torstai 8. marraskuuta 2018

Retkellä Mahmutseydin ja Türktaşin vuoristokylissä



Aikaisemmin tänä vuonna pääsin tutustumaan Sarıhacılarin, Aksekin ja Ormanan kyliin Taurus-vuoristossa ja nyt ohjelmassa oli retki Mahmutseydin ja Türktaşin kyliin.


I love Alanya

Aloitimme retken menemällä ihailemaan maisemia Alanyan ylle, Hollywood tyyppisen 'I love Alanya' -kyltin luo. Vuoren rinteessä sijaitsee suosittu grillauspaikka, jossa paikallisetkin käyvät usein grillaamassa ja ihailemassa maisemia Alanyan terassilta. Maisemien ihailun jälkeen jatkoimme kiipeämistä vuorten toiselle puolelle. Siellä meitä odotti retken ensimmäinen kylä, Mahmutseydi ja vanha moskeija.





Mahmutseydin vuoristokylä

Mahmutseydi sijaitsee noın 40 kilometrin päässä Alanyasta ja siellä sijaitsee yksi Alanyan alueen vanhimmista moskeijoista. Mahmutseydin moskeija on rakennettu alunperin vuonna 1252 ja korjattu sekä rakennettu uudelleen vuonna 1836. Moskeijan ulkopinta on vuorattu kivellä ja sisäosat rakennettu enimmäkseen puusta. Moskeijaa on koristeltu puukaiverruksilla, joista varsinkin tähtikuviot olivat tyypillisiä seldzukkiajalla. Pienestä kylästä löytyy marketti ja koulu, mutta posti- ja terveyspalveluiden perässä kylän asukkaiden on vierailtava Alanyassa.




Türktaşin kylä

Mahmutseydin jälkeen jatkoimme matkaa seuraavaan kylään. Türktaşin kylässä pääsimme tutustumaan perinteisen sepän työskentelyyn. Sepän taidot kulkevat perinteisesti suvussa isältä pojalle. Pääsimme seuraamaan kuinka Hasan valmistaa pieniä veitsiä vuosisatoja vanhoja perinteisiä työmenetelmiä käyttäen. Veitsien kahvat valmistetaan vuohen sarvista, joita ensin kuumennetaan, jotta ne voidaan muotoilla ja työstää oikeaan muottiin. Muistoksi mukaani tarttui pieni kääntökahvainen veitsi.





Pääsimme myös kuljeskelemaan Türktaşin kylässä ja kurkkimaan takapihoille, joissa asui kanoja ja lehmiä. Vastaan tepasteli myös ihana vanha pariskunta aasinsa/muulinsa kanssa ja he suostuivat kuvattavakseni. Ihana maalaiskylä. Ja ihania vanhoja ovia. Minä rakastan vanhoja ovia. Turkkilainen paikallisoppaamme on kasvi-ihminen ja retkillä hän ei koskaan kyllästy kuvaamaan kasveja. Minut hän jo tuntee ovi-ihmisenä, joka valokuvaa kaikkien ihanien vanhojen röttelöiden ovet.


 

Kävimme vierailulla myös turkkilaisen perheen kotona, jossa rouva tarjoili meille teetä, esitteli käsitöitään ja kertoili kyläelämästa. Aıkaisemmin olen pitänyt vierailuja turkkilaisissa kodeissa höpö höpö turistijuttuina, kunnes pääsin vierailulle ystäväni isoäidin luo ja huomasin, että koteja ei ole lavastettu turisteja varten, vaan kylissä todellakin asustellaan hyvin alkeellisesti ja vaatimattomissa oloissa.



Retken lopuksi kävimme nauttimassa lounaan perheen omistamassa ravintolassa, joka on sijoitettu nätisti pienen vuorilta tulevan puron varteen. Perhe kasvattaa ravintolan yhteydessä kaloja, joten tarjolla on varmasti tuoretta kalaa. Puron vesi viilentää ilmaa ja puron varrelta voi bongata kipittämästä pieniä rapuja.







Mukava päivä upeita vuoristomaisemia ihaillen ja perinteiseen turkkilaiseen kyläelämään tutustuen. Rauhallisissa ja lähes uinuvissa vuoristokylissä seikkailu tuntuu lähes toıselta maailmalta, kun vierailun jälkeen palaa taas täyteen rakennettuun Alanyan keskustaan. Vuoristokyliin pääsee tutustumaan sesonkiaikaan Deturin järjestämillä kyläretkillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti