Myran antiikin aikaiset rauniot ovat kohde, jota olin jo pitkään ihaillut vain kuvista.
Näyttävät kallioon kaiverretut haudat löytyvät Demrestä, Antalyan maakunnan länsilaidalta. Roadtrippimme Alanyasta Kaşiin vei meidät Demren halki, jossa teimme pienen pysähdyksen ja pääsin viimein ihailemaan kalliohautoja omin silmin. Demren antiikin aikainen nimi oli Myra, joka oli aikoinaan yksi Lyykian alueen tärkeimmistä kaupungeista. Alue oli Persian valtakunnan vallan alla ja myöhemmin siitä tuli yksi Rooman provinsseista.
Turkin valtavan pitkä ja värikäs historia on kyllä kiehtovaa. Demren alueelta löytyy edelleen runsaasti antiikin aikaisia raunioita ja Myraan meidät houkuttelivat siis erityisesti muinaiset haudat, jotka on kaiverrettu kallioihin.
Pilarein koristellut kallioon kaiverretut haudat olivat upeita, vaikka paikka olikin huomattavasti ennakko-odotuksiani pienempi. Kalliohaudat on ajoitettu noin 4. vuosisadalle eaa. Kallioon kaiverrettuja hautoja löytyy Myrasta yhteensä 23, joista 13 on lyykialaisia ja 10 muinaiskreikkalaisia. Erilaiset haudat kertovat haudanomistajan sosiaalisesta asemasta. Kalliohautojen julkisivut kuvaavat muinaisia puutaloja ja jotkut haudoista ovat jopa kolmikerroksisia. Hautojen reliefeissä, eli kohokuvissa, on kuvattu yleensä taisteluita, hautajaiskulkueita ja vainajan jokapäiväistä elämää.
Heti kalliohautojen vierestä löytyy myös amfiteatteri, joka oli aikoinaan yksi Lyykian alueen suurimmista. Amfiteatterin huipulta avautuvat näkymät tasangolle, joka oli jo aikoinaan vehreää viljelyaluetta ja nykyäänkin tasangon valloittavat kasvihuoneet, joissa viljellään tomaatteja.
Myran rauniokaupungista löytyy paljon hienoja ja koristeellisia pylväitä ja reliefejä. Yksi tunnetuimmista ja kuvatuimmista kivikasvoista odotti heti sisääntulokäytävällä.
Sisäänpääsymaksu Myran kalliohaudoille ja amfiteatterille kesäkuussa 2021 oli 55 Turkin liiraa.
Myra on tunnettu myös Pyhän Nikolauksen kirkosta, jossa vierailimme edellisellä reissulla. Kirkko on nimetty Pyhän Nikolauksen mukaan, joka oli aikoinaan Myran piispa ja häntä pidetään yhdysvaltalaisen joulupukin Santa Clausin ja Joulupukin historiallisena esikuvana. Lue lisää aikaisemmasta blogikirjoituksestani: » lauluni sadepäivän varalle: Pyhän Nikolauksen kirkko Demressä
Lopuksi saatte vielä nauttia vapisevin käsin tallentamastani videomateriaalista Myran antiikin aikaisilta raunioilta, ensin kallioon hakatuista haudoista ja sitten kiepsahdus amfiteatterin puolelle. Ja ei, ei tule näillä filmaamistaidoilla mitään tubettajaa tästä bloggaajasta, keskittynen jatkossakin stillikuviin...
Noin 100 kilometrin päässä Turkin Alanyasta sijaitsee Aspendoksen antiikin aikainen kaupunki, jossa sijaitsee maailman parhaiten säilynyt antiikin teatteri.
Aspendos oli muinainen kaupunki, joka sijaitsi antiikin aikaisen Pamfylian alueella, Vähä-Aasian etelärannikolla. Pamfylia sijaitsi Lyykian ja Kilikian välissä, nykyisen Turkin alueella, Antalyan maakunnassa ja ulottui Välimerestä Taurusvuoristoon asti. Pamfylian alueen tärkeimmät kaupungit olivat Adalia (Antalya), Coracesium (Alanya), Perge, Aspendos, Side ja Sillyon.
Aspendoksen kaupunki löytyy nykyisen Antalyan Serikin alueelta, noin 40 kilometriä itään Antalyan kaupungista. Kaupunki sijaitsee Välimerestä noin 16 kilometriä sisämaahan. Kerrotaan, että kaupungin läheinen Eurymedon (Köprüçay) -joki oli aikoinaan purjehdettavissa Aspendokseen asti ja kaupungista tulikin tärkeä ja rikas kauppakaupunki, jota hallitsivat peräkkäin kreikkalaiset, persialaiset, roomalaiset ja selzukit.
Aspendoksen amfiteatteri
Aspendoksen rakennuksista tunnetuin on roomalainen teatteri, jota pidetään maailman parhaiten säilyneenä antiikin aikaisena teatterina.
Aspendoksen teatteri rakennettiin Rooman keisarin Marcus Aureliuksen vallan (161-180) aikana. Teatterin seinässä olevien kirjoitusten ansiosta tiedetään, että teatterin suunnitteli Aspendoksessa syntynyt arkkitehti nimeltä Zenon, Theodoruksen poika. Teatterin rakennuksen rahoittivat kaksi rikasta veljestä, A.Curtius Crispinus Arruntianus ja A.Curtius Crispinus, jotka lahjoittivat teatterin kaupungille.
Roomalaisen teatterin keskipiste on näyttämö (proscaenium) ja katsomoa vastapäätä on näyttävä koristeltu seinä (scaenae frons), jota reunustaa kaksi tornia. Teatterin näyttävä julkisivu on noin 100 metriä leveä ja 22 metriä korkea.
Teatterista tekee ainutlaatuisen tosiaan se kuinka hyvin se on säilynyt kaikkine koristeineen. Arvellaan, että teatteri on säilynyt niin hyvin, koska selzukit kunnostivat sitä 1200-luvulla ja sulttaani Alaeddin Keykubat I piti sitä hetken aikaa palatsinaan. Samainen seldžukkisulttaani rakennutti myös Alanyan tunnusmerkkinä pidetyn punaisen tornin ja telakan.
Uudet tutkimukset ovat paljastaneet, että teatterin mahtui 7300-7600 katsojaa (istumaleveys 45 cm henkilöä kohti). Teatterin kapasiteetti saattoi olla jopa 8500 ihmistä, jos myös portaita käytettiin istumapaikkana muinaisissa esityksissä. Teatterin katsomo (cavea) on jaettu kahteen osaan vaakasuoralla käytävällä (diazooma). Alaosassa on 20 istuinriviä ja yläosassa 21 riviä. Katsomon yläpuolella on katettu osio näyttävine kaarikäytävineen.
Aspendoksen amfiteatteri tunnetaan erinomaisesta akustiikastaan ja teatterissa onkin järjestetty vuodesta 1994 vuosittaiset kansainväliset ooppera- ja balettifestivaalit, Aspendos International Opera and Ballet Festival (Aspendos Uluslararası Opera ve Bale Festivali).
Sisäänpääsy teatteriin helmikuussa 2021 maksoi 50 Turkin liiraa (n. 5,70 €).
Vieraillessamme Aspendoksessa oli teatterin parkkipaikka täynnä autoja. Rekkoja, pakettiautoja, asuntoautoja, ambulanssi ja jopa tuulikone. Teatteri oli avoinna, mutta viereinen antiikkinen kaupunki oli suljettuna. Teatterin alue olikin muutamaa turistia lukuunottamatta lähes tyhjä ja vain parkkipaikalla hääräsi muutamia muonittajia. Teatterista palatessamme kysyimme asiaa ja saimme vahvistuksen epäilyksillemme, paikalla oli kuvausryhmä tekemässä jotain filmiä tai elokuvaa, mutta eivät kuitenkaan saaneet kertoa vielä mitä filmiä. Mielenkiintoista kuulla ja nähdä mitä filmimateriaalia täältä sitten joskus tulee.
Ohessa vielä omaa filmimateriaaliani Aspendoksen teatterista. Ei minusta ehkä ihan vielä tubettajaa tai vloggaajaa tule vapisevine käsineni, mutta video kertoo kuitenkin vähän enemmän kuin pelkät kuvat.
Aspendoksen akvedukti
Seuraavaksi suuntasimme ihailemaan muinaisen akveduktin raunioita, jotka löytyvät aivan Aspendoksen teatterin läheltä. Roomalaiset keksivät aikoinaan tämän vesijohtojärjestelmän, jossa vesi virtaa painovoimaisesti pitkin sillan kaltaista vesijohtoa.
Aspendoksen akvedukti toi vettä kaupunkiin vuoristosta, joka sijaitsi kaupungista noin 15 kilometriä pohjoiseen. Vesi oli elintärkeää paitsi Aspendoksen kaupungille myös koko Pamfylian tasangolle ja sen ansiosta seudusta saatiin hedelmällinen ja siellä saatiin viljeltyä runsaasti viljaa. Aspendoksen akveduktien sifonit ovat erittäin hyvin säilyneet ja niiden ansiosta tutkijat saavat lisää tietoa näiden muinaisten vesijohtojen toiminnasta, rakenteiden käytöstä ja rakennustekniikasta.
Akveduktin raunioilla oli turkkilaisia rouvia kauppaamassa tuoretta appelsiini- ja granaattiomenamehua sekä käsitöitä ja muita matkamuistoja. Juttelimme rouvien kanssa hetken, sekalaisesti englannin ja turkin kieltä käyttäen. Rouvat tarjosivat maistiaisia juuri puista poimituista appelsiineista, antoivat lahjaksi onnea tuovan nazar-silmän ja toivottivat tervetulleiksi pian myös uudelleen. Kalkkunat, kukot ja kanat tepastelivat alueella sekä mantelipuu oli komeassa kukassa.
Eurymedon-silta
Matkalla näimme kyltin Selçuklu Köprüsü ja pysähdyimme vielä roomalaisella sillalla. Silta tunnetaan myös nimellä Belkıs tai Vanha silta. 225 metriä pitkä silta rakennettiin Rooman valtakunnan aikana ja se ylittää Köprüçay-joen, jota pitkin pääsi purjehtimaan aikoinaan Aspendoksen kaupunkiin. Antiikin aikoina Köprüçay tunnettiin nimellä Eurymedon-joki.
Silta tuhoutui maanjäristyksissä ja selzukit rakensivat uuden sillan vanhan sillan perustalle 1200-luvulla. Siltaa on kunnostettu myös vuosina 1996-1998.
Tänne ei ollut kevät vielä yltänyt. Jokea reunustavat puut olivat vielä lehdettöminä ja taustalla siinsivät lumiluippuiset vuoret.
Turkissa, nykyisen Denizlin kaupungin alueella, kuumien lähteiden äärellä sijaitsee antiikin Kreikan kaupunki Hierapolis. Hierapoliksen kaupungin rauniot ovat Pamukkalen kuuluisien valkoisten kalkkikivikallioiden ja luonnonaltaiden vieressä.
Turkin alueen historiaa tutkiessani intouduin kirjoittamaan nyt erillisen blogikirjoituksen tästä Hierapoliksen museosta ja amfiteatterista, joissa pääsin vierailemaan lokakuussa 2018 työskennellessäni suomenkielisenä matkaoppaana.
Hierapoliksen alueella on pitkä ja vaiherikas historia. Antiikkikaupungin syntyhistoria on hieman hämärän peitossa ja alueen vanhoista sivilisaatioista löytyy niukalti tietoa. Alueella on ollut pyhä paikka temppeleineen jo heettiläisten ja fryygialaisten hallitessa Anatoliaa. Hierapolis mainitaan aikakirjoissa jo hellenistisellä kaudella vuonna 183 eaa. ja uskotaan, että Hierapoliksen perustivat Pergamonin Attalidit eli attalidien hallitsijasuku. Hierapolis liitettiin Rooman valtakuntaan vuonna 133 eaa. Kaupunki kukoisti ja saavutti tärkeimmän kultakautensa 100–200-luvuilla. Parhaimmillaan siellä asui yli 10 000 asukasta. Roomalaisen ulkonäkönsä kaupunki sai Rooman keisarien Septimus Severuksen ja Caracallan aikoina. Hierapolis olikin yksi Rooman valtakunnan merkittävimmistä kaupungeista taiteen, filosofian ja kaupan aloilla. Kun keisari Konstantinus hyväksyi kristinuskon vuonna 330, kaupungista tehtiin piispakunta. Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan aikana Hierapoliksesta ja sen kirkoista tuli tärkeä uskonnollinen keskus. Hierapoliksen vieressä sijainnut Laodikea oli myös yksi Raamatun ilmestyskirjassa mainituista seitsemästä kirkkokunnasta (Ilmestyskirja 1:11).
Hierapoliksen kaupunkia ovat kurittaneet monet maanjäristykset, joiden myötä kaupunki on monesti tuhoutunut lähes kokonaan ja rakennettu jälleen uudelleen. Kaupallisen merkityksen väheneminen, idästä tulleet seldžukkivalloittajat ja viimeinen suuri maanjäristys vuonna 1357 lopulta kuihduttivat kaupungin ja sen asukkaat muuttivat muualle.
Pitkästä historiasta on jäänyt jäljelle onneksi paljon jälkiä, rakennuksia ja esineitä. Hierapoliksen kaupungin kreikkalais-roomalaisen kauden yksi suurimmista rakennuksista on roomalainen kylpylä, joka on toiminut Hierapoliksen arkeologisena museona vuodesta 1984. Museo sijaitsee Pamukkalen Kleopatran altaan vieressä ja sinne on erillinen sisäänpääsymaksu.
Museossa on näytteillä Hierapoliksen alueelta löydettyjä patsaita, pylväitä, kolikoita, koruja, öljylamppuja ja muita käyttöesineitä. Hierapoliksen alueen lisäksi museo esittelee kattavasti löytöjä myös muista läheisistä muinaisista kaupungeista, kuten Laodikean, Colossaen, Triapoliksen ja Arrudan kaupungeista. Lisäksi museossa on esillä Carian, Pisidian ja Lydian alueilta peräisin olevia esineitä.
Hierapoliksen arkeologisen museon näyttelytilat koostuvat kolmesta huoneesta sekä avoimesta alueesta, jota tiettävästi käytettiin aikoinaan kirjastona ja kuntosalina. Jokaisessa huoneessa on erilaiset näyttelyt: patsaat ja sarkofagit, pienet artefakti-esineet ja teatterin raunioista löydetyt reliefit ja patsaat.
Ensimmäisessä huoneessa on esineitä Hierapoliksen ja Laodikean kaivauksista, sarkofageja, patsaita, hautakiviä ja pylväitä. Hierapoliksessa on yksi maailman suurimmista nekropoliksista eli kuolleiden kaupungeista, joten erityisen näyttäviä ovat paikalliset hautomuistomerkit, hautakivet ja sarkofagit.
Seuraavassa huoneessa on esillä pieniä löytöjä monista arkeologisista kohteista Denizlistä ja sen ympäristöstä. Näytillä on esineitä useilta sivilisaatioilta viimeisen 4000 vuoden ajalta. Pronssikautisia epäjumalia esittäviä kivipatsaita ja muita kiviesineitä, hellenistisen, roomalaisen ja bysanttilaisen ajan koruja, öljylamppuja sekä mittava kolikkokokoelma. Kolikkokokoelman vanhin kolikko on lyöty 6. vuosisadalla. Sen lisäksi näyttelyssä on hellenistisen, roomalaisen, bysanttilaisen, seldžukkien ja ottomaanien ajan kulta-, hopea- ja pronssirahoja.
Viimeisessä huoneessa on Hierapolis-teatterin koristeellisia reliefejä ja patsaita. Reliefejä on omistettu esimerkiksi Apollon ja Artemiksen myytille sekä Rooman keisarin Septimius Severuksen kruunajaisille.
Hierapoliksen amfiteatteri
100-luvulla rakennettu Hierapoliksen amfiteatteri on yksi alueen tärkeimmistä rakennuksista. Teatteri rakennettiin todennäköisesti vuonna 129 keisari Hadrianuksen vierailulle. Hadrianus oli Rooman keisari, joka hallitsi vuosina 117–138.
Roomalaisessa amfiteatterissa oli puoliympyrän muotoinen areena eli näyttämö ja sitä ympäröi portaittain nouseva katsomo. Katsomossa oli 50 istuinriviä, jotka oli jaettu portailla seitsemään osaan. Hierapoliksen teatteriin mahtui noin 15 000 katsojaa seuraamaan roomalaisten järjestämiä taistelunäytöksiä. Näytöksiin oli yleensä vapaa pääsy ja niillä pyrittiin pitämään kansa tyytyväisenä. Istumapaikat määräytyivät yhteiskunnallisen aseman mukaan. Näyttämön reunalla oli keisarin ja muiden arvovieraiden istuimia. Naiset taas joutuivat yleensä kauas areenasta, katsomon yläosiin, koska amfiteatterissa järjestettyjä raakoja eläin- ja gladiaattorinäytöksiä ei pidetty naisille sopivina.
Hierapoliksen amfiteatteri sijaitsee pienessä mäessä, Pamukkalen eteläisen portin luona, ja sinne on vähän kiipeämistä, mutta teatterin katsomon yläosista on hienot näköalat Pamukkalen ylle.
Side sijaitsee Välimeren rannalla Antalyan ja Alanyan välissä. Se on Alanyaa pienempi lomakeidas, josta löytyy basaarikatuja, ravintoloita ja kymmeniä kilometriä hiekkarantaa. Meidät Sideen veti kuitenkin Siden vanhakaupunki, joka sijoittuu antiikinaikaisen Pamphylian raunioille.
Lähdimme seikkailemaan Alanyasta Sideen omatoimisesti bussilla. Bussi oli matkalla Alanyasta Antalyaan ja jätti meidät päätien varteen, Manavgat-Side -risteykseen, josta jatkoimme matkaa Dolmus-bussilla vanhankaupungin porteille.
Siden tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat vanhankaupungin laidalla sijaitseva antiikinaikainen teatteri sekä Apollon ja Ateenan temppelialue Siden sataman vieressä. Turkin suurimman amfiteatterin areenalla ovat aikoinaan taistelleet gladiaattorit ja leijonat. Teatteri veti aikoinaan sisäänsä lähes 20 000 katsojaa. Teatteria voi ihailla ulkopuolelta ilmaiseksi ja sisään pääsee 15 liiran pääsymaksulla.
Teatterista poistuttuamme pelmahdimmekin basaarialueelle. Kahlasimme basaarikatujen läpi kohti rantaa etsien Apollon ja Ateenan temppelialuetta. Matkalla bongasimme rannalta viihtyisän näköisen ravintolan, jonne palasimme myöhemmin syömään.
Apollon ja Ateenan temppelialue löytyy rannasta Siden sataman vierestä. Apollon temppelissä on viisi korinttilaistyylistä pylvästä, jotka ovat lähes yhdeksän metriä korkeita. Pylväitä yhdistää palkki, joka on koristeltu kasviaihein ja Medusan päillä.
Pikavisiitti Sideen kannatti. Ehdimme näkemään pikaisesti Siden tunnetuimmat nähtävyydet ja syömään ihanalla rantaterassilla. Pidempäänkin siellä olisi viihtynyt. Side on kuitenkin Alanyaa pienempi paikka, joten en siellä ehkä useampaa viikkoa malttaisi olla. Mutta ehkä ensi kerralla varaan Sidestä hotellin yöksi tai pariksi, tutustun Sideen paremmin ja pääsen ihailemaan raunioita myös iltavalaistuksessa.
