Sunnuntaina oli syntymäpäiväni. Syntymäpäivääni sisältyi pikku possuja ja saippuakuplien puhaltelua peikkometsässä, niinkuin 32 vuotiaan syntymäpäivään kuuluukin sisältyä.
Facebookissa 103 kaveria julkaisi onnittelut aikajanallani, muutama läheisempi ystävä ja perheenjäsen soitti, parilta tuli tekstiviesti ja yksi kävi illalla kylässä. Puhelimessa pohdimme minne on kadonnut perinne piipahtaa synttärikahveilla.
103 kaveria.
Edellisenä päivänä esitin samaisessa naamakirjassa kysymyksen ja kutsun, että jos huomenna on yhtään niin nätti päivä kuin tänään niin lähtisikö joku
kanssani katsomaan possuja ja juomaan synttärikahvit Pajutallille? Ja sunnuntai olikin oikein nätti ja aurinkoinen. Paikalle tuli piipahtamaan yksi tuttava, jota en muistaakseni ole koskaan aikaisemmin livenä nähnytkään. Mukava hänet oli nähdä ja samalla selvisi, että koiramme ovat serkuksia, joten yritämme kohdata toistekin, koirien kera.
Yksi.
Väistämättä tunsin oloni
hieman yksinäiseksi. Syntymäpäivät ovat masentavia.
Koiramäen Pajutalli itsessään on mielestäni oikein tunnelmallinen ja ihana paikka. Pajutallin pihapiiristä löytyy possujen lisäksi kahvila sekä sisustus- ja puutarhamyymälä, joissa ihmeteltävää riittää niin pienemmille kuin isommillekin kävijöille. Kesälomalla sairastelun päätteeksi olen selkäni vuoksi jo kolmatta viikkoa sairaslomalla. Vahvan särkylääkityksen vuoksi en saa ajaa edes autoa, enkä kivun takia olisi pystynytkään. Olenkin käynyt jo muutamana päivänä kävelymatkan päässä olevalla Pajutallilla vetreyttämässä selkääni, rapsuttamassa Arvi ja Otto possuja sekä juomassa Laitilan vanhan ajan limonadeja pähkinäpuun alla.
Lisää kuvia ja tietoa Pajutallista Suomi Tour -blogimme puolella:
»
Koiramäen Pajutalli
