maanantai 12. kesäkuuta 2017

Where the streets have no name



Alanyassa taksilla matkatessa on lähes turha yrittää suunnistaa katuosoitteiden ja -numeroiden mukaan. Kaduilla kyllä on nimet, mutta muutamia pääkatuja lukuunottamatta osoitteita eivät tunne juurikaan edes paikalliset. Haluamaasi kohteeseen löydät paremmin perille maamerkkien, kuten patsaiden, kauppojen, hotelleiden ja ravintoloiden perusteella. Niitä siis kannattaa yrittää painaa mieleensä kaduilla kuljeskellessaan. Käyntikorteista ja flyereistä on myös apua. Niissä on yleensä myös kartta tai ainakin puhelinnumero, johon esimerkiksi taksikuski voi pirauttaa.

Monilla taksikuskeilla on autoissaan kirjaset, jossa on lista kaikista Alanyan hotelleista ja niiden osoitteet. Siitä huolimatta useammankin kerran ollaan pyöritty hieman eksyksissä, kysytty neuvoa kilauttamalla kaverille tai pysähdytty jututtamaan muita taksikuskeja.



Alanyassa on useita taksiasemia ja taksin saaminen on yleensä helppoa, poikkeuksena yöt turistikauden ulkopuolella. Kadun varsilla on taksinappuloita, joista voi tilata taksin. Nappia painettaessa lähtee viesti lähimmälle taksiasemalle ja taksi sujahtaa sieltä paikalle aika pikaisesti.

Yleisimmät turistihuijaukset takseissa liittyvät taksamittarin käyttöön, kannattaa siis tarkistaa matkaan lähtiessä, että taksamittari on päällä. Kiinteät hinnatkin ovat joskus käteviä, jos matka on tuttu ja tietää paljon sen pitäisi maksaa. Silloin ei tarvitse välittää, vaikka taksi jäisikin ruuhkiin ja liikennevaloihin jumittamaan.



Ja lopuksi vielä muutama hyödyllinen sana taksimatkoille, mikäli kuskiksi sattuu henkilö, joka ei puhu yhtään englantia (tai suomea):
  • Vasen / oikea - Sol / sağ (saa)
  • Tässä / tuolla -  Burada / orada
  • Lähellä - Yakın (esim. Migros marketin lähellä - Yakın Migros market)
  • Aja hitaasti / varovasti - yavaş yavaş (javas javas)
  • Paljon maksaa? - Ne kadar?
  • Kiitos - Teşekkür ederim, teşekkürler tai Sağ ol (saaol)

torstai 8. kesäkuuta 2017

Mitä kaipaan Suomesta?



Aikaisemmin olen kirjoittanut blogikirjoituksen mitä kaipaan Alanyasta. Kaipauksen kohteisiin kuuluivat mm. sosiaalinen kulttuuri ja palvelukulttuuri, auringonlaskut, turkkilainen aamiainen, tee ja kylpylät. Nyt Alanyassa pidempiä aikoja viettäneenä on aika kääntää asetelma toisinpäin ja miettiä mitä kaipaan Suomesta?



Ystävät, perhe ja koira

Ystävät, perhe ja koira tietenkin ensimmäisenä. Vaikkakin olen tutustunut Alanyassa aivan ihaniin ihmisiin, joista on muodostunut minulle uusi ystäväpiiri ja parhaimmillaan jopa perhe, on tietenkin ikävä myös ihmisiä Suomesta. Ihmisiä joiden kanssa on useiden vuosien yhteinen historia. Ja kuinka mielelläni noille ihmisille esittelisinkään uusia kotikulmiani Turkissa, mutta valitettavasti siskoani ja enon vaimoani lukuunottamatta kukaan muu ei ole alustavista lupauksista huolimatta eksynyt vielä luokseni, vaikka muuten paljon matkustelevatkin.



Mökkisauna

Suomi on tuhansien saunojen maa ja saunoja löytyy lähes joka asunnosta tai ainakin taloyhtiöstä. Hyvinvarustelluissa taloyhtiöissä Alanyassakin on toki saunansa, mutta ei ole silti suomalaisen puusaunan voittanutta. Mökki, mökkisauna ja sen jälkeinen pulahdus Päijänteessä, ah.

Mökkeilyä on muutenkin ikävä. Suomen kesän valoisia öitä, joutsenia, unia itse rakennetussa aitassa, auringonnousuja ja laiturin nokassa nököttämistä. Kun on aikaa kuunnella ja katsella; huomata pienen pieni häntänsä menettänyt sisilisko paistattelemassa päivää vanhalla puupenkillä ja tarkkailla pesuettaan paimentavaa sorsaemoa. Seurata kuinka sudenkorennot rapistelevat kaislikossa ja kuikuilla kuikkaa, joka on tuonut perheensä näytille. Lisää muistoja Suomen kesästä ja mökkeilystä aikaisemmassa blogikirjoituksessani: Kuusi muistoa kesästä



Karjalanpiirakat

Rapeakuoriset riisitäytteiset karjalanpiirakat. Muutaman kuukauden Alanyassa olon jälkeen näin niistä jopa unta. Näin unta, että kaverit tulivat vierailemaan Alanyassa ja minua kadutti, että en ollut muistanut pyytää heitä tuomaan minulle Suomesta karjalanpiirakoita. Sittemmin tilanne korjattiin ja Alanyaan tulijat toimivat karjalanpiirakkalähettiläinä ja toivat noita suomalaisia herkkuja tullessaan. Olemme myös pyytäneet tuomaan Suomesta kunnon suomalaisia ruisjauhoja ja intoutuneet vääntämään karjalanpiirakoita omin pikku kätösin. Ihan oikean karjalanpiirakan näköisiä ja makuisia niistäkin tuli, vaikka leikkisästi kutsuimmekin niitä alanyanpiirakoiksi. Kylläpä äiti ja mummi olisivat ylpeitä, kun tyttö jatkaa suvun karjalanpiirakkaperinteitä täällä Alanyan auringon alla.

Muita herkkuja en Suomesta juurikaan suuremmin kaipaile. Paitsi ehkä mustikoita, joista saisi maukkaan aamiaissmoothien. Kahvia en juo, enkä ole koskaan ollut mikään suuri salmiakinkaan ystävä. Mutta ollessani koira- ja kissavahtina Kalella, löysin jääkaapista paketillisen suomalaisia hapankorppuja, hernekeittoa ja Fazerin sinisen suklaalevyn. Kun en ollut moneen kuukauteen saanut mitään suomalaista maistuivat nekin taivaallisille. Muita kestotilauksessa olevia tuotteita meillä ovat mm. Oivariini (punainen), Oltermanni tai joku vastaava kermajuusto, aurajuusto, meetvursti ja voileipäkeksit. Siinäpä siis pari vinkkiä, joita ulkosuomalaiselle kaverille voi tuoda tuliaisena Suomesta.


Puhdas suomalainen vesi

Ah se tunne, kun voi marssia vesihanalle ja juoda suomalaista, puhdasta vettä, suoraan hanasta. Ei tarvitse tilata vettä tai kantaa sitä selkä väärällään kauppareissuilta.

Pääsääntöisesti suomalaisesta hanasta tulee aina myös lämmintä vettä suihkua varten. Alanyassa useiden talojen katoilla on aurinkokennoilla toimivat lämmittimet, jotka lämmittävät vettä mikäli aurinko paistaa. Alanyassahan se paistaa noin 300 päivää vuodessa, mutta talvella joutuu kääntymään joskus myös sähkölämmityksen puoleen ja se pitää muistaa napsauttaa päälle noin tuntia ennen suihkuun menoa. Monissa asunnoissa on sähkövastus myös suoraan suihkun yhteydessä ja sieltä lämmintä vettä tulee samantien.



Ja mitä taas en kaipaa...

Kylmyyttä ja pimeyttä. Kallista ja hankalaa liikkumista (esim. seutulippu pääkaupunkiseudulla 5,50 €).

Yksinäisyyttä. Suomalainen sosiaalinen kulttuuri muistui hyvin nopeasti mieleen, kun palasin Suomeen joulun ja uudenvuoden viettoon. Spontaania kohtaamisia ei juurikaan synny ja tapaamiset täytyy usein suunnitella päiviä, jopa viikkoja, etukäteen. Hyvä esimerkki siitä oli joulun alle suunniteltu pikkujouluristeilymme, jonka osanottajamäärä kutistui viime metrillä yhdeksästä ihmisestä kolmeen. Perhe- ja terveyssyyt vielä ymmärrän, mutta se, että yli kuukausi etukäteen ystävien kanssa sovittu reissu perutaan työkiireiden vuoksi on mielestäni äärimmäisen surullista. Olenhan itsekin vuosia ollut yhtä kiireinen ja tunnollinen työntekijä, mutta töiden päättyminen YT-neuvotteluiden myötä ja muut sen jälkeiset tapahtumat ovat laittaneet omia arvojani uuteen järjestykseen.

Ihmiset ovat kovin kiireisiä arkisissa oravanpyörissään ja olen yhä vakuuttuneempi, että siihen oravanpyörään en halua enää takaisin. Vaikka elämä ulkosuomalaisenakaan ei ole aina ruusuilla tanssimista, on se kuitenkin kaikkine suruineen, murheineen, ikävineen sekä nopeasti muuttuvine tilanteineen oikeaa elämän makuista elämää.

"Kaikkea muuta, kunhan ei vaan
nukkuvaa, puolikuollutta elämää"


- Minna Canth -

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Tosmurin torstaimarkkinat



Torstaisin markkinakojut täyttävät kadut Tosmurissa (Tosmur Pazarı Perşembe). Tosmur löytyy Alanyasta itään päin lähdettäessä, heti Oban jälkeen.





Markkinat alkavat Asia Beach -hotellin tienoilla ja sieltä markkinahumuun sukeltaessa ensimmäisenä vastaan tulevat vaate- ja tekstiilikojut, kenkiä, laukkuja, leluja ja keramiikkaa. Peremmältä löytyvät tuoreet hedelmät ja vihannekset, mausteet, juustot ja kananmunat.





Markkinoilta mukaani tarttui kurkkuja (1 liira/kg), tomaatteja (2 liiraa/kg), sipuleita (1 liira/kg), nippu valkosipuleita (2 liiraa), appelsiineja (1 liira/kg) ja paprikoita (4 liiraa/kg). Yksi Turkin liira on tällä hetkellä n. 0,25 €, joten hedelmien ja vihannesten ostaminen markkinoilta tulee hyvin edulliseksi.



Markkinoiden jälkeen kävin läheisestä Migroksesta ostamassa jauhelihaa, juustoa ja chilillä maustettua tuorejuustoa ja suunnistin ystäväni luo Cikcilliin kokkaamaan täytettyjä paprikoita. Ja kylläpä niistä tulikin herkullisia tuoreista raaka-aineista.



Muita markkinoita Alanyan lähistöllä, joissa olen käynyt ja kirjoittanut blogiini:
» Maanantaisin Oban markkinat
» Maanantaina markkinat Oban lisäksi Manavgatissa 
» Tiistaina markkinat Alanyan kauppahallin (Toptancı Hal) luona
» Torstaina markkinat jälleen Manavgatissa
» Lauantaina markkinat Oban vieressä Cikcillissä

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Antiikin aikainen Syedran linnoitus





Pari viikkoa sitten olimme roadtripillä Gazipaşassa ja takaisin tullessamme ystäväni kysyi olenko ikinä käynyt Syedrassa. En ollut koskaan kuullutkaan paikasta ja ihmettelin, että missä "seeprassa", luulin hänen tarkoittavan lähinnä jotain ravintolaa.

Parikymmentä kilometriä ennen Alanyaa, idästä tullessa hieman Kargıcakin jälkeen, käännyimme pois päätieltä ja automme lähti kiipeämään pientä hiekkatietä yhä ylemmäs ja ylemmäs. Todellinen off road -seikkailu kuoppaista hiekkatietä kiemurrrellen banaaniviljelmien keskellä. Ylhäällä meitä odotti parkkipaikka, lumoavat maisemat ja laiduntava vuohilauma. Opaskylteistä tajusin meidän saapuneen Syedran antiikin aikaiselle linnoitukselle.





Lähdimme kipuamaan portaita ylös kohti raunioita. Kävellenkin tie linnoitukselle voi olla paikoin haastava, joten mukaan kannattaa varata kunnon kengät (ei siis korkokenkiä, jos ei ole yhtä kokenut offroadaamaan niillä kuin ystäväni).





Syedran linnoituksen historia juontaa tutkijoiden mukaan jopa 700-luvulle eaa. ja asutusta siellä on ollut 1200-luvulle asti. Syedran uskotaan olleen yksi Rooman valtakunnan tärkeimmistä kaupungeista tällä alueella ja Rooman valtakunnan lisäksi kaupungissa oli elämää myös Bysantin ajoilla.





Syedrassa, enemmän tai vähemmän, säilyneitä rakennuksia ovat esimerkiksi muinainen temppeli, kirkko, vesisäiliöt, kylpylä sekä näyttävä 10 metriä leveä ja 250 metriä pitkä katu, jota ovat aikoinaan reunustaneet hienot pylväät. Nykyään osa pylväistä pötköttää pitkin maata. Paremmin säilyneitä esineitä Syedrasta on pelastettu Alanyan arkeologiseen museoon.

Kaikenkaikkiaan rauniot olivat mielestäni isommat ja näyttävämmät kuin Kale-linnoituksen sisimmässä osassa Alanyassa. Syedran linnoitus on yksi hyvä todiste taas siitä, kuinka paljon Turkissa löytyy uutta tutkittavaa, jopa näinkin läheltä Alanyaa, jossa olen seikkaillut jo vuosia.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Rahanvaihto pankkiautomaatissa



Alanyaan tulevia askarruttaa usein missä kannattaa vaihtaa eurot liiroiksi. Paikallisissa rahanvaihtopisteissä kurssi on yleensä pankkeja huonompi. Kätevästi rahan vaihtaminen käy nykyään suoraan pankkiautomaateissa, joista saat vaihdettua valuuttaa pankin paremmalla kurssilla. Enää ei tarvitse miettiä onko valuutanvaihtopiste auki sekä voit unohtaa pankeissa jonottamisen ja marssia suoraan automaatille.

Valuutanvaihto onnistuu yleensä kaikissa automaateissa, joista löytyy kolikkokouru. Joidenkin pankkien automaatit saattavat kysellä esimerkiksi puhelinnumeroa, mutta näissä Ziraat Bankasin automaateissa rahan vaihtaminen onnistuu ilman ylimääräisiä kikkailuja. Ziraat Bankasin löydät esimerkiksi satamasta laivojen tuntumasta, Harry's Pubin vastapäiseltä kulmalta.



Näin rahan vaihtaminen onnistuu pankkiautomaatissa:
  • Aloitetaan painamalla Giriş/OK painiketta ja valitaan näytön oikeasta alakulmasta kieli, englanti, english
  • Valitaan näytön vasemmasta alakulmasta valuutan vaihto, foreign exchange
  • Seuraavaksi valitaan vaihdettava valuutta, tässä tapauksessa siis euro, jonka jälkeen automaatti näyttää päivän kurssin
  • Jatketaan valitsemalla oikeasta reunasta continue, jonka jälkeen syötetään setelit sisään automaattiin automaatin oikeasta alakulmasta, para girişi.
  • Automaatti vahvistaa syötetyn summan sekä kurssin. Jatketaan vahvistamalla summa, jonka jälkeen automaatti prosessoi valuutanvaihdon ja syöttää liirat ulos.

Euron kurssi automaatissa oli eilen 3.9155 turkin liiraa, eli 200 eurolla sai 783,10 liiraa.