lauantai 24. marraskuuta 2018

Kastelórizo - hyppäys Kreikan puolelle






Kastelórizo eli Megísti, turkiksi Meis, sijaitsee Turkin edustalla, vajaan 4 kilometrin päässä rannikosta. Saari on niin pieni, yhdeksän neliökilometriä, ettei sitä äkkiseltään näkynyt edes kartalla zoomaamatta. Lautat saarelle lähtevät Turkin puolelta Kaşista. Kaş itseasiassa tarkoittaa turkiksi kulmakarvaa (kaşlar, kulmakarvat), saari on siis kuin silmä ja Kaş reunustaa sitä kulmakarvan lailla. Huruuttelin Alanyasta Kaşiin paikallisbussilla Antalyan kautta, siitä enemmän sekä minilomani budjetti edellisessä blogikirjoituksessani:
» Kaş - pikaretki sinne ja takaisin



Saarelle risteilyjä tarjoavia yrityksiä löytyi äkkiseltään parikin: Meis Ferrylines, www.meisferrylines.com ja Meis Express, www.meisexpress.com. Itse varasin matkan ensimmäisestä paikasta joka sattui vastaan tulemaan. Hintaa meno-paluulle tuli 25 € ja lauttamatka saarelle kesti noin puolisen tuntia.  Elettiin lokakuun loppua, joten kausi alkoi olemaan lopullaan eikä saarelle lähtijöitä ollut enää ruuhkaksi asti. Lautalla lisäkseni oli ainakin brittejä, ranskalaisia ja muutama japanilainen Marimekko-reppuineen.





Saarelle saavuttuani lähdin kameran kanssa kiertelemään ja kuvaamaan pientä viehättävää kreikkalaiskylää. Värikkäitä taloja, pieniä sivukujia, kalastusveneitä ja kissoja. Päivä oli niin aurinkoinen ja lämmin, että sain pian luopua huivistani ja villapaidastani. Satamassa muutama retkitarjoaja tarjoili vielä retkiään, esimerkiksi siniseen luolaan ja toiste paremmalla ajalla haluan ehdottomasti sinnekin käymään.





Ranta oli äkkiä kierretty. Valokuvattavaa kyllä riitti tällaiselle vanhojen röttelöiden ja ovien ystävälle. En ollut etukäteen hankkinut mitään tietoa saaresta ja flunssainen olo kolkutteli vielä takaraivossani, joten tällä kertaa en lähtenyt laajentamaan reviriääni rantaa pidemmälle.





Erään ravintolan edustalla uiskenteli valtavan kokoisia merikilpikonnia. Otin paikkani auringosta, tilasin valkoviinin ja jäin ihailemaan kilpikonnia. Olisin voinut istua siinä aurinkoisella terassilla koko päivän ihailemassa kirkkaassa merivedessä pyöriviä kilpikonnia viiniä siemaillen. Ja niinhän minä teinkin. Maistui lomalle. Viinin kaveriksi tilasin vielä herkullisen katkarapupastan. Kissat ja kilpikonnat pyörivät ympärillä ruoantähteiden toivossa. Viereisessä pöydässä oli brittiseurue, joiden kanssa päädyin nopeasti juttusille ja päivän edetessä vielä samaan pöytääkin. Kävi ilmi, että hekin asustelivat Alanyassa ja ovat käyneet saarella pari kertaa vuodessa jo useamman vuoden ajan. Heiltä kuulin tarinoita saaresta ja saaren elämästä.




Aamulla matkaan lähdettiin kello kymmenen ja lautta takaisin Kaşiin lähti neljän aikoihin. Terrassilta irtouduttuani kiertelin vielä hetken satama-aluetta, ostin matkamuistoksi magneetin (kilpikonnan muotoisen tottakai) ja tuliaispullon taxfreestä. Tännekin pitää palata vielä paremmalla ajalla ja ottaa kaveri mukaan jakamaan ihmetyksiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti