sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Ensilumi

Torstaiaamuna kohtasi valoisa näky. Huomasin ensilumen vasta kiivettyäni untenmailta yläkertaan. Ensilumi on maassa vieläkin ja sitä luvattiin pian lisää. Iskee kuulemma kunnon lumimyräkkä.



Takkatulen lämmöstä nauttien. Olemme valmiina.

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, sillä kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä.
-Tove Jansson-
Enää ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Oma karppi on jalassa aina.
Tatuointi on vielä kesken, jatketaan joulun jälkeen loppuun.

Minulle se symboloi nimenomaan sitkeyttä ja periksiantamattomuutta.
Ja niitä on totisesti tarvittu viime aikojen ponnisteluissa.

Tässä lisää karpin tarinaa:

Lĭyú tiào lóngmén -

Karppi hyppää lohikäärmeportista

Kuuluisa tang-kauden runoilija Li Bai on sanonut: ”kun nousee Lohikäärmeportin läpi, maine kasvaa kymmenkertaiseksi” (Yi deng longmen, ce sheng jia shi bei).
Tästä on kiinalaisten kielenkäyttöön vakiintunut sanonta ”karppi hyppää lohikäärmeportista”, lĭyú tiào lóngmén. Sillä tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka saavuttaa menestystä, saa osakseen suosiota, arvon tai aseman nousua.
Lĭyú tarkoittaa karppia, tiào on verbi ”hypätä, loikata”, lóngmén merkitsee kirjaimellisesti ”lohikäärmeporttia” (lóng = lohikäärme, mén = portti).
Sanonnan alkulähde löytyy Kiinan Keltaiselta joelta (kiinaksi Huang he). Kiinan Shanxi:n provinssissa, Hejin'in ja Hanchengin maakuntien paikkeilla Keltainen joki virtaa vuolaana syvässä kanjonissa. Tällä kohtaa joen vedet syöksyvät uomassaan valtavan voimakkaana virtana ja putoavat jyrkästi alaspäin muodostaen pauhaavan kosken. Joka vuosi kevään koittaessa tuhannet ja taas tuhannet karpit uivat virranjuoksua ylöspäin, ja taistelevat tiensä läpi kuohujen pyrkien yläjuoksulle kutemaan. Virta on kuitenkin niin voimakas ja nousu yläjuoksulle niin suuri, että vain muutamat harvat yksilöt onnistuvat yrityksessään.
Kansan suussa on jo aikojen alusta kulkenut sellainen uskomus, että ne harvat sinnikkäät ja onnekkaat karpit, jotka tuota koskea vastaan taistellessaan onnistuvat sen ylittämään, muuttuvat yläjuoksulle päästyään lohikäärmeiksi, kiinaksi lóng. Tästä syystä tuo jylisevä koski on saanun nimen lóngmén ”lohikäärmeportti”.
Lĭyú tiào lóngmén, ”karppi hypää lohikäärmeportista” sanonta on siis alunperin lähtöisin tuosta jokakeväisestä luonnonilmiöstä, kalojen noususta yläjuoksulle kutemaan. Nykyisin sanontaa käytetään kuitenkin vertauskuvallisesti tilanteessa, jossa joku onnistuu ponnisteluissaan, saa suosiota ylemmältä taholta tai saavuttaa paremman aseman ja kokee statuksen nousun. Silloin ihminen ylennetään tavallisen kansan joukosta lohikäärmeiden kastiin, valittuihin.
Vaikka sanonnassa puhutaan karpeista, nykyisin ollaan kutakuinkin sitä mieltä että Keltaiseen jokeen ja Lohikäärmeportista yläjuoksulle nousevat kalat eivät suinkaan ole, eivätkä ole olleet karppeja, vaan sampia. Sampi, kiinaksi you yu tai chan yu, on huomattavan isokokoinen kala, jonka pää ja selkäevä saattavat hyvinkin kaukaa katsottuna antaa vaikutelman lohikäärmeestä. Kun sammet vielä kosiskellessaan hyppivät vedessä näytellen punaisina hohtavia eviään, ei lienen mikään ihme että rannalla näkyä seuranneet ihmiset ovat kuvitelleet näkevänsä lohikäärmeitä kisailemassa... Se, että kaloja on kutsuttu karpeiksi, johtunee vain väärinkäsityksesta. Yhtäkaikki, lĭyú, karppi, on jäänyt elämään tähän sanontaan.
[klik]

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Japanilaisen puutarhan syksy

Muuttopuuhien lomassa kävin lepuuttamassa ajatuksiani ja ihailemassa taas karppeja Viherpajan japanilaisessa puutarhassa. Viehättävä pieni oma maailmansa, ja mikä parasta, vain parin kilometrin päässä uudesta kodistamme. Täällä tulen vierailemaan vielä useammin ja tutustutan tänne kaikki kyläilijämmekin. Ei mikään hassumpi paikallisnähtävyys.




Tämä on yksi suosikkikarpeistani. Se on niin kaunis.

Toinen suosikki on täysin oranssi mustilla suomuilla.
Sitä olen kuvaillut aikaisemmin mm. täällä.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Laatikkoelämää

Laatikkopinot kasvavat, mutta vielä on paljon pakkaamista.
Ja minä kun luulin aloittaneeni hyvissä ajoin...

Eläinlääkäristä saimme eilen onneksi hyviä uutisia, polvissa ei ole nyt mitään kriittistä, joten niitä ei tarvitse alkaa leikkaamaan. Kunhan saamme muutettua pitää aloittaa kuntokuuri uusissa lenkkeilymaastoissa, jotta saadaan paremmat lihakset niveliä tukemaan.
Koirien lääkkeitä säilytetään tässä Mad doctor -peltipurkissa.

Tänään pääsin talolle valoisan aikaan ensimmäistä kertaa nyt kun se on meidän. Kävin hakemassa lähistöllä asuvan isäni mukaan katsomaan tiluksia. Hän on asunut koko ikänsä Vantaalla ja on mitä mainioin paikallisopas, hänen tarinointinsa antaa uusiin kotikulmiin syvyyttä ja saa Vantaankin kuulostamaan ihan kelpo paikalta elää.
I love Vantaa -kassin sain isältä ensimmäisenä tupaantuliaisena.

Vielä kuva ilta-auringon valossa kylpevästä tuvastamme ja pihamaasta pihakaivoineen.

torstai 30. lokakuuta 2008

Punainen tupa

Hiljaista blogirintamalla ja syy on tässä.

Pieni punainen tupa on nyt meidän. Muuttovalmiina odottaa. Illat täyttyy pakkailusta ja pakkohan siellä on ollut käydä ilta-ajeluilla mittailemassa, hipeltämässä ja fiilistelemässä. Varsinainen muutto lienee jo viikon päästä. Ammattitutkintoni näyttökokeet on ensi viikon torstaina sekä seuraavana maanantaina ja nyt siis näyttää siltä, että varsinainen muutto rysähtää siihen keskelle. Näinhän sen juuri suunnittelinkin. Eli en.
Lisäksi siihen väliin perjantaiksi varasin jo kuukausia sitten ajan uutta tatuointia varten.
Luottamusta näyttötutkintoa kohtaan lisää vielä se, että tiedän kyllä monta henkilöä jotka siihen ovat osallistuneet, mutta kukaan ei ole päässyt siitä ensi yrittämällä läpi. Vasta kertaamalla. Mutta minä olen ensimmäinen! Olenhan?
Kaiken tämän päälle vielä Rapu-koirallani on kipeät jalat ja huomenna menemme lääkäriin kuulemaan tuomion joudummeko leikkaamaan toisenkin polven ja mikä vaivaa lähes vuosi sitten murtunutta varvasta. Tällä viikolla oli tietenkin eläinlääkäripäivät, jonka takia sain ajan vasta huomiseksi ja joudun jäämään pois ystäväni 30-vuotisjuhlista.
Marraskuun aikana pitäisi myös päätoimittaa ja taittaa bulldoggiyhdistyksemme jouluinen jäsenlehti, mutta se on onneksi jo aika hyvällä mallilla ja sen taitto on ollut hyvää treeniä näyttötutkintoja varten.

Kerääntyykö kaikki asiat nyt kasaan vai tuntuuko minusta vain siltä?
Tuntuu, että aivan liian paljon isoja asioita tapahtuu samaan aikaan ja välillä joutuu tosiaan kamppailemaan, että selviäisin tästä kaikesta kunnialla. Ystävät ja tuttavat ovat kuulleet varmasti kyllästymiseen asti muuttohöpinöitä sekä kiukkuväsymystäni. Koittakaa jaksaa vielä hetki.

tiistai 23. syyskuuta 2008

Helsinki Design Week

Torstaina 25.9. se alkaa, Helsinki Design Week 2008.
Kaapelitehtaan Design Markettiin ainakin tekisi mieli mennä, mutta uskaltaakohan sinne näin pahassa sisustuskuumeessa, uutta kotia odotellessa mennäkään. Petolliseen aikaan tulossa tämä viikko. Muutama juttu on mielessä ja jos sellaisia löytyy niin en ehkä taaskaan voi vastustaa kiusausta...

Myös Show 100 -näyttely kuulosti mielenkiintoiselta.

www.helsinkidesignweek.com

lauantai 20. syyskuuta 2008

Uuteen kotiin

Olen yrittänyt pitää näppini kurissa ja ostaa uusia asioita vasta sitten, kun olemme päässeet muuttamaan, saaneet tavarat paikoilleen ja katsoa sitten mitä tarvitsee. Mutta odottavan aika on piiiiiiitkä ja pieniä lipsahduksia on jo sattunut. Esimerkiksi tämä kannellinen emaliämpäri Mokosta biojäteastiaksi tai pihalle koiranpökäleitä varten...

... ja eilen piti mennä ostamaan Ikeasta vain henkareita ja muutamia laatikoita muuttoa helpottamaan, mutta mukaan tarttui myös nämä pari Felicia-huopaa. Noita ruskeita meillä on nytkin, mutta tuota uutta väriä en voinut vastustaa.

Tänään siivoilin ja pakkailin jo keittiön kaappeja. Heitin suurimman osan resepteistä menemään, turhaan seisovat kaapeissa, kun netistä löytyy reseptit helposti. Tämän haalistuneen reseptin halusin kirjoittaa vielä talteen:

Smetanainen broilerivuoka

3 dl pitkäjyväistä riisiä
kanaliemikuutio
2 sipulia
400 g broilerisuikaleita
1 ½ tl mustapippuria
3 tl currya
ripaus suolaa
2 dl juustoraastetta
2 prk smetanaa
(kermaa)

  1. keitä riisit kanaliemessä
  2. kuullota silputut sipulit öljyssä
  3. kypsennä broilerisuikaleet pannulla ja mausta mustapippurilla, currylla ja suolalla
  4. sekoita jäähtyneet riisit, sipuli sekä broilerisuikaleet sekä smetana ja juustoraaste (jätä ½ dl ripoteltavaksi pinnalle) keskenään ja kaada voideltuun vuokaan.
  5. jos haluat ruoasta hieman löysempää, lisää vielä tilkka kermaa.
  6. kypsennä 200 asteessa noin puoli tuntia
4-5 annosta
Valmistusaika: 45 min

lauantai 13. syyskuuta 2008

Syksyn väreissä

Tänään olen kuljeskellut suurimman osan päivästä ulkona kameran kanssa. Katsokaa nyt näitä värejä, katsokaa ulkona ympärillenne! Siellä on upeaa! Ruskan jälkeen ehkä vielä enemmän odotan niitä huurteisia hetkiä, kun heinät ja lehdet saavat jäähileisen peitteen ja kimaltelevat auringossa kuin pienet timantit.




Luontoretken päätteeksi äidin tekemän lohisoppa ruisleivän kera maistui taivaalliselle.

Luontokuvausassistenteistani ei tänään ollut juuri apua...
...toinen vaan tuli eteen, söi heiniä ja heilutteli kuvaamiani kohteita...

...ja toinen villi lapsi juoksenteli henkensä edestä...

Juokse villi lapsi
juokse kauemmaksi
siellä kasvat vahvemmaksi
ja vapaammaksi
juokse henkesi edestä
ota toivon kipinä mukaan
taivas on täynnä kuumaa terästä
ehkä pian, sitä ei tiedä kukaan

- Pelle Miljoona

SuomiTour 2008

Blogiin lisätty heinäkuulle lisää kesälomareissumme kohteita ja kuvia.
Pyhäjoki, Kalajoki, Lohtaja, Kauhava, Koskenkorva, Humppila, Joutsa...

Yllä oleva kuva Pyhäjoelta Annalan kotiseutumuseosta.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Syysjuhla

Tänään piti lähteä reissuun, mutta sen sijaan korkattiinkin lahjaksi saatu kuohuviini pullo ja jäätiin kotiin juhlistamaan asuntokauppoja sekä nauttimaan rauhallisesta koti-illasta. Syksyisen pirteän kukkakimpun ostin Tapiolasta etsiessäni siskontytölle Littlest Pet Shop -synttärilahjaa.

torstai 11. syyskuuta 2008

Kuume

Olen ollut tämän viikon kotona flunssan kourissa. Nyt olo on voiton puolella ja huomenna pitäisi jo raahustautua töihin. Eilen tunsin itseni taas resurssien tuhlaajaksi jonottaessani kaksi tuntia terveyskeskuksen päivystyksessä saadakseni työnantajalle todistuksen perusflunssasta. Odotustilassa eräs vanhempi rouva tiuskasi minulle oikein hermostuneesti, että "No sulla on hyvät hermot", kun en lähtenyt mukaan hänen jupinaansa hoitajista, pitkistä jonoista ja niiden etenemisestä.

Sisustuskuume sen sijaan on edelleen nousemassa. Sen vuoksi linkkilistani elää ja kerään sinne enenevässä määrin sisustukseen liittyviä blogeja ja kauppoja. Uskallan ehkä jo sanoa asuntomarkkinoilla tärpänneen, kun tarjous on hyväksytty ja alkukaupat jo tehty. Pian minulla on oma pieni punainen tupa valkoisine ikkunanpielineen... oma pieni kasvimaa... oma kaivo pihassa... piharakennus, joka tulee olemaan mieheni valtakuntaa ja johon hän saa oman työpajansa... ulkovarasto polttopuille ja joponikin saa viimein muuttaa kotiin... Saan takan, saunan, tiskikoneen... Kenties saan isäni ylipuhuttua antamaan meille tupaantuliaislahjaksi sen ihailemani sinisen lipastonkin. Unelmani ovat toteutumassa, mutta en vielä ole oikein sisäistänyt sitä. Jos kaikki menee hyvin on ihana kamala muutto edessä marraskuussa.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Tunti

Tänään töistä tullessani näin laitapuolen kulkijan kaatuvan ja lyövän päänsä katuun keskellä Tapiolaa. Hän käpertyi ja jäi maahan makaamaan. Kävin ravistelemassa häntä ja varmistin, että on kunnossa ja tajuissaan. Ensimmäisen hätäpuhelun soitin 16:41 ja jäin odottelemaan poliisien tuloa. Tunnin odottelin kaatuneen ja päänsä lyöneen Pekan kanssa apua, jota ei koskaan tullut. Noin vartin kohdalla toinen tyttö jäi kanssani odottelemaan ja soitti uudelleen hätäkeskukseen. Noin puolen tunnin kohdalla eläkkeelle jäänyt terveysalalla työskennellyt nainen liittyi seuraamme, soitti kolmannen kerran ja jäi kanssamme odottelemaan. Tunnin paikkeilla eräät nuoret miehet auttoivat Pekan läheiselle penkille istumaan ja veivät hänen viinapullonsa. Sinne jäi Pekka seikkailemaan, kun reilun tunnin jälkeen väsyimme odottamaan. Varmistin, että hän pärjää ja jää istuskelemaan kunnes pääsee taas kävelemään.

On se hienoa, että apu on noin lähellä, jos itselle tai läheisille joskus tapahtuu jotain ja jää makaamaan vilkkaasti liikennöidylle kävelykadulle. Auta armias, jos satut olemaan vielä humalassa. Moni tuli kyllä kysymään, että onko apua hälyytetty ja onko kaikki kunnossa. Moni kävi ottamassa maassa makaavasta kuvia kameroillaan ja kännyköillään. Vartija kävi paikalla pyörähtämässä. Muutama teini kävi rääpimässä päätään maassa makaavalle. Eräs siististi pukeutunut espoolaisrouva kävi sättimässä kuinka on Tapiola mennyt pilalle eikä olisi suuri menetys vaikka Pekan kaltaiset kuolisivat pois. Kertoipa hän tarinan kaatuneesta 80 vuotiaasta naisesta, jonka kanssa hän oli taannoin odottanut 20 minuuttia ambulanssin tuloa.
Tunnin aikana ehdin keskustelemaan myös Pekan kanssa mm. Pekka Puupäästä ja Justiinasta, Esa Pakarisesta ja Masa Niemestä, Tuntemattomasta sotilaasta ja Edvin Laineesta sekä evakko äidistä.

"I am Pekka, I am Grazy Man. En ainakaan Onnenpekka."

Niin surullista, että itkettää.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Syksy tulee

Lähtö tulee hypyn lailla! Yhtäkkiä kaikki on muuttunut, eikä lähtijä saa hukata minuuttiakaan, hän nyhtää teltankepit maasta ja sammuttaa hiilloksen sukkelasti, ennen kuin kukaan ehtii estellä häntä taikka tulla mitään utelemaan; reppua selkään nostaessaan hän hyppelee, ja lopulta hän on tiellä, yks kaks rauhallisena kuin ties mikä vaeltava puu, jossa yksikään lehti ei liiku. Teltan paikalla on vain tyhjä suorakulmio vaalennutta ruohoa, ja myöhemmin aamulla ystävät heräävät ja sanovat: Hän on lähtenyt, syksy tulee.
-Tove Jansson-

torstai 28. elokuuta 2008

Postia maailmalta



Tänään sain paketin Meksikosta. Paketti tuli siellä asuvalta suomalaissyntyiseltä taitelijalta Ilona Sampovaaralta kiitokseksi jutusta, jonka tein hänestä bulldoggiyhdistyksemme lehteen, koska hänen töissään päätähtinä loistavat englanninbulldoggit :) Juttu oli kyllä hieno ja olen iloinen, että saimme käyttää yhdistyksemme historian ensimmäisessä jäsenlehdessä upeasti kansikuvanakin Ilonan maalausta.
Paketissa oli meksikolainen silkkihuivi ja postikortteja Ilonan töistä. <3

Ilonaan ja hänen töihinsä voi tutustua paremmin osoitteessa: www.ilonaart.com

Orastava sisustuskuume alkaa ottaa vallan, koska asuntomarkkinoilla meillä on nyt verkot vesillä. Pitäkäähän peukkuja, että tärppää! Vaikea olla suunnittelematta ja haaveilematta uuden kodin sisustusta. Tuolle yhdelle Ilonan vihreäsävyiselle kortillekin olisi jo kehystettynä paikka mietitty...

maanantai 18. elokuuta 2008

Tampere

Lauantaina olimme Tampere-seikkailulla. Näin appiukkoni ensimmäistä kertaa, ehkä se oli jo aikakin seitsemän vuoden seurustelun jälkeen. Tampereen taidemuseon Muumilaakson kauppapuodista ostin tuon keskimmäisen muumijulisteen ja sain taulut viimein seinälle. Sen jälkeen seurattiin hetki ystävien luona kolmilapsisen perheen hulinaa, jonka jälkeen menimme hakemaan omaan Ihmeperheeseemme uuden perheenjäsenen.

Pitkään olen omasta liskosta haaveillut ja siinä hän nyt on, pienen pieni Urho Gekkonen. :)

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Aurinkoista huomenta

Synttärikukka oli ilmestynyt työpöydän kulmalle :)

Pirteän keltaisia kukkia sain eilen kotiinkin mieheltä.

tiistai 12. elokuuta 2008

Viidakkosynttärit

www.tropicario.com

Ja eläinteema jatkuu aina vaan... Syntymäpäiväni kunniaksi
saimme viimeinkin aikaiseksi retken Tropicarioon.

Krokotiilivaraani.

Tästä 2,5 metrisestä komistuksesta löytyi juttu
Iltalehden netti-TV:stäkin [25.5.2008]

Vihreä mamba.

Madagaskarin päivägekko.

Ensi viikonloppuna meidän Ihmeperheemmekin saa perheenlisäystä ;)

Trooppinen tuntuu olevan tämä elokuun iltakin, lämmintä lähemmäs 20 astetta ja kosteaa... Koirien kanssa ehdimme juuri iltalenkiltä pois ennen sateen alkua.

perjantai 1. elokuuta 2008

Herra Hirsipuu

Ystäväni englanninbulldoggi Alfred pääsi Happoradion Hirsipuu -musiikkivideon tähdeksi. Olimme mukana ohjaaja Kusti Mannisen matkassa, kun tätä videota kuvattiin 5. kesäkuuta ympäri Helsinkiä.



Bongattiin tänään YouTubesta videosta pätkä myös kulissien takaa :D



Hyvin se Alfred, joka sai oitis lempinimen Herra Hirsipuu, veti!
Oikein kadehdittavan hieno suoritus. Ei olisi meidän koirista ollut juoksentelemaan vaikkapa Hietsun rannassa tai Helsingin keskustassa vapaana illan vilkkaimpaan aikaan.

Aika eläinpainotteisia ovat olleet viime päivien blogikirjoitukseni, mutta kyllä tämä eläinharrastus on niin iso osa elämääni ja antaa minulle niin paljon. Olisinkohan muuten koskaan päässyt seuraamaan esimerkiksi tällaisen musiikkivideon tekoa kulissien takaa... Puhumattakaan niistä monista ihanista ihmisistä ja samanhenkisistä ystävistä, joihin eläinharrastuksen kautta olen tutustunut.
Kaikkine kuusijalkaisine ötökkälapsineni ja matofarmeineni meitä onkin kutsuttu leikkisästi Ihmeperheeksi :D

torstai 31. heinäkuuta 2008

Esko lisko

Meillä on ollut viikon hoidossa tällainen upea eläin. Parta-agama nimeltä Igor, tuttavallisemmin Esko lisko.


Esko on sytyttänyt taas liskokuumeeni. Olen tilannut Herpetomania-lehtiä ja lueskellut taas ahkerasti erilaisista liskoista. Väinö-vainaan jäljiltä meillä on keskellä olohuonettamme ollut pitkään tyhjillään vanha akvaario, jossa esimerkiksi pieni leopardigekko mahtuisi asumaan lapsuutensa ja nuoruutensa. ;) Perustin jo koemielessä jauhomatofarminkin, jotta pikkuiselle ja Eskollekin riittää ainakin matosia.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Kuohuvan paikka

Tänään oli juhlapäivä. Ystäväni sai Kennelliitosta koiransa kuvaustulokset:
kyynärnivel 0/0, lonkkanivel A/A, polvilumpiolux.med. 0/0
Kerrassaan upea tulos englanninbulldoggille!

Siispä suunnistin heitä onnittelemaan kuohuviinin, mansikoiden ja kukkien kanssa. Myös päivänsankari, Dora, sai osansa "lentävä lehmä" ja pehmoapina -lelujen kera.
Arvostan tällaisia ilouutisia niiiiiiin paljon enemmän kuin mitään näyttelytuloksia ja minkään maan muotovalioita ikinä!

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Vieraita hernepenkissä

Ensimmäinen työviikko takana. Lämmintä on riittänyt ja herneet kasvavat kohisten hernepenkissään.

Nostellessani herneitä kiipeilemään oikeaan suuntaan löysin hernepenkistä miellyttävän pikku vieraan. En muista koskaan ennen bonganneeni tuhatjalkaisia suomen luonnosta. Kyseessä siis hietatuhatjalkainen (Schizophyllum sabulosum), jotka voivat kasvaa 4 cm pituisiksi. Erityisesti löytö lämmittää mieltä, koska meillä asusteli aikoinaan tällaisen tuhatjalkaisen afrikkalainen serkku (Archispirostreptus gigas), joka olikin sitten aavistuksen kookkaampi, n. 20 cm pitkä.

Tässä kuva vielä meidän Väinöstä. Rest in peace.

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Home sweet home

Taskujen ja laukun tyhjennystä.

3 viikkoa ja n. 3 100 km takana. Paluu arkeen edessä. Sitä ennen kuitenkin vielä aurinkoinen viikonloppu tiedossa. Olen innostunut taas lukemisesta ja meinaan nauttia helteestä omassa kestikeitaassani lueskellen. Tällä hetkellä luen etologian uranuurtajan Konrad Lorenzin kirjaa Eläimet kertovat. Aikaisemmin tuli lukaistua Lorenzin kirja Koiran elämää ja Ilmari Susiluodon kirja Napsu-koirasta.
Kirjahyllyni ovat täynnä erilaisia koirakirjoja ja erityisen kiinnostunut olen eläinten käyttäytymisestä ja luonteesta, joten hyllyssäni on oma etologian osasto, josta löytyy Lorenzin lisäksi mm. Desmond Morrisin, Bernhard Grzimekin ja Jussi Viitalan kirjoja. Jussi Viitalan kirjaan sain hänen nimikirjoituksensakin ollessani kerran hänen luennollaan :)

Päivittelen loppuja reissukuvia tuonne väliin sitten, kun saan aikaiseksi.