat kreikkalaisia ja kylä onkin kuuluisa valkoisista kreikkalaistyylisistä taloistaan. Vuonna 1923 Kalkanin kreikkalaiset asukkaat jättivät kaupungin Kreikan ja Turkin väestönvaihdon takia. Nykyään kaupunki on erityisesti brittien suosiossa ja suurin osa Kalkanin lomailijoista on Yhdistyneestä kuningaskunnasta, joka näkyy myös katukuvassa ja kauppojen tarjonnassa.

Se meidät tällä kertaa varsinaisesti Kalkaniin toikin, kun kaverini halusi hakea sieltä Marmiteä, ruokauutetta, joka on brittien suosiossa. Marmite on tahmea, tummanruskea tahna, joka syntyy oluenvalmistuksen sivutuotteena ja se on merkittävä vegaanisena B-vitamiinien lähteenä. Sitä tarttuikin sitten mukaan monta purkkia, koska kaverini ei ole onnistunut sitä Alanyasta löytämään. Vuorilta alas vyöryvät pilvet ja talvinen, myrskyä orastava keli ei houkutellut tutustumaan tällä kertaa Kalkaniin sen enempää vaan suuntasimme myrskyn alta takaisin kohti Kaşia.

Kaputaş ranta

Kalkanista tullessa pysähdyimme upealla Kaputaş rannalla. Ranta sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Kaşista, D400 tien varrella. Poukamaa reunustavat jyrkät kalliot ja syvä kapea kanjoni. Alas rannalle vievät pitkät portaat ja vesi on upean turkoosin väristä. Kaputaş on kesäisin hyvin suosittu ranta ja rannalle on ehdottomasti päästävä vielä uudelleen, kun kelit ovat otollisemmat. 

Matkailusivusto Tripadvisorissa Kaputaş on äänestetty Turkin kolmanneksi hienoimmaksi rannaksi:
» Tripadvisor: Beaches in Turkey‎, https://www.tripadvisor.com/Attractions-g293969-Activities-c61-t52-Turkey.html

Antiphelloksen amfiteatteri

Kalkanilta tullessa ajelimme Kaşin Peninsulassa, jossa sijaitsee paljon huviloita ja myös muutamia hotelleita. Sieltä löytyi myös vanha hellenistiseltä ajalta peräisin oleva amfiteatteri. 

Nykyisen Kaşin alueella sijainnut Antiphellos, Lyykian kielellä Habesos tai Habesan, oli yksi antiikin Lyykian alueen vanhoista asutusalueista ja tärkeä satamakaupunki Rooman valtakunnan aikana. 

Antiphelloksen amfiteatterin sanotaan olevan Anatolian alueen ainoa teatteri, joka avautuu suoraan merelle päin. Amfiteatterista onkin hienot näkymät merelle ja Kaşia ympäröiville vuorille. Teatterin 26 istuinriville mahtui aikoinaan jopa 4000 katsojaa. Teatteri on kunnostettu vuonna 2018 ja uudet marmoripenkit odottavat nyt tyylikkäästi ikääntymistään vanhempien rinnalla.

Kaşin vanha kaupunki ja Kuninkaan hauta (Kral Mezarı)

Kaşin keskustaan saavuttuamme taivas oli taas sininen ja pidimme kahvitauon Kaşin vanhassa kaupungissa, tyylikkäässä pienessä Godo-kahvilassa. Sen vierestä löytyi myös "Kuninkaan hauta", joka on peräisin 4. vuosisadalta eKr. Alueella on vanhoja viehättäviä puutaloja, kapeita kujia, kahviloita ja myös ns. "pitkä basaari" (long bazaar), jossa on "normaaliaikoina" matkamuistoja ja käsitöitä myyviä putiikkeja. 

Kuninkaan hauta on Lyykian aikainen sarkofagi, joka koostuu kolmesta osasta. Alempi hautakammio on noin 1,5 metriä korkea ja sen yläpuolella on tavallinen, noin 0,80 metriä korkea osa, jotka on molemmat hakattu kivestä. Yläosassa on itse sarkofagi, joka on hakattu erillisestä kivestä ja sen päällä on tyypillinen lyykialainen kivikansi. Kannen kummallakin puolella on kaksi leijonanpäätä. Haudan alaosassa on lyykialaista kirjoitusta.

Haimme vielä keskustasta ruokaa ja ehdimme juuri takaisin asunnolle, kun myrsky iski. Kunnon talvimyrsky kuritti koko Turkin etelärannikkoa aina Marmariksesta Alanyaan asti.

Pyhän Nikolauksen kirkko

Lähtöpäivänä torstaina myrsky oli laantunut ja paluumatkalla Kaşista Alanyaan pysähdyimme Demreen ihailemaan Pyhän Nikolauksen kirkkoa. Pyhä Nikolaus oli antiikin aikaisen Myran kaupungin piispa ja häntä pidetään Joulupukin alkuhahmona ja esi-isänä. Pyhästä Nikolauksesta ja kirkosta tulossa oma blogikirjoituksensa myöhemmin.

Lue blogikirjoitukseni Pyhän Nikolauksen kirkosta:
» lauluni sadepäivän varalle: Pyhän Nikolauksen kirkko Demressä 

Kannattaa käydä Instagram-tililtäni katsomassa tarinoita Kaşin roadtripiltämme. Sieltä löydät videoita Kaputaş rannalta, vuoristoteiltä ja kuvia matkan varrelta. Tarinoita olen arkistoinut kohokohtiin nimellä "#kaş". Ota toki myös muutenkin tilini seurantaan, sieltä löydät kuvia ja tarinoita uusimmista seikkailuistani:
» Instagram: @titityyppi, www.instagram.com/titityyppi/