torstai 30. toukokuuta 2019

Kaupungin parhaat Irish Coffeet



Alanyan parhaat Irish Coffeet valmistetaan Elite -ravintolassa, jonka löydät Kleopatra-rannan puolelta, Damlataksen alueelta, Teleferik -köysirataa vastapäätä.

Elitessä Irish Coffeet valmistetaan viihdyttävän shown kera ja juomassa on oikeaa kahvia, oikeaa viskiä sekä oikeaa kermavaahtoa. Erinäisiä irlantilaisia kahveja on tullut maisteltua ympäri Alanyaa ja valitettavan usein kahvi on ollut jotain pikakahvia ja kermavaahtokin valmiskermavaahtoa, joka sulaa ja katoaa kuuman juoman sekaan saman tien.



Huvittavintahan on, että en normaalisti edes juo kahvia, vaan olen enemmän teen ystävä, mutta Eliten Irish Coffee maistuu kyllä iltakahviksi silloin tällöin sekä erityisen hyvältä nyt mitalikahvien merkeissä, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kisat 2019! Ihanaa leijonat ihanaa!

» Elite Restaurant, www.elitealanya.net/en/
» Elite Restaurant Facebookissa, www.facebook.com/EliteRestaurantAlanya/


keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Parhaat turkkilaiset katuruoat



Turkkilainen katuruoka on hyvin edullista ja näitä herkkuja löydät lähes Turkin joka kolkasta. Alanyassakin pääset tutustumaan näihin paikallisten suosimiin herkkuihin ja nappaamaan kojuista mukaan aamiaista tai välipalaa tai käydä puu-uunin äärellä nauttimassa lounasta.



Simit

Simit-kojuihin ei voi olla törmäämättä turkkilaisessa katukuvassa. Simit on turkkilainen rapeakuorinen rinkeli, joka on päällystetty yleensä seesaminsiemenillä, joskus myös auringonkukansiemenillä. Simitin täytteeksi voi lisämaksusta halutessaan valita sulatejuustoa, suklaa- tai oliivilevitettä.

Hyvin turkkilainen tapa on napata kadunkulmasta tuore simit aamupalaksi tai välipalaksi. Työmatkani varrella olevat simit-kauppiaat jo tunnistavatkin minut ja tervehtivät iloisesti vaikka sinä aamuna pyöräilisinkin vain ohi.



Dürüm

Ehkä tutuin turkkilainen turkkilainen pikaruoka maan ulkopuolellakin on dürüm eli kebabrulla, joita tarjoillaan edullisesti etenkin lounasaikaan. Dürüm-rullan täytteenä on useimmiten liha tai kana döner kebabia sekä tomaattia, sipulia ja salaattia. Kannattaa maistaa myös adana kebab tai köfte (turkkilainen lihapulla) dürümia. Itse rulla on vehnätortillaa tai lavaş-leipää.

Ravintoloissa dürümin kaverina tarjoillaan myös ranskalaisia.



Gözleme

Gözlemet ovat turkkilaisia vehnälettusia. Kuumalla pannulla paistettavan ohuen lettusen taikina syntyy jauhoista, vedestä ja suolasta. Voit tilata gözlemen erilaisilla täytteillä, kuten esimerkiksi juustolla (peynirli gözleme), jauhelihalla (kıymalı gözleme), pinaatilla (ispanaklı gözleme) tai perunalla (patatesli gözleme). Useasti tarjolla on myös erilaisten täytteiden sekoitus. Rapea lettunen tarjoillaan usein kurkun, tomaatin ja oliivien kera.

Gözlemeitä paistavat yleensä turkkilaiset rouvat ja viehättäviä pieniä gözleme-paikkoja löydät esimerkiksi Alanyan Kale-linnoituskukkulalta ja punaisen tornin ja vanhan telakan ympäristöstä. Lettusten paistajia löydät myös markkinoilta ja Gözleme-kyltteihin törmäät useasti jos lähdet ajelemaan syrjäisemmillekin seuduille.



Pide

Pide on veneen mallinen turkkilainen pizza tai piiras. Ohut- ja rapeapohjainen pide paistetaan puu-uunissa ja tarjoillaan leikattuna suorakaiteen muotoisiksi annospaloiksi. Yleisimpiä täytteitä ovat jauheliha (kıymalı pide), paloiteltu lampaanliha (kuşbaşılı pide), turkkilainen mausteinen makkara (sucuklu pide) tai juusto (peynirli pide), mutta listoilta löytyy yleensä useita erilaisia variaatioita, esimerkiksi kanaa (tavuklu pide), perunaa (patatesli pide) ja pinaattia (ispanaklı pide). Usein piden päälle saatetaan lätkäistä myös kananmuna.

Lahmacun

Lahmacun on yksinkertaisempi versio turkkilaisesta pizzasta. Sen täytteenä on jauhettua karitsan- tai lampaanlihaa (kıymalı) sekä tomaattia ja mausteista tahnaa. Lahmacunin päälle puristetaan usein sitruunamehua ja nautitaan lehtipersiljan kera.



Börek

Börek on turkkilainen piirakka, joita on paljon erilaisia, esimerkiksi uppopaistetut juustotäytteiset rullat, sigara börek, ja oma suosikkini "lasagnemainen" su böreği. Piirakoiden täytteenä voi olla juustoa, jauhelihaa, pinaattia tai kasviksia. Kannattaa maistaa alkupaloina tai vaikka kahvilassa teen kaverina. Tarjoillaan usein kurkun, tomaatin ja oliivien kera.



Misir

Maissikojuja löytyy myös useiden katujen kulmista, puistoista ja markkinoilta. Kokonaisia maissintähkiä tarjoillaan kojuissa joko keitettynä tai grillattuna, suolattuina tai ilman. Maissikojujen yhteydessä saatetaan myydä usein myös paahdettuja kastanjoita (kestane).



Kumpir

Tuoreempi tuttavuus itselleni Turkin katuruokamarkkinoilla on kumpir eli uuniperuna, jonka sisuksiin on sekoitettu voita ja juustoa. Täytteeksi voi valita esimerkiksi mausteista turkkilaista makkaraa, kanaa tai kasviksia. Lisäksi runsaisiin täytteisiin kuuluu maissia, oliiveja ja suolakurkkuja.

Ei ehkä mikään visuaalisin eväs, mutta tuhti setti, jolla voi selättää nälän hetkeksi.



Atom

Pakko lisätä katuruokalistalle myös atom ja doping. Kun Suomessa mennään atomille, mennään yleensä grillikioskille syömään kinkulla ja kananmunalla täytettyä lihapiirakkaa, mutta Alanyassa suunnataankin mehukojuille. Atom on paksu pirtelömäinen juoma, johon tulee banaania, mansikkaa, hunajaa, maitoa ja kaakaota. Doping-juomaan tulee edellämainittujen lisäksi pähkinä- ja maapähkinärouhetta.

Oikein oiva aamiainen tai välipala, jolla saa hienosti siirrettyä nälkää. Atomibaareista ostettuna yleensä halvempikin kuin ravintoloiden lirupirtelöt.



keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Turkkilaiset elokuvat ja sarjat Netflixissä



Alanya sateiset talvipäivät olivat hyvä tekosyy olla poistumatta kotoa ja käpertyä sohvalle viltin alle Netflixin pariin. En ole muutamaan vuoteen omistanut televisiota enkä juurikaan katsonut mitään elokuvia tai sarjoja, joten ensimmäisenä ahmin vanhoja tuttuja amerikkalaisia elokuvia, kunnes pikkuhiljaa ujuttauduin turkkilaisten ohjelmien pariin. Ja kuinka virkistävää onkaan sukeltaa uuden maan ohjelmatarjontaan, ihanien turkkilaisten maisemien, uusien kasvojen ja näyttelijöiden pariin, kun joka elokuvassa ei näyttelekään ne samat vanhat tutut Nicholsonit ja DiCapriot.

Eivätkä ihan hukkaan heitettyjä olleet Netflixin ja turkkilaisten elokuvien ja tv-sarjojen kanssa vietetyt tunnit, koska niiden avulla oppi paljon myös turkin kieltä, sanoja ja sanontoja sekä missä yhteydessä niitä käytetään. Perustervehdyksiä ja kohteliaisuuksia kuin myös hellittelynimiä sekä kirosanoja.

Katsoin elokuvat ja sarjat turkin kielellä ja englanninkielisillä tekstityksillä. Vastaavasti englanninkielisiä ohjelmia olen alkanut katsomaan turkkilaisilla tekstityksillä. Television lisäksi minulla ei ole ollut myöskään kunnon nettiä kotona, mutta Netflixissä useita ohjelmia voi ladata laitteen muistiin ja katsoa offline-tilassa.

Tähän blogikirjoitukseen olen listannut muutamia vinkkejä katsomistani sarjoista ja elokuvista. Kaikkia niistä en valitettavasti löytänyt Suomessa vieraillessani, mutta löytyvät ainakin Turkin Netflixistä.

Intersection

"Kaksi autoista intoilevaa varakasta liikemiestä saavat vastaansa ihanteisiin uskovan lastenlääkärin. Rakkaus astuu mukaan kuvaan ja muuttaa jokaisen elämän iäksi."

Sopiva sekoitus toimintaa, romantiikkaa ja draamaa isolla D:llä. Turkkilaisiin sarjoihin tottumattomana alussa tuntui, että draamaa oli jopa liikaakin, mutta tapahtumat ja juonikuviot kietoivat äkkiä mukaansa. Netflixistä Intersectionia löytyy kolme kautta ja jaksot kestävät yli 2 tuntia, joten tämän sarjan parissa katsottavaa riittää. Jos ei tee kuten ystäväni, joka hyppäsi draamalla mässäilyt yli ja hän selvisi katselu-urakasta 2-3 kertaa nopeammin.

Tämän sarjan ja 6-vuotiaan Kaan nimisen pikkupojan myötä hyvin tutuksi tuli varsinkin sana ”istemiyorum” eli ”en halua”. Parin tunnin jaksoon mahtui parhaimmillaan aika monta istemiyorumia...

Protector

"Nykypäivän Istanbulissa asuva nuori mies saa tietää yhteyksistään muinaiseen veljeskuntaan ja päättää pelastaa kaupungin kuolemattomalta viholliselta."

Tuoreen toimintasarjan ensimmäinen kausi vuodelta 2018, toisen kauden odotetaan ilmestyvät Netflixiin vuoden 2019 aikana.

Tämän sarjan myötä opin ainakin paljon kirosanoja, joita en lähde tässä sen kummemmin erittelemään.

Delibal 

"Rakkaustarina, joka seuraa nuorta paria, joka kamppailee tunteiden, unelmien, uran ja perheen aiheuttamien paineiden kanssa tietämättä mitä tulevaisuus tuo tullessaan."

Romanttinen draama uhrautumisesta, jossa näyttelee Protector sarjasta tuttu Çağatay Ulusoy.

Görümce

"Mustasukkainen sisar ei riemastu veljensä kihlautumisesta ja nuori mies joutuu tekemään kaikkensa suojellakseen kihlattuaan siskonsa kieroilta juonilta."

En yleensä katso juurikaan romanttisia komedioita, mutta ystäväni siivellä päädyin katsomaan tämän. Elokuvan mustasukkainen sisko oli alkuun niin ärsyttävä, että meinasi jäädä leffa kesken, mutta olihan siinä hauskojakin kohtauksia ja selvisin elokuvan kunnialla loppuun asti.

Tämän elokuvan myötä tutuksi tuli paljon hellittelynimiä, ”aşkim” (rakkaani), ”hayatim” (elämäni), "güneşim benim" (aurinkoni)...

Küçük kiyamet (The Little Apocalypse)

"Istanbulissa tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen nainen perheineen lähtee lomailemaan vuokrahuvilaan Fethiyeen."

Jännittävä psykologinen trilleri, jossa vivahdus yliluonnollisuutta.

Winter Sun

"Häikäilemättömät bisnesmiehet tappoivat kalastajan isän ja uhkasivat tappaa tämän kaksosveljen. Vuosia myöhemmin mies aloittaa koston uuden identiteetin turvin."

Tässä sarjassa myös luvassa toimintaa, draamaa ja kimurantteja suhdekuvioita.


Kuten listastauksestani huomannee, tykkään katsella lähinnä draamaa ja toimintaa. Mitä Netflixistä löytyviä elokuvia tai sarjoja sinä suosittelisit katsomaan?


torstai 29. marraskuuta 2018

Alanyan parhaat palat



Marraskuussa yksi nuoruuden aikaisista ystävistäni tuli äitinsä kanssa vierailemaan luokseni ja viettämään yhden lomaviikon Alanyaan. Viimein oli aikani esitellä vanhoille ystävilleni millainen on minun Alanyani sekä missä ja miten minä täällä asun.

Olen asustellut Alanyassa kesät talvet kohta jo kolme vuotta. YT-neuvotteluiden ja töiden päättymisen jälkeen tulin tänne Suomen talvea pakoon muutamaksi kuukaudeksi ja sillä tiellä olen vieläkin lähes kolme vuotta myöhemmin. Turkissa asumiseni ensiaskeleista löydät blogistani lisää tunnisteella "irtiotto".

Tämän kolmen vuoden aikana Alanyassa luonani vierailleet vanhat suomalaiset ystäväni ja sukulaiseni voi laskea yhden käden sormilla. Yhden käden. Kolmen vuoden aikana. Muuten useimmat ystävistäni ovat hyvin liikkuvaista sorttia ja matkustelevat ulkomailla useamman kerran vuodessa, mutta "eivät halua tuhlata lomapäiviään mihinkään Turkkiin". Eivätkä näin ollen siis minuunkaan. Yksin ei onneksi Alanyassa tarvitse olla. Uusia ystäviä ja kavereita on löytynyt Alanyasta paljon. Rikkaus on erimaalaiset ja eri-ikäiset kaverit. Jokin samankaltaisuus meitä vetää puoleensa, vaikka olemmekin hyvin erilaisia ja erilaisista lähtökohdista tänne päätyneet. Monet ovat päätyneet Alanyaan asumaan ja monet vierailevat täällä useita kertoja vuodessa, vaikka eivät täällä varsinaisesti asuisikaan. Monia tapaan myös itse Suomessa käydessäni. Monen Alanyassa asuvan tai vierailevan suomalaisen tavoin olen toki itsekin aikoinaan päästänyt suustani ne surullisen kuuluisat sanat, että ikinä en Turkkiin lähde, mutta yhtä monien tavoin olen sanani joutunut pyörtämään, kun joku Alanyan taikapöly on minuun iskenyt.

Viikon mittaiseen Alanyan pintaraapaisuun sisältyi hyvää ruokaa ja juomaa, upeita vuoristomaisemia, hedelmä- ja vihannesmarkkinat, auringonlaskuja rannalla, pyörähdys öisen baarikadun jytkeessä, shoppailua, turkkilainen hamam ja tietysti kiertelyä Alanyan keskustan alueella ja nähtävyyksillä, kuten satama, Kale köysiratoineen ja näköalaravintoloineen, vanha telakka ja punainen torni. Seuraavana muutama poiminta viikon parhaista paloista.

Viikon ruokapaikat top 3

Ruoka- ja juomapuolen parhaita paloja viikon aikana olivat perinteinen turkkilainen aamiainen vuoristossa Alanyan kaupunkia ihaillen, samppanjabrunssi En Vie Beach -ravintolassa ja lounas Dim-joella. Viikon aikana tutustuttiin mm. perinteisiin turkkilaisiin alkupaloihin, meze, turkkilaisiin täytettyihin lettusiin, gözleme, ja tietenkin myös kebabiin. Epäturkkilaisempia valintoja edustivat esimerkiksi sushilla käynti SushiCo -ravintolassa ja viskillä terästetyt iltakahvit Elite -ravintolassa. Eliten irish coffeet ovat kaupungin parhaat, eikä vähiten mielenkiintoisen valmistusshown vuoksi.





En Vie Beach ja samppanjabrunssi
Ensimmäisen päivän valjettua suuntasinne samppanjabrunssille En Vie Beach ravintolaan. En Vie Beach on tyylikäs ravintola Alanyan itäisen rannan puolella, siellä on hyvät ruoat ja hienot näköalat rannalle ja Kalelle. Samppanjabrunssi tarjoillaan sunnuntaisin ja siihen kuuluu lajitelma erilaisia alkupaloja, salaattia, lihaa, kanaa ja shampanjalasit tultiin aina täyttämään niiden tyhjennyttyä. Nälkäisenä ei tarvinnut brunssilta poistua. Eikä selvinpäin. Hintaa samppanjabrunssilla oli 115 tl/hlö (nykykurssilla n. 19 €).




Turkkilainen aamiainen Tepellä
Turkkilainen aamiainen, kahvaltı, on tunnettu monipuolisuudestaan ja käsite siinä missä englantilainenkin aamiainen. Aamiaispaikaksi valikoitui tällä kertaa ravintola Zirve Tepellä. Siellä pöytään kannetaan vaikka minkälaista kippoa ja kuppia erilaisia turkkilaisia herkkuja. Valitettavasti olen surullisen kuuluisa ruokatietämyksestäni ja kokkaustaidoistani, joten en tiedä ehkä puolistakaan mitä ne olivat, mutta hyviä ne olivat ja monta kippoa sekä teelasillista saatiin tyhjennettyä ennenkuin maha oli täysi. Aamiainen Zirvessä 40 tl/hlö (n. 7 €).

Turkkilaisesta aamiaisesta Tepellä olen kirjoittanut aikaisemminkin blogiini:
Tepe Mountana - turkkilainen aamiainen vuoristossa



Lounas Dim-joella
Dim-joen omalaatuisia joen päällä sijaitsevia ravintoloita edusti tällä kertaa Göl piknik. Tarjolla perinteistä turkkilaista ruokaa, mutta näiden Dim-joen ravintoloiden erikoisuus onkin muualla kuin varsinaisessa kulinaristisessa nautinnossa. Dim-joki on kesäisin suosittu piknikpaikka myös paikallisten keskuudessa ja niin paikalliset kuin turistitkin saattavat viettää siellä koko päivän syöden, juoden ja viettäen aikaa joen päällä olevissa lautoissa. Kesäsunnuntaisin Dim-joen ravintolat ovat usein niin täynnä, että sieltä on vaikeuksia löytää edes parkkipaikkaa.

Göl Piknik sijaitsee Dim joen yläpäässä, lähellä patoa ja se valikoitui kohteeksemme tällä kertaa, koska tiesin sen olevan aurinkoinen paikka. Vaikka eleltiinkin jo marraskuun puoliväliä säät pääsääntöisesti suosivat meitä. Viikon ajalle osui vain yksi kovempi sade- ja ukkoskuuro ja sekin vasta illalla.

Dim-joesta voit lukea lisää aikaisemmasta blogikirjoituksestani: Dim-joki (Dimçayı)


Alanyan nähtävyydet top 3

Alanya on niin paljon muutakin kuin hiekkarantoja, bazaarialueita ja suomikuppiloita. Erilaista Alanyaa tykkään yleensä lähteä esittelemään Sapadere-kanjonin ja Dim-joen suuntaan. En koskaan kyllästy niihin maisemiin. Matkaoppaanakin tykkäsin lähteä tekemään Alanyan ihmeet -retken vaikka viikottain. Alanyan ylpeys on tietysti myös keskustan edustalla kohoava Kale-linnoituskukkula ja sen kainalosta löytyvät punainen torni ja vanha telakka.



Sapadere-kanjoni
Sapaderen kanjoni sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Alanyasta ja aikaa matkan taittamiseen menee noin tunti. Vaikka matka sinne on aika pitkä, se kannattaa, koska matkan varrella näkee paljon kaikenlaista. Banaaniviljelyksiä, hedelmäpuutarhoja, upeita metsäisiä vuoristomaisemia ja perinteistä kyläelämää. Matkan varrella on esimerkiksi Demirtaksen kylä, joka on nyt samanlainen kuin Alanya oli 30 vuotta sitten ennen turismia sekä Demirtaksen kivitehdas, jossa työstetään marmoria. Jos Sapaderelta suuntaa vielä Dim-tippukiviluolalle näkee matkalla myös Alanyan yliopistoalueen.

Minä rakastan luontoa ja vuoristoa. Itselleni oli aikoinaan yllätys, kuinka upeaa luontoa näin läheltä Alanyaa löytyy. Mielenkiintoinen huomio muuten Alanyaa ja koko Turkin etelärannikkoa reunustavasta Taurus-vuoristosta on, että se kuuluu samaan Alpide nimiseen vuorijonoon, johon myös Alpit ja Himalaja kuuluvat. Vuoristot ovat muodostuneet saman mannerlaattojen törmäyksen yhteydessä, saamme siis ihailla täällä Alppien sukulaisvuoria.

Itse Sapadere on upea ja rauhoittava paikka. Ilma vuoristossa on niin paljon puhtaampaa ja raikkaampaa. Kanjonin läpi kulkee kävelysilta, joka on reilu 500 metriä pitkä. Kanjonin pohjalla virtaa joki ja kanjonin läpi kuljettua korvissa suhisee kymmenien vesiputousten pauhu.

Sapadere-kanjonista löytyy myös aikaisempi blogikirjoitus: Sapadere-kanjoni



Dim-tippukiviluola
Toinen huikea nähtävyys Alanyan alueella on Dim-tippukiviluola. Se on maailman neljänneksi suurin yleisölle avoinna oleva tippukiviluola ja kuin sukellus Taru Sormusten herrasta maailmaan. Sisällä on kaksi luolaa, joista isommalla on mittaa yli 300 metriä. Toinen on vaatimattomampi pieni luola, n. 50 metriä. Tippukivien sanotaan "kasvavan" 1 cm:n sadassa vuodessa, joten siitä voi laskeskella kuinka tuhansia tuhansia tuhansia vuosia vanhan luolan täytyy olla.

Sapadere-kanjonille ja Dim-tippukiviluolalla ei paikallisbussit kulje, joten vuokrasimme auton ja ystäväni lähti kuskiksi. Auton saa päiväksi vuokralle Alanyassa n. 25-30 eurolla.

Dim-tippukiviluolasta voit lukea lisää aikaisemmasta blogikirjoituksestani: Dim-tippukiviluola





Kale, punainen torni ja vanha telakka
Matkasimme teleferik-köysiradalla ylös Kalelle. Sen varrelta avautuu hienot maisemat Kleopatra-rannan suuntaan ja matkalla sain esitellä myös entisiä kotikulmiani Kale-kukkulalla.

Sanotaan, että Kale on kuin pieni kylä keskellä kaupunkia. Siellä on ihan oma tunnelmansa. Tepastelimme linnoitusalueella ja kävimme moskeijassa. Lähdimme kävelemään alas ja pysähdyimme matkan varrella Alaturka-ravintolaan syömään gözlemet ja juomaan lasilliset viiniä. Alhaalla kävimme ihailemassa vanhaa telakkaa ja kiipesimme lopuksi vielä punaiseen torniin.

» Köysirata Alanyassa (Alanya Teleferik)
» Kale-linnoitus (Alanya Kalesi)
» Punainen torni (Kızıl Kule)
» Alanyan telakka (Tersane)


Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta minusta lomaviikko Alanyassa ei näytä yhtään hassummalle näin blogikirjoituksen muodossakaan. Voisitko sinä kuvitella antavasi mahdollisuuden Alanyalle ja tuhlata lomapäiviäsi Turkkiin? Tai jos olet jo niin tehnyt niin mitä paikkoja sinä haluaisit Alanyasta esitellä?


lauantai 24. marraskuuta 2018

Kastelórizo - hyppäys Kreikan puolelle






Kastelórizo eli Megísti, turkiksi Meis, sijaitsee Turkin edustalla, vajaan 4 kilometrin päässä rannikosta. Saari on niin pieni, yhdeksän neliökilometriä, ettei sitä äkkiseltään näkynyt edes kartalla zoomaamatta. Lautat saarelle lähtevät Turkin puolelta Kaşista. Kaş itseasiassa tarkoittaa turkiksi kulmakarvaa (kaşlar, kulmakarvat), saari on siis kuin silmä ja Kaş reunustaa sitä kulmakarvan lailla. Huruuttelin Alanyasta Kaşiin paikallisbussilla Antalyan kautta, siitä enemmän sekä minilomani budjetti edellisessä blogikirjoituksessani:
» Kaş - pikaretki sinne ja takaisin



Saarelle risteilyjä tarjoavia yrityksiä löytyi äkkiseltään parikin: Meis Ferrylines, www.meisferrylines.com ja Meis Express, www.meisexpress.com. Itse varasin matkan ensimmäisestä paikasta joka sattui vastaan tulemaan. Hintaa meno-paluulle tuli 25 € ja lauttamatka saarelle kesti noin puolisen tuntia.  Elettiin lokakuun loppua, joten kausi alkoi olemaan lopullaan eikä saarelle lähtijöitä ollut enää ruuhkaksi asti. Lautalla lisäkseni oli ainakin brittejä, ranskalaisia ja muutama japanilainen Marimekko-reppuineen.





Saarelle saavuttuani lähdin kameran kanssa kiertelemään ja kuvaamaan pientä viehättävää kreikkalaiskylää. Värikkäitä taloja, pieniä sivukujia, kalastusveneitä ja kissoja. Päivä oli niin aurinkoinen ja lämmin, että sain pian luopua huivistani ja villapaidastani. Satamassa muutama retkitarjoaja tarjoili vielä retkiään, esimerkiksi siniseen luolaan ja toiste paremmalla ajalla haluan ehdottomasti sinnekin käymään.





Ranta oli äkkiä kierretty. Valokuvattavaa kyllä riitti tällaiselle vanhojen röttelöiden ja ovien ystävälle. En ollut etukäteen hankkinut mitään tietoa saaresta ja flunssainen olo kolkutteli vielä takaraivossani, joten tällä kertaa en lähtenyt laajentamaan reviriääni rantaa pidemmälle.





Erään ravintolan edustalla uiskenteli valtavan kokoisia merikilpikonnia. Otin paikkani auringosta, tilasin valkoviinin ja jäin ihailemaan kilpikonnia. Olisin voinut istua siinä aurinkoisella terassilla koko päivän ihailemassa kirkkaassa merivedessä pyöriviä kilpikonnia viiniä siemaillen. Ja niinhän minä teinkin. Maistui lomalle. Viinin kaveriksi tilasin vielä herkullisen katkarapupastan. Kissat ja kilpikonnat pyörivät ympärillä ruoantähteiden toivossa. Viereisessä pöydässä oli brittiseurue, joiden kanssa päädyin nopeasti juttusille ja päivän edetessä vielä samaan pöytääkin. Kävi ilmi, että hekin asustelivat Alanyassa ja ovat käyneet saarella pari kertaa vuodessa jo useamman vuoden ajan. Heiltä kuulin tarinoita saaresta ja saaren elämästä.




Aamulla matkaan lähdettiin kello kymmenen ja lautta takaisin Kaşiin lähti neljän aikoihin. Terrassilta irtouduttuani kiertelin vielä hetken satama-aluetta, ostin matkamuistoksi magneetin (kilpikonnan muotoisen tottakai) ja tuliaispullon taxfreestä. Tännekin pitää palata vielä paremmalla ajalla ja ottaa kaveri mukaan jakamaan ihmetyksiä.