Suuri suru ja ikävä

Jewbull´s Diana Ross "Rapu"

12.7.2002 - 9.11.2014

Pelätty hetki koitti. Vuosi sitten Rapulla todettiin sydänvika, arytmogeeninen oikean kammion kardiomyopatia eli rytmihäiriöitä tuottava sydänlihaksen rappeutumissairaus. Se konkretisoi sen tosiasian, että luopumisen aika on edessä. Lääkkeiden avulla saimme kuitenkin vielä lähes vuoden lisäaikaa.

Sunnuntaina Rapu nukkui pois, kauniisti omalla paikallaan sohvalla. Tulimme kotiin isänpäiväajelulta ja Rapu nukkui eikä koskaan enää herännyt. Oli vielä ihan lämmin, näytti levolliselta ja siltä, että vain nukkuu sikeästi. Rapun ei tarvinnut olla lähdön hetkellä yksin, toinen 12-vuotias bulldoggimme Pökö oli kaverina vieressä nukkumassa loppuun asti. Olen niin surullinen, mutta näin sen lähdön toivoikin tulevan; kotona, rauhallisesti ja turvallisesti omalla paikalla. Ja olen kiitollinen siitä, että saatiin pitää pikku Puikkonen kotona vielä viimeinen yö. Silittää turkkia ja pitää vielä tassusta kiinni ennen viimeistä matkaa. Viimeiselle matkalleen Rapu lähti kainalossaan se ainoa lelu, jota se säilöi ehjänä 12 vuotta eikä repinyt palasiksi, kuten muita leluja, lutkutti ja imeskeli vain kuin äitiä.

Rapu oli hyvä koira. Maailman iloisin bulldoggi. On niin paljon muistoja. Sydämeni on särkynyt ja silmät itketty turvoksiin.
En voi uskoa, että Rapu on nyt poissa.
 

Alanyan katukoirat

Heinäkuun helteillä koirat loistivat poissaolollaan Alanyan katukuvassa. Ylhäällä vuorilla koiria tuli vastaan enemmän ja illan viiletessä niitä alkoi ilmestymään myös kaduille. Nyt maaliskuussa ja lokakuun matkallamme koiria näkyi enemmän, mutta kulkukoiria on Alanyassa kuitenkin suhteellisen vähän. Useimmilla koirilla on omistaja tai joku joka pitää niistä huolta, vaikka ne vapaana kaduilla ja rannalla liikkuvatkin. Kissoja ympärillä pyöri taas enemmän, varsinkin hotellien liepeillä, joissa ne saattavat turistien toimesta saada osansa aamupalapöydän antimista.

Kissoilla ja koirilla Alanyassa on oikeastaan aika hyvät olot. Niitä rokotetaan ja steriloidaan. Sairaita tai huonokuntoisia koiria ei juurikaan näy. Puistoista löytyy juoma- ja ruokapaikkoja, joihin ihmiset tuovat niille ruokaa. Ne saavat liikkua vapaasti ja juosta rannoilla leikkimässä. Ilmeisen nälkäisiä koirat eivät voi olla, kun ruokakuppejakaan ei ole ahmittu heti tyhjiksi.

Puhtaasti lemmikkeinä pidettävät koirat eivät ole Turkissa käsittääkseni kovinkaan yleisiä. Koiria pidetään enimmäkseen pihakoirina ja hämmästystä usein herättää, kun kerron, että meillä kolme koiraa asuu jatkuvasti kanssamme sisätiloissa eivätkä pihalla. Ehkä vielä enemmän hämmästystä herättää se tieto, että yksi koiristamme on pelastettu ja lennätetty meille Espanjasta asti. Yksi tuttavamme toi meille eräs ilta näytille hankkimansa koiranpennun, pitää haastatella häntä seuraavalla reissulla enemmän koirien pidosta ja oloista.

Pihapäivä

Aurinkoinen ja lämmin pihapäivä. Piti vain vähän haravoida, mutta mopo lähti käsistä ja pihalla vierähtikin useampi tunti. Tuli haravoitua, siivottua kasvimaata ja poistettua vanha reunakivetys. Taas on aloitettava taistelu myös lehtokotiloita vastaan, jotka olivat nyt vallanneet mansikkamaankin.

Viinimarjapensaat olivat selvinneet talvesta ja narsissitkin nostivat jo päätään. Vanha raparperi oli luovuttanut lopullisesti eikä siitä näkynyt enää jälkeäkään, mutta toinen raparperi näyttää sitkeilevän talvenkin jälkeen. Kohta pääseekin siis taas nauttimaan rapsakkaa raparperipaistosta. Ruukuissa ei ole vielä ketään asukkaita. Mitäköhän helppoa ja hyvää niihin keksisi?

Vanha herra otti rennosti, toinen vanhus innostui palloilemaan ja iso musta avusti luvallisesti kaivuuhommissa. Tosin kun silmä vältti oli kukkapenkin reunuskin kaivettu hetkessä uuteen uskoon.

Aidan reunustalla oli reunakivetys, josta reunakivet olivat romahtaneet ja tippuilleet pois. Innostuttiin sitten siirtämään kivet ja kaivamaan auki koko reunus. Tarina ei vielä kerro mitä siihen tulee tilalle. Kukkia, marjapensaita tai kasvatuslaatikoita. Tai kenties niitä kaikkia. Tai kenties ei mitään. Aidan takana on metsikkö, josta lehtokotilot vyöryvät laumoittain meidän pihan puolelle, joten pelkään, että ainakaan kukat eivät tule olemaan kovin pitkäikäisiä ja niille käy samoin kuten samettiruusuilleni muutama vuosi sitten. 
 

DIY koiranpeti

French By Design -blogista bongasin Super Easy DIY: Dog Bed -postauksen, josta se idea sitten lähti.

Lauantain kirpputorikierroksella muistelin nähneeni juuri tarkoitukseen sopivan puulaatikon ja sunnuntaina se pitikin heti mennä noukkimaan sieltä talteen. Löysin myös petauspatjan, josta saa hyvän koiranpatjan, kunhan siihen ompelee päällisen.

Laatikolle näytettiin hieman teräsharjaa ja nailonlaikkaa, jonka jälkeen pintaan sipaistiin liiteristä löytynyttä kalusteöljyä.

Öljyämisen jälkeen laatikko kuivui pari päivää terassilla ja sitten päästiinkin jo sovittelemaan sen sisään peittoa. Ja koiria.

Isolle mustalle uusi peti näyttää ainakin kelpaavan. Vaikka se on iso poika niin se osaa nukkua niin pienenä keräkaalina, että mahtuu laatikossa hienosti pötköttelemään. Se hyppäsikin laatikkoon jo ennenkuin sitä saatiin edes sisälle asti.

Enää ei harmita, että Hullujen päivien koiranpeti -tarjous meni ohi. Tästä tuli paljon hienompi.


Koirien aikaisempi suosikkipeti on vanha matkalaukku, joka onkin kätevä matkamalli. Mökille lähdettäessä matkalaukkuun pakataan koirien tavarat ja itse matkalaukku toimii mökillä sitten Loby-koiran petinä (bulldoggivanhukset saavat mökillä nukkua sängyssä).

Kirpputorilöytöjä

Viikonlopun kirpputorikierrokset olivat oikein antoisat. Me Itä-Vantaalaisina pyörimme ainakin seuraavilla kirpputoreilla, olisiko sinulla suositella muita kirppareita? Kotimaanmatkailijoina voimme joskus piipahtaa kaukaisemmillakin toreilla.

» Femmatori
Moukarinkuja 2, 04300 Tuusula
Itsepalvelukirpputori Tuusulassa, 300 myyntipaikkaa ja avoinna joka päivä.
»  Lanttila
Porttikaari 2, 01200 Vantaa
Itsepalvelukirpputori Vantaalla Ikean kupeessa, 390 myyntipöytää ja avoinna joka päivä.
» Tikkurilan kirppis
Niittytie 13, 01300 Vantaa
Vantaalla Viertolassa, 120 myyntipaikkaa, avoinna viikonloppuisin (la-su).

Kirpputorikierrokselta tarttui mukaan puulaatikko, petauspatja sekä kannellisia Karhulan ja Riihimäen lasitölkkejä, joissa säilön nyt korien virkkaamisesta jääneitä jämäkeriä. Haaveilen vielä joskus saavani käsitöilleni ja askartelutarvikkeilleni tällaisen kaapin, jonka bongasin Mrs. Jonesin blogista. Pienessä punaisessa pitää tosin tehdä taas vähän uudelleenjärjestelyjä ennenkuin tuollainen kaappi saadaan johonkin nurkkaan mahtumaan. Itse kaapinkin suhteen minulla on jo visioita, jotta sellainen saataisiin nikkaroitua itse.

Mutta seuraava projekti koskee tuota vanhaa puulaatikkoa ja petauspatjaa. Loby-koira näytti ainakin oitis tietävän mitä laatikosta on tarkoitus tulla, arvaatko sinä?

Pääsiäisen korisaldo

Pääsiäisen viettoon lähdettiin äitylin matonkudevarastojen kautta. Pöyhimisen tuloksena jo ennestään täyden auton takapenkille tarttui mukaan monta kassillista trikookuteita. Vastineeksi äiti sai valmiita virkattuja koreja.

Aurinkoisella saunan edustalla koirien seurassa koukutellen trikookuteista syntyi pääsiäisen kunniaksi keltaisia koreja. Ja turkooseja. Ja harmaita. Ja näitä uusia suosikkejani; harmaita värillisellä reunalla. Mies sanoo niitä hunajapurkeiksi. Sisko tilasi itselleen lisäksi valkoisia koreja. Ne ovat vielä työn alla, koska kaikki kuteet eivät mökkireissulle mahtuneet mukaan.

Mikä väri/väriyhdistelmä näistä on sinun suosikkisi?

Huoleton viikonloppu

Huoleton hyvänmielen viikonloppu. Huomattavasti rentouttaa ja rauhoittaa mieltä, kun huolet helpottavat ja palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen.

Viikonloppu ei voi alkaa huonosti, kun hain heti sen alkuun perjantaina susheja ja muita herkkuja. Perjantaina töissä kävi myös hieroja niskoja ja hartioita vetreyttämässä. Lauantaina pääsin metsän siimekseen ulkoilemaan ja sunnuntaina sain mieltä stressanneet yhdistyksen paperiasiat kuntoon, vaikka kummasti äidiltä saatujen trikookudevyyhtienkin selvittäminen tuntui houkuttelevammalta kuin pöytäkirjojen sekä toimintakertomusten -ja suunnitelmien rustaaminen. Vyyhdet tuli selvitettyä ja lopulta myös kaikki paperihommatkin tehtyä. Aloin heti virkkaamaan vähän värikkäämpiä koreja, kun kaverin kanssa on suunnitteilla pientä vaihtokauppaa käsitöiden suhteen.

Ensi viikolla tulee putkimies ja saadaan toivottavasti yläkerran vessa toimintaan.
Ensi viikolla pitäisi saapua myös painotuoreet Suomi Tour käyntikortit, joten voi taas uudella innolla lähteä kiertelemään uusia paikkoja. Miehen kanssa vapaat menee taas täysin ristiin, kun minulla alkaa arki, niin miehellä alkaa vapaat ja viikon lopulla taas päinvastoin. Mutta jospa sitä ehtisi vaikka viikolla elokuviin, kun on illat sentään yhteistä aikaa.

Musta poikakin täytti tänään 5 vuotta. Miten niin 5-vuotta? Mihin aika on oikein kadonnut? Loby oli 3-vuotias meille tullessaan, joten minulle se on aina 3-vuotias. Meidän juniori.
 

Pääsin metsään

Pääsin metsään. Nyt jaksaa taas viikon eteenpäin.

Ulkoilutin koiraa ja kameraa.

Hiihdeltiin (siis ihan oikeasti hiihdettiin) ja tepasteltiin pitkin maalaismaisemaa ja metsäautoteitä.

Kuunneltiin kun pakkanen paukkui puissa.

Ihasteltiin kevään ensimmäisiä pajunkissoja.

Jäljitettiin oravia.

Haaveiltiin autioituvien talojen valtaamisesta.

Seikkailun päätteeksi päästiin vielä äidin ruokapatojen ääreen.
Ja kotiinviemisiksi sain kaksi kassillista trikookuteita, joten korien virkkaaminen jatkuu...

Monitoimi bunkkeri

Myllättyäni olohuoneeseen uuden järjestyksen sai alakertakin osansa.

Alakerrasta olohuoneeseen muutti tuoli ja vastineeksi tuolin paikalle muutti työpöytä, joka aikoinaan teetettiin mittatilauksena olohuoneen nurkkaan Mooblen kautta. Pöydän alle tuli koirien pesä ja laatikoissa asustaa sukkia.

Kyllästyin ilman paria seikkaileviin sukkiin ja heitin juuri kassillisen parittomia ja kuluneita sukkia roskiin. Ihmiselle luulisi riittävän yksikin laatikollinen sukkia. Nyt yritetään terästää sukkahuoltoa, sukat paritetaan heti kuivuttuaan ja sujautetaan kunkin ihmisen omaan laatikkoon. Ilman paria laatikkoon ei ole asiaa.

Alakerta on lähes kokonaan maan alla, joten sen saa tarvittaessa lähes pilkkopimeäksi. Oviaukkoon viritettiin kisko ja siihen ostin Indiq Livingistä toissakesänä peiton, joka blokkaa paitsi valoa myös vähän ääntä.

Huone toimii kotiteatterina, kotikirjastona, kuntosalina, peliluolana ja koirien makuuhuoneena. Ollakseen viihtyisämpi tyttöjen saunaillan vilvoitteluhuone se tarvitsee kuitenkin vielä vähän jatkokehittelyä. Se tuli huomattua eilen.

Alakerran perältä löytyy myös oma makuuhuoneemme ja pimeässä alakerrassa voi nukkua puksuttaa vaikka kellon ympäri piittaamatta vuorokauden ajoista. Entisessä makuuhuoneessamme oli kattoikkuna, joten tämä pimeämpi vaihtoehto on omiaan varsinkin yövuoroa tekevälle ja päivisin nukkuvalle miehelle.

Jäärouva

Palataan vielä vuodenvaihteeseen. Joulun jälkeen suuntasimme rakettipakolaisiksi mökille. Musta poikamme pelkää kuollakseen ilotulituksia ja pääkaupunkiseudulla niitä paukutellaan aivan liikaa ja liian pitkään, joten lähdemme suosiolla evakkoon. Samalla saamme hengähtää jouluhulinoiden jälkeen, sulatella kinkkua rauhassa ja viettää hääpäiväämme.

Vuodenvaihteessa säätilat vaihtelivat kovista pakkasista suojaisiin lumipallokeleihin. Mennessämme mökille joulun jälkeen ulkolämpötila oli nollan tietämissä, mutta mökki itsessään oli kuin jääkaappi ja sen sisällä oli 8 astetta pakkasta. Ennenkuin mökki saatiin lämpimäksi saatiinkin käydä ulkona lämmittelemässä.

Eräs päivä taas pääsimme todistamaan erikoista luonnonilmiötä, kun Jäärouva nousi järveltä sankan ja kylmän sumun turvin, kuorruttaen hetkessä puut ja jopa hiukset sekä koiran karvat valkoiseen kuuraan. Jäärouvan piipahdus kesti tunnin verran, kunnes se taas vetäytyi järvelle jättäen jälkeensä kauniin kuuran.

Pakkaspäivien jälkeen taas palasivat lumipallokelit ja rakensimme itsellemme hiljaisen seuralaisen uutta vuotta vastaanottamaan.

Nyt talven edettyä jo helmikuun puolelle täytyy vain ihmetellä mihin katosi kokonainen tammikuu tuosta välistä? Ehkä alkuvuodessakin pitäisi olla jotain mukavaa odotettavaa, joka pitäisi minut käynnissä eikä päästäisi vajoamaan arjen harmaaseen sumuun.
 

Joulu

Ja loppiaisen kunniaksi vielä katsaus siihen itse jouluun, joka oli rauhallinen ja perinteinen perhejoulu. Joulukuusen ja pipareiden koristelua. Joulusauna vihtojen kera. Aamusta joulupuuroa, iIllemmalla pöytä notkui jouluruoista. Suklaata, glögiä ja pipareita. Ja karjalanpiirakoita. Paljon karjalanpiirakoita. Lahjojen ihmettelyä.

Seitsemän ihmistä ja neljä koiraa, joita vaihdeltiin huoneesta toiseen, koska kaikki koirat eivät tule keskenään toimeen. Meidän kolmikko tulee keskenään, mutta bulldoggit ja siskon westie eivät. Iso musta ja pieni valkoinen taas tulevat, se huomattiin vahingossa, kun pieni valkoinen pääsi livahtamaan ison mustan huoneeseen.

Kilttejä oltiin oltu, koiria myöten, vaikka taas ennen joulua kaikuivat ne tutut sanat "mitään ei tarvitse ostaa, tärkeintä on yhdessäolo". Lahjoja kuitenkin riitti, sitä yhdessäoloa ei sitten niinkään pitkään. Ja meillä kävi ihan oikea joulupukki ja joulumuori, vaikka siskontyttökin on jo 13-vuotias. Laulettiin Petteri Punakuonoa, pukki ja muori hörppäsi glögit, siskontyttö jakoi lahjat ja sitten Korvatunturin väki jo jatkoikin matkaansa.

Otin ensimmäistä kertaa sitten yläasteaikojen puikot käteen ja aloin neulomaan itselleni selänlämmitintä. Jostain selkärangasta silmukoiden luominen sekä oikeat ja nurjat silmukat syntyivät. Napinläpien ja päättelyn suhteen joutunen etsimään vähän apuja. Ja ennenkuin olen saanut ensimmäistäkään neuletyötä valmiiksi olen jo alkanut haaveilemaan seuraavasta; pyöröpuikoista ja pipojen puikottelusta.