torstai 14. huhtikuuta 2016

Mitä kaipaan Alanyasta?

Olin lähes kolme kuukautta paossa talven pakkasia ja viimoja asustellen Turkin Alanyassa. Paikka oli minulle jo entuudestaan tuttu, koska olen jo monen vuoden ajan matkustellut siellä useamman kerran vuodessa.

Yhä useamman kotiinpaluun jälkeen olen myös alkanut kyseenalaistamaan elämääni Suomessa ja kokenut täällä arkeen paluun yhä vaikeammaksi. Istua toimistotöissä kahdeksan tuntia hiljaa paikallaan tietokonetta näpytellen tai pitkissä palaveripöydissä miettien mitä ihmettä teen siellä, kun voisin olla jossain ihan muualla. "Kyllä sinä tähän taas pian totut" lohduttivat työkaverit. Mitä jos en enää haluakaan tottua? Meillä on vain yksi elämä. Mitä jos en haluakaan enää viettää elämääni laskien päiviä seuraavaan lomaani, vaan haluaisinkin kokeilla siipiäni ja kokeilla miltä elämä tuntuisi tuolla aurinkoisemmassa rinnakkaistodellisuudessa?

Mitä sitten ovat ne asiat, jotka saavat sen toisen todellisuuden tuntumaan paremmalta ja elämän siellä kotoisammalta? Nyt kun olen taas muutaman viikon ollut Suomessa aloin listaamaan asioita, joita Turkin Alanyasta ikävöin ja jotka saavat minut palaamaan sinne aina uudelleen ja uudelleen.



Sosiaalinen kulttuuri

Auringon alla ihmiset ovat rennompia, sosiaalisempia ja helpommin lähestyttävissä. Verkostojen luominen on helpompaa ja joku tuntee aina jonkun, joka voi auttaa. Tai ainakin yrittää auttaa. Ihmiset ovat lämpimän huolehtivaisia, apua tarjotaan ja otetaan vastaan, siitä ollaan aidosti kiitollisia ja apu palkitaan usein vastapalveluksina.

Ihmisillä on enemmän aikaa toisilleen. Toki tiedostan sen, että työssäkäyvän arki on erilaista kuin lomailijan arki, mutta ystäviin pidetään kuitenkin säännöllisemmin yhteyttä ja heitä tavataan enemmän, kuin mihin olen kylmässä pohjolassa tottunut. Vieraillaan toisten luona tai lähdetään yhdessä ulos eikä vain pönötetä omissa koloissaan. Lämpimällä ilmastollakin on toki osuutensa siihen, että töiden jälkeen on mukavampi lähteä vielä ulos tapaamaan ystäviä. Oikein huvituin yksi päivä havaitessani, että joka päivä lähtiessäni ulos kävelemään, törmään usein vähintäänkin yhteen tuttuun, jonka kanssa jään vaihtamaan sanan tai pari.

Alanyassa on helppo saada uusia kavereita ja suomalaiseen kulttuuriin verrattuna suhteet saattavat syventyä varsin nopeastikin. Eikä vain paikallisten miesten kanssa, kuten monet saattavat kuvitella, vaan ihan tavalliset kaverisuhteet myös muiden turistien kesken. Viime reissulla tutustuin mm. aivan ihanaa Berliinissä asuvaan saksalaiseen naiseen, joka istui rantabaarissa viereisessä pöydässä ja hetken päästä löysimmekin itsemme jo saman pöydän äärestä, kuuntelemasta toistemme elämäntarinoita, vaihtamasta yhteystietojamme ja sopimasta uusia treffejä. Toisena iltana löysin taas itseni samasta pöydästä suomalaisen naisen kanssa, jota en Suomessa ole koskaan tavannut, mutta joka keskustelun lomassa osoittautui ystäväni työkaveriksi ja sen jälkeen meillä vasta juttua riittikin. Näitä esimerkkejä riittää. Maailma on pieni ja täynnä ihania ihmisiä.

Henkilökohtainen reviiri on Turkissa pienempi, sen huomaa mm. bussipysäkeillä ja julkisissa kulkuvälineissä. Kaveripiirissä taas huomaa, että ihmiset koskettelevat toisiaan enemmän. Tervehtiessä kätellään ja moiskautetaan suukot kavereiden poskelle, usein keskustelun lomassakin saattaa tulla kosketetuksi.



Turkkilainen palvelukulttuuri

Sosiaalisesta kulttuurista onkin hyvä kipittää aasinsiltaa pitkin palvelukulttuuriin. Jotkut kokevat sen "tyrkyttämiskulttuuriksi" ja ahdistuvat, kun eivät saa kävellä kadulla rauhassa. Turkkilainen palvelukulttuuri on niin paljon muuta kuin turistialueiden basaarikojuista tai ravintoloista huutelevia sisäänheittäjiä. Itse tykkään siitä, että asiakas huomioidaan ja sitä palvellaan, niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Turkkilaiset itse ovat vaativia asiakkaita ja tottuneet hyvään palveluun. Siitä hyvänä esimerkkinä Turkin kansallinen lentoyhtiö Turkish Airlines, joka on jo monta vuotta peräkkäin valittu Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi ja on kärkikahinoissa maailman parhaiden lentoyhtiöidenkin joukossa.

Yrittäjyys kukoistaa ja erilaisia pikkukauppoja ja palvelutarjoajia riittää; kauneus- ja kampaamopalvelut, siivous- ja pesulapalvelut, autojen tankkaus- ja pesupalvelut sekä ravintoloiden tarjoamat kotiinkuljetus tai noutopalvelut ovat arkipäivää Turkissa. Palvelu on joustavaa ja henkilökohtaista. Paikallisilla on aivan uskomaton kasvo- ja nimimuisti ja monet asiakkaat tunnetaan nimeltä. Myös asiakkaana oppii tuntemaan esimerkiksi ravintolan omistajan henkilökuntineen nimeltä. Asiakkaasta välitetään vielä sisäänheittämisen jälkeenkin, siksipä samaan tuttuun ravintolaan tuntuu helpolta ja tervetulleelta palata uudelleen. Jos ravintolassa ei ole paljoa muita asiakkaita, voi kuulumisia vaihtaa henkilökunnan kanssa, eikä tarvitse jurottaa yksin.

Kaikkiin sisäänheittäjien huuteluihin ei tarvitse aina vastata. Jos ahdistaa tai on epäsosiaalinen olo voi sulkea korvansa ja kävellä ohi tai huikata, että "no thanks", turkiksi "hayır, teşekkürler" tai "teşekkür ederim". Sosiaalisempina päivinä pysähdyn usein ihan mielelläni rupattelemaan sisäänheittäjien kanssa, koska samoja katuja vuodesta toiseen talsiessa heistä monista on tullut jo ihan tuttujakin.

Toki turistialueella saattaa omaan rauhaansa tottuneesta suomalaisesta tuntua joskus painajaismaiselta, kun hänen henkilökohtaista reviiriään loukataan ja sisäänheittäjät tuntuvat tulevan liian iholle. Tällaisille ihmisille en Alanyassa suosittele Atatürk bulevardilla kuljeskelemista. Huomattavasti rauhaisammin saat shoppailla ostoskeskuksissa ja muissa kiinteähintaisissa kaupoissa tai paikallisten suosimalla 25 metrin kadulla.

Lue lisää shoppailuvinkkejä kirjoituksestani: Shoppailu Alanyassa


Auringonlaskut

Rakastan auringonlaskuja enkä saa niistä koskaan tarpeekseni. Jokainen on erilainen. Joskus aurinko laskee näyttävästi värjäten punallaan koko taivaanrannan, joskus se taas poistuu vaatimattomammin estraadilta. Yksi parhaimmista tavoista seurata tätä näytelmää on hakea kaupasta pullollinen viiniä ja istua rantahiekalle ystävien kanssa parantamaan maailmaa tai kiivetä Kale-kukkulalle ihastelemaan Alanyan ylle laskeutuvaa yötä ja sen myötä kaupunkiin syttyvää valomerta.

Päivä ei suinkaan pääty auringon painuessa nukkumaan Välimeren aaltoihin, vaan siitä alkaa uusi elämä, yöelämä. Varsinkin kesäisin auringonlaskun jälkeen ei ole enää niin paahtavan kuuma vaan lempeän lämmintä ja kadut täyttyvät ihmisistä, jotka lähtevät ulos tapaamaan ystäviään ja etsivät sopivaa ravintolaa päivälliselleen tai illanvietolleen.



Turkkilainen aamiainen

Päivän tärkein ateria. Joskus myöhäinen aamiainen on jopa niin täyttävä setti, että se jää päivän ainoaksi kunnon ateriaksi. Perusaamiainen paikallisissa ravintoloissa maksaa paikasta riippuen kymmenisen liiraa (n. 3 €) ja kaiken kattava brunssi 25-30 liiraa eli alle 10 euroa.

Perusaamiaiseen sisältyy vaaleaa leipää, kananmunaa, paria erilaista juustoa, oliiveja, voita, hunajaa ja hilloa. Lisäksi tomaattia, kurkkua ja mahdollisesti muitakin vihanneksia tai hedelmiä sesongin mukaan. Kattavampaan aamiaiseen kuuluu juustoja, vihanneksi ja hedelmiä useampaa sorttia, viinilehtikääryleitä, turkkilaista jugurttia ja paljon muuta.

Lue lisää: Turkkilainen aamiainen ja Tepe Mountana - turkkilainen aamiainen vuoristossa


Hedelmä- ja vihannesmarkkinat

Hedelmät ja vihannekset ovat halpoja. Markkinoilta saa muutamalla kolikolla niin paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ettei niitä jaksa edes kantaa kotiin ilman kärryjä. Yhdellä liiralla (n. 0,30 €) saa esimerkiksi kilon mandariineja tai kilon tomaatteja. Kilo granaattiomenoita maksoi 2,50 liiraa (alle euron) ja kilo tavallisia omenoita tai porkkanoita 1,50 liiraa (n. 0,50 €)

Ruoka on muutenkin edullista. 10 liiralla (n. 3 €) saat kotiinkuljetuksena niin turkkilaiset keitot kuin kebabrullatkin. Yksin asuessa ei kotona tule juuri ruokaa laitettuakaan, vaan siellä tulee syötyä enimmäkseen vain hedelmiä ja vihanneksia.

Lue lisää kirjoituksestani: Markkinat Alanyassa


Turkkilainen kylpylä

Sanotaan, että paras tapa aloittaa loma Alanyassa on käydä nautiskelemassa perinteisestä turkkilaisesta kylpylästä. Toki itseään voi hemmotella pesulla muulloinkin kuin loman alkajaisiksi. Kylpyläkokemuksen jälkeinen rentoutunut olo sekä puhdas ja pehmoinen iho ovat koukuttavia.

Turkkilainen kylpylä eroaa suomalaisista kylpylöistä lähinnä siinä, ettei siellä juurikaan lotrata uima- tai porealtaissa, vaan keskitytään pesuun. Erilaiset kylpylät tarjoavat erilaisia kylpyläpaketteja, mutta noudattelevat pääsääntöisesti seuraavaa kaavaa: höyryhuoneessa tai marmoripöydällä maaten pehmitetään ensin ihoa, jonka jälkeen pesijä tulee kuorimaan kuollutta ihosolukkoa pois. Vartalo kuoritaan, saippuoidaan ja pestään päästä varpaisiin, jonka jälkeen vuorossa on vielä rentouttava öljyhieronta. Erilaisiin kylpyläpaketteihin kuuluu lisäksi esimerkiksi erilaisia hierontoja tai kasvonaamioita.



Kävelyt rannalla

Ei elämä pelkkää auringonpaistetta ollut aurinkorannikollakaan. Kolmeen kuukauteen mahtui myös huonoja päiviä. Vaikka yritin painaa stressit ja murheet taka-alalle ja keskittyä tunnustelemaan miltä minusta tuntuu, yritti alakulo ottaa välillä valtaansa. Parasta terapiaa oli silloin lähteä rannalle nuuskimaan meri-ilmaa ja kuuntelemaan aaltoja. Varsinkin Alanyan itäiseltä puolelta löytyy kilometritolkulla rantaviivaa, jossa saa kävellä rauhassa. Kuljeskelin pitkin rantaa ja keskitin ajatukseni vain rantakivien tutkiskeluun. Ihanien, pyöreiden ja aaltojen pehmeiksi hiomien kivien tutkiminen ja keräily oli suorastaan meditatiivista. Välillä istahdin rantakahvilaan teelle, joskus jopa viinille, ja seurailin rantaelämää. Parin tunnin jälkeen mieli oli jo paljon kirkkaampi, eivätkä harmitukset tuntuneet enää niin ylitsepääsemättömiltä.



Turkkilainen tee

Lopuksi vielä pieni, mutta melko oleellinen osa elämää Turkissa. Sitä hörpitään aamiaisella, lounaalla, päivällisen päätteeksi, asioinnin ja kaupanteon lomassa, kävelymatkan varrella sekä ystävän luona piipahtaessa. Paikalliset hörppäävät teensä uskomattoman kuumana ja heidän lasinsa on usein jo tyhjä, kun itse vielä hämmentelen tulppaaninmuotoista lasia, yrittäen saada punertavan juomani viileämmäksi. Sanotaan myös, että kuumassa ilmastossa elimistö käyttäää tehokkaammin lämmintä kuin kylmää juomaa. Siksipä teejuomat ovatkin erityisen suosittuja kuumissa maissa, kuten Aasiassa ja Arabimaissa.

Lue lisää Turkkilaisista juomista kirjoituksestani: Turkkilaisia juomia


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Kampanjan järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @titityyppi.


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Piano cafe & chocolate house - suklaapuoti Alanyassa



Ystäväni oli bongannut kadulta houkuttelevan näköisen kahvilan, jonne hän halusi mennä herkuttelemaan. Kauaa ei tarvinnut minuakaan mukaan maanitella, kun kuulin paikan olevan hyvin suklaapainotteinen. Tyylikkäästi sisustetun kahvilan sisältä paljastuikin ihana suklaapuoti, jonka hyllyt notkuivat erilaisia ihania suklaita.

Hullaannuimme toinen toistaan herkullisemman näköisistä suklaakonvehdeista, emmekä osanneet valita mitä haluaisimme maistella. Suklaapuodin myyjä teki meille valmiin lajitelman, josta löytyi suklaata useampaa sorttia sekä muutama keksi. Lisäksi otimme tölkin Coca-Colaa ja pari vesipulloa. Yhteensä herkutteluhetkemme maksoi 35 TL, eli noin 12,5 €.

Piano cafe & chocolate house löytyy Yayla Yolu -kadulta, Atatürkin patsaalta ylös 25 metrin kadulle päin.
» Piano Cafe & Chocolate Facebookissa

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Ratkaisu pyykkiongelmiin



Alanyassa pidempiä aikoja lomaillessa, tai asuessa, sormi saattaa joskus hakeutua suuhun arkisia ongelmia kohdatessa, kuten esimerkiksi pyykinpesun kohdalla. Matkalaukkuun ei mahdu rajattomasti vaatteita ja hikiset vaatteet kaipaisivat välillä vähän pesua.

Majaillessani useamman kuukauden Alanyassa, oli vuokraamassani asunnossa oma pyykkikone. Sen käyttö oli tosin aluksi hieman haastavaa, kun kaikki nippulat ja nappulat olivat tietenkin turkin kielellä. Onneksi vuokraemäntä oli jättänyt hyvät ohjeet ja suomentanut pyykkikoneen käyttöohjeita. Rannikolla vesi on hyvin kalkkipitoista, joten pyykinpesuaineen lisäksi pesuainelokeroon piti laittaa Calgon -nimistä ainetta vettä pehmittämään. Vaatteet sain pyykättyä ihan kotosalla, mutta vuodevaatteita en pikkuisessa kämpässäni alkanut pyykkäämään ja kuivattamaan, vaan kiikutin ne suosiolla pesulaan.



Jo aikaisemmin, muutaman viikon lomamatkoillani, olen selättänyt pyykkiongelmat kääntymällä pesulan puoleen. Pesulasta muovikassillisen vaatteita saa hakea pari päivää myöhemmin puhtaina, silitettyinä ja nätisti viikattuina. Pesulalasku muodostuu pestävien vaatekappaleiden mukaan, 2-3 liiraa per vaate, joten muovikassillisen hinnaksi tulee n. 20 TL (reilu 6 €). Vaatteiden kiikuttaminen suoraan pesulaan tulee monesti siis huomattavasti edullisemmaksi kuin hotellien pesulapalveluihin turvautuminen. Olen joskus suunnitellut myös vieväni kaikki vaatteeni pesuun ennen Suomeen paluuta. Niin ei tarvitsisi heti kotona hyökätä pyykkikoneen kimppuun.

Kardelen Laundry löytyy Alanyan läntiseltä puolelta, suomalaisten suosimien Heikin baarin ja Alexin baarin lähistöltä, Facebook -ravintolan kulmalta ylöspäin (İslam Deresi Sk./961. Sk. No:11). Facebook -ravintolalta lähdettäessä ennen pesulaa kadun varrella vasemmalla puolella on Best Home City III -rakennus ja oikealla puolella lasten leikkipuisto. Pesula on leikkipuiston jälkeen oikealla. Pesulassa työskentelee leppoisa ja hymyileväinen turkkilainen rouva, joka osaa muutaman sanasen englantiakin.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Häät Turkissa



Alanyasta olen saanut monia hyviä ystäviä sekä paikallisista että suomalaisista ihmisistä. Osasta on muodostunut minulle Alanyaan paikallinen perhe. Yksi hyvistä ystävistäni on minulle kuin "veli" tai "isä". Hän on auttanut minua ja pitänyt puoliani pulmallisissa tilanteissa. Voin kipittää hänen luokseen, jos olen iloinen, surullinen tai kaipaan vain seuraa ja juttukaveria. Tunnen myös hänen vaimonsa ja poikansa ja olen viettänyt heidän kanssaan aikaa esimerkiksi erilaisia pelejä pelaillen ja perhepäivällisillä heidän kotonaan. Joten kun tämän "veljeni" vaimon veli meni naimisiin, sain minäkin kutsun tähän iloiseen perhetapahtumaan.

Alanyassa piti olla matkani aikana talvi, joten en ollut pakannut mukaani yhtäkään mekkoa tai kesäkenkiä. Helmi- ja maaliskuu olivat kuitenkin poikkeuksellisen lämpimiä ja nämä häät olivatkin lopulta ihana syy ostaa uusi mekko sekä korkokengät! Häitä edeltävät päivät kiertelinkin Alanyan vaate- ja kenkäkauppoja. Maaliskuun alku ei kylläkään ollut kaupoissa vielä parasta mekkosesonkia ja monet turkkilaiset juhlamekot olivat turhan prameita suomalaiseen makuun. Kun löysin viimein yksinkertaisen ja tyylikkään mekon, tuunasin sitä vielä hakemalla asusteliikkeestä ruusukkeen ja lankakaupasta satiininauhaa, joista askartelin mekkoon vyön.



Juhlat alkoivat lauantai-iltana seitsemän aikoihin ja hääparin saapuminen juhlapaikalle ei jäänyt lähitienoolta huomaamatta tai kuulematta. Paikalle saavuttiin pitkässä autoletkassa äänitorvia tööttäillen. Hääparin auto oli koristeltu hienosti punaisin nauhoin ja kukkasin. Ennen juhlapaikalle saapumista he olivat käyneet ottamassa hääkuvia rannalla ja seurueeseen kuului valokuvaajan lisäksi myös videokuvaaja.



Kun loputkin hääseurueesta ja vieraista olivat tulleet paikalle, vihkituomari hoiti vihkimisen. Siviilivihkiminen itsessään oli aika koruton tilaisuus, jossa todistajien edessä allekirjoitettiin avioliittotodistus. Sen jälkeen hääparin yhteinen pikkupoika toi paikalle vihkisormukset, jotka oli kiinnitetty toisiinsa punaisella nauhalla. Nauha leikattiin lopulta poikki ja punaiset nauhat roikkuivat sormissa koko illan. Punaisen värin uskotaan tuovan hyvää onnea ja punaista näkyikin paitsi hääsomisteissa myös vieraiden vaatetuksessa ja asusteissa.



Näissä häissä oli herkullisia ruokia notkuva buffetpöytä, joten nälkäisenä ei tarvinnut odotella musiikin ja tanssin alkamista. Morsian oli kotoisin saksasta, joten bändi soitti sekä perinteisiä turkkilaisia että englanninkielisiä kappaleita, muutaman jopa saksaksi. Näissä kansainvälisissä häissä oli tarjolla myös alkoholia.

Turkkilaisiin hääperinteisiin kuuluu mm. rahan antaminen lahjana, jotka kiinnitetään hääparin vaatteisiin neuloilla tai vaatteista roikkuviin nauhoihin. Hääparin 5-vuotias poika piti liikuttavan puheen, jossa hän kertoi, kuinka mukavaa oli nähdä ihmisiä hienoissa vaatteissa ja kuinka jokaisella ihmisellä pitäisi olla joskus päivä, jolloin saisi olla prinsessa tai prinssi. Puheiden ja lahjojen antamisen jälkeen hääpari leikkasi hääkakun, jonka jälkeen tarjoilijat toivat muille vieraille pöytiin kakusta valmiiksi leikatut palat.



Loppuillan soitto soi ja laulu raikasi, joiden myötä intouduttiin perinteisiin turkkilaisiin rivitansseihin ilotulitteiden säihkyessä sekä ulko- että sisätiloissa. Lopuksi iltaa lähdettiin jatkamaan vielä sataman yökerhoihin, jonka päätteeksi käytiin nauttimassa iltapala paikallisessa keittoravintolassa.

Hääseurueen ja vieraat tunnisti huvittavalla tavalla vielä seuraavanakin päivänä. Morsiamen päälle oli meikin ja kampauksen yhteydessä ripoteltu kultaista kimalletta. Niinpä morsianta halailleissa ihmisissä kimalteli vielä pitkään hänestä tarttunutta kimalletta.

Paljon onnea tuoreelle avioparille, Liliane ja Bülent, ja kiitos ikimuistoisista juhlista!


torstai 24. maaliskuuta 2016

Keittoravintolaan jatkoille



Kun nälkä alkaa hiukomaan baari-illan jälkeen, ei Alanyassa suinkaan suunnata nakkikioskille jatkoille, vaan keittoravintolaan. Niissäpä sitä ollaankin sitten useammankin kerran yökerhosta palatessamme hörpitty keittoa ja parannettu maailmaa, aina aamurukousten kaikumiseen asti.

Keittoa (çorba) tarjoilee useampikin ravintola vielä aamuyön pikkutunteinakin ja ennen nukkumaan menoa nautitun keiton uskotaan helpottavan myös krapulaa. Turkissa erilaisia keittoja syödään myös aamiaiseksi tai alkuruokana. Hyviä ja suosittuja keittoravintoloita Alanyassa ovat esimerkiksi Flash ja Doy Doy. Niistä voi tilata keittoa myös kotiinkuljetuksena lähialueille.

Ennen keittoa pöytään tarjoillaan lämmintä leipää ja salaattia ja suosittuja peruskeittoja ovat esimerkiksi erilaiset linssikeitot. Olen yleensä vältellyt niitä, koska en ole kokonaisten linssien ystävä, mutta täällä linssit soseutetaan ja soseutettuna linssikeitto (süzme mercimek çorbası) olikin oikein positiivinen yllätys. Lihaisemmista vaihtoehdoista taas suosittuja ovat kanakeitto (tavuk çorbası) tai paikallisten erikoisuuksien ystäville sisäelimistä valmistettu keitto (işkembe çorbası). Vierestä olen seurannut myös, kun kaverit popsivat keittoa, jossa on kielen- ja aivonpalasia (beyin çorbası), mutta itse olen tyytynyt suosiolla vähemmän erikoisempiin keittoihin.