Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, sillä kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä.
-Tove Jansson-
Ihanan kodikasta. Tuonne bullien viereen olisi kiva kömpiä lepäilemään.
VastaaPoistaTuo teksti on aina niin ihana talventuloteksti. Ja teillä maailman ihanin koto. Heti meidän kodon jälkeen, tietty :D
VastaaPoistaVoinko olla vielä enemmän kateellinen...! Ihania kuvia ja ihana on varmasti teidän koti, näyttääkin niin kodilta että oksat pois!
VastaaPoistaKoskahan sitä kylään pääsis...
Teillä on ihan uskomattoman kodikasta. :)
VastaaPoistaIhania kuvia, varsinkin takkakuva. Haluan myös takan! Meidän rivariasunnossa sellainen on kuulemma ollut, mutta ensimmäinen asukas on purkanut sen 80-luvulla! Silkkaa hulluutta! :D
VastaaPoistaNo hyvänen aika sentään, Onnea uuteen tupaan koko konkkaronkalle! <3
VastaaPoistaOijoi, ihana tuo lainaus muumikirjasta! Olen itsekin käyttänyt sitä useasti tai rustannut sen vain omaksi ilokseni jääkaapin oveen. Mukavaa surffailla toisten blogeissa, niistä saa aina jotain virikkeitä :)
VastaaPoista