Blogikirjoitukset kartalla

Tervetuloa seikkailulle Turkkiin! Tältä kartalta löydät Lauluni sadepäivän varalle -blogin Turkki-aiheisia kirjoituksia. 

Klikkaamalla ikonia kartalla pääset lukemaan kohteesta lisää. 

Blogikirjoitusten kohteet on jaoteltu muutamaan eri kategoriaan:

• turkoosi ikoni: Alanyan nähtävyydet
• keltainen ikoni: Alanyan kahvilat ja ravintolat
• vaaleanpunainen ikoni: Nähtävyydet Alanyan lähistöllä
• vihreä ikoni: Side & Manavgat
• violetti ikoni: Nähtävyydet muualla Turkissa
• sininen ikoni: Istanbulin nähtävyydet

Jos avaat kartan uuteen välilehteen näet kategoriat suoraan sivun vasemmassa reunassa ja pääset selaamaan niitä helpommin (ei näköjään toimi mobiilinäkymässä):

» Avaa kartta uuteen välilehteen

Voi kuinka janoankaan päästä laajentamaan reviiriäni ja päästä seikkailemaan ympäri Turkkia. Haaveissani on ollut jo pitkään roadtrip pitkin Turkin etelärannikkoa; Antalya, Kemer, Demre, Kaş, Fethiye, Marmaris, Bodrum... Lisäksi Turkin isot kaupungit Istanbul, Ankara, Izmir ja Adana kaipaavat tutkimista. Pohjoiseen Mustanmeren rannikolle Samsuniin ja Trabzoniin. Alanyasta itään Konya, Adana ja Kappadokia ja miksei myös Mardin ja Diyarbakir sekä tietysti Van järvineen ja kissoineen.

Jääkaappini oveen olen kerännyt magneetteja paikoista, joissa olen seikkaillut. Mukavia pieniä muistoja ja uusille on tilaa jääkaapin ovessa vielä paljon.

Mitä kohteita sinä suosittelisit Turkista tai mistä haluaisit lukea lisää blogikirjoituksia?

Luontokohteita? Historiallisia nähtävyyksiä? Kahviloita ja ravintoloita? 

Love rocks – muistoja Manavgatista

Muutama vuosi sitten Alanyan joulumarkkinoilla silmiini pisti taulu, joka oli toteutettu viirullisista luonnonkivistä. Siitä ajatus alkoi kytemään ja aloin hiljalleen keräilemään kiviä, joissa oli valkoinen viiru.

Kiviä alkoi kertymään varsinkin Alanyan naapurikaupungista Manavgatista, jossa vierailin työni puolesta viikottain. Manavgatin retkeen kuului vierailu vesiputouksella, bazaarimarkkinoilla sekä laivaretki, jossa seilattiin Manavgat-jokea pitkin hiekkasärkälle, jossa opaskin sai vähän vapaa-aikaa nauttia hiekkarannasta ja joskus jopa pulahtaa Välimeren aaltoihin. Tämän vapaa-aikani käytinkin usein rannalla kuljeskellen ja kiviä keräillen. Viirullisten kivien etsiminen olikin hyvin terapeuttista ja näihin kiviin on ladattu paljon aurinkoenergiaa sekä muistoja viime kesältä.

Sesongin aikana kiviä kertyikin mukava määrä ja kauden loputtua oli aikaa alkaa toteuttamaan itse taulua, pikkuapulaiseni mukana tietenkin. Kehyksen kävin ostamassa Ikeasta ja taustapahvin sekä liiman paikallisesta kirjakaupasta. 

 

Oymapinarin pato ja Green Canyon

Vielä monien lomareissujen jälkeen Alanyan lähistöltä löytyy uutta nähtävää. Tällä reissulla otin suunnan Manavgatiin päin, Taurus vuoristossa sijaitseville Oymapinarin padolle ja Green Canyonille.

Vuonna 1984 valmistunut pato oli valmistuessaan Turkin suurin ja nykyäänkin vielä viidenneksi suurin. Sen taakse on muodostunut kaunis smaragdinvihreä järvi, jota reunustavat jylhät kallionrinteet.

Alanyasta bussimatka padolle kesti noin tunnin verran. Aluksi Manavgatiin ja sieltä kiemurtelevia vuoristoteitä mäntymetsien halki ylemmäs vuoristoon. 185 metrin korkeuteen kurkottelevalla padolla siirryimme veneeseen ihailemaan kanjonin huikeita maisemia järveltä käsin.

Retkeen kuului myös lounas, joka nautittiin järven rannalla olevassa ravintolassa. Ravintolalle kivuttiin rannasta aika monta rappusta, joten heikkojalkaisimmille retki ei välttämättä sovi.

Veneretkellä kierreltiin 7 kilometriä pitkää kanjonia ja pysähdyttiin lounaan lisäksi pari kertaa myös auringonottopaikoille, joissa oli uintimahdollisuus.

Kyseessä oli koko päivän retki. Bussi tuli hakemaan minut hotelliltani aamulla kello kahdeksan jälkeen ja palautti hotellille iltapäivällä viiden aikaan. Veneellä tästä ajasta kului yhteensä noin neljä tuntia, lounaspysähdys mukaan luettuna.

Retken hinta Alanyasta paikallisilta retkenjärjestäjiltä ostettaessa pyörii 40 euron tietämissä. Itse ostin retkeni Daphne Travelsin kautta, jonka toimisto löytyy Alanyasta Atatürk Bulevardin varrelta:
» Daphne Travels, www.facebook.com/daphnetravel
 

Manavgatin moskeija

Manavgatin moskeija on sekä Manavgatin alueen että koko Antalyan maakunnan suurimpia, sinne mahtuu jopa 4000 ihmistä. Rakennus on suhteellisen tuore, se on rakennettu vuosina 2002-2004.

Moskeijaa ympäröivät neljä 15 metriä korkeaa tornia eli minareettia, joista kuulutetaan rukouskutsuja viisi kertaa päivässä. Moskeijan edustalta löytyy katettu pesupaikka, jossa islaminuskoiset rituaalisesti peseytyvät ennen rukousta. Moskeijaan astuttaessa on riisuttava jalkineet ja vaatetus ei saa olla liian paljastava. Tällaisissa moskeijoissa, joihin myös turisteilla on pääsy, on sitä tarkoitusta varattu sisäänkäynnille huiveja, joilla mekin verhoilimme päämme ja hartiamme. Myös polvet tulee olla peitettynä ja sisäänkäynniltä löytyikin myös hameita.

Toisin kuin kristittyjen kirkoissa ei islamilaisten moskeijoissa ole juurikaan kalusteita. Rukoussali on avara ja yksinkertainen. Seiniä koristavat koristekuviot, arabeskit, ja islaminkieliset kirjoitukset, jotka ovat on muslimien pyhästä kirjasta, koraanista. Sisääntuloa vastapäiseltä Qibla-seinältä löytyy syvennys, mihrab, joka näyttää missä suunnassa mekka on. Muslimit rukoilevat kohti mekkaa, joka on islamin uskon pyhin paikka. Moskeijat on siis rakennettu niin, että Qibla-seinä on Mekan puoleisella sivulla ja mattojen kuviotkin osoittavat kohti mekkaa. Mihrabin vierestä löytyy saarnastuoli, minbar.

Siinä missä kristittyjen pyhäpäivä on sunnuntai on muslimien pyhäpäivä perjantai. Perjantaisin on yhteisrukouksen päivä, jolloin varsinkin kaikkien miesten tulisi pyrkiä osallistumaan perjantarukoukseen moskeijassa. Naisille osallistuminen on vapaaehtoista. Muutoin perjantai on normaali päivä, eikä lepopäivä, kuten kristityillä.

Vierailimme moskeijassa Manavgatin retken päätteeksi, johon kuuluin myös käynti Manavgatin vesiputouksella, risteily Manavgat-joella ja visiitti markkinoilla. Kaikenkaikkiaan retki Manavgatiin oli hyvä, jossa yhden päivän aikana tuli nähtyä useita uusia paikkoja, joihin ei muuten omatoimisesti olisi välttämättä tullut mentyä, kuten esimerkiksi tänne moskeijaan.

Nälkä kasvaa syödessä ja seuraavaksi suunnitelmissa olisi laajentaa reviiriä kunnolla ja tehdä isompi kierros Turkissa, johon sisältyisi ainakin Turkin suurin kaupunki Istanbul, pääkaupunki Ankara, Kappadokian ainutlaatuiset maisemat kuumailmapallosta käsin ja lopuksi tuttu ja turvallinen Alanya. Turkki Tourin suunnitelmat auttavatkin selviämään ehkä paremmin tästä Suomen pitkästä, pimeästä ja kylmästä talvesta...
 

Manavgatin markkinat

Manavgatin markkinat pidetään kahdesti viikossa maanantaisin ja torstaisin. Minun vierailuni Manavgatin markkinoilla sisältyi päiväretkeen, johon kuului käynti myös vesiputoksella, risteily Manavgat-joella sekä visiitti moskeijassa.

Vesiputouksen ja jokiristeilyn jälkeen suuntasimme bazaarialueelle, joka oli yllättävän iso ja muistutti lähinnä vanhaa kunnon Mustamäen toria Tallinnassa. Monissa kojuissa myytiin samoja piraattivaatteita ja matkamuistoja. Hieman hirvitti, kun meidän turrelauma pudotettiin bussista isolle bazaarialueelle ja sanottiin bussin tulevan puolentoista tunnin päästä noutamaan. Epäilin mahtavatko kaikki löytää siihen mennessä takaisin, kun itsekin meinasin jo eksyä bazaarin sokkeloihin. Lisäksi opas puhui vain saksaa ja jouduimme ruotsalaisten tätien kanssa erikseen varmistamaan kuskilta meidän noutoaikaa.

Kun bazaarialueelle kahlasi tarpeeksi syvälle löytyi sieltä myös paikallisten suosimat hedelmämarkkinat. Bayramin lähestyessä pelkäsin näkeväni myynnissä myös uhrieläimiä, mutta niitä ei siellä kuitenkaan onnekseni näkynyt.

Bazaarin jälkeen piipahdimme vielä ihastelemassa Manavgatin moskeijaa.
 

Manavgat-joki

Lähdin laajentamaan reviiriäni Alanyasta Manavgatin puolelle retkellä, jonka ostin paikalliselta retkijärjestäjältä. Manavgatin retkeen kuului käynti vesiputoksella, risteily Manavgat-joella sekä visiitti Manavgatin markkinoilla ja moskeijassa.

Ensin piipahdimme katsomassa putousta, jonka jälkeen suuntasimme joen rantaan, josta lähdimme risteilemään jokilaivalla Manavgat-jokea pitkin. Joella seilailee päivittäin useita erilaisia jokilaivoja; vaatimattomampia paatteja, jollaisella me olimme liikenteessä, sekä näyttävämpiä merirosvohenkisiä laivoja.

Manavgatin alueella on pitkä historia, jonka juuret kurkottelevat aikaan 200-150 eaa. Yhden tarinan mukaan paikan nimen uskotaan tulevan vanhasta sanasta "Munouwa", joka tarkoittaa "Temple of Mother Goddess". Makean vetensä ansiosta kaupungin läpi virtaava joki on antanut kautta aikain ihanteelliset olosuhteet viljelyyn. Alue onkin yksi Antalyan maakunnan hedelmällisimmistä ja siellä kasvatetaan puuvillaa, vehnää, ohraa sekä lukuisia erilaisia ​​hedelmiä ja vihanneksia.

Rannoilla saattoi nähdä paikallisia kalastamassa ja joen varrella oli aitauksia, joissa kasvatetaan kalaa, ilmeisesti taimenia. Muita joessa asustevia paikallisia kalalajeja ovat esimerkiksi karpit ja meriahvenet.

Retkioppaassa lupailtiin, että onnekkaimmat voisivat nähdä retkellä kilpikonnia ja pelikaaneja. Pelikaanit jäivät tällä retkellä bongaamatta, yhden makeanveden kilpikonnan onnistuin näkemään ja lisäksi kuvissa esiintyviä "jokilehmiä".

Jokilaiva vei meidät joen suulla sijaitsevalle hiekkasärkälle, jossa toisella puolella liplatteli Välimeri ja toisella puolen virtasi Manavgat-joki. Paikalla oli mahdollisuus uida tai ajella vaikka vesiskoottereilla. Hiekkasärkällä olisi ollut mahdollista maistaa myös turkkilaisia pannukakkuja, joita on kehuttu herkullisiksi, mutta jostain mielenhäiriöstä sellainen jäi kuitenkin minulta ostamatta.

Jokilaivalle palatessamme nautimme retken hintaan kuuluneen lounaan ja suuntasimme jokea ylös takaisin lähtöpisteeseen.