sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Antalyan vanha kaupunki (Kaleiçi)






Antalya on tuttu monelle suomalaiselle lähinnä läpikulkupaikkana matkalla Sideen tai Alanyaan. Haaveenani oli ollut jo pitkään lähteä tutustumaan Antalyaan ja katsomaan mitä sillä on tarjottavanaan. Nappasin naapurini matkaan ja lähdimme pienelle viikonloppulomalle tutustumaan maakuntamme pääkaupunkiin.

Hyppäsimme Alanyan linja-autoasemalta bussiin ja otimme suunnan kohti Antalyaa. Matkaa sinne kertyy reilu 130 kilometriä ja aikaa matkaan saa tuhrautumaan bussilla yli kaksi tuntia. Bussimatka Alanyasta Antalyaan maksoi 20 TL (n. 5 euroa) ja aina täytyy ihastella turkkilaista palvelukulttuuria; bussimatkan aikana tarjoillaan ilmaiseksi teetä, vettä ja virvoitusjuomia sekä penkit on varusteltu näytöillä, joista voi katsella tv:tä, elokuvia, kuunnella musiikkia tai pelata.





Antalyan tunnetuimpia nähtävyyksiä on sen vanha kaupunki, Kaleiçi, joten olimme valinneet hotellimme sieltä. Taksimatka Antalyan linja autoasemalta hotellille maksoi n. 30 TL (n. 8 euroa).





Vanhaa kaupunkia kiertää massiivinen kivimuuri. Tunnetuin ja näyttävin sisäänkäynti kaupunkiin on Hadrianuksen portti, joka on johdattanut kaupunkiin jo Rooman valtakunnan ajoilta asti.





Tunnelmallisilta vanhoilta kaduilta löytyy ottomaaniajalta peräisin olevia puna-kattoisia taloja, joissa sijaitsee viihtyisiä ravintoloita, pieniä kauppoja ja hotelleja. Pari päivää vierähtää helposti pelkästään vanhan kaupungin kapeita kujia kierrellessä. Ja tietysti pakolliselle lomaviinille välillä istahtaen.





Myös Antalyan vanhan kaupungin yöelämään kävimme tutustumassa. Illalla ravintolat täyttyivät ihmisistä, tähän aikaan vuodesta lähinnä paikallisista. Kävimme kuuntelemassa turkkilaista livemusiikkia ensin Tudors ravintolassa, jota oli TripAdvisor -palvelussa kehuttu yhdeksi Kaleiçin parhaimmista livemusiikkipaikoista.

Seuraavana iltana paikallisoppaamme kehotti meitä tutustumaan Akdeniz Çiçek Pasajı -ravintolaan. Ja se todellakin oli tutustumisen arvoinen. Turkkilainen ravintola kolmessa kerroksessa, jossa sattui vierailumme aikana soittamaan Grup Abdul niminen kokoonpano erinomaisen hyvää turkkilaista musiikkia. Paikan äänentoistokin oli todella miellyttävä, eikä musiikin voimakkuus rasittanut liikaa tärykalvojamme.





Aikaisemmista kirjoituksistani olettekin jo ehkä huomanneet, että rakastan satamia. Niissä vain on sitä jotakin. Joten jos paikasta löytyy satama, minun on päästävä sinne. Ja Antalyan vanhasta kaupungistahan löytyi, Marina, vanha roomalainen satama, jossa viehättäviä vanhoja kalastajapaatteja sekä merirosvolaivoja päiväristeilyjä varten.




Ihana ja eläväinen Antalyan vanha kaupunki oli siis ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jonne on päästävä joskus vielä uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti