torstai 26. toukokuuta 2016

Hotellielämää Alanyassa



Kaksi viikkoa hotellielämää takana. Ympärillä oli elämää (välillä vähän liikaakin) ja pari kaveriakin sattui asumaan samassa hotellissa, joka oli mukavaa. Viesti vain messengeriin tai WhatAppiin ja löytyi seuraa aamuteelle tai illalla juttuseuraksi alakerran baariin. Suomalaisten suosimassa hotellissa oli myös hyvät kisakatsomot jääkiekon MM-kisojen aikaan.



En kuitenkaan muistanut kuinka levottomia hotellit voivat olla, koska olen viime aikoina lomaillessani asunut vain vuokra-asunnoissa. Ympäröivien ravintoloiden ja hotellin oman alakerran baarin äänet kuuluivat yllättävän hyvin huoneeseen. Myös kanssa-asujien kuljeskeleminen ja huutelu hotellin käytävillä alkoi häiritsemään. Varsinkin, kun samassa kerroksessa sattui asumaan perhe, joka hoiti kommunikointinsa huutelemalla käytävällä huoneesta toiseen.



Mutta edullistahan hotellielämä oli. Hotellini sijaitsi Muhabbet Sokak -kävelykadun varrella, vain 100 metrin päässä Kleopatran rannasta. Maksoin ensimmäisestä viikostani 6 €/yö (sisältäen aamiaisen) ja toisesta viikosta 5 €/yö (sisältäen aamiaisen). Samassa hotellissa asuva kaverini oli maksanut parhaimmillaan vain 2 €/yö (sisältäen aamiaisen). Siihen hintaan ei parane juurikaan pienistä elämän äänistä valittaa. Näin edullisia hotelliöitä saa varattua vain netin kautta. Suoraan hotellin respasta varattaessa huoneen hinta olisi ollut huomattavasti kalliimpi. Halvimmat hotellit löysin tällä kertaa Momondon kautta, ensimmäinen viikko otel.comista ja toinen viikko getaroom.comista:
» Momondo, www.momondo.fi


Aikansa kutakin. Hotellielämä alkaa pidemmän päälle puuduttamaan ja sitä alkaa kaipaamaan yksinkertaisia arkisia asioita. Kuten omaa pyykkikonetta, jossa saisi pyöräyttää hikiset vaatteet puhtaiksi, vaikka pesulat Alanyassa ovatkin hyvin edullisia. Omaa keittiötä, jossa saisi kokkailla omat ruokansa sekä jääkaappia, josta löytyisi aina jotain pientä suuhunpantavaa, jos ei päivän päätteeksi jaksakaan enää suihkun jälkeen pukeutua ja lähteä etsimään ruokaa. Omaa sänkyä, jossa oikea peitto, eikä hotelleiden ohkaisia vohvelikankaisia vilttejä ja karvapeittoja, joihin tuskin tohtii koskeakaan, kun alkaa ajattelemaan mitä kaikkea nekin ovat mahtaneet kokea. En osannut enää iloita hotelliaamiaisista (joista en tosin juuri koskaan edes kerennyt nauttimaan) enkä siitä, että joku käy huoneen siivoamassa ja vaihtamassa puhtaat pyyhkeet ja lakanat. Kaipasin normaalia elämää, toimivaa nettiä, keittiötä, pyykkikonetta ja omaa rauhaa. Vuokrasopimus on jo tehty ja oma vuokra-asunto odottaa minua, kun seuraavan kerran palaan taas Alanyaan.


lauantai 21. toukokuuta 2016

Alanyan jalkapalloseura Alanyaspor



Toukokuussa Alanyassa ei voinut olla huomaamatta ympäriinsä liehuvia oranssi-vihreitä lippuja. Ne ovat Alanyan oman jalkapalloseuran värit. Ykkösdivisioonassa pelaava vuonna 1948 perustettu Alanyaspor -seura pääsi pelaamaan noususta Turkin Superliigaan, jonka vuoksi joukkuetta kannustettiin näyttävästi katukuvassa.

Myös pelaajat lähetettiin näyttävästi matkaan kohti pelikenttiä. Saimme olla mukana todistamassa sitä eräänä iltana istuskellessamme terassilla Atatürk bulevardin varrella. Soihdut paloivat, torvet soivat ja ihmiset kerääntyivät kadun varrelle kannustamaan ja taputtamaan.



Turkin Superliiga on jalkapallon korkein sarjataso, jossa pelaa 18 turkkilaista joukkuetta. Kauden aikana joukkueet kohtaavat toisensa kaksi kertaa ja kolme heikointa joukkuetta putoaa alemmalle sarjatasolle, josta kolme joukkuetta nousee niiden tilalle. Tunnetuimpia Superliigan joukkueista ovat eniten mestaruuksia keränneet Istanbulilaiset jalkapalloseurat Galatasaray ja Fenerbahçe.

Alanyaspor -seuran kotiottelut pelataan Alanyan Oba Stadionilla. Mikäli matka Superliigaan jatkuu, tullaan Oba Stadionilla näkemään tunnettuja joukkueita, eikä niitä tarvitse lähteä katsomaan muihin kaupunkeihin.

Oma urheilutietämykseni rajoittuu lähinnä jääkiekon MM-otteluiden seuraamiseen, joten lisää Alanyaspor -seuran matkasta Turkin Superliigaan voi lukea joukkueen omilta kotisivuilta:
» Alanyaspor, www.alanyaspor.org.tr


torstai 14. huhtikuuta 2016

Mitä kaipaan Alanyasta?

Olin lähes kolme kuukautta paossa talven pakkasia ja viimoja asustellen Turkin Alanyassa. Paikka oli minulle jo entuudestaan tuttu, koska olen jo monen vuoden ajan matkustellut siellä useamman kerran vuodessa.

Yhä useamman kotiinpaluun jälkeen olen myös alkanut kyseenalaistamaan elämääni Suomessa ja kokenut täällä arkeen paluun yhä vaikeammaksi. Istua toimistotöissä kahdeksan tuntia hiljaa paikallaan tietokonetta näpytellen tai pitkissä palaveripöydissä miettien mitä ihmettä teen siellä, kun voisin olla jossain ihan muualla. "Kyllä sinä tähän taas pian totut" lohduttivat työkaverit. Mitä jos en enää haluakaan tottua? Meillä on vain yksi elämä. Mitä jos en haluakaan enää viettää elämääni laskien päiviä seuraavaan lomaani, vaan haluaisinkin kokeilla siipiäni ja kokeilla miltä elämä tuntuisi tuolla aurinkoisemmassa rinnakkaistodellisuudessa?

Mitä sitten ovat ne asiat, jotka saavat sen toisen todellisuuden tuntumaan paremmalta ja elämän siellä kotoisammalta? Nyt kun olen taas muutaman viikon ollut Suomessa aloin listaamaan asioita, joita Turkin Alanyasta ikävöin ja jotka saavat minut palaamaan sinne aina uudelleen ja uudelleen.



Sosiaalinen kulttuuri

Auringon alla ihmiset ovat rennompia, sosiaalisempia ja helpommin lähestyttävissä. Verkostojen luominen on helpompaa ja joku tuntee aina jonkun, joka voi auttaa. Tai ainakin yrittää auttaa. Ihmiset ovat lämpimän huolehtivaisia, apua tarjotaan ja otetaan vastaan, siitä ollaan aidosti kiitollisia ja apu palkitaan usein vastapalveluksina.

Ihmisillä on enemmän aikaa toisilleen. Toki tiedostan sen, että työssäkäyvän arki on erilaista kuin lomailijan arki, mutta ystäviin pidetään kuitenkin säännöllisemmin yhteyttä ja heitä tavataan enemmän, kuin mihin olen kylmässä pohjolassa tottunut. Vieraillaan toisten luona tai lähdetään yhdessä ulos eikä vain pönötetä omissa koloissaan. Lämpimällä ilmastollakin on toki osuutensa siihen, että töiden jälkeen on mukavampi lähteä vielä ulos tapaamaan ystäviä. Oikein huvituin yksi päivä havaitessani, että joka päivä lähtiessäni ulos kävelemään, törmään usein vähintäänkin yhteen tuttuun, jonka kanssa jään vaihtamaan sanan tai pari.

Alanyassa on helppo saada uusia kavereita ja suomalaiseen kulttuuriin verrattuna suhteet saattavat syventyä varsin nopeastikin. Eikä vain paikallisten miesten kanssa, kuten monet saattavat kuvitella, vaan ihan tavalliset kaverisuhteet myös muiden turistien kesken. Viime reissulla tutustuin mm. aivan ihanaa Berliinissä asuvaan saksalaiseen naiseen, joka istui rantabaarissa viereisessä pöydässä ja hetken päästä löysimmekin itsemme jo saman pöydän äärestä, kuuntelemasta toistemme elämäntarinoita, vaihtamasta yhteystietojamme ja sopimasta uusia treffejä. Toisena iltana löysin taas itseni samasta pöydästä suomalaisen naisen kanssa, jota en Suomessa ole koskaan tavannut, mutta joka keskustelun lomassa osoittautui ystäväni työkaveriksi ja sen jälkeen meillä vasta juttua riittikin. Näitä esimerkkejä riittää. Maailma on pieni ja täynnä ihania ihmisiä.

Henkilökohtainen reviiri on Turkissa pienempi, sen huomaa mm. bussipysäkeillä ja julkisissa kulkuvälineissä. Kaveripiirissä taas huomaa, että ihmiset koskettelevat toisiaan enemmän. Tervehtiessä kätellään ja moiskautetaan suukot kavereiden poskelle, usein keskustelun lomassakin saattaa tulla kosketetuksi.



Turkkilainen palvelukulttuuri

Sosiaalisesta kulttuurista onkin hyvä kipittää aasinsiltaa pitkin palvelukulttuuriin. Jotkut kokevat sen "tyrkyttämiskulttuuriksi" ja ahdistuvat, kun eivät saa kävellä kadulla rauhassa. Turkkilainen palvelukulttuuri on niin paljon muuta kuin turistialueiden basaarikojuista tai ravintoloista huutelevia sisäänheittäjiä. Itse tykkään siitä, että asiakas huomioidaan ja sitä palvellaan, niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Turkkilaiset itse ovat vaativia asiakkaita ja tottuneet hyvään palveluun. Siitä hyvänä esimerkkinä Turkin kansallinen lentoyhtiö Turkish Airlines, joka on jo monta vuotta peräkkäin valittu Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi ja on kärkikahinoissa maailman parhaiden lentoyhtiöidenkin joukossa.

Yrittäjyys kukoistaa ja erilaisia pikkukauppoja ja palvelutarjoajia riittää; kauneus- ja kampaamopalvelut, siivous- ja pesulapalvelut, autojen tankkaus- ja pesupalvelut sekä ravintoloiden tarjoamat kotiinkuljetus tai noutopalvelut ovat arkipäivää Turkissa. Palvelu on joustavaa ja henkilökohtaista. Paikallisilla on aivan uskomaton kasvo- ja nimimuisti ja monet asiakkaat tunnetaan nimeltä. Myös asiakkaana oppii tuntemaan esimerkiksi ravintolan omistajan henkilökuntineen nimeltä. Asiakkaasta välitetään vielä sisäänheittämisen jälkeenkin, siksipä samaan tuttuun ravintolaan tuntuu helpolta ja tervetulleelta palata uudelleen. Jos ravintolassa ei ole paljoa muita asiakkaita, voi kuulumisia vaihtaa henkilökunnan kanssa, eikä tarvitse jurottaa yksin.

Kaikkiin sisäänheittäjien huuteluihin ei tarvitse aina vastata. Jos ahdistaa tai on epäsosiaalinen olo voi sulkea korvansa ja kävellä ohi tai huikata, että "no thanks", turkiksi "hayır, teşekkürler" tai "teşekkür ederim". Sosiaalisempina päivinä pysähdyn usein ihan mielelläni rupattelemaan sisäänheittäjien kanssa, koska samoja katuja vuodesta toiseen talsiessa heistä monista on tullut jo ihan tuttujakin.

Toki turistialueella saattaa omaan rauhaansa tottuneesta suomalaisesta tuntua joskus painajaismaiselta, kun hänen henkilökohtaista reviiriään loukataan ja sisäänheittäjät tuntuvat tulevan liian iholle. Tällaisille ihmisille en Alanyassa suosittele Atatürk bulevardilla kuljeskelemista. Huomattavasti rauhaisammin saat shoppailla ostoskeskuksissa ja muissa kiinteähintaisissa kaupoissa tai paikallisten suosimalla 25 metrin kadulla.

Lue lisää shoppailuvinkkejä kirjoituksestani: Shoppailu Alanyassa


Auringonlaskut

Rakastan auringonlaskuja enkä saa niistä koskaan tarpeekseni. Jokainen on erilainen. Joskus aurinko laskee näyttävästi värjäten punallaan koko taivaanrannan, joskus se taas poistuu vaatimattomammin estraadilta. Yksi parhaimmista tavoista seurata tätä näytelmää on hakea kaupasta pullollinen viiniä ja istua rantahiekalle ystävien kanssa parantamaan maailmaa tai kiivetä Kale-kukkulalle ihastelemaan Alanyan ylle laskeutuvaa yötä ja sen myötä kaupunkiin syttyvää valomerta.

Päivä ei suinkaan pääty auringon painuessa nukkumaan Välimeren aaltoihin, vaan siitä alkaa uusi elämä, yöelämä. Varsinkin kesäisin auringonlaskun jälkeen ei ole enää niin paahtavan kuuma vaan lempeän lämmintä ja kadut täyttyvät ihmisistä, jotka lähtevät ulos tapaamaan ystäviään ja etsivät sopivaa ravintolaa päivälliselleen tai illanvietolleen.



Turkkilainen aamiainen

Päivän tärkein ateria. Joskus myöhäinen aamiainen on jopa niin täyttävä setti, että se jää päivän ainoaksi kunnon ateriaksi. Perusaamiainen paikallisissa ravintoloissa maksaa paikasta riippuen kymmenisen liiraa (n. 3 €) ja kaiken kattava brunssi 25-30 liiraa eli alle 10 euroa.

Perusaamiaiseen sisältyy vaaleaa leipää, kananmunaa, paria erilaista juustoa, oliiveja, voita, hunajaa ja hilloa. Lisäksi tomaattia, kurkkua ja mahdollisesti muitakin vihanneksia tai hedelmiä sesongin mukaan. Kattavampaan aamiaiseen kuuluu juustoja, vihanneksi ja hedelmiä useampaa sorttia, viinilehtikääryleitä, turkkilaista jugurttia ja paljon muuta.

Lue lisää: Turkkilainen aamiainen ja Tepe Mountana - turkkilainen aamiainen vuoristossa


Hedelmä- ja vihannesmarkkinat

Hedelmät ja vihannekset ovat halpoja. Markkinoilta saa muutamalla kolikolla niin paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ettei niitä jaksa edes kantaa kotiin ilman kärryjä. Yhdellä liiralla (n. 0,30 €) saa esimerkiksi kilon mandariineja tai kilon tomaatteja. Kilo granaattiomenoita maksoi 2,50 liiraa (alle euron) ja kilo tavallisia omenoita tai porkkanoita 1,50 liiraa (n. 0,50 €)

Ruoka on muutenkin edullista. 10 liiralla (n. 3 €) saat kotiinkuljetuksena niin turkkilaiset keitot kuin kebabrullatkin. Yksin asuessa ei kotona tule juuri ruokaa laitettuakaan, vaan siellä tulee syötyä enimmäkseen vain hedelmiä ja vihanneksia.

Lue lisää kirjoituksestani: Markkinat Alanyassa


Turkkilainen kylpylä

Sanotaan, että paras tapa aloittaa loma Alanyassa on käydä nautiskelemassa perinteisestä turkkilaisesta kylpylästä. Toki itseään voi hemmotella pesulla muulloinkin kuin loman alkajaisiksi. Kylpyläkokemuksen jälkeinen rentoutunut olo sekä puhdas ja pehmoinen iho ovat koukuttavia.

Turkkilainen kylpylä eroaa suomalaisista kylpylöistä lähinnä siinä, ettei siellä juurikaan lotrata uima- tai porealtaissa, vaan keskitytään pesuun. Erilaiset kylpylät tarjoavat erilaisia kylpyläpaketteja, mutta noudattelevat pääsääntöisesti seuraavaa kaavaa: höyryhuoneessa tai marmoripöydällä maaten pehmitetään ensin ihoa, jonka jälkeen pesijä tulee kuorimaan kuollutta ihosolukkoa pois. Vartalo kuoritaan, saippuoidaan ja pestään päästä varpaisiin, jonka jälkeen vuorossa on vielä rentouttava öljyhieronta. Erilaisiin kylpyläpaketteihin kuuluu lisäksi esimerkiksi erilaisia hierontoja tai kasvonaamioita.



Kävelyt rannalla

Ei elämä pelkkää auringonpaistetta ollut aurinkorannikollakaan. Kolmeen kuukauteen mahtui myös huonoja päiviä. Vaikka yritin painaa stressit ja murheet taka-alalle ja keskittyä tunnustelemaan miltä minusta tuntuu, yritti alakulo ottaa välillä valtaansa. Parasta terapiaa oli silloin lähteä rannalle nuuskimaan meri-ilmaa ja kuuntelemaan aaltoja. Varsinkin Alanyan itäiseltä puolelta löytyy kilometritolkulla rantaviivaa, jossa saa kävellä rauhassa. Kuljeskelin pitkin rantaa ja keskitin ajatukseni vain rantakivien tutkiskeluun. Ihanien, pyöreiden ja aaltojen pehmeiksi hiomien kivien tutkiminen ja keräily oli suorastaan meditatiivista. Välillä istahdin rantakahvilaan teelle, joskus jopa viinille, ja seurailin rantaelämää. Parin tunnin jälkeen mieli oli jo paljon kirkkaampi, eivätkä harmitukset tuntuneet enää niin ylitsepääsemättömiltä.



Turkkilainen tee

Lopuksi vielä pieni, mutta melko oleellinen osa elämää Turkissa. Sitä hörpitään aamiaisella, lounaalla, päivällisen päätteeksi, asioinnin ja kaupanteon lomassa, kävelymatkan varrella sekä ystävän luona piipahtaessa. Paikalliset hörppäävät teensä uskomattoman kuumana ja heidän lasinsa on usein jo tyhjä, kun itse vielä hämmentelen tulppaaninmuotoista lasia, yrittäen saada punertavan juomani viileämmäksi. Sanotaan myös, että kuumassa ilmastossa elimistö käyttäää tehokkaammin lämmintä kuin kylmää juomaa. Siksipä teejuomat ovatkin erityisen suosittuja kuumissa maissa, kuten Aasiassa ja Arabimaissa.

Lue lisää Turkkilaisista juomista kirjoituksestani: Turkkilaisia juomia


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Kampanjan järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @titityyppi.


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Piano cafe & chocolate house - suklaapuoti Alanyassa



Ystäväni oli bongannut kadulta houkuttelevan näköisen kahvilan, jonne hän halusi mennä herkuttelemaan. Kauaa ei tarvinnut minuakaan mukaan maanitella, kun kuulin paikan olevan hyvin suklaapainotteinen. Tyylikkäästi sisustetun kahvilan sisältä paljastuikin ihana suklaapuoti, jonka hyllyt notkuivat erilaisia ihania suklaita.

Hullaannuimme toinen toistaan herkullisemman näköisistä suklaakonvehdeista, emmekä osanneet valita mitä haluaisimme maistella. Suklaapuodin myyjä teki meille valmiin lajitelman, josta löytyi suklaata useampaa sorttia sekä muutama keksi. Lisäksi otimme tölkin Coca-Colaa ja pari vesipulloa. Yhteensä herkutteluhetkemme maksoi 35 TL, eli noin 12,5 €.

Piano cafe & chocolate house löytyy Yayla Yolu -kadulta, Atatürkin patsaalta ylös 25 metrin kadulle päin.
» Piano Cafe & Chocolate Facebookissa

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Ratkaisu pyykkiongelmiin



Alanyassa pidempiä aikoja lomaillessa, tai asuessa, sormi saattaa joskus hakeutua suuhun arkisia ongelmia kohdatessa, kuten esimerkiksi pyykinpesun kohdalla. Matkalaukkuun ei mahdu rajattomasti vaatteita ja hikiset vaatteet kaipaisivat välillä vähän pesua.

Majaillessani useamman kuukauden Alanyassa, oli vuokraamassani asunnossa oma pyykkikone. Sen käyttö oli tosin aluksi hieman haastavaa, kun kaikki nippulat ja nappulat olivat tietenkin turkin kielellä. Onneksi vuokraemäntä oli jättänyt hyvät ohjeet ja suomentanut pyykkikoneen käyttöohjeita. Rannikolla vesi on hyvin kalkkipitoista, joten pyykinpesuaineen lisäksi pesuainelokeroon piti laittaa Calgon -nimistä ainetta vettä pehmittämään. Vaatteet sain pyykättyä ihan kotosalla, mutta vuodevaatteita en pikkuisessa kämpässäni alkanut pyykkäämään ja kuivattamaan, vaan kiikutin ne suosiolla pesulaan.



Jo aikaisemmin, muutaman viikon lomamatkoillani, olen selättänyt pyykkiongelmat kääntymällä pesulan puoleen. Pesulasta muovikassillisen vaatteita saa hakea pari päivää myöhemmin puhtaina, silitettyinä ja nätisti viikattuina. Pesulalasku muodostuu pestävien vaatekappaleiden mukaan, 2-3 liiraa per vaate, joten muovikassillisen hinnaksi tulee n. 20 TL (reilu 6 €). Vaatteiden kiikuttaminen suoraan pesulaan tulee monesti siis huomattavasti edullisemmaksi kuin hotellien pesulapalveluihin turvautuminen. Olen joskus suunnitellut myös vieväni kaikki vaatteeni pesuun ennen Suomeen paluuta. Niin ei tarvitsisi heti kotona hyökätä pyykkikoneen kimppuun.

Kardelen Laundry löytyy Alanyan läntiseltä puolelta, suomalaisten suosimien Heikin baarin ja Alexin baarin lähistöltä, Facebook -ravintolan kulmalta ylöspäin (İslam Deresi Sk./961. Sk. No:11). Facebook -ravintolalta lähdettäessä ennen pesulaa kadun varrella vasemmalla puolella on Best Home City III -rakennus ja oikealla puolella lasten leikkipuisto. Pesula on leikkipuiston jälkeen oikealla. Pesulassa työskentelee leppoisa ja hymyileväinen turkkilainen rouva, joka osaa muutaman sanasen englantiakin.