Eremitaasi

Entiseen tsaarien palatsiin on sijoittunut maailmankuulu Russian State Hermitage, joka on yksi maailman suurimmista taide- ja kulttuurihistoriallisista museoista. Eremitaasi on valtavan kokoinen kompleksi, joka koostuu kuudesta eri rakennuksesta ja sisältää yli kolme miljoonaa esinettä ympäri maailman. Eremitaasin kokoa kuvaakin hyvin se, että katsoaksesi kaikkia näyttelyesineitä yhden minuutin ajan, sinun täytyisi kävellä 22 kilometriä ja viettää aikaa Eremitaasissa 14 vuotta 8 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa.

Emme siis edes yrittäneet nähdä kaikkea. Kiertelimme upeita saleja, jotka olivat täynnä tuhansia upeita yksityiskohtia ja kartasta huolimatta onnistuimme eksymään Eremitaasin sokkeloihin niin, että emme meinanneet löytää sieltä enää ulos.

Takaisin Helsinkiä kohden lähdimme sunnuntai-iltana 26.5.2013 St.Peter Linen Princess Anastasia laivalla ja aamulla olimmekin taas pirteinä (not) töissä hyvin levätyn viikonlopun jälkeen.

Pietarissa riittäisi ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Pelkässä Eremitaasissa saisi vierähtämään päiväkausia. Varsinkin kanavaristeilyjä ollaan kuultu kehuttavan, niissä kaupunki avautuu kuulemma ihan eri tavalla. Laivaturistit saavat oleskella Pietarissa ilman viisumia 72 tunnin ajan, mutta helpoimmin Pietariin suhauttaisi junalla. Onkin hämmästyttävää ajatella, että alle neljän tunnin junamatkan päästä löytyy noin erilainen kulttuuri. Väitetään, että Pietarissa saa nykyään jo varsin mukavasti englanninkielistä palvelua, mutta lyhyen pyrähdyksemme perusteella uskallan olla siitä vielä hieman eri mieltä.

Pietarin Verikirkko

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Verikirkko kiinnittää huomiota erityisesti hienojen sipulin muotoisten kupoliensa ansiosta. Kirkko on rakennettu vuosina 1883-1907 ja katedraalissa on yhdeksän kullattua tai emaloitua kupolia. Verikirkko, joka tunnetaan myös nimellä "Kirkko veren päällä" on rakennettu paikalle, jossa Aleksanteri II joutui terroristi-iskun kohteeksi ja lopulta kuoli siinä saamiinsa vammoihin.

En ole lainkaan uskonnollinen ihminen ja kuulin jonkun ihmettelevän miksi halusimme mennä katsomaan jotain kirkkoa. Useat kirkot rakennuksina ovat kuitenkin hienoja ja historiallisia kohteita, joita on mielestäni mielenkiintoista tutkia. Toiset menivätkin sitten mielummin tutkimaan millaisista tuopeista paikalliset oluensa nauttivat. Itse en lähtenyt Pietariin asti sitä varten, vaan halusin nähdä muutakin.

Kirkon seinämaalaukset ovat upeita ja lähempi tarkastelu osoitti niiden kaikkien olevan toteutettu mosaiikkeina. Mosaiikkien kokonaispinta-ala on yhteensä jopa yli 7 000 m².

Tarkoituksemme oli päästä tutustumaan myös kuuluisaan kultakupoliseen jättiläiseen; Iisakin kirkkoon, jonka rakentaminen kesti neljäkymmentä vuotta 1818–1858. Siitä suomen kieleen onkin jäänyt ikuisuusprojektia tarkoittava ilmaisu: "Rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa". Aikataulullisten ongelmien takia päädyimme ihmettelemään kirkkoa vain ulkopuolelta. Ehkä seuraavalla reissulla sitten. Iisakin kirkon sijaan riensimmekin kohti Eremitaasia, josta lisää seuraavassa postauksessa.

From Russia with Love

Nyt, kun päästiin matkakertomusten makuun, niin huomasin, että en ollut laittanut yhtään kuvia ja tunnelmia keväiseltä Pietarin reissultamme, jossa olimme työporukan kanssa. Matkaan Helsingistä lähdettiin perjantai-iltana 24.5.2013 St.Peter Linen Princess Maria laivalla. Laivaturistit saavat oleskella Pietarissa ilman viisumia 72 tunnin ajan, joten viisumeita ei tarvinnut hommata. Työporukalla oltaessa liikenteessä ilta venyi varsin pitkäksi ja kosteaksi, joten aamulla laivan saapuessa satamaan hyttikäytävillä vastaan tuli aika väsyneitä ja kalpeita kasvoja. Venäläiset tullimuodollisuudet kestivät pitkään ja uuvuttivat osan matkatovereistamme niin, että he eivät selvinneetkään enää hotellia pidemmälle vaan jäivät sinne lepäilemään, kun me lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Erityistä toverillisuutta ja tiimihenkeä edusti mielestäni muun muassa se hetki bussissa matkalla hotellille, kun kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta aloimme puhua ja laulaa peittääksemme yhden toverin huonovointisuudesta johtuvia ääniä.

Hotellimme Original Sokos Hotel Olympia Garden sijaitsi Pietarin ydinkeskustan tuntumassa, Moskovskii prospektin varrella. Keskustaan huruuteltiin metrolla ja lähin metroasema (Tehcnologicheskii Institut) olikin vain parin minuutin kävelymatkan päässä hotellilta. Metrot kulkevat syvällä, portaat alas ovat pitkiä ja metroja kulkee Pietarissa parissa eri tasossa. Myös poletit olivat erikoisia. Automaatista ostettiin metrolippuja, jotka ovat tuollaisia kolikoita, joita porttiautomaattiin syötetään.

Metrokartasto näyttääkin astetta monimutkaisemmalta kuin Helsingissä ja oman haasteensa asemien selvittelyyn tuovat kyrilliset kirjaimet. Pietarin vanhimmat metroasemat ovat kyllä jo itsessäänkin nähtävyyksiä, joita voisi pysähtyä vartavasten ihmettelemään. Ne on rakennettu stalinistisen arkkitehtuurin mukaisesti hyvin koristeellisiksi, kattokruunuineen ja pylväineen. Kuvauksellisimmat metroasemat sijaitsevat punaisen linjan varrella.

Pietarissa tepastelimme pitkin pääkatua, Nevsky Prospectia, jonka varrella sijaitsevatkin monet Pietarin nähtävyyksistä. Aikamme tepasteltuamme jakauduimme taas pariin porukkaan, joista toiset lähtivät tutustumaan paikalliseen ravintolatarjontaan ja me muut kävimme ihastelemassa hienoa sipulitornista Verikirkkoa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.